Seuraa 
Viestejä45973

Täällä Tiede.fi:n keskustelupalstalla löytää usein kirjoitustaidon helmiä.
Niitä tapaa eri aihepiirien palstoilta.
Nuo kirjoitukset jollain lailla puhuttelevat minua. Jään usein niiden lumoon.
Ne palaavat mieleeni uudelleen ja uudelleen ja niillä on aina jotain kerrottavaa minulle.

Ajattelin, jos tapaatte näillä palstoilla sellaisia ”timangeja” niin linkittäisittekö niitä tälle ketjulle. Tietenkin niitä voi kopiotakin tänne.
Myös suoraan tähän ketjuun voisi kirjoitella.
Kaikki julkaistaan!

Laitoin tähän alkuun kaksi löytämääni helmeä

Kaneli kirjoitti:
”Kiitos Pubi - Ja tarkoitukseni ei ollut sävyttää pohjaa surulliseksi. Toisinaan vain hämmentää, miten elämä kuljettaa ihmisen paikkoihin - uusiin kuvioihin, ja myöhemmin voi "lukea" elämänsä kirjaa, ettei olisi voinut olla oikeammassa paikassa oikeampaan aikaan. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt! Mehän emme voi muuta kuin kuvitella valitsevamme. Luulen.

Olisiko se suuremman merkityksen antamista asioille, joita voisi pitää toisissa olosuhteissa merkityksettöminä? Sanoisin, että kenties asioita voi pitää merkityksettöminä niin kauan kuin ei ymmärrä niiden merkitystä.

Tämähän on v a i n keskustelufoorumi! Vain ihmisten tapaamispaikka. Paikka jossa voi saada ja antaa - kuten kaikessa muussakin kanssakäymisessä.... Koskaan ei voi tietää, ei edes realielämässä - voi vain aavistella, tuntea tai kuvitella tuntevansa toisen - mutta tietää?

En minä tiedä.
Kaneli kirjoitti:
”Tämä on herkullinen paikka ymmärtää, kuinka vetovoimaisia ihmiset ovat. Miten hersyviä, herkkiä tai pahaa oloaan täynnä.. Yksinäisiä me taidamme olla etsiessämme vastausta peilaamalla itseämme toisiin - Saadaksemme vastakaikua - Tunteaksemme, että olemme elossa!

Siihen tämä paikka - internett- sopii hienosti - Tuntea olevansa elossa. Kepeillen, kiusaillen itsellemme.

Kun minä en "pääse" maailman luokse, tulee maailma luokseni. Hehkeä kokemus!

Tuntuu huikaisevalta kuinka lämpöinen tulvahdus täyttyy vain näkemällä, että se toinen ihminen on olemassa, edelleen. Ja kuinka voi jäädä kaipaamaan - tiedostaen, että kaipauksesta huolimatta, kaikki on hyvin.

Elän kulttuuria, jossa kynä ja paperi on vaihtunut valaisevaan näyttöön, mutta kuten kirjoitetussa sanassa, myös stantardisoidun fontin takaa kykenen mielikuvitukseni avulla kuvailemaan, tuntemaan mieltymystä sanojen takana olevaan ihmiseen.

Yhteys on olemassa - Ilmeisemminkin se on olemassa aina - Muodossa tai toisessa.

Yhteyden ylläpitämiseksi tarvitsen ympärilleni ihmisiä, auttavaisia sellaisia, huolehtimaan asioista, joiden "lukutaito" on itselläni vajavaista - Laiskuutta sanoisi jokunen, mutta olen aina pitänyt valmiiksi pureskellusta ruoasta ja ajattelen, ettei täällä kaikkien tarvitse kaikkea tehdä.
Kysyvälle annetaan - tarvitaan vain kysymys - toisinaan vähän sinnikkyyttä ”

tietää kirjoitti:
”Minun pitää nyt luoda jonkinmoinen ideaalikuva hänestä. Tarkastelen siis miehenä naista, jonka ehkä juuri sattumalta tapaan. Olen elänyt tuonkaltaisia hetkiä, mutten halua kuvata jotain tiettyä, vaan antaa selkeä kuvaus.

Hän on tilanteessa yksin siten ettei hänen huomiotaan sido jokin asia. Hänellä on aikaa suoda minulle hetki aivan spontaanisti. Hän voi tulla eteeni yllättenkin ja pysäyttää kuin moukarilla. Katseemme kohtaavat ja ehkä mittailemme toistemme olemusta ja tiedostamattamme puntaroimme ketä olemme ja mitä edustamme.
Mieltämme kuitenkin hallitsee mielihyvän tunne siitä että olemme toistemme huomion kohteena vain itsenämme, ilman odotuksia. Emme kumpikaan koeta torjua toisen katsetta, emmekä hämäänny katseen ehkä vaeltaessa erogeenisille alueillekin. Se on sanaton luottamuksenosoitus, jota osaa arvostaa.
Eroottisuudella on osansa mutta se ei ole aina pääroolissa, vaan ystävyys, joka voi syttyä yhdestä katseestakin. Se on jotain jota harvoin pystyy määrittelemään tarkasti.
Kohtaaminen voi olla vain se lyhyt hetkikin, antaen silti hyvin paljon ja sen muistaa vuosienkin jälkeen. Joskus jää kaipauskin, joka kytee vuosia, leimahdellen sillointällöin. Joskus hänen katseessaan häivähtää suru siitä ettemme voi lähestyä juuri silloin enempää. Joskus kiintymys syttyy ja säilyy, vaikka välilämme on vain katseet ja ehkä moikat.”
_____

Sivut

Kommentit (198)

useri runoili:
"ilman huumoria en kestäisi...
vaan tappasin itteni...

kivun kanssa tulee edes jotenkin
toimeen...
kun nauraa...

kunnon nauru kohtaus on yhtä rentouttava
kun... hmm...
orgasmi...

tieteellistä... joo totta kai... *hymyilee*"

sitakin
Iso heilurityyppinen lähes ikiliikkuja.

Vantaalla Heurekassa on iso Focault-tyyppinen heiluri. (näytti olevan Iisakin kirkossakin sellainen, kun viimeksi kävin). Se pyrkii kääntymään Coriolis-voiman mukaisesti.
Voisiko nyt sitten käyttää tuota kääntävää voimaa hyväksi siihen että lisätään heilurin liikettä.
Jonkinlaisella jousi- ja kellokoneisto-patentilla sen voisi siihen siirtää.

Aikanaan pohojanmaalla on erään tunnetun kellontekijäin-suvun toimesta rakennettu laite, jolla
tuo voima estetään. Nyt pitäisi tehdä sellainen laite, jolla lisätään heiluriliikettä. Siis ikiliikkujan energia otetaan maapallon pyörimisliikkestä.

Tämä oli iso ongelma heilurikellojen alkuaikoina, kun niitä ei tahtonut löytää aamulla sieltä minne ne illalla jätti. Nitä koitettiin sitten kiinnittää lattiaan tukevammin mutta siitä oli ongelmana kellon koneiston kiertyminen ja sitä myöten aikavääristymä.

Vanhankansan sanonta "päivä kääntyy iltaan" johtaa tästä. Kaappikello oli taas kääntynyt paikoiltaansa.

Noh, nyt huijaamme tiedettä ja tekniikkaa. Tällainen heiluri, lähes ikiliikkuja, asennetaan paikalleen heiluri tasan alaspäin, niin eipä lähde liikkeelle ikiliikkujain sääntöjen mukaan. PAITSI maanjäristyksen sattuessa kohdalleen. Hahaa, kylä lähtee.

On toinenkin mahdollisuus.

Olen nähnyt Vatikaanissa heilurin starttilaitteen. Tarina on tällainen:

-Olin vierailulla Vatikaanissa työni puolesta. Tein metallurgia tänään ja eilen-juttua Valumies lehteen. Illan päätteksi päätin poiketa Pope's Pubiin, kun sieltä kuulemma saa hyviä ja harvinaisia luostari-oluita. Paikka oli viihtyisä, ihmisiä syömässä annoksiaan, Last Superia! Yhdellä kulmalla puolentusinaa nunnaa imivät pirtelöjään. Metalliset, ruostumattomasta teräksestä tehdyt pöydät häirisivät silmääni. Baaritiski oli puinen. Tapasin siellä Boriksen, Moskovan poika. Keskustelimme juuri heiluriliikkeen antavasta voimasta eri uskontokuntien näkökannalta, kun Markku(!) saapui vessasta napittaen Lewis 501-housujaan. Se kuunteli jorinoitamme hiukan ja sanoi:
-Paska puhetta! Jokainen heiluri tarvitsee startin. Minäpä näytän.
Markku käveli nunnain pöytään ja kysyi: Tiedättekö mistä on Pietarin kirkon suurimman kellon moukarin malli otettu?
-"Ei myö tiijetä" vastasivat nunnat ja pyörittelivät päätänsä.
Markku avasi farkkujen napit ja otti sen hirvittävän lihamurjakkeen kaksin käsin juuresta kouraansa ja läjäytti sen metallipöytään niin että limonaadilasit kaatuivat ja sanoi:
-Sen malli on otettu tästä, mutta se siellä tapulissa oleva on pienoismalli!

Nunnat huutivat aluksi, kunnes tokenivat ja alkoivat nyökkimään kuin heilurit ja hokivat: "niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki". Eivätkä vain nunnat vaan kaikki siinä pubissa, ruokailiat, Boris ja minäkin. Kaikki yhteen ääneen "niinonki niinonki.."

Puolentunnin päästä sain sanottua:
-Kiva kun aamulla on SI-nikamat kunnossa.
_________________
phpbb user hide käytössä..

Maukan kommentti. Tapahtuman ajat ja paikat on muutettu, tarina on muuten tosi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maukka Perusjatka
sitakin
Iso heilurityyppinen lähes ikiliikkuja.

Vantaalla Heurekassa on iso Focault-tyyppinen heiluri. (näytti olevan Iisakin kirkossakin sellainen, kun viimeksi kävin). Se pyrkii kääntymään Coriolis-voiman mukaisesti.
Voisiko nyt sitten käyttää tuota kääntävää voimaa hyväksi siihen että lisätään heilurin liikettä.
Jonkinlaisella jousi- ja kellokoneisto-patentilla sen voisi siihen siirtää.

Aikanaan pohojanmaalla on erään tunnetun kellontekijäin-suvun toimesta rakennettu laite, jolla
tuo voima estetään. Nyt pitäisi tehdä sellainen laite, jolla lisätään heiluriliikettä. Siis ikiliikkujan energia otetaan maapallon pyörimisliikkestä.

Tämä oli iso ongelma heilurikellojen alkuaikoina, kun niitä ei tahtonut löytää aamulla sieltä minne ne illalla jätti. Nitä koitettiin sitten kiinnittää lattiaan tukevammin mutta siitä oli ongelmana kellon koneiston kiertyminen ja sitä myöten aikavääristymä.

Vanhankansan sanonta "päivä kääntyy iltaan" johtaa tästä. Kaappikello oli taas kääntynyt paikoiltaansa.

Noh, nyt huijaamme tiedettä ja tekniikkaa. Tällainen heiluri, lähes ikiliikkuja, asennetaan paikalleen heiluri tasan alaspäin, niin eipä lähde liikkeelle ikiliikkujain sääntöjen mukaan. PAITSI maanjäristyksen sattuessa kohdalleen. Hahaa, kylä lähtee.

On toinenkin mahdollisuus.

Olen nähnyt Vatikaanissa heilurin starttilaitteen. Tarina on tällainen:

-Olin vierailulla Vatikaanissa työni puolesta. Tein metallurgia tänään ja eilen-juttua Valumies lehteen. Illan päätteksi päätin poiketa Pope's Pubiin, kun sieltä kuulemma saa hyviä ja harvinaisia luostari-oluita. Paikka oli viihtyisä, ihmisiä syömässä annoksiaan, Last Superia! Yhdellä kulmalla puolentusinaa nunnaa imivät pirtelöjään. Metalliset, ruostumattomasta teräksestä tehdyt pöydät häirisivät silmääni. Baaritiski oli puinen. Tapasin siellä Boriksen, Moskovan poika. Keskustelimme juuri heiluriliikkeen antavasta voimasta eri uskontokuntien näkökannalta, kun Markku(!) saapui vessasta napittaen Lewis 501-housujaan. Se kuunteli jorinoitamme hiukan ja sanoi:
-Paska puhetta! Jokainen heiluri tarvitsee startin. Minäpä näytän.
Markku käveli nunnain pöytään ja kysyi: Tiedättekö mistä on Pietarin kirkon suurimman kellon moukarin malli otettu?
-"Ei myö tiijetä" vastasivat nunnat ja pyörittelivät päätänsä.
Markku avasi farkkujen napit ja otti sen hirvittävän lihamurjakkeen kaksin käsin juuresta kouraansa ja läjäytti sen metallipöytään niin että limonaadilasit kaatuivat ja sanoi:
-Sen malli on otettu tästä, mutta se siellä tapulissa oleva on pienoismalli!

Nunnat huutivat aluksi, kunnes tokenivat ja alkoivat nyökkimään kuin heilurit ja hokivat: "niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki". Eivätkä vain nunnat vaan kaikki siinä pubissa, ruokailiat, Boris ja minäkin. Kaikki yhteen ääneen "niinonki niinonki.."

Puolentunnin päästä sain sanottua:
-Kiva kun aamulla on SI-nikamat kunnossa.
_________________
phpbb user hide käytössä..





Maukan kommentti. Tapahtuman ajat ja paikat on muutettu, tarina on muuten tosi.

Tuota.

Onko tuo tarinan Markku kenties Maukka itse?

Lähetetty: Tii Jou 12, 2006 4:47 pm Viestin aihe: Minullakin on uusi tieteellinen teoria!
.
Lihominen aiheuttaa käsien lyhenemisen!

Tämä on helppo havaita tekemissämme kokeissa:

Kun ihminen on normaalipainoinen hänen on helppo rapsuttaa esimerkiksi varpaitaan. Kädet (sormenpäät) ylettyvät myös melko helposti maahan seisottaessa polvet suorina. Kädet ovat siis nohin toimintohin riitävän pitkät.

Kun ihmistä lihotetaan, niin tulee vaihe, jolloin ihmisen sormet eivät enää ylety maahan ja nilkkojenkin rapsuttaminen on työlästä. Tästä voimme siis päätellä premissimme oikeaksi:

Lihominen aiheuttaa käsien lyhenemisen!

Äkkiä ajateltuna kyseessä voisi olla korrelaatio, mutta seuraavalla koejärjestelyllä voimme poistaa senkin.

Ihmistä laihdutettaessa hänen kätensä pitenevät taas normaalin pitusiksi.

Ihmisen käsien venyttäminen ei sen sijaan saa aikaiseksi laihtumista, ainoastaan nivelet alkavat ikävästi naksahdella ja lonksua.

Kyseessä on siis suora syy-seuraus -suhde! MOT

Hei, hei...tulipa moka!
Tuon yllä olevan teksti on kirjoittanut bittipersoona "Nukkumatti"

Minä taisin rikkoa tekijänoikeuslakia kun jätin lainauksen lähteen ilmoittamatta.
Minä pyydän Nukkumatilta kauniisti anteeksi.

Ainoa lohtuni on, mokani ei ollut ensimmäinen

markent
Hei, hei...tulipa moka!
Tuon yllä olevan teksti on kirjoittanut bittipersoona "Nukkumatti"

Minä taisin rikkoa tekijänoikeuslakia kun jätin lainauksen lähteen ilmoittamatta.
Minä pyydän Nukkumatilta kauniisti anteeksi.

Ainoa lohtuni on, mokani ei ollut ensimmäinen


No mutta! Voihan sen mokan vielä korjata.

Pubi, tämäkös:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tii Maa 22, 2005 6:44 pm Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Vastaisin pitkän, tumman tytön kirjeeseen, väistäisin Makea kun se tuli fillarilla mäkeä ilman jarruja ja peruisin sen mitä sanoin pomolle viisi vuotta sitten. "

Vai tämä:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tor Huh 21, 2005 3:31 pm Viestin aihe: Lempo että kulkutoimisen apulaitteen korjaaminen maksaa

--------------------------------------------------------------------------------

Kynivät merkkihuollossa minut. Auto pitää määrähuoltoajastaa kahdenkymmenentuhannen täpöjapakkeen välein. Toimiva auto. Konepelti auki, sen alta toinen, se johon en saa koskea, letku kiinni, toinen pää internettiä valmistajan tehtaalle, valkokauluspaitahuoltohenkilö kahville ja viinerille, takaisin, nestepinnat tasaan, sipaisu, ripaisu, lipaisu, kannet kiinni, leima huoltokirjaan ja kuponki kassalle. Katson lasiseinän takaa, huoltokirjaa, autoa, kassan korvakuuloketta, visakuittia ja taustapeiliin: autonsa sisäinen, syrjäytetty nikkari joka ei edes ajovalon polttimoa saa vaihdettua

Taiko tämä:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tii Maa 29, 2005 12:09 pm Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Velvollisuuteni on nostaa puheeksi myös taas toinen puoli, se jonka Lystikäs aina unohtaa, ja se mitä ilman ei tästäkään aiheesta synny asiaa, jos sittenkään.

Katsot tuota mussukkaa ja mietit kauanko vielä kestää siihen että se oppii paskomaan suoraan viemäriin, milloin sen puheesta saa selvää ja milloin se mitä se sanoo alkaa kuulostamaan edes jossain määrin järkevältä.

Ja sisäinen lapsesi syvällä, pimeässä ja aina poikittain sinun sisälläsi kiukuttelee kuin tuo mussukka. Sillä on nälkä, sen on saatava ruokaa — ei sitä ruokaa mitä olet valmistanut, vaan sitä mitä juuri et ole. Sen on saatava sitä heti, ja uusi hiekkalapio, samanlainen jonka otat Janilta. Jani itkee. Sisäinen hirviö sinussa katsoo Jania ja miettii että sen piposta saisi kivan pesän mutapupulle.

Janin äiti tulee tupakalta ja riuhtaisee pipon sinulta juuri kun olet saamassa pesän valmiiksi. Janin äiti huutaa sinun äidille, sinä huudat, Jani huutaa, naapurin Katja huutaa koska muutkin huutavat kunnes tulee nukkumaanmenoaika, ei siksi sinua nukuttaa, vaan siksi että äitisi on päästävä lukemaan päivän lehti.

Nukut vain viistoista minuuttia. Sinua nukutettiin tunti. Vaatteesi menevät pyykkiin, koska ehdit juuri ja juuri nähdä unta kevätpurosta jonka patosit eilen naapurin Katjalla, ja äitisi luuli ettet pysty kusemaan tunnin välein. Äitisi näyttää harmaalta linnulta, isäsi on syystäkin ylitöissä. Silti ne tekevät sinulle vielä sisaren sisaren jota vedät lättyyn heti kun se on niin iso että sen voi jättää yksin lehden lukemisen ajaksi. Isäsi palaa ylitöihin, äitisi palaa loppuun ja sinä palaat lapsuuteesi analyysissa. Niin kaihomielin

Jos mielessäsi oli se, missä äkötetään penkillä, niin muistan, vaan en löydä.

Ei mikään noista, mutt noikin on hyvää Vaarii... se oli joku kertomus hänestä; jotenki itseään avaava ja samall tosi kirkas... mutt kun en muista. Oon miettiny pääni soikeeks.

Oli ehkä puolta pitempi tekstinä, ku toi viimenen. (Mullon se näkömuistis ja fiiliksenä, ett ton haluisin lukee uudestaan.)

Vaarin helmiä ... Lisään oman suosikkini joukkoon

Rangaistus

Papukaijamme on kolmatta päivä häkissä. Tavallisesti se lentelee iltaisin ympäri olohuonetta. Nyt se syö siemeniä kupistaan, kur-luokan ruokaa. Viu-luokka on paras, korvapuusti, tuoreet hedelmät.

On turhauttavaa ettei se ymmärrä tilannettaan. Tämä on vain ilta muiden unohtuvien iltojen joukossa. Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon. Sillä ne eivät muista mitään. On turhauttavaa ettei se tiedä kärsivänsä rangaistusta, ja että minä tiedän, aivan kuin olisin itse syyllinen.

Se paskoi tukkaani. Tunsin terävät kynnet päänahassani, kallistin niskaa ja pakotin sen hakemaan toisen paikan, makeamman paikan niiden kirpeälle kosketukselle. Slurts. Jumalauta. Noin ei tehdä. Sääli ettei se ymmärrä äänessäni olevaa vihaa.

— Häkkiin, huusin — häkkiin.

Voisin huutaa yhtä hyvin ”Jorma”, tai ”transaktioanalyysi”. Äänen voimakkuus tarkoittaa sille hätää ja häkki on sille turva, jonne se palaa, kun tilanne arveluttaa sitä tarpeeksi.

Kun sitä puhaltaa kevyesti aivan läheltä, se painaa päänsä alas. Niskauntuvien välistä nousee pölypilvi. Se tarkistaa, että kaikki on hyvin ja pyytää lisää.

Minulla on ikävä sen kumarrusta. On mukava puhaltaa papukaijaa niskaan. On turhauttavaa ettei se osaa kaivata sitäkään ja mietin miten pitkään minun on vielä kärsittävä tätä rangaistusta.

~ Kes Syy 14, 2005 6:23 pm ~

Kaneli
Vaarin helmiä ... Lisään oman suosikkini joukkoon

Rangaistus

Papukaijamme on kolmatta päivä häkissä. Tavallisesti se lentelee iltaisin ympäri olohuonetta. Nyt se syö siemeniä kupistaan, kur-luokan ruokaa. Viu-luokka on paras, korvapuusti, tuoreet hedelmät.

On turhauttavaa ettei se ymmärrä tilannettaan. Tämä on vain ilta muiden unohtuvien iltojen joukossa. Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon. Sillä ne eivät muista mitään. On turhauttavaa ettei se tiedä kärsivänsä rangaistusta, ja että minä tiedän, aivan kuin olisin itse syyllinen.

Se paskoi tukkaani. Tunsin terävät kynnet päänahassani, kallistin niskaa ja pakotin sen hakemaan toisen paikan, makeamman paikan niiden kirpeälle kosketukselle. Slurts. Jumalauta. Noin ei tehdä. Sääli ettei se ymmärrä äänessäni olevaa vihaa.

— Häkkiin, huusin — häkkiin.

Voisin huutaa yhtä hyvin ”Jorma”, tai ”transaktioanalyysi”. Äänen voimakkuus tarkoittaa sille hätää ja häkki on sille turva, jonne se palaa, kun tilanne arveluttaa sitä tarpeeksi.

Kun sitä puhaltaa kevyesti aivan läheltä, se painaa päänsä alas. Niskauntuvien välistä nousee pölypilvi. Se tarkistaa, että kaikki on hyvin ja pyytää lisää.

Minulla on ikävä sen kumarrusta. On mukava puhaltaa papukaijaa niskaan. On turhauttavaa ettei se osaa kaivata sitäkään ja mietin miten pitkään minun on vielä kärsittävä tätä rangaistusta.

~ Kes Syy 14, 2005 6:23 pm ~

Joo tuo on helmi

Nuo justinsa tuo, äkötys oli sittenkin väärä hakusana!

Miten tässä näin kävi?

Katson kun muori korjaa aamiaista pöydästä. Harmaata ohimolla, ahavat kasvot, niiden takana tuttuakin tutumpi maisema, muuttumaton ja haikeasti muuttunut. Tyttären tytär katsoo televisiota, istuu lattialla vaatemytyn vieressä.

Talo kauhtunut, uusien tapettien tarpeessa, lattia hiomisen. Pitäisi tuulettaa. Nämä tuoksut tuntee vain sisään tullessa, se mikä meistä on lähtenyt. Hetki sen keskellä eikä ominaisinta itseään enää huomaa.

Vasta äsken tulin koulusta kotiin. Kuin eilen. Kiipeän keittiöpöydän vihreälle tuolille ja syön äidin laittamaa vispipuuroa, rantakankaan puolukoista. Oli huoli uudesta pyörästä jos se viedään opiston pihasta. Isäni on talonmies, äiti opettaja.

Muori laittaa tukkansa kiinni, istuu viimein.
— Sinä se vaan naklotat siinä
— Minä.

Ottaa lehden ja käy lukemaan. Minä naklotan.

Vasta äskenhän me tavattiin ja teimme tämän kodin, ja ne kolme edellistä. Mikä se oli josta ensin lähdin, ja miten tulin tähän mikä on nyt?

Mummo ja Dedmoroz; te sulolliset - mutt ei löytyny vielkään. Ja taas löysitte helmen.

Itsekin oon etsiny tukka nuottasella - onkoha Vaari poistanu sen tekstin?

Kummaa.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204

Hieno tämäkin, alunperin kahtena erillisenä viestinä.

Vaari
Lähetetty: Lau Huh 09, 2005 8:04 pm

Avaan oven ja tulen savuiseen ravintolasaliin. Pysähdyn ovelle ja vihellän kimeästi sormieni välistä. Suurin osa ravintolan asiakkaista keskeyttää askareensa ja katsoo minuun. Heilutan lystikkäästi kättäni ja sanon kuuluvalla äänellä.

— On ilmoja pidellyt!

Joku heittää tuhkakupilla. Väistän, astun portaat alas ja istun ensimmäiseen pöytään. Antavat tilaa, joskin vastahakoisesti.

Jokin on pielessä, mutten ymmärrä mikä. Vieressä istuva vanha mies mulkaisee minuun ja nousee pöydästä, menee toiseen pöytään. Se ei ole puhunut minulle vähään aikaan. Joku kaataa olutlasin syliini ja nauraa. Avaan keskustelun. Neiti vieressä alkaa itkemään hillittömästi. Sanon ettei kannata surra, sillä jos suree on helposti pahoilla mielin.

— Mitä tarkoitat, sanoo vastapäinen isopäinen nuorimies jolla on pitkät, vaaleat saparot?

— Kannattaa aina ottaa vaari jos siltä tuntuu, sanon.

Nuorimies leikkaa toisen saparonsa pöydänreunaan rikotulla tuopin pohjalla.

— Kivat kalvosinnapit sulla, sanon mummolle jo rauhoittuneen neidin vieressä.

Se katsoo minuun ja puristaa oikean kätensä nyrkkiin. Reuma tai jotain, yksi sormi jää suoraksi ja osoittaa ylös. Sattuukohan siihen? Aloitan uuden keskustelun ja vaihdan pöytää.

— Olkaa iloisella mielin, sillä olen täällä.

Kukaan ei vastaa. Pöydässä keskustellaan viime syksyisestä sienisadosta. Nousen seisomaan, laulan merimieslaulun ja vaihdan pöytää. Potku ei osu sääreeni, vaan pöydänjalkaan ja jo taakse jääneen seurueen pöytä kaatuu.

Mikähän täällä on meininki,? Olisi hauskaa tietää mitä ihmiset minusta ajattelevat. Osallistun jokaiseen keskusteluun täällä ja yritän selvittää asian vaikka kävisi niin kuin edellisessä ravintolassa johon sain jostain syystä porttikiellon.

On hauskaa kun ihmiset huomaavat minut. Tunnen jotenkin kuin olevani enemmän olemassa, melkein keskipiste. Toista on kotona, ei mitään tekemistä, hiljaista ja tyhjää. Täällä on niin hyvä olla.

Lähetetty: Maa Huh 11, 2005 3:54 pm Viestin aihe: Jatkuu

Miksiköhän joku kaatoi tuon pöydän? Jos minulla olisi huonompi itsetunto, luulisin että potku oli suunnattu minuun.

— On niin kiva kun sataa, kukat saavat vettä ja luonto ikään kuin raikastuu, sanon samalla kun otan maistiaiset leveänokkaisen henkilön lautaselta.
— Pidä turpas kiinni! Etkö näe, että yritämme keskittyä keskusteluun armomurhasta ja sen oikeutuksesta.
— Inhimillisiä ajatuksia ei muka saisi tuoda esiin, sanon. Leveänokkainen keskeyttää minut.
— pitäisi muka jatkaa sitä samaa armotonta linjaa, mitä ihmiskunta on jo iät ja ajat ylläpitänyt, jatkan, saan käteni vapaaksi ja panen pihvin suuhuni.
— Voisitko mennä johonkin toisen pöytään. Häiritset. Ja jätä ne ruoat siihen, sanoo harmittoman näköinen nainen.
— Armotooonta meeenoaa, nyyt kaaikki aalkaa laauuulamaaan, aarmotooonta meenoaa...

Joku huutaa portsaria. Sitä ei näy. Toiset lähtevät etsimään sitä.

En ymmärrä miksi kaikkien pitää aina jatkaa keskustelujaan siitä mitä joku toinen on sanonut. Minä olen sitä mieltä, että keskustellessa ei saa antaa muiden rajoittaa sitä mitä sinulle tulee mieleen. Kaikkien ajatusten tulee päästä esille eikä niiden keskinäistä järjestystä saa vangita. Onneksi on sananvapaus! Sanat saavat asettua kohdilleen, siihen missä niillä on hyvä olla. Ja älynvapaus. Älyvapaata keskustelua ei tunnuta sallivan täällä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vaari ei ole helmi, helmiketju on hän. Jonninmoinen monivaihesimpukka, helmi helmen perään.

Useammasti olen ammattikirjoittajaa uumoskellut. Mutta mitä sellainen tekisi tällaisessa?

Leikkaisin hänenkin kuvaansa lehdestä, mutta kun en vaan osaa.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331

Kiitän mirhasti suitsukkeesta. Tuli mystillinen olo ja hyvä mieli.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat