Lähimmäinen peilaa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Lähimmäinen on peili, vaikka se tunnekuohun vallitessa on vaikea nähdä sellaiseksi ilmiöksi, on se sitä kuitenkin. Peilillä tarkoitan, että sen minkä lähipiiri saa meissä tuntumaan, sitä tuntumaa olisi syytä tarkastella niin, että tunteensa voi hyväksyä, muttei se mikään totuus ole toisesta ITSESTÄ, muttei myös ITSESTÄ. Mutu on mutua, aina.

Kenties sairaudet ovat pohjimmiltaan sitä, että ajattelemme, ja että ajattelemme "väärin". Jos elämä perustuu mututietoon, että se muka olisi ainoa oikea tapa elää, niin seuraako siitä se, että sairaus on siitä elämäntavasta "hinta joka maksetaan"? Aiheutammeko itse sairauden?

Onko näin hullua edes lupa kysyä?

Kommentit (8)

Vierailija

Puhut nyt varmaan mielisairauksista.

Veikkaan että kyse on vähän niinkuin alkoholismissakin sekä geeneistä että tilanteesta että henkilöstä itsestään. Pari väärää valintaa väärinä hetkinä muuttavat elämän helvetiksi. Joillain ei toisaalta ole vaihtoehtoa, vaan sairastuvat ennen pitkää. Jotkut huono-onnisimmat ovat niin pahasti elämän kaltoin kohtelemia, ettei siinä kukaan ihminen pysyisi järjissään.

Lähipiiri voi myös käyttää väärin tuota peilaamista, ja ajaa ihmisen haluamaansa suuntaan, vähän niinkuin orjia kohdeltiin entisaikoina. Kaikki ihmiset ympärillä pitivät orjana, joten luulit sitten siinä olevasi jotenkin vähempiarvoinen.

Samalla tavalla voi ilkeä mies tai vaimo alistaa ja myrkyttää kumppaninsa mielen.

Kaikista ihmissuhteista voi ehkä "laskea" keskiarvon, jonka perusteella voi arvioida itseään, siis sitä itseään, jona muut käsittävät sinut. Se, kuinka paljon se kuva vastaa todellista sisintä itseäsi riippuu siitä, kuinka avoin olet muiden seurassa, kuinka paljon olet oma itsesi, etkä vedä eri rooleja eri tilanteissa.

Olen aina pitänyt vahvaa roolitusta itsensä sokeuttamisena. Eli pyrin olemaan sama tylsä ja tyhmä itseni joka seurassa. Ei se tietenkään ole kiveen hakattu rooli sekään, vaan pakkohan sitä on joustaa, mutta siinä pyrin minimointiin. Mielistely on heikkomielistä.

Paras peili on olla rehellinen itselleen. Ja samalla haasteista suurimpia. Itsekin näen itseni tulevana maailmanvaltiaana, lentelemässä ympäri taivaita rankaisten pahoja ja palkiten oikeamielisiä. Todellisuudessa en varmaan tule saamaan mitään suuria haaveitani aikaiseksi, vaikka kuinka haluaisin.

Haaveilun sallin itselleni, kunhan ei elä pelkästään haaveessa. Haave on valo pimeydessä, mutta pitää muistaa, että ei vielä kylve valossa. Mutta vaikka olisi niin, ettei koskaan tule kylpemään valossa, niin silti ei kannata lakata haaveilemasta. Se on allekirjoitus ja leima päälle sille, ettei niin tule koskaan tapahtumaan.

Vierailija
Armitage
Kaikista ihmissuhteista voi ehkä "laskea" keskiarvon, jonka perusteella voi arvioida itseään, siis sitä itseään, jona muut käsittävät sinut. Se, kuinka paljon se kuva vastaa todellista sisintä itseäsi riippuu siitä, kuinka avoin olet muiden seurassa, kuinka paljon olet oma itsesi, etkä vedä eri rooleja eri tilanteissa.

Miksikäs olis viisasta verrata itseä keskiarvoihin? Minusta on viisasta verrata itseä itseen, onko esim. tapahtunut jotain edistystä, siis oppimista suhteessa kumppaniin nähden, ts. onko viime aikoina itsetuntemuksen lisääntymisen myötä parisuhde alkanut saamaan sellaisia piirteitä, että kummallakin on tilaa olla omanlaisensa.

Esim. Voiko Matti tietää paremmin kuin Maija itse, millainen Maija on? Ja jos Maija on avoin (=itselle rehellinen) mutta Matti ei, niin eihän Matti tajua mitä Maijan avoimuus edes on.

Minusta peilaustapahtuma kertoo esim. Matille Matista jotain.

Vierailija

Luulempa, että Armitage tarkoitti juuri, että laskisit omien suhteidesi keskiarvon.
Esimerkiksi: minulla on hyvä ystävä, huono avioliitto kaksi henkilöä jotka vihaavat minua sydämensä pohjasta, sekä joukko saappaannuolijoita ja hännystelijöitä.
Näiden keskiarvo... on että minulla on keskimäärin huonot suhteet ihmisiin.

Vierailija

Lähimmäinen on kyllä peili, peilaamme itseämme ympäristöstämme. Tähän vaikutta koko kulttuurimme kaikki minkä kanssa olemme tekemisessä, kaikki ihmiset.
Tämä peili on tarpeellinen, että ymmärtäisimme itsemme.
Olemme itseasiassa niin tämän ympäristömme luomus, että pidämme sitä itsestäänselvyytenä.
Minä " itse" on ympäristön tulos.
Voit siis käyttää lähimmäistäsi peilinä ymmärtääksesi itsesi.

Vierailija
Huuhhi
Luulempa, että Armitage tarkoitti juuri, että laskisit omien suhteidesi keskiarvon.
Esimerkiksi: minulla on hyvä ystävä, huono avioliitto kaksi henkilöä jotka vihaavat minua sydämensä pohjasta, sekä joukko saappaannuolijoita ja hännystelijöitä.
Näiden keskiarvo... on että minulla on keskimäärin huonot suhteet ihmisiin.

Mitä minä tai - Sinä - tekisit suhteen/suhteiden keskiarvolla?

Vierailija

Minä - itse- on oikeastaan valeminä (tai valesinä).

Ymmärtämällä itseä ei ymmärrä - sisintä - . Voi peilata tunteita, muttei syvää - aitoa - olemusta.

Vierailija

Opimme siis ymmärtämään omaa toimintaamme, omia motiivejamme, opimme ymmärtämään omaa käyttäytymistämme.
Ellemme ymmärrä tätä emme voi ymmärtää, myöskään sitä mikä on kaiken taustalla.

Uusimmat

Suosituimmat