Richard Dawkins = Uusi Jumala?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Keikari, naistenmies ja älykkö. Tarkoitan tietenkin Mr. Dawkinsia...onko miehessä ainesta hallitsemaan maailmaa ja ehkäpä koko universumia.

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Mistä olet saanut päähäsi sen, että Dawkins olisi erityisen keikari? Olisi mielenkiintoista tietää lisää aiheesta. En ole tutustunut hänen naisseikkailuihinsa. Olen tietoinen ainoastaan siitä, että hän on naimisissa vaimon kanssa jonka Douglas Adam esitteli hänelle. Harva muuten tietää heidän ystävyydestään. Dawkins lähetti Adamsille fanikirjeen johon hän vastasi. Dawkins hämmästyi sitä miten älykäs ja tieteeseen perehtynyt Douglas Adams oli. Tästä alkoi pitkä ystävyys joka päättyi Adamsin kuolemaan. Dawkins kirjoitti myöhemmin jäähyväispuheen hautajaisiin.

Jos haluisin kehua Dawkinsia muulla kuin tieteellisellä saralla, niin sanoisin, että hän omaa huumorintajua ja on kiinnostunut paljon kirjallisuudesta. Ennen kaikkea hän on myös sympaattinen ihminen, tämä luo lisäulottuutta hänen persoonaansa kohtaan. Hänen kirjoituksistaan paistaa läpi eettisyys ja ymmärtäväisyys. Tämän takia hänen kirjojaan on miellyttävä lukea.

Edit. Wiki tietää kertoa seuraavaa:

He married Marian Stamp in 1967, but they divorced in 1984. Later that year, Dawkins married Eve Barham – with whom he had a daughter, Juliet Emma Dawkins in 1984 – but they too subsequently divorced. He married actress Lalla Ward in 1992.[4] Dawkins had met her through their mutual friend Douglas Adams, who worked with Ward on the BBC TV science-fiction series Doctor Who. Ward has illustrated a number of Dawkins' books.

Vierailija
Yalmuk
Keikari, naistenmies ja älykkö. Tarkoitan tietenkin Mr. Dawkinsia...onko miehessä ainesta hallitsemaan maailmaa ja ehkäpä koko universumia.

No huh huh! Ei koskaan. Kaikki kunnia, mutta "itsekkäät geenit" ja etenkin, vaikka tarkoituksetonkin, meemi-pseudotieteen alulle laittaminen eivät kyllä ole omiaan nostamaan arvostustaan.
Huumorintajua toki on: meemi-hölynpöly käy todisteesta. Valitettavasti osa tiedemaailmaa otti sen tosissaan.

Vierailija
Tohtori Faustus

vaikka tarkoituksetonkin, meemi-pseudotieteen alulle laittaminen eivät kyllä ole omiaan nostamaan arvostustaan.
Huumorintajua toki on: meemi-hölynpöly käy todisteesta. Valitettavasti osa tiedemaailmaa otti sen tosissaan.

Dawkinsin tieteellisen työn halventaminen meemiteorian perusteella ei ole missään mielessä järkevää. Dawkins käytti meemi-ideaa lähinnä vertauskuvana jonka hän sai päähänsä kun pohti uskontojen leviämistä virusten lailla. Susan Blackmore jatkoi tästä eteen päin tehden asiasta liikaa numeroa jos minulta kysytään. On täysin naurettavaa kumota kaikki Dawkinsin tieteelliset ansiot tuolla perusteella, varsinkin kun hän ei itse ole syyllinen siihen miten ideaa tulkittiin jälkeen päin.

Vierailija
Echi
Tohtori Faustus

vaikka tarkoituksetonkin, meemi-pseudotieteen alulle laittaminen eivät kyllä ole omiaan nostamaan arvostustaan.
Huumorintajua toki on: meemi-hölynpöly käy todisteesta. Valitettavasti osa tiedemaailmaa otti sen tosissaan.



Dawkinsin tieteellisen työn halventaminen meemiteorian perusteella ei ole missään mielessä järkevää. Dawkins käytti meemi-ideaa lähinnä vertauskuvana jonka hän sai päähänsä kun pohti uskontojen leviämistä virusten lailla. Susan Blackmore jatkoi tästä eteen päin tehden asiasta liikaa numeroa jos minulta kysytään. On täysin naurettavaa kumota kaikki Dawkinsin tieteelliset ansiot tuolla perusteella, varsinkin kun hän ei itse ole syyllinen siihen miten ideaa tulkittiin jälkeen päin.

Echi, Echi, ei ollut tarkoitus halventaa, lue tarkemmin: tarkoitukseton. Viittasin juurikin Blackmoreen, no, on niitä muitakin, tuolla "otti sen tosissaan" lauseella.
En tahdo kumota Dawkinsin kaikkia tieteellisiä ansioita, enkä sitä tehnytkään, ainoastaan sopivuuden universumin presidentiksi - jonka Adams valitsi jo paljon paremmin.
Dawkinsin työ lähes yhtä hyvää kuin Adamsin. Silti hänen geeni-reduktionisminsa, joka taipuu aina lopulta vain vertauskuviksi - "itsekäs geeni" -, avulla on todella perusteetonta. Pidän itsekin evoluutiota ja valintaa hyvänä peruspohjana melkein mille tahansa, mutta eliminativismin, johon Dawkinsin reduktionismi menee, olisi pitänyt aikoja sitten tajuta eliminoida itsensä. On eri asia hakea tukea ja varmuutta, todistusvoimaa ja jotakin konkreettisuutta, teorioille evoluutiosta, kuin redusoida kaikki toiminta geenien toiminnaksi. En tiedä lukeneisuuttasi, sitä näyttäisi melko hyvin olevan, mutta Dawkinsin geenipuritanismi on saanut osakseen erittäin toimivaa kritiikkiä, josta voin suositella sinulle teoksia, jos et jostain syystä olekaan tutustunut.
Ja silti, kaikki kunnia hyvästä työstä arvostetulle herra Dawkinsille, on siinä puolensakin.

Edit: Niin, siis selvennykseksi, tarkoitin tuolla tarkoituksettomalla meemi-löpinän aloituksella juuri Dawkinsin käyttämää vertausta.

Vierailija
Tohtori Faustus

Echi, Echi, ei ollut tarkoitus halventaa, lue tarkemmin: tarkoitukseton. Viittasin juurikin Blackmoreen, no, on niitä muitakin, tuolla "otti sen tosissaan" lauseella.
En tahdo kumota Dawkinsin kaikkia tieteellisiä ansioita, enkä sitä tehnytkään, ainoastaan sopivuuden universumin presidentiksi - jonka Adams valitsi jo paljon paremmin.



Jos oikeasti olet tuota mieltä, niin sinun olisi pitänyt ilmaista asia eksplisiittisemmin. Tekstisi oli melko syyllistävää. Universumin presidentiksi valitseminen on lähinnä huumorimielessä esitetty väite Yalmukin kohdalta, tosissaan sitä tuskin kannattaa ottaa.

Tohtori Faustus

Dawkinsin työ lähes yhtä hyvää kuin Adamsin. Silti hänen geeni-reduktionisminsa, joka taipuu aina lopulta vain vertauskuviksi - "itsekäs geeni" -, avulla on todella perusteetonta. Pidän itsekin evoluutiota ja valintaa hyvänä peruspohjana melkein mille tahansa, mutta eliminativismin, johon Dawkinsin reduktionismi menee, olisi pitänyt aikoja sitten tajuta eliminoida itsensä. On eri asia hakea tukea ja varmuutta, todistusvoimaa ja jotakin konkreettisuutta, teorioille evoluutiosta, kuin redusoida kaikki toiminta geenien toiminnaksi.

Minusta sinä liioittelet Dawkinsin materialistista eliminativismia. Lainaan kohdan hänen kirjastaan.

Richard Dawkins: Itsekkäät geenit [1993]:

Meillä on ainakin henkinen kyky kehittää pitkän aikavälin itsekkäistä tavotteitamme pelkkien lyhyen aikavälin etujen kustennuksella...Meillä on voimaa vastustaa syntymästämme saamiaemme geenejä ja, jos tarpeen, indoktrinaation seurauksena saamiamme itsekkäitä meemejä.

Kuinka tämän voi tulkita väärin? Dawkins myöntää sen, että me voimme taistella geenejämme ja myös kulttuurisia vaikutteita vastaan. Samalla hän antaa ymmärtää sen, että toimintamme ei ole puhtaasti sidottu geeneihin ja myös sosialisaatiolla on merkitystä. Kaikki ihmisen toiminta ei ole redusoitavissa evoluution kehittämiin sopeutumiin, adaptaatioihin. Tämän myöntävät myös ev.psykan hartaimmat kannattajat, kuten Steven Pinker.

Steven Pinker toteaa seuraavasti Blank Slate-kirjassaan:

Evolutionary biologists tell us that is a mistake to think of anything conductive to people's well being-group cohesion, the avoidance of violence, monogamous pair bonding, aesthetic, pleasure, self esteem - as an "adaptation". What is "adaptative" in everyday life is not necessarily an "adaptation" in techinal sense of being trait that was favored by natural selection in a species evolutionary history. Natural selection is the morally indifferent process in which the most effective replicators outreproduce the alternatives and come to prevail in a population. The selected genes will therefore be the "selfish" ones, in Richard Dawkin's metaphor - more accurately, the megalomaniacal ones, those that make the most copies of themselves. An adaptation is anything brought about by genes that helps them fulfill this metaphorical obsession, whether or not it also fulfills human aspirations.

Tohtori Faustus

En tiedä lukeneisuuttasi, sitä näyttäisi melko hyvin olevan, mutta Dawkinsin geenipuritanismi on saanut osakseen erittäin toimivaa kritiikkiä, josta voin suositella sinulle teoksia, jos et jostain syystä olekaan tutustunut.

Tietysti Dawkinsia on kritisoitu. Tuskin kukaan tunnettu tiedemies on välttynyt tältä. Saatan aavistella ketä henkilöitä tarkoitat. Arvostaisin jos viitsit listata muutaman heistä ja antaa muutaman teoksen tai tutkimustuloksen lähteiksi.

Vierailija

vaikka kovasti "ihailenkin" kyseistä miestä, en voi nostaa häntä jumalalliseen asemaan. itse naturalistisena ateistina kiellän jumalien olemassa olon.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005

Hitto, jutellaan ateistien oraakkelista ja poikkeuksellisen komeasta miehestä EIKÄ KUVAA NÄY!

Se korjataan välittömästi:

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Finlandes
Seuraa 
Viestejä1399
Liittynyt19.6.2005

En ota kantaa äänestykseen.

"The Blind Watchmaker" on lukemisen arvoinen kirja. Ei tarvitse olla samaa mieltä hänen kanssaan arvostaakseen ja nauttiakseen hänen sujuvasta tekstistään.

Vierailija

Terve Echi!

Palaan nyt tähän Dawkins-aiheeseen, kun on parempi aika. Tämä on minulle nyt ajankohtaisempi ja odotan innolla tulivoimaista Dawkinsin puolustustasi. Jätin aiheen välissä, koska en halunnut sutaista vain nopeasti jotakin tähän keskusteluun ja sitten unohdinkin sen jo hetkeksi. Valitettavasti kirjoitan nyt aika kiireisesti, mutta jos jatkamme tästä aiheesta, lupaan keskittyä pitkällisemmin myöhempiin viesteihini. Lopetan noihin toisiin ketjuihin kirjoittelun vähäksi aikaa, tai vähennän jonkinlaiseen minimiin, niin jää taukoaikaa tähän keskusteluun.

Aloitan nyt yksinkertaisesti vastaamalla viimeiseen viestiisi.

Echi
Tohtori Faustus

Echi, Echi, ei ollut tarkoitus halventaa, lue tarkemmin: tarkoitukseton. Viittasin juurikin Blackmoreen, no, on niitä muitakin, tuolla "otti sen tosissaan" lauseella.
En tahdo kumota Dawkinsin kaikkia tieteellisiä ansioita, enkä sitä tehnytkään, ainoastaan sopivuuden universumin presidentiksi - jonka Adams valitsi jo paljon paremmin.



Jos oikeasti olet tuota mieltä, niin sinun olisi pitänyt ilmaista asia eksplisiittisemmin. Tekstisi oli melko syyllistävää. Universumin presidentiksi valitseminen on lähinnä huumorimielessä esitetty väite Yalmukin kohdalta, tosissaan sitä tuskin kannattaa ottaa.

Tähän nyt lyhyesti, että mielestäni tekstini ei ollut kovinkaan syyllistävää verrattuna siihen ylistykseen, mitä Dawkins muissa viesteissä sai osakseen. Myös, jos huumorilla aloitetaan, niin et kai sinä heti vastauksiakaan voi täysin tosissasi ottaa?
No, ei enempää keskustelusta, vaan itse keskusteluun:

Echi
Minusta sinä liioittelet Dawkinsin materialistista eliminativismia. Lainaan kohdan hänen kirjastaan.

Richard Dawkins: Itsekkäät geenit [1993]:

Meillä on ainakin henkinen kyky kehittää pitkän aikavälin itsekkäistä tavotteitamme pelkkien lyhyen aikavälin etujen kustennuksella...Meillä on voimaa vastustaa syntymästämme saamiaemme geenejä ja, jos tarpeen, indoktrinaation seurauksena saamiamme itsekkäitä meemejä.

Kuinka tämän voi tulkita väärin? Dawkins myöntää sen, että me voimme taistella geenejämme ja myös kulttuurisia vaikutteita vastaan. Samalla hän antaa ymmärtää sen, että toimintamme ei ole puhtaasti sidottu geeneihin ja myös sosialisaatiolla on merkitystä. Kaikki ihmisen toiminta ei ole redusoitavissa evoluution kehittämiin sopeutumiin, adaptaatioihin. Tämän myöntävät myös ev.psykan hartaimmat kannattajat, kuten Steven Pinker.


Hän on jokseenkin inkonsistentti sanoessaan ensin, että todellisia toimijoita ovat geenit ja sitten, että me voimme vastustaa niitä. Mitä ilmeisimmin jälkimmäinen väite tekee ensimmäisen tyhjäksi, kuten on asiallistakin. Hän ylipäätään hyppelee tässä suhteessa turhasti positiosta toiseen: yhtäältä hän kantaa tätä mullistavaa teoriaansa geeneistä todellisina toimijoina ja toisaalta kritiikin tullessa kodalle toppuuttelee, että kyse on vain metaforasta. Vähän kärjistettyä, mutta noinhan hän käytännössä toimii. Mikäli hän ei pysy itsekkäiden geenien teoriassaan, niin se siitä, koko teoria voidaan sivuuttaa pelkkänä popularisointi tarkoitukseen tehtynä antropomorfisointina. Mikäli hän taas pysyy, hän kohtaa joitakin samoja ongelmia kuin Blackmore meemien kanssa. Blackmoren ehdoton ansio onkin se, että hän osoittaa tuon analogian kautta itsekkäiden geenien teorian heikkoudet.
Ensimmäinen ongelma muodostuu siitä, että koko teoria koostuu vain antropomorfisaatioista ja kielikuvista, jotka eivät selitä mitään vaan kaipaavat itse selitystä. "Hyvä kopioitujuus", "hyvä tarttuvuus" jne. ovat yhtä huonoja geeneinä kuin meemeinäkin. Toteamus siitä, että jotkin geenit ovat rikastuneet, toiset eivät, ei vielä kerro mitään siitä, että geenit itse olisivat jotenkin toimineet tämän tapahtuman eteen.
Edelleen tuottaa ongelmia selittää, miten valinta kohdistuisi geeneihin, kuten on, jos toimijat ovat geenejä. Vai onko Dawkinsilla "ghost in a machine" -teoria? Ei kai sentään. Valinta kohdistuu fenotyyppisiin tekijöihin. On selvää, että tätä sukupuolivalintaa tehdään geneettisellä pohjalla, mutta siitä on aika pitkä matka siihen, että geenit tekisivät valinnan, miten taas olisi oltava, jos geenit olisivat oikeita toimijoita. Mikäli taas me alamme vähentämään valinnan osuutta ja puhumaan enemmän vain kopioitumisesta, kuten Dawkins tekee, karkaamme aika kauas evoluutiosta, jonka idea on valinnassa, eikä kopioitumisessa. Geenit toki kopioituvat hyvin, mutta ne tekevät sen teknisesti jokseenkin yhtä hyvin, joten niiden vaihteleva menestys kopioitujina vaatii selityksiä. Voimme selittää tätä evoluutiomekanismeilla, mutta mikään nistä ei sano "että geeni on parempi kopioituja" vaan, että esim. puhdas sattuma tai sen ominaisuuden, jonka kehittymistä geeni on ohjannut, antama valintaetu tietyissä ulkoisissa olosuhteissa. Valinta ei tässäkään tapauksessa kohdistu geeniin, vaan se seuraa mukana valinnassa, joka kohdistuu niiden fenotyyppisten ominaisuuksien kimppuun, jossa se on mukana. Tämä on Dawkinsin keskeinen ongelma, joka Blackmorella kärjistyy entisestään: hän menettää kausaaliselitysten mahdollisuuden. Ja juuri kausaaliselityksiä evoluutiopsykologiankin pitäisi antaa.
hänen teoriansa on myös vaarassa mennä adaptiivisuuden teoriaksi: geenit ovat olemassa, selviytyvät, koska ne ovat adaptiivisia. Samalla unohtuvat täysin tutkmiuskohteena ilmeiset adaptaatiot, pitkään säilyneitä ominaisuuksia tuottaneet geenit. Mitä enemmän hänen mielenkiintonsa on lisääntyvissä ja vähenevissä kopioitujissa sitä enemmän hän päätyy selittämään asioita adaptiivisuuden kautta.

Jätän tämän tähän tältä erää, olen aika väsynyt. Vastaile jotakin, niin vastaan uudestaan. Dawkinsin jutuissa lähinnä se "itsekäs geeni" on tuubaa, muutenhan kaveri on ihan paikallaan.

P.S. joo, huomaan hyvin, minulla ei ole yhtään suoraa sitaattia. Esitys olikin aika yleistä luennoilta ja luetuista kirjoista omaksuttua tavaraa. En ihan tarkkaan edes muista, kuka sanoi mitäkin. Tuossa nyt on ainakin Lewontinia, Ylikoskea, Godfrey-Wrightia ja Hullia. Symonsia, ehkä? Ja sitten joitakin omia heittoja, tietty. Pääasia lienee argumentointi itse, eikö? Eli vastaile nyt ennen kaikkea siihen, mitä olen kirjoittanut. Miten on, pitääkö Dawkins kiinni "itsekkäistä geeneistä"? Jos ei, mitä sitten? Jos pitää, miten hän kohtaa ongelmat, joita esitin?

Vierailija
Neonomide
Hitto, jutellaan ateistien oraakkelista ja poikkeuksellisen komeasta miehestä EIKÄ KUVAA NÄY!

Se korjataan välittömästi:

Mistä löysit kuvan? Samalla idealla saisi monestakin ajattelijasta/tiedeyhteisöstä omat roolipelikortit, which would be nice.

Vierailija
Tohtori Faustus
Terve Echi!

Palaan nyt tähän Dawkins-aiheeseen, kun on parempi aika. Tämä on minulle nyt ajankohtaisempi ja odotan innolla tulivoimaista Dawkinsin puolustustasi. Jätin aiheen välissä, koska en halunnut sutaista vain nopeasti jotakin tähän keskusteluun ja sitten unohdinkin sen jo hetkeksi. Valitettavasti kirjoitan nyt aika kiireisesti, mutta jos jatkamme tästä aiheesta, lupaan keskittyä pitkällisemmin myöhempiin viesteihini. Lopetan noihin toisiin ketjuihin kirjoittelun vähäksi aikaa, tai vähennän jonkinlaiseen minimiin, niin jää taukoaikaa tähän keskusteluun.

Aloitan nyt yksinkertaisesti vastaamalla viimeiseen viestiisi.

Echi
Tohtori Faustus

Echi, Echi, ei ollut tarkoitus halventaa, lue tarkemmin: tarkoitukseton. Viittasin juurikin Blackmoreen, no, on niitä muitakin, tuolla "otti sen tosissaan" lauseella.
En tahdo kumota Dawkinsin kaikkia tieteellisiä ansioita, enkä sitä tehnytkään, ainoastaan sopivuuden universumin presidentiksi - jonka Adams valitsi jo paljon paremmin.



Jos oikeasti olet tuota mieltä, niin sinun olisi pitänyt ilmaista asia eksplisiittisemmin. Tekstisi oli melko syyllistävää. Universumin presidentiksi valitseminen on lähinnä huumorimielessä esitetty väite Yalmukin kohdalta, tosissaan sitä tuskin kannattaa ottaa.

Tähän nyt lyhyesti, että mielestäni tekstini ei ollut kovinkaan syyllistävää verrattuna siihen ylistykseen, mitä Dawkins muissa viesteissä sai osakseen. Myös, jos huumorilla aloitetaan, niin et kai sinä heti vastauksiakaan voi täysin tosissasi ottaa?
No, ei enempää keskustelusta, vaan itse keskusteluun:

Echi
Minusta sinä liioittelet Dawkinsin materialistista eliminativismia. Lainaan kohdan hänen kirjastaan.

Richard Dawkins: Itsekkäät geenit [1993]:

Meillä on ainakin henkinen kyky kehittää pitkän aikavälin itsekkäistä tavotteitamme pelkkien lyhyen aikavälin etujen kustennuksella...Meillä on voimaa vastustaa syntymästämme saamiaemme geenejä ja, jos tarpeen, indoktrinaation seurauksena saamiamme itsekkäitä meemejä.

Kuinka tämän voi tulkita väärin? Dawkins myöntää sen, että me voimme taistella geenejämme ja myös kulttuurisia vaikutteita vastaan. Samalla hän antaa ymmärtää sen, että toimintamme ei ole puhtaasti sidottu geeneihin ja myös sosialisaatiolla on merkitystä. Kaikki ihmisen toiminta ei ole redusoitavissa evoluution kehittämiin sopeutumiin, adaptaatioihin. Tämän myöntävät myös ev.psykan hartaimmat kannattajat, kuten Steven Pinker.


Hän on jokseenkin inkonsistentti sanoessaan ensin, että todellisia toimijoita ovat geenit ja sitten, että me voimme vastustaa niitä. Mitä ilmeisimmin jälkimmäinen väite tekee ensimmäisen tyhjäksi, kuten on asiallistakin. Hän ylipäätään hyppelee tässä suhteessa turhasti positiosta toiseen: yhtäältä hän kantaa tätä mullistavaa teoriaansa geeneistä todellisina toimijoina ja toisaalta kritiikin tullessa kodalle toppuuttelee, että kyse on vain metaforasta. Vähän kärjistettyä, mutta noinhan hän käytännössä toimii. Mikäli hän ei pysy itsekkäiden geenien teoriassaan, niin se siitä, koko teoria voidaan sivuuttaa pelkkänä popularisointi tarkoitukseen tehtynä antropomorfisointina. Mikäli hän taas pysyy, hän kohtaa joitakin samoja ongelmia kuin Blackmore meemien kanssa. Blackmoren ehdoton ansio onkin se, että hän osoittaa tuon analogian kautta itsekkäiden geenien teorian heikkoudet.
Ensimmäinen ongelma muodostuu siitä, että koko teoria koostuu vain antropomorfisaatioista ja kielikuvista, jotka eivät selitä mitään vaan kaipaavat itse selitystä. "Hyvä kopioitujuus", "hyvä tarttuvuus" jne. ovat yhtä huonoja geeneinä kuin meemeinäkin. Toteamus siitä, että jotkin geenit ovat rikastuneet, toiset eivät, ei vielä kerro mitään siitä, että geenit itse olisivat jotenkin toimineet tämän tapahtuman eteen.
Edelleen tuottaa ongelmia selittää, miten valinta kohdistuisi geeneihin, kuten on, jos toimijat ovat geenejä. Vai onko Dawkinsilla "ghost in a machine" -teoria? Ei kai sentään. Valinta kohdistuu fenotyyppisiin tekijöihin. On selvää, että tätä sukupuolivalintaa tehdään geneettisellä pohjalla, mutta siitä on aika pitkä matka siihen, että geenit tekisivät valinnan, miten taas olisi oltava, jos geenit olisivat oikeita toimijoita. Mikäli taas me alamme vähentämään valinnan osuutta ja puhumaan enemmän vain kopioitumisesta, kuten Dawkins tekee, karkaamme aika kauas evoluutiosta, jonka idea on valinnassa, eikä kopioitumisessa. Geenit toki kopioituvat hyvin, mutta ne tekevät sen teknisesti jokseenkin yhtä hyvin, joten niiden vaihteleva menestys kopioitujina vaatii selityksiä. Voimme selittää tätä evoluutiomekanismeilla, mutta mikään nistä ei sano "että geeni on parempi kopioituja" vaan, että esim. puhdas sattuma tai sen ominaisuuden, jonka kehittymistä geeni on ohjannut, antama valintaetu tietyissä ulkoisissa olosuhteissa. Valinta ei tässäkään tapauksessa kohdistu geeniin, vaan se seuraa mukana valinnassa, joka kohdistuu niiden fenotyyppisten ominaisuuksien kimppuun, jossa se on mukana. Tämä on Dawkinsin keskeinen ongelma, joka Blackmorella kärjistyy entisestään: hän menettää kausaaliselitysten mahdollisuuden. Ja juuri kausaaliselityksiä evoluutiopsykologiankin pitäisi antaa.
hänen teoriansa on myös vaarassa mennä adaptiivisuuden teoriaksi: geenit ovat olemassa, selviytyvät, koska ne ovat adaptiivisia. Samalla unohtuvat täysin tutkmiuskohteena ilmeiset adaptaatiot, pitkään säilyneitä ominaisuuksia tuottaneet geenit. Mitä enemmän hänen mielenkiintonsa on lisääntyvissä ja vähenevissä kopioitujissa sitä enemmän hän päätyy selittämään asioita adaptiivisuuden kautta.

Jätän tämän tähän tältä erää, olen aika väsynyt. Vastaile jotakin, niin vastaan uudestaan. Dawkinsin jutuissa lähinnä se "itsekäs geeni" on tuubaa, muutenhan kaveri on ihan paikallaan.

P.S. joo, huomaan hyvin, minulla ei ole yhtään suoraa sitaattia. Esitys olikin aika yleistä luennoilta ja luetuista kirjoista omaksuttua tavaraa. En ihan tarkkaan edes muista, kuka sanoi mitäkin. Tuossa nyt on ainakin Ylikoskea, Godfrey-Wrightia ja Hullia. Symonsia, ehkä? Ja sitten joitakin omia heittoja, tietty. Pääasia lienee argumentointi itse, eikö? Eli vastaile nyt ennen kaikkea siihen, mitä olen kirjoittanut. Miten on, pitääkö Dawkins kiinni "itsekkäistä geeneistä"? Jos ei, mitä sitten? Jos pitää, miten hän kohtaa ongelmat, joita esitin?

Edit: Ei siinä kyllä tainnut olla sanaakaan Lewontinia.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14026
Liittynyt23.6.2005
Tohtori Faustus
Miten on, pitääkö Dawkins kiinni "itsekkäistä geeneistä"? Jos ei, mitä sitten? Jos pitää, miten hän kohtaa ongelmat, joita esitin?

No asiasta tarkemmin tietämättömänä, selailin biologian pääsykoekirjaa vuosien takaa ja siinä haastattelussa annettiin ymmärtää, että Dawkinsin geenikeskeisyys paistaa yhä liikaa miehen silmistä evoluutioprinsiippinä.

Onneksi en päässyt edes pääsykokeeseen, pelkän biologian lukeminen näyttää tuottavan ihmisistä Bazarovilaisia mulkkuja järkyttävän korkealla toteutumisprosentilla.

GradStudent
Neonomide
Hitto, jutellaan ateistien oraakkelista ja poikkeuksellisen komeasta miehestä EIKÄ KUVAA NÄY!

Se korjataan välittömästi:


Mistä löysit kuvan? Samalla idealla saisi monestakin ajattelijasta/tiedeyhteisöstä omat roolipelikortit, which would be nice.

Googletin, ovat näköjään poistaneet tai jotain...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
GradStudent
Neonomide
Hitto, jutellaan ateistien oraakkelista ja poikkeuksellisen komeasta miehestä EIKÄ KUVAA NÄY!

Se korjataan välittömästi:


Mistä löysit kuvan? Samalla idealla saisi monestakin ajattelijasta/tiedeyhteisöstä omat roolipelikortit, which would be nice.

Googletin, ovat näköjään poistaneet tai jotain...

Suosikkini on "If there are no coherent creationist arguments..."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat