Hapekasta pintavettä syvänteisiin aaltovoimalla

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Itämeren syvänteissä on lähes hapettomia ja siis kuolleita kohtia.
Olisiko mahdollista pumpata pintavettä noihin syvänteisiin rakentamalla kelluvia, paikoilleen ankkuroituja lauttoja, joissa olisi luiskat sivut, ja suuaukko esim. 40cm merenpinnan yläpuolella, josta lähtisi putki / muovisukka kohti pohjaa.
Aallot löisivät siten loivasti keskustaa kohti nousevien laitojen yli ja painaisivat pinnalta siten hapekasta vettä putkea myöten pohjaa kohti.
Rakenne olisi ymmärtääkseni toteutettavissa hyvinkin edullisin kustannuksin.
Hidasta, eikä ehkä kovin tehokasta ottaen huomioon hapettomien alueiden laajuuden, mutta hitaastihan tuolla luonnossa kaikki muukin tapahtuu.
Rahtiliikenteen takia nuo lautat tietysti jouduttaisiin varustamaan valoin ja tutkaheijastimin.

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Aaltoenergialla suuren vesimassan siirtely ei tunnu mahdolliselta. Syvänteet ovat kait 200 m syviä ja pitäisi saada aikaan vedenkierto sinne saakka. Kyse on tietenkin määrästä, mutta silti.
Aaltoenergiaa ei juuri muutenkaan kyetä hyödyntämään tehokkaasti.

Ehdotin jokus täällä samaan tuulivoimaloita.

Vierailija

Ehdotin jokus täällä samaan tuulivoimaloita.[/quote]

Tuo tuulivoiman käyttäminen vaatisikin jo huomattavasti monimutkaisempaa ja kalliimpaa- / herkemmin vaurioituvaa tekniikkaa.

Vierailija

Entä jos vedättäisiin pitkä putki jostakin joesta itämeren syvnteeseen. Silloinhan sinne virtaisi pelkän painovoiman avulla hapekasta vettä. ELi luotaisiin itämeren syvänteeseen keinotekoinen lähde. Tosin syvänteiden suolapitoisuus käsisi joten paikkaamalla yhtä ongelmaa luotaisiin toinen ongelma.

Vertailun vuoksi ei putken vetäminen esim. 50 km. päähän ei pitäisi olla mikään mahdoton urakka. Jo nyt jätevesiä kuljetaan putkia pitkin kauas rannikolta, ennenkuin ne päästetään mereen. Ja päijännetunneli(louhittu kallioon) on yli 100 km pitkä.

Vierailija

Jos tuo allas täyttyisi (esim. korkeus 33,3) aaltojen voimasta 3 kertaa minuutissa, noin metrin korkuisen vesipatsaan siirtyminen pinnalta 200:n syvyyteen kestäisi siten 200min. eli n. 3.3 tuntia. määrä riippuisi tietenkin putken halkaisijasta.
Uskoakseni pitkällä aikavälillä voitaisiin helpottaa huomattavasti noiden syvänteiden happitilannetta.
Kuutio hapekasta pintavettä vastaa kuitenkin useaa??? kuutiota noissa oloissa normaalisti vallitsevaa vähähappisempaa vettä.
Aiemmin mainitsemani 40cm keskialtaan korkeus oli tietenkin esimerkki ja optimaalinen keskialtaan korkeus löytyisi varmaan hyvinkin helposti.
Laite ei kuitenkaan toimisi (tai toimisi huonosti) järvialueilla, jossa merenkäynti on pientä, eikä maininkeja juurikaan esiinny siinämäärin kuin avomerellä.

Vierailija
tapani
Entä jos vedättäisiin pitkä putki jostakin joesta itämeren syvnteeseen. Silloinhan sinne virtaisi pelkän painovoiman avulla hapekasta vettä. ELi luotaisiin itämeren syvänteeseen keinotekoinen lähde. Tosin syvänteiden suolapitoisuus käsisi joten paikkaamalla yhtä ongelmaa luotaisiin toinen ongelma.

Vertailun vuoksi ei putken vetäminen esim. 50 km. päähän ei pitäisi olla mikään mahdoton urakka. Jo nyt jätevesiä kuljetaan putkia pitkin kauas rannikolta, ennenkuin ne päästetään mereen. Ja päijännetunneli(louhittu kallioon) on yli 100 km pitkä.

Ongelmaa saattaa aiheuttaa se. että raskaampi suolavesi ei suostu väistymään tuon makean veden tieltä, ja aiheuttäisi siten "tulpan" putken alapäähän, jolloin pudotuskorkeuden pitäisi olla riittävän suuri. Lisäksi makea vesi nousisi keveytensä takia suoraan pintaan, eikä sekoittuisi ehkä riittävän tehokkaasti raskaampaan suolaveteen.
Mutta jos pumpataan merivettä ylhäältä alas, eivät suolapitoisuuden erot muodostuisi liian suureksi.
Toiseksi: esim. 50Km pituisen riitävän paksun putken vetäminen olisi aika arvokas urakka

H
Seuraa 
Viestejä2622
Liittynyt16.3.2005
Wiljam Shakes beer
Olisiko mahdollista pumpata pintavettä noihin syvänteisiin rakentamalla kelluvia, paikoilleen ankkuroituja lauttoja, joissa olisi luiskat sivut, ja suuaukko ...

Hyvän tuntuinen idea. Tehoa voisi parantaa muotoilemalla luiskat sopivasti, että ne nostavat vettä korkeammalle.

Vierailija

1. Kelluva allas, jonka korkeus säätyy aallonkorkeuden mukaan siten että se täyttyy mahdollisimman paljon. Letku syvänteeseen.
Kääntyy aaltorintamaa vastaan, jotta aaltojen vaikutus on suuri. Toiminnot tuuli tai aaltoenergialla. Ankkurointitavalla.
Pintarakenne lisää veden hapenkylläisyyttä = turbulenssia virtaukseen.

2. Altaan korkeutta muutettaisiin siten että täyttöä varten se laskettaisiin alas nostetta vähentämällä ja nostettaisiin aaltovoimalla ja tuulivoimalla, jolla pumpattaisiin ilmaa sen kellukkeisiin. Muuten 1. kaltainen.

Laivojen peräaaltoa voisi hyödyntää jos mahdollista reitittämällä ne laitteen vieritse.

Vierailija

2. Altaan korkeutta muutettaisiin siten että täyttöä varten se laskettaisiin alas nostetta vähentämällä ja nostettaisiin aaltovoimalla ja tuulivoimalla, jolla pumpattaisiin ilmaa sen kellukkeisiin. Muuten 1. kaltainen.

Mielestäni nuo sähköiset ja mekaaniset nosto ja laskujärjestelmät tulisi unohtaa. Ajatukseni perustuu mahdollisimman yksinkertaiseen, ja edulliseen ratkaisuun. Noita ilmastuslauttoja tulisi rakentaa useita noille svänteiden happikatoalueille, ja tuulivoiman ym käyttäminen nostaisi rakennus ja hoitokustannukset pilviin.
Lautan rakenne esim 4x4m lasikuitu lautta, jossa hieman pinnan alapuolelle ylettävät viistot lappeet. Pinnan alapuolelle ylettävät lappeet ohjaisivat veden paremmin lappeen päälle, jolloin saapuvan aallon nostovoima ei kaataisi lauttaa poispäin aallosta, vaan jopa sopivasti kallistaisi sitä saapuvan aallon suuntaan.
Nurkissa 30-40 cm korkeat ohjainseinät jotka ohjaavat tulevan veden keskialtaaseen ja pienentävät aaltojen ohivirtausta.
Putki, esim. halkaisijaltaan 50cm "torvi", joka voisi olla veden alla rakennettu edullisimmin tukevasta pressukankaan tyyppisestä kudosvahvistetusta muovikalvosta joka on joustavasti kiinnitetty alaskulkeviin vaijereihin, jotka toimisivat samalla ankkurointiköysinä.
Tärkeintä olisi kuitenkin tuon putken tiiveys, ettei vesi sekoitu ennen kuin se on saavuttanut pohjan.
Putken yläpäähän olisi mahdollista myös rakentaa jonkinlainan takaiskuventtiili, joka estäisi veden virtauksen takaisin keräysaltaaseen lautan laskiessa ja noustessa allokon mukana ja siten tehostaisi pumppausliikkeellä veden alasvirtausta.
Ymmärtääkseni tuontyyppinen ilmastuslautta olisi lähes huoltovapaa, eikä tarvitsisi toimiakseen ulkopuolista energiaa.

Vierailija

Minusta Wiljam Shakes beer ajatusrakennelma on tosi hieno juttu.
Suuret ideat ovat yksinkertaisia!
Niin se vain on!

Mielenkiinnolla odotan meidän älykköjen analyysejä.

Vierailija

Passiivinen laite on halvin, muttei tehokkain. Kompromissi voi olla paikallaan.
1. Sähkön voisi unohtaa, koska haluttaisiin tuottaa paineilmaa ja ohjauslaitteet voi toteuttaa silläkin suoraan.
2. Savoniusroottori sopisi tuhon käyttöön hyvinkin. Siinä on vääntöä ja minimaalinen rakenne. Kun tuuli on keskeinen elementti merellä, niin miksei sitä voisi hyödyntää?
3. Aallonkorkeus kannattaa hyödyntää siksi että korkeampi asento tuottaa suuremman paineen ja siten virtauksen. Nopea kierto on eduksi koska auringon läämmittämä vesi painuu vaikeammin alas.

Passiivisen laitteen malli on helppo tehdä, joten toimivuus selviää helposti. Laskeakin kannattaa.

Vierailija
DerMack
mites tuommoinen kestäisi talvella jäiden keskellä? Tosin jos nykymeno jatkuu ni ei paljon jäitä taida avomerellä näkyä...



Lautta olisi helppo nostaa pakkasten tullen huoltoaluksen kannelle, ja jättää vedenalainen osa eli syöttöputki talveksi poijun varaan jään alle.[/quote]

Niitä älyköiden kömmentteja tässä odottelen minäkin!

Vierailija

"huoltoaluksen kannelle.."
Tuota, mittakaava taitaa olla suurempi, jos aikoo mitään saada aikaan. Mieluiden kilometriluokkaa, osissa tai jotain.

Lujuus pitää olla sitä luokkaa ettei ekan myrskyn jälkeen sitä tarvitse roskapusiin kerätä.

Äh, taidan jättää älyköille...

Vierailija

Tätä Itämeren happikadon korjaamista myös insinööriteknisin keinoin pohditaan paljonkin eri alueen rantavaltioiden eri tutkimuslaitoksissa. Päävaihtoehdot ovat Tanskan salmien ruoppaaminen, jotta saataisiin Pohjanmeren hapekkaat suolapulssit pidemmiksi ja useammin toistuviksi sekä tässä ketjussa mainittu syvänteiden hapettaminen esim. vettä vaihtamalla.

Molemmissa vaihtoehdoissa on paljon riskejä ei toivottujen sivuvaikutuksien muodossa, joten asia kaipaa vielä paljon tutkimusta. Syvänteiden hapettamiseen löytyy kyllä hyvinkin tekniikkaa mutta siinä suurena vaarana on pohjasedimenttien liikkeellelähtö ja tällöin mentäisiin lähinnä ojasta aallikkoon. Tämä on suurin syy, ettei asiaa vielä ole toteutettu.

Vierailija

Äläs "tietää" mihinkään karkaa.
Sinä kuulut niihin älykköihin, mitä me tarkoitamme.
Minun mielestä sinä kuulut tässä ketjun kalustoon.
Me kuulutamme seuraksesi muita älykköjä pohtimaan aihetta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat