Olipa hyvin kirjoitettu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Täällä Tiede.fi:n keskustelupalstalla löytää usein kirjoitustaidon helmiä.
Niitä tapaa eri aihepiirien palstoilta.
Nuo kirjoitukset jollain lailla puhuttelevat minua. Jään usein niiden lumoon.
Ne palaavat mieleeni uudelleen ja uudelleen ja niillä on aina jotain kerrottavaa minulle.

Ajattelin, jos tapaatte näillä palstoilla sellaisia ”timangeja” niin linkittäisittekö niitä tälle ketjulle. Tietenkin niitä voi kopiotakin tänne.
Myös suoraan tähän ketjuun voisi kirjoitella.
Kaikki julkaistaan!

Laitoin tähän alkuun kaksi löytämääni helmeä

Kaneli kirjoitti:
”Kiitos Pubi - Ja tarkoitukseni ei ollut sävyttää pohjaa surulliseksi. Toisinaan vain hämmentää, miten elämä kuljettaa ihmisen paikkoihin - uusiin kuvioihin, ja myöhemmin voi "lukea" elämänsä kirjaa, ettei olisi voinut olla oikeammassa paikassa oikeampaan aikaan. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt! Mehän emme voi muuta kuin kuvitella valitsevamme. Luulen.

Olisiko se suuremman merkityksen antamista asioille, joita voisi pitää toisissa olosuhteissa merkityksettöminä? Sanoisin, että kenties asioita voi pitää merkityksettöminä niin kauan kuin ei ymmärrä niiden merkitystä.

Tämähän on v a i n keskustelufoorumi! Vain ihmisten tapaamispaikka. Paikka jossa voi saada ja antaa - kuten kaikessa muussakin kanssakäymisessä.... Koskaan ei voi tietää, ei edes realielämässä - voi vain aavistella, tuntea tai kuvitella tuntevansa toisen - mutta tietää?

En minä tiedä.
Kaneli kirjoitti:
”Tämä on herkullinen paikka ymmärtää, kuinka vetovoimaisia ihmiset ovat. Miten hersyviä, herkkiä tai pahaa oloaan täynnä.. Yksinäisiä me taidamme olla etsiessämme vastausta peilaamalla itseämme toisiin - Saadaksemme vastakaikua - Tunteaksemme, että olemme elossa!

Siihen tämä paikka - internett- sopii hienosti - Tuntea olevansa elossa. Kepeillen, kiusaillen itsellemme.

Kun minä en "pääse" maailman luokse, tulee maailma luokseni. Hehkeä kokemus!

Tuntuu huikaisevalta kuinka lämpöinen tulvahdus täyttyy vain näkemällä, että se toinen ihminen on olemassa, edelleen. Ja kuinka voi jäädä kaipaamaan - tiedostaen, että kaipauksesta huolimatta, kaikki on hyvin.

Elän kulttuuria, jossa kynä ja paperi on vaihtunut valaisevaan näyttöön, mutta kuten kirjoitetussa sanassa, myös stantardisoidun fontin takaa kykenen mielikuvitukseni avulla kuvailemaan, tuntemaan mieltymystä sanojen takana olevaan ihmiseen.

Yhteys on olemassa - Ilmeisemminkin se on olemassa aina - Muodossa tai toisessa.

Yhteyden ylläpitämiseksi tarvitsen ympärilleni ihmisiä, auttavaisia sellaisia, huolehtimaan asioista, joiden "lukutaito" on itselläni vajavaista - Laiskuutta sanoisi jokunen, mutta olen aina pitänyt valmiiksi pureskellusta ruoasta ja ajattelen, ettei täällä kaikkien tarvitse kaikkea tehdä.
Kysyvälle annetaan - tarvitaan vain kysymys - toisinaan vähän sinnikkyyttä ”

tietää kirjoitti:
”Minun pitää nyt luoda jonkinmoinen ideaalikuva hänestä. Tarkastelen siis miehenä naista, jonka ehkä juuri sattumalta tapaan. Olen elänyt tuonkaltaisia hetkiä, mutten halua kuvata jotain tiettyä, vaan antaa selkeä kuvaus.

Hän on tilanteessa yksin siten ettei hänen huomiotaan sido jokin asia. Hänellä on aikaa suoda minulle hetki aivan spontaanisti. Hän voi tulla eteeni yllättenkin ja pysäyttää kuin moukarilla. Katseemme kohtaavat ja ehkä mittailemme toistemme olemusta ja tiedostamattamme puntaroimme ketä olemme ja mitä edustamme.
Mieltämme kuitenkin hallitsee mielihyvän tunne siitä että olemme toistemme huomion kohteena vain itsenämme, ilman odotuksia. Emme kumpikaan koeta torjua toisen katsetta, emmekä hämäänny katseen ehkä vaeltaessa erogeenisille alueillekin. Se on sanaton luottamuksenosoitus, jota osaa arvostaa.
Eroottisuudella on osansa mutta se ei ole aina pääroolissa, vaan ystävyys, joka voi syttyä yhdestä katseestakin. Se on jotain jota harvoin pystyy määrittelemään tarkasti.
Kohtaaminen voi olla vain se lyhyt hetkikin, antaen silti hyvin paljon ja sen muistaa vuosienkin jälkeen. Joskus jää kaipauskin, joka kytee vuosia, leimahdellen sillointällöin. Joskus hänen katseessaan häivähtää suru siitä ettemme voi lähestyä juuri silloin enempää. Joskus kiintymys syttyy ja säilyy, vaikka välilämme on vain katseet ja ehkä moikat.”
_____

Sivut

Kommentit (198)

Vierailija

useri runoili:
"ilman huumoria en kestäisi...
vaan tappasin itteni...

kivun kanssa tulee edes jotenkin
toimeen...
kun nauraa...

kunnon nauru kohtaus on yhtä rentouttava
kun... hmm...
orgasmi...

tieteellistä... joo totta kai... *hymyilee*"

Vierailija
sitakin
Iso heilurityyppinen lähes ikiliikkuja.

Vantaalla Heurekassa on iso Focault-tyyppinen heiluri. (näytti olevan Iisakin kirkossakin sellainen, kun viimeksi kävin). Se pyrkii kääntymään Coriolis-voiman mukaisesti.
Voisiko nyt sitten käyttää tuota kääntävää voimaa hyväksi siihen että lisätään heilurin liikettä.
Jonkinlaisella jousi- ja kellokoneisto-patentilla sen voisi siihen siirtää.

Aikanaan pohojanmaalla on erään tunnetun kellontekijäin-suvun toimesta rakennettu laite, jolla
tuo voima estetään. Nyt pitäisi tehdä sellainen laite, jolla lisätään heiluriliikettä. Siis ikiliikkujan energia otetaan maapallon pyörimisliikkestä.

Tämä oli iso ongelma heilurikellojen alkuaikoina, kun niitä ei tahtonut löytää aamulla sieltä minne ne illalla jätti. Nitä koitettiin sitten kiinnittää lattiaan tukevammin mutta siitä oli ongelmana kellon koneiston kiertyminen ja sitä myöten aikavääristymä.

Vanhankansan sanonta "päivä kääntyy iltaan" johtaa tästä. Kaappikello oli taas kääntynyt paikoiltaansa.

Noh, nyt huijaamme tiedettä ja tekniikkaa. Tällainen heiluri, lähes ikiliikkuja, asennetaan paikalleen heiluri tasan alaspäin, niin eipä lähde liikkeelle ikiliikkujain sääntöjen mukaan. PAITSI maanjäristyksen sattuessa kohdalleen. Hahaa, kylä lähtee.

On toinenkin mahdollisuus.

Olen nähnyt Vatikaanissa heilurin starttilaitteen. Tarina on tällainen:

-Olin vierailulla Vatikaanissa työni puolesta. Tein metallurgia tänään ja eilen-juttua Valumies lehteen. Illan päätteksi päätin poiketa Pope's Pubiin, kun sieltä kuulemma saa hyviä ja harvinaisia luostari-oluita. Paikka oli viihtyisä, ihmisiä syömässä annoksiaan, Last Superia! Yhdellä kulmalla puolentusinaa nunnaa imivät pirtelöjään. Metalliset, ruostumattomasta teräksestä tehdyt pöydät häirisivät silmääni. Baaritiski oli puinen. Tapasin siellä Boriksen, Moskovan poika. Keskustelimme juuri heiluriliikkeen antavasta voimasta eri uskontokuntien näkökannalta, kun Markku(!) saapui vessasta napittaen Lewis 501-housujaan. Se kuunteli jorinoitamme hiukan ja sanoi:
-Paska puhetta! Jokainen heiluri tarvitsee startin. Minäpä näytän.
Markku käveli nunnain pöytään ja kysyi: Tiedättekö mistä on Pietarin kirkon suurimman kellon moukarin malli otettu?
-"Ei myö tiijetä" vastasivat nunnat ja pyörittelivät päätänsä.
Markku avasi farkkujen napit ja otti sen hirvittävän lihamurjakkeen kaksin käsin juuresta kouraansa ja läjäytti sen metallipöytään niin että limonaadilasit kaatuivat ja sanoi:
-Sen malli on otettu tästä, mutta se siellä tapulissa oleva on pienoismalli!

Nunnat huutivat aluksi, kunnes tokenivat ja alkoivat nyökkimään kuin heilurit ja hokivat: "niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki". Eivätkä vain nunnat vaan kaikki siinä pubissa, ruokailiat, Boris ja minäkin. Kaikki yhteen ääneen "niinonki niinonki.."

Puolentunnin päästä sain sanottua:
-Kiva kun aamulla on SI-nikamat kunnossa.
_________________
phpbb user hide käytössä..

Maukan kommentti. Tapahtuman ajat ja paikat on muutettu, tarina on muuten tosi.

Vierailija
Maukka Perusjatka
sitakin
Iso heilurityyppinen lähes ikiliikkuja.

Vantaalla Heurekassa on iso Focault-tyyppinen heiluri. (näytti olevan Iisakin kirkossakin sellainen, kun viimeksi kävin). Se pyrkii kääntymään Coriolis-voiman mukaisesti.
Voisiko nyt sitten käyttää tuota kääntävää voimaa hyväksi siihen että lisätään heilurin liikettä.
Jonkinlaisella jousi- ja kellokoneisto-patentilla sen voisi siihen siirtää.

Aikanaan pohojanmaalla on erään tunnetun kellontekijäin-suvun toimesta rakennettu laite, jolla
tuo voima estetään. Nyt pitäisi tehdä sellainen laite, jolla lisätään heiluriliikettä. Siis ikiliikkujan energia otetaan maapallon pyörimisliikkestä.

Tämä oli iso ongelma heilurikellojen alkuaikoina, kun niitä ei tahtonut löytää aamulla sieltä minne ne illalla jätti. Nitä koitettiin sitten kiinnittää lattiaan tukevammin mutta siitä oli ongelmana kellon koneiston kiertyminen ja sitä myöten aikavääristymä.

Vanhankansan sanonta "päivä kääntyy iltaan" johtaa tästä. Kaappikello oli taas kääntynyt paikoiltaansa.

Noh, nyt huijaamme tiedettä ja tekniikkaa. Tällainen heiluri, lähes ikiliikkuja, asennetaan paikalleen heiluri tasan alaspäin, niin eipä lähde liikkeelle ikiliikkujain sääntöjen mukaan. PAITSI maanjäristyksen sattuessa kohdalleen. Hahaa, kylä lähtee.

On toinenkin mahdollisuus.

Olen nähnyt Vatikaanissa heilurin starttilaitteen. Tarina on tällainen:

-Olin vierailulla Vatikaanissa työni puolesta. Tein metallurgia tänään ja eilen-juttua Valumies lehteen. Illan päätteksi päätin poiketa Pope's Pubiin, kun sieltä kuulemma saa hyviä ja harvinaisia luostari-oluita. Paikka oli viihtyisä, ihmisiä syömässä annoksiaan, Last Superia! Yhdellä kulmalla puolentusinaa nunnaa imivät pirtelöjään. Metalliset, ruostumattomasta teräksestä tehdyt pöydät häirisivät silmääni. Baaritiski oli puinen. Tapasin siellä Boriksen, Moskovan poika. Keskustelimme juuri heiluriliikkeen antavasta voimasta eri uskontokuntien näkökannalta, kun Markku(!) saapui vessasta napittaen Lewis 501-housujaan. Se kuunteli jorinoitamme hiukan ja sanoi:
-Paska puhetta! Jokainen heiluri tarvitsee startin. Minäpä näytän.
Markku käveli nunnain pöytään ja kysyi: Tiedättekö mistä on Pietarin kirkon suurimman kellon moukarin malli otettu?
-"Ei myö tiijetä" vastasivat nunnat ja pyörittelivät päätänsä.
Markku avasi farkkujen napit ja otti sen hirvittävän lihamurjakkeen kaksin käsin juuresta kouraansa ja läjäytti sen metallipöytään niin että limonaadilasit kaatuivat ja sanoi:
-Sen malli on otettu tästä, mutta se siellä tapulissa oleva on pienoismalli!

Nunnat huutivat aluksi, kunnes tokenivat ja alkoivat nyökkimään kuin heilurit ja hokivat: "niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki niiinonki". Eivätkä vain nunnat vaan kaikki siinä pubissa, ruokailiat, Boris ja minäkin. Kaikki yhteen ääneen "niinonki niinonki.."

Puolentunnin päästä sain sanottua:
-Kiva kun aamulla on SI-nikamat kunnossa.
_________________
phpbb user hide käytössä..





Maukan kommentti. Tapahtuman ajat ja paikat on muutettu, tarina on muuten tosi.

Tuota.

Onko tuo tarinan Markku kenties Maukka itse?

Vierailija

Lähetetty: Tii Jou 12, 2006 4:47 pm Viestin aihe: Minullakin on uusi tieteellinen teoria!
.
Lihominen aiheuttaa käsien lyhenemisen!

Tämä on helppo havaita tekemissämme kokeissa:

Kun ihminen on normaalipainoinen hänen on helppo rapsuttaa esimerkiksi varpaitaan. Kädet (sormenpäät) ylettyvät myös melko helposti maahan seisottaessa polvet suorina. Kädet ovat siis nohin toimintohin riitävän pitkät.

Kun ihmistä lihotetaan, niin tulee vaihe, jolloin ihmisen sormet eivät enää ylety maahan ja nilkkojenkin rapsuttaminen on työlästä. Tästä voimme siis päätellä premissimme oikeaksi:

Lihominen aiheuttaa käsien lyhenemisen!

Äkkiä ajateltuna kyseessä voisi olla korrelaatio, mutta seuraavalla koejärjestelyllä voimme poistaa senkin.

Ihmistä laihdutettaessa hänen kätensä pitenevät taas normaalin pitusiksi.

Ihmisen käsien venyttäminen ei sen sijaan saa aikaiseksi laihtumista, ainoastaan nivelet alkavat ikävästi naksahdella ja lonksua.

Kyseessä on siis suora syy-seuraus -suhde! MOT

Vierailija

Hei, hei...tulipa moka!
Tuon yllä olevan teksti on kirjoittanut bittipersoona "Nukkumatti"

Minä taisin rikkoa tekijänoikeuslakia kun jätin lainauksen lähteen ilmoittamatta.
Minä pyydän Nukkumatilta kauniisti anteeksi.

Ainoa lohtuni on, mokani ei ollut ensimmäinen

Vierailija
markent
Hei, hei...tulipa moka!
Tuon yllä olevan teksti on kirjoittanut bittipersoona "Nukkumatti"

Minä taisin rikkoa tekijänoikeuslakia kun jätin lainauksen lähteen ilmoittamatta.
Minä pyydän Nukkumatilta kauniisti anteeksi.

Ainoa lohtuni on, mokani ei ollut ensimmäinen


No mutta! Voihan sen mokan vielä korjata.

Vierailija

Vaarilla on yks tosi komee ja lyhyt novelli tääl jossain. Yritin hakee, mutten löytäny. Jos joku sen muistaa, heittäkää se tänne.

Vierailija

Pubi, tämäkös:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tii Maa 22, 2005 6:44 pm Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Vastaisin pitkän, tumman tytön kirjeeseen, väistäisin Makea kun se tuli fillarilla mäkeä ilman jarruja ja peruisin sen mitä sanoin pomolle viisi vuotta sitten. "

Vai tämä:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tor Huh 21, 2005 3:31 pm Viestin aihe: Lempo että kulkutoimisen apulaitteen korjaaminen maksaa

--------------------------------------------------------------------------------

Kynivät merkkihuollossa minut. Auto pitää määrähuoltoajastaa kahdenkymmenentuhannen täpöjapakkeen välein. Toimiva auto. Konepelti auki, sen alta toinen, se johon en saa koskea, letku kiinni, toinen pää internettiä valmistajan tehtaalle, valkokauluspaitahuoltohenkilö kahville ja viinerille, takaisin, nestepinnat tasaan, sipaisu, ripaisu, lipaisu, kannet kiinni, leima huoltokirjaan ja kuponki kassalle. Katson lasiseinän takaa, huoltokirjaa, autoa, kassan korvakuuloketta, visakuittia ja taustapeiliin: autonsa sisäinen, syrjäytetty nikkari joka ei edes ajovalon polttimoa saa vaihdettua

Taiko tämä:

Vaari

Liittynyt: 22 Maa 2005
Viestejä: 878

Lähetetty: Tii Maa 29, 2005 12:09 pm Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Velvollisuuteni on nostaa puheeksi myös taas toinen puoli, se jonka Lystikäs aina unohtaa, ja se mitä ilman ei tästäkään aiheesta synny asiaa, jos sittenkään.

Katsot tuota mussukkaa ja mietit kauanko vielä kestää siihen että se oppii paskomaan suoraan viemäriin, milloin sen puheesta saa selvää ja milloin se mitä se sanoo alkaa kuulostamaan edes jossain määrin järkevältä.

Ja sisäinen lapsesi syvällä, pimeässä ja aina poikittain sinun sisälläsi kiukuttelee kuin tuo mussukka. Sillä on nälkä, sen on saatava ruokaa — ei sitä ruokaa mitä olet valmistanut, vaan sitä mitä juuri et ole. Sen on saatava sitä heti, ja uusi hiekkalapio, samanlainen jonka otat Janilta. Jani itkee. Sisäinen hirviö sinussa katsoo Jania ja miettii että sen piposta saisi kivan pesän mutapupulle.

Janin äiti tulee tupakalta ja riuhtaisee pipon sinulta juuri kun olet saamassa pesän valmiiksi. Janin äiti huutaa sinun äidille, sinä huudat, Jani huutaa, naapurin Katja huutaa koska muutkin huutavat kunnes tulee nukkumaanmenoaika, ei siksi sinua nukuttaa, vaan siksi että äitisi on päästävä lukemaan päivän lehti.

Nukut vain viistoista minuuttia. Sinua nukutettiin tunti. Vaatteesi menevät pyykkiin, koska ehdit juuri ja juuri nähdä unta kevätpurosta jonka patosit eilen naapurin Katjalla, ja äitisi luuli ettet pysty kusemaan tunnin välein. Äitisi näyttää harmaalta linnulta, isäsi on syystäkin ylitöissä. Silti ne tekevät sinulle vielä sisaren sisaren jota vedät lättyyn heti kun se on niin iso että sen voi jättää yksin lehden lukemisen ajaksi. Isäsi palaa ylitöihin, äitisi palaa loppuun ja sinä palaat lapsuuteesi analyysissa. Niin kaihomielin

Jos mielessäsi oli se, missä äkötetään penkillä, niin muistan, vaan en löydä.

Vierailija

Ei mikään noista, mutt noikin on hyvää Vaarii... se oli joku kertomus hänestä; jotenki itseään avaava ja samall tosi kirkas... mutt kun en muista. Oon miettiny pääni soikeeks.

Oli ehkä puolta pitempi tekstinä, ku toi viimenen. (Mullon se näkömuistis ja fiiliksenä, ett ton haluisin lukee uudestaan.)

Vierailija

Vaarin helmiä ... Lisään oman suosikkini joukkoon

Rangaistus

Papukaijamme on kolmatta päivä häkissä. Tavallisesti se lentelee iltaisin ympäri olohuonetta. Nyt se syö siemeniä kupistaan, kur-luokan ruokaa. Viu-luokka on paras, korvapuusti, tuoreet hedelmät.

On turhauttavaa ettei se ymmärrä tilannettaan. Tämä on vain ilta muiden unohtuvien iltojen joukossa. Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon. Sillä ne eivät muista mitään. On turhauttavaa ettei se tiedä kärsivänsä rangaistusta, ja että minä tiedän, aivan kuin olisin itse syyllinen.

Se paskoi tukkaani. Tunsin terävät kynnet päänahassani, kallistin niskaa ja pakotin sen hakemaan toisen paikan, makeamman paikan niiden kirpeälle kosketukselle. Slurts. Jumalauta. Noin ei tehdä. Sääli ettei se ymmärrä äänessäni olevaa vihaa.

— Häkkiin, huusin — häkkiin.

Voisin huutaa yhtä hyvin ”Jorma”, tai ”transaktioanalyysi”. Äänen voimakkuus tarkoittaa sille hätää ja häkki on sille turva, jonne se palaa, kun tilanne arveluttaa sitä tarpeeksi.

Kun sitä puhaltaa kevyesti aivan läheltä, se painaa päänsä alas. Niskauntuvien välistä nousee pölypilvi. Se tarkistaa, että kaikki on hyvin ja pyytää lisää.

Minulla on ikävä sen kumarrusta. On mukava puhaltaa papukaijaa niskaan. On turhauttavaa ettei se osaa kaivata sitäkään ja mietin miten pitkään minun on vielä kärsittävä tätä rangaistusta.

~ Kes Syy 14, 2005 6:23 pm ~

Vierailija
Kaneli
Vaarin helmiä ... Lisään oman suosikkini joukkoon

Rangaistus

Papukaijamme on kolmatta päivä häkissä. Tavallisesti se lentelee iltaisin ympäri olohuonetta. Nyt se syö siemeniä kupistaan, kur-luokan ruokaa. Viu-luokka on paras, korvapuusti, tuoreet hedelmät.

On turhauttavaa ettei se ymmärrä tilannettaan. Tämä on vain ilta muiden unohtuvien iltojen joukossa. Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon. Sillä ne eivät muista mitään. On turhauttavaa ettei se tiedä kärsivänsä rangaistusta, ja että minä tiedän, aivan kuin olisin itse syyllinen.

Se paskoi tukkaani. Tunsin terävät kynnet päänahassani, kallistin niskaa ja pakotin sen hakemaan toisen paikan, makeamman paikan niiden kirpeälle kosketukselle. Slurts. Jumalauta. Noin ei tehdä. Sääli ettei se ymmärrä äänessäni olevaa vihaa.

— Häkkiin, huusin — häkkiin.

Voisin huutaa yhtä hyvin ”Jorma”, tai ”transaktioanalyysi”. Äänen voimakkuus tarkoittaa sille hätää ja häkki on sille turva, jonne se palaa, kun tilanne arveluttaa sitä tarpeeksi.

Kun sitä puhaltaa kevyesti aivan läheltä, se painaa päänsä alas. Niskauntuvien välistä nousee pölypilvi. Se tarkistaa, että kaikki on hyvin ja pyytää lisää.

Minulla on ikävä sen kumarrusta. On mukava puhaltaa papukaijaa niskaan. On turhauttavaa ettei se osaa kaivata sitäkään ja mietin miten pitkään minun on vielä kärsittävä tätä rangaistusta.

~ Kes Syy 14, 2005 6:23 pm ~

Joo tuo on helmi

Vierailija

Ei se mun etsimä ollu toi Kanelinkaan löytämä - jota en muute ollu ees ennen huomannu ja joka oli muuten ihan sanan iholla!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat