Ohjausaalto liikuttaa elektronia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Väitän että elektroni ei liiku sisäisen voiman ansiosta, vaan sitä ympäröivä sähkömagneettinen kenttä ja samalla painovoimakenttä toimivat elektronin ohjausaaltona. Ohjausaalto kytkeytyy elektroniin ja saa sen liikkumaan. Näin elektroniin ei itsessään tarvitse tulla ulkoista vuorovaikutusta, vaan ohjausaalto välittää vuorovaikutuksen, vaikkapa toisen elektronin ohjausaallon kanssa ja viskelee elektronia. Näin kaksoisrakokokeen tuloskin on helpommin selitettävissä, elektronin ympärillä oleva levinnyt ohjausaalto eli sähkömagneettinen/painovoimakenttä vaikuttaa rakojen kanssa ja saa elektronit toteuttamaan jakauman.

Kommentit (12)

Vierailija

Kvanttifysiikan klassinen tulkinta (QM) on vain yksi monien tulkintojen joukosta, klassisen ohella huomiota on saanut eniten David Bohmin tulkinta (BM), jota kutsutaan joskus myös piilomuuttujateoriaksi. Tulkintojen välillä ei ole empiiristä eroa, mutta kenties matemaattisia ja ainakin metafyysisiä eroja. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin Bohmin mukaan hiukkasilla on reaaliset lentoradat, ja aaltomainen todennäköisyysjakauma johtuu hiukkaseen liittyvästä ohjausaallosta (pilot wave). Bohmin kilpaileva kvanttitulkinta on siis saanut tukea empiiristä kokemusta omaavalta taholta! Bohmin mukaan tämä ohjausaalto kantaa elektronia.

Sivuhuomautuksena vielä, että tieteen omista lähtökohdista eri tulkinnat ovat toistaiseksi samanarvoisia. Kysymys paremmuudesta saanee odottaa sitä, että matematiikka eli laskentavälineet kehittyvät tarvittavalle tasolle, käytännössä luultavimmin kvanttitietokonetta.

Vierailija

Kööpenhaminan (Bohrin) tulkinta on vieläkin se valtavirtatulkinta ja siinä otaksutaan, että kvanttimaailman aaltofunktio tosiaan "romahtaa" jyrkän jakolinjan mukaisesti klassisen fysiikan makromaailmaksi, ja romahtaa nimenomaan havaintotapahtuman seurauksena. Niinpä on kehitelty sellaisiakin (usein varsin antroposentrisiä) kosmologioita, että jokin kosmologinen superpositio romahti täksi (ja muiksikin kai) universumiksi kun "tietoisuus" sitä ensi kerran havannoi. Tai kuten sanot, "nosti itsensä jaloilleen kengännauhoista vetämällä".

Jonkinasteisena, ei varmaan ylittämättömänä, ongelmana näissä romahtamistulkinnoissa on antropo- tai egosentrisyys; mistä ensimmäinen havainnoija ilmestyi, miten dualismi syntyi? Tähän vastataan yleensä kai, että superposition ("potentian") ominaisuus vain on, että kaikki mahdollisuudet toteutuvat ainakin jollain tasolla. Mikäpäs siinä, mutta ainakaan tieteellisen diskurssin tasolla tällainen kielenkäyttö ei ole kaikista otollisin edistykselle.

Superposition romahtaminen ei suinkaan ole ainoa mahdollinen tulkinta, bohmilaisissa tulkinnoissa ei oleteta romahdusta, vaan että "ohjausaalto" Psi on hiukkasen ominaisuus (tai toisinpäin). Väistämätön seuraus tästä on, että Psi on epälokaalinen ja holistinen Indran verkon tavoin; kaikki "havannoi" kaikkea, koska kaiken pienimmälläkin osalla (hiukkasella) on "taju" tai mielenkaltainen ominaisuus.

Dekoherenssi on hieman ongelmallinen termi, koska sitä käytetään vähintään kahdessa merkityksessä, puhtaasti teknsisessä mielessä kuvaamaan prosesseja kvanttimaailman ja klassisen maailman välillä, sekä tulkinnallisena metafyysisenä terminä, joka presupposoi aaltofunktion romahtamisen.

Tässä yhteydessä von Neumanin ajatukset matematiikan synnystä ovat mielenkiintoisia:

"The mind observes the empty set. The mind's act of observation causes the appearance another set - the set of empty sets. The set of empty sets is not empty, because it contains one non-thing - the empty set. The mind has thus generated the number 1 by producing the set containing the empty set.

Now the mind perceives the empty set and the set containing the empty set, so there are two non-things. The mind has generated the number 2 out of emptiness. And so it goes on all the way up.

So, the three levels of dependent relationship postulated by Kadampa Buddhist philosophy are apparent even at the very deepest level of mathematics."

Vierailija
Tiedehenkilö
Kööpenhaminan (Bohrin) tulkinta on vieläkin se valtavirtatulkinta ja siinä otaksutaan, että kvanttimaailman aaltofunktio tosiaan "romahtaa" jyrkän jakolinjan mukaisesti klassisen fysiikan makromaailmaksi, ja romahtaa nimenomaan havaintotapahtuman seurauksena. Niinpä on kehitelty sellaisiakin (usein varsin antroposentrisiä) kosmologioita, että jokin kosmologinen superpositio romahti täksi (ja muiksikin kai) universumiksi kun "tietoisuus" sitä ensi kerran havannoi. Tai kuten sanot, "nosti itsensä jaloilleen kengännauhoista vetämällä".

Jonkinasteisena, ei varmaan ylittämättömänä, ongelmana näissä romahtamistulkinnoissa on antropo- tai egosentrisyys; mistä ensimmäinen havainnoija ilmestyi, miten dualismi syntyi? Tähän vastataan yleensä kai, että superposition ("potentian") ominaisuus vain on, että kaikki mahdollisuudet toteutuvat ainakin jollain tasolla. Mikäpäs siinä, mutta ainakaan tieteellisen diskurssin tasolla tällainen kielenkäyttö ei ole kaikista otollisin edistykselle.

Superposition romahtaminen ei suinkaan ole ainoa mahdollinen tulkinta, bohmilaisissa tulkinnoissa ei oleteta romahdusta, vaan että "ohjausaalto" Psi on hiukkasen ominaisuus (tai toisinpäin). Väistämätön seuraus tästä on, että Psi on epälokaalinen ja holistinen Indran verkon tavoin; kaikki "havannoi" kaikkea, koska kaiken pienimmälläkin osalla (hiukkasella) on "taju" tai mielenkaltainen ominaisuus.

Dekoherenssi on hieman ongelmallinen termi, koska sitä käytetään vähintään kahdessa merkityksessä, puhtaasti teknsisessä mielessä kuvaamaan prosesseja kvanttimaailman ja klassisen maailman välillä, sekä tulkinnallisena metafyysisenä terminä, joka presupposoi aaltofunktion romahtamisen.

Tässä yhteydessä von Neumanin ajatukset matematiikan synnystä ovat mielenkiintoisia:

"The mind observes the empty set. The mind's act of observation causes the appearance another set - the set of empty sets. The set of empty sets is not empty, because it contains one non-thing - the empty set. The mind has thus generated the number 1 by producing the set containing the empty set.

Now the mind perceives the empty set and the set containing the empty set, so there are two non-things. The mind has generated the number 2 out of emptiness. And so it goes on all the way up.

So, the three levels of dependent relationship postulated by Kadampa Buddhist philosophy are apparent even at the very deepest level of mathematics."

Tietenkin näistä asioista voi tehdä Kööpenhaminalaista tai Intialaista ym metafysiikkaa mielin määrin.

Kun tutkimme yhtä atomia, niin sitä tutkimusta ei voi tehdä häiritsemättä tätä atomaarista systeemiä. Mutta kun sitten pystymme muodostamaan enemmän tai vähemmän hyvän kuvauksen tästä atomista, niin miksi pitäisi olettaa, että se olisi jotenkin vaikuttanut muihin samanlaisiin atomeihin kesimäärin? Mielikuvaamme asia on tietenkin vaikuttanut, ei atomeihin.

Itse lähden ainakin siitä, että atomissa ydintä kiertää sekä elektronin hiukkasmainen sisäosa, ja tätä sisäosaa ympäröivä kenttä.

Lähden siitä että elektroni koostuu sekä ytimestä että sitä ympäröivästä kentästä. On ymmärrettävissä että kenttäkuviot ytimen ympäri vääristyvät suuren kiertonopeutensa ansiosta. Jos elektroneja on monta ytimen läheisyydessä, syntyy melkoisia ja erikoismuotoisia interferenssikuvioita.

Samalla tavalla kun on olemassa tietty Roche-raja, kun pienempi taivaankappale lähestyy suurempaa, niin analoginen tilanne saattaa syntyä kun elektroni lähestyy ydintä. Ytimen kentät pyrkivät ”venyttämään” lähestyvää elektronia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Roche_limit

Keskustaa lähinnä olevat kolmekymmentä elektronia ovat erillisinä ja järjestyneinä kappaleina vaikeasti tarkkailtavia ja havaittavia.

UB Page-478
While atoms may contain from one to one hundred orbital electrons, only
the outer ten electrons of the larger atoms revolve about the central nucleus
as distinct and discrete bodies, intactly and compactly swinging around on
precise and definite orbits. The thirty electrons nearest the center are
difficult of observation or detection as separate and organized bodies. This
same comparative ratio of electronic behavior in relation to nuclear proximity
obtains in all atoms regardless of the number of electrons embraced. The
nearer the nucleus, the less there is of electronic individuality. The
wavelike energy extension of an electron may so spread out as to occupy the
whole of the lesser atomic orbits; especially is this true of the electrons
nearest the atomic nucleus.

Käännös:
SIVU.478 - §2 Vaikka atomit saattavatkin sisältää yhdestä sataan
rataelektronia, vain suurempien atomien kymmenen ulointa elektronia
kiertävät keskusytimen ympäri selvästi erottuvina ja erillisinä
kappaleina, jotka ehyinä ja kompakteina kiertävät täsmällisiä ja
selkeitä ratoja. Keskustaa lähinnä olevat kolmekymmentä elektronia
ovat erillisinä ja järjestyneinä kappaleina vaikeasti tarkkailtavia ja
havaittavia. Tämä sama elektronisen käyttäytymisen vertaussuhde ytimen
läheisyyteen nähden vallitsee kaikissa atomeissa niihin sisältyvien
elektronien lukumäärästä riippumatta. Mitä lähempänä ydintä, sitä
vähemmän ilmenee elektronien yksilöllisyyttä. Elektronin aaltomainen
energiaulottuma voi levitä ulospäin siinä määrin, että se ottaa
kokonaan haltuunsa atomin radoista alemmat; tämä pitää eritoten
paikkansa lähimpänä atomin ydintä olevien elektronien kohdalla.

SIVU.478 - §3 Kolmellakymmenellä sisimmällä rataelektronilla on
yksilöllisyys, mutta niiden energiajärjestelmät pyrkivät sekoittumaan
keskenään, sillä ne ulottuvat elektronista toiseen ja miltei radalta
radalle.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt26.3.2005

Tiedehenkilö: Superposition romahtaminen ei suinkaan ole ainoa mahdollinen tulkinta, bohmilaisissa tulkinnoissa ei oleteta romahdusta, vaan että "ohjausaalto" Psi on hiukkasen ominaisuus (tai toisinpäin). Väistämätön seuraus tästä on, että Psi on epälokaalinen ja holistinen Indran verkon tavoin; kaikki "havannoi" kaikkea, koska kaiken pienimmälläkin osalla (hiukkasella) on "taju" tai mielenkaltainen ominaisuus.

Lentis: Niin ainoa varteenotettava piilomuuttujateoria on tosiaan ollut David Bohm vainajan ohjausaaltoteoria, joka on EI-LOKAALI. Kuten kaikki hyvin tiedämme, sulkee Bellin epäyhtälön rikkoutuminen jokaisessa suoritetussa EPR-kokeessa yksiselitteisesti pois kaikki klassiset (so. lokaalit) piilomuuttujat. Painolastina Bohmin teoriassa onkin kuitenkin juuri tämä YLIMÄÄRÄINEN ohjausaalto. Tämä käytännössä tarkoittaa holistista näkemystä, jonka mukaan jokainen kosmoksen hiukkanen on joka hetki ”lomittuneena” jokaisen muun hiukkasen kanssa (eli jokainen hiukkanen ”tietää ja tuntee” jokaisen muun hiukkasen tekemiset välittömästi). Tämä ylimääräinen ohjausaalto mielellään leikataan nykyään Occamin partaveitsellä pois etenkin sen kokeellisen testaamattomuuden takia. Vain harvat tiedemiehet nykyään vannovat Bohmin nimeen.
Jos kiinnostaa, niin Bohmin teos (ja samalla kaikkien piilomuuttujien raamattu) Wholeness and the implicate order kannattaa kahlata läpi. Jumalattoman paksu ja raskas teos, mutta kuitenkin.

HSTa: Kun tutkimme yhtä atomia, niin sitä tutkimusta ei voi tehdä häiritsemättä tätä atomaarista systeemiä. Mutta kun sitten pystymme muodostamaan enemmän tai vähemmän hyvän kuvauksen tästä atomista, niin miksi pitäisi olettaa, että se olisi jotenkin vaikuttanut muihin samanlaisiin atomeihin kesimäärin? Mielikuvaamme asia on tietenkin vaikuttanut, ei atomeihin.

Lentis: Einsteinin aikoinaan tekemä ovela ajatuskoe, eli kuuluisa EPR-koe nimenomaan pyrki todistamaan lokaalisuuden sillä, että hiukkasen ominaisuuksia voidaan tutkia hiukkasta mitenkään ”häiritsemättä”. Tämä ”häiritseminen” oli alkuaikojen kvanttifysiikan käsitys kvanttitulkinnan tilastollisuudesta, kunnes Heisenberg todisti epämääräisyyden olevan todellista, periaatteellista riippumatta tutkimuksen ”häirinnästä”.
HSTa:n atomikäsitys (ja hiukkaskäsitys) on vuosikymmeniä sitten vallinnut väärinymmärretty puolikvanttifysikaalinen/puoliklassinen käsitys esim pallomaisesta (sadasta ultimatonista koostuvasta) elektronista klassisine ratoineen ytimen ympärillä. HSTa:n ”kuvaus” atomista on vain klassisen fysiikan kömpelö allegoria meidän möhkälemaailmamme käytöksestä.

Vierailija
Lentotaidoton
Kuten kaikki hyvin tiedämme, sulkee Bellin epäyhtälön rikkoutuminen jokaisessa suoritetussa EPR-kokeessa yksiselitteisesti pois kaikki klassiset (so. lokaalit) piilomuuttujat. Painolastina Bohmin teoriassa onkin kuitenkin juuri tämä YLIMÄÄRÄINEN ohjausaalto. Tämä käytännössä tarkoittaa holistista näkemystä, jonka mukaan jokainen kosmoksen hiukkanen on joka hetki ”lomittuneena” jokaisen muun hiukkasen kanssa (eli jokainen hiukkanen ”tietää ja tuntee” jokaisen muun hiukkasen tekemiset välittömästi). Tämä ylimääräinen ohjausaalto mielellään leikataan nykyään Occamin partaveitsellä pois etenkin sen kokeellisen testaamattomuuden takia. Vain harvat tiedemiehet nykyään vannovat Bohmin nimeen.
Jos kiinnostaa, niin Bohmin teos (ja samalla kaikkien piilomuuttujien raamattu) Wholeness and the implicate order kannattaa kahlata läpi. Jumalattoman paksu ja raskas teos, mutta kuitenkin.

Lentis: Einsteinin aikoinaan tekemä ovela ajatuskoe, eli kuuluisa EPR-koe nimenomaan pyrki todistamaan lokaalisuuden sillä, että hiukkasen ominaisuuksia voidaan tutkia hiukkasta mitenkään ”häiritsemättä”. Tämä ”häiritseminen” oli alkuaikojen kvanttifysiikan käsitys kvanttitulkinnan tilastollisuudesta, kunnes Heisenberg todisti epämääräisyyden olevan todellista, periaatteellista riippumatta tutkimuksen ”häirinnästä”.

Tämä pitää paikkansa vain jos tila-avaruutemme on kolmeulotteinen, mutta kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, mikäli elämmekin hologrammiuniversumissa kuten mustan aukon tutkimus antaa ehkä ymmärtää, tilanne onkin aivan toinen:

Eli EPR-kokeet näyttävät että kaukana toistaan olevilla hiukkasilla on yhteyksiä. Mutta onko kukaan ajatellut että nämä oletukset voivat pitää paikkansa myös siitä syystä, että holografiaperiaate pitää paikkansa ja elämme holografiauniversumissa. Jos kaikki universumin informaatio on koodattuna maailmanpintaan, ja todellisia ulottuvuuksia onkin yksi luultua vähemmän, näyttää todella siltä että elektroni kulkee varjostimelle kahden raon kautta kun kuvittelemme tarkastelevamme tapahtumaa 3D-maailmassa. Samoin EPR-kokeissa mitatuilla kaukana toisistaan olevilla hiukkasilla tuntuu olevan "yhteys". Tämä johtuukin vain siitä että sekä mittaaja ja mitattava- sekä alkuperäinen hiukkanen ovat hologrammeja ja niillä ei olekaan 3D vapausasteita vaan ainoastaan 2D. Tällöin hiukkasten mitatut ominaisuudet eivät saakaan yhtä monta eri arvoa kuin 3D avaruudessa ja mittaustulokset antavat viitteitä yhteyksistä. Hiukkasilla ei siis olisikaan "piiloyhteyttä", vaan ainoastaan vähemmän mahdollisia tiloja toistensa suhteen.

Lomittuminen voidaan kokonaan unohtaa fysiikan sanastosta, mikäli hololografiaperiaate osoittautuu oikeaksi.

Vierailija
Lentotaidoton
Tiedehenkilö: Superposition romahtaminen ei suinkaan ole ainoa mahdollinen tulkinta, bohmilaisissa tulkinnoissa ei oleteta romahdusta, vaan että "ohjausaalto" Psi on hiukkasen ominaisuus (tai toisinpäin). Väistämätön seuraus tästä on, että Psi on epälokaalinen ja holistinen Indran verkon tavoin; kaikki "havannoi" kaikkea, koska kaiken pienimmälläkin osalla (hiukkasella) on "taju" tai mielenkaltainen ominaisuus.

Lentis: Niin ainoa varteenotettava piilomuuttujateoria on tosiaan ollut David Bohm vainajan ohjausaaltoteoria, joka on EI-LOKAALI. Kuten kaikki hyvin tiedämme, sulkee Bellin epäyhtälön rikkoutuminen jokaisessa suoritetussa EPR-kokeessa yksiselitteisesti pois kaikki klassiset (so. lokaalit) piilomuuttujat. Painolastina Bohmin teoriassa onkin kuitenkin juuri tämä YLIMÄÄRÄINEN ohjausaalto. Tämä käytännössä tarkoittaa holistista näkemystä, jonka mukaan jokainen kosmoksen hiukkanen on joka hetki ”lomittuneena” jokaisen muun hiukkasen kanssa (eli jokainen hiukkanen ”tietää ja tuntee” jokaisen muun hiukkasen tekemiset välittömästi). Tämä ylimääräinen ohjausaalto mielellään leikataan nykyään Occamin partaveitsellä pois etenkin sen kokeellisen testaamattomuuden takia. Vain harvat tiedemiehet nykyään vannovat Bohmin nimeen.
Jos kiinnostaa, niin Bohmin teos (ja samalla kaikkien piilomuuttujien raamattu) Wholeness and the implicate order kannattaa kahlata läpi. Jumalattoman paksu ja raskas teos, mutta kuitenkin.

HSTa: Kun tutkimme yhtä atomia, niin sitä tutkimusta ei voi tehdä häiritsemättä tätä atomaarista systeemiä. Mutta kun sitten pystymme muodostamaan enemmän tai vähemmän hyvän kuvauksen tästä atomista, niin miksi pitäisi olettaa, että se olisi jotenkin vaikuttanut muihin samanlaisiin atomeihin kesimäärin? Mielikuvaamme asia on tietenkin vaikuttanut, ei atomeihin.

Lentis: Einsteinin aikoinaan tekemä ovela ajatuskoe, eli kuuluisa EPR-koe nimenomaan pyrki todistamaan lokaalisuuden sillä, että hiukkasen ominaisuuksia voidaan tutkia hiukkasta mitenkään ”häiritsemättä”. Tämä ”häiritseminen” oli alkuaikojen kvanttifysiikan käsitys kvanttitulkinnan tilastollisuudesta, kunnes Heisenberg todisti epämääräisyyden olevan todellista, periaatteellista riippumatta tutkimuksen ”häirinnästä”.
HSTa:n atomikäsitys (ja hiukkaskäsitys) on vuosikymmeniä sitten vallinnut väärinymmärretty puolikvanttifysikaalinen/puoliklassinen käsitys esim pallomaisesta (sadasta ultimatonista koostuvasta) elektronista klassisine ratoineen ytimen ympärillä. HSTa:n ”kuvaus” atomista on vain klassisen fysiikan kömpelö allegoria meidän möhkälemaailmamme käytöksestä.

Pidän tätä analogiaa Roche-rajaan mielenkiintoisena, omana vanhana ideana siltä ajoilta kun selvitin Kuun ja palanettojen Roche-rajaa melko perusteellisesti U-kirjan lukuarvojen pohjalta (myös Tiede-palstalla).

Voisitko nyt Lentis selostaa, millainen oma mielikuvasi on asiasta? Miten oma käsityksesi eroaa “klassisen fysiikan kömpelöstä allegoriasta”, joilla sanoilla luonnehdit minun kirjoitusta?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Metaviesti tässä.

Olen tuota tiedehenkilön persoonaa yrittänyt luokitella joko maskuliiniseksi tai feminiiniseksi. En ole onnistunut pääsemään mihinkään ratkaisuun.

Mikä siinä on, että vaikka "henkilö" onkin aivan neutraali, niin ei sitten osata armahtaa kärsiviä. Oikeampi nimitys olisi tiedehenkalu tai sitten tiedehenkolo. Se kertoisi täsmällisesti sukupuolisen viitekehyksen.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Lentis: Niin ainoa varteenotettava piilomuuttujateoria on tosiaan ollut David Bohm vainajan ohjausaaltoteoria, joka on EI-LOKAALI... Vain harvat tiedemiehet nykyään vannovat Bohmin nimeen.

David Deutsch: Fyysikko David Bohm rakensi teorian, joka tuottaa samanlaiset ennusteet kuin kvanttimekaniikka. Siin jokaiseen fotoniin liittyy eräänlainen aalto, joka iskee koko esteeseen, kulkee rakojen läpi ja interferoi näkemnne fotonin kanssa. Bohmin teoria esitetään usein kvanttimekaniikan yhden maailmankaikkeuden versiona, joka kuitenkin virhe. Bohmin näkymttmän aallon vaikutusten selvittäminen edellyttää samaa laskelmaa kuin triljoonien vajofotonien vaikutusten selvittäminen.

Jotkut aallon osat kuvaavat meidät eli havaitsijat näkemssä ja reagoimassa fotoneihin. Aallon toiset osat kuvaavat toisia versioitamme, jotka reagoiat eri paikoissa oleviin fotoneihin. Bohmin vaatimaton sanasto käyttää todellisuuden valtaosasta termi aalto, mutta se ei muuta faktaa, ett hänen teoriassaan todellisuus koostuu suuresta joukosta monimutkaisia asioita, joista kukin voi havaita oman joukkonsa muut asia ja nähdä toisten joukkojen asiat vain epäsuorasti. Nämä asioiden joukot ovat toisin sanoen rinnakkaismaailmankaikkeuksia.

http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202054.html

Julian Brow:n mukaan: Kvanttijärjestelmien ilmeistä kaukovaikutusta sanotaan ei-lokaalisuudeksi. Jotkut teoreetikot, ennen kaikkea David Bohm seuraajineen ovat yrittäneet selittää ei-lokaalit ilmiöt piilomuuttujilla, joiden "potentiaali" kulkee avaruuden läpi välittömästi . Nämä ajatukset joutuvat kuitenkin vaikeuksiin Einsteinin suppean suhteellisuusteorian kanssa, sillä se kieltää valoa nopeammat signaalinopeudet. Vaikka EPR-ilmi näyttää synnyttävän kahden, mielivaltaisen kaukana toisistaan olevan esineen välittämän vuorovaikutuksen, se ei kerro, miten valoa nopeammat singnaalit lähetetään. http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202429.html

Kuvitte, että matkustat kymmenen valovuoden päässä olevalle tähdelle, ja mukanasi on laatikko, jossa on EPR-lähteen toiselta puolelta talteen otettuja lomittuneita hiukkasia. Maahan jäänyt ystäväsi säilyttää lähteen toiselta puolelta kertyt lomittuneet hiukkaset .

Oletetaan että perille saavuttuasi haluat lähettää viestin lomittuneilla fotoneillasi. Miten se tapahtuu? On samantekevää millaisia mittauksia teet lomittuneilla fotoneillasi, sillä ne eivät paljasta minkäänlaista hahmoa Maassa tehdyissä mittauksissa, koska jokaisen mittauksen tulos on satunnainen. Hahmo nouseen esiin vasta, kun kummankin mittaussarjan tuloksia verrataan toisiin. (Emergentti-ilmiö)

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005
Eco
Väitän että elektroni ei liiku sisäisen voiman ansiosta, vaan sitä ympäröivä sähkömagneettinen kenttä ja samalla painovoimakenttä toimivat elektronin ohjausaaltona. Ohjausaalto kytkeytyy elektroniin ja saa sen liikkumaan.



Eli ohjausaalto (kenttä) vuorovaikuttaa elektronin kanssa.

Jos elektroni liikkuisi "sisäisen voiman" (ts. itsetuotetun liikemäärämuutoksen avulla) niin silloinhan ne maailmankirjat vasta sekaisin olisivat, koska tällöin mm. elektronin massa ei voisi pysyä vakiona ja elektroni hajoaisi liikkuessaan. Sepä on kuitenkin erittäin pysyvä hiukkanen ominaisuuksiltaan.

Näin elektroniin ei itsessään tarvitse tulla ulkoista vuorovaikutusta, vaan ohjausaalto välittää vuorovaikutuksen, vaikkapa toisen elektronin ohjausaallon kanssa ja viskelee elektronia.

No näinhän ne kentät toimivat. Kvanttikentät toimivat kvanttien välityksellä ja huolehtivat hiukkasten välisistä vuorovaikutuksista niin, että ne ohjaavat hiukkasten kulkua havaitulla tavalla.

Ohjausaalto == ulkoinen vuorovaikutus == kvanttikenttä.

Jääkö minulta huomaamatta jotain?

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija

Elektronit siis syntyvät ajatukseni mukaan atomien ytimistä avautuviin energia-aaltoihin niin että atomin ydintä kohti tulee energiatihentymä eli elektroni, joka putsaa energiaa mukaansa kohti atomin ydintä, nyt ulospäin jatkavassa energia-aallossa oleva energia alkaa taipua kohti putsattua aluetta eteenpäin menevän liikkeen aikana, koska aallossa oleva paine työntää energiaa kohti vähemmän tiheää aluetta ja näin samalle alueelle energiaa josta uusi elektroni jne. Elektronit siis saavat aikaan uusia elektroneja vastaan tuleviin muiden atomien ytimistä avautuviin energia-aaltoihin ja ne itse jatkavat matkaansa kohti atomin ydintä ja alkavat kuoriutua energiaa, koska vastaan tulee koko ajan tiheämpää ja tiheämpää energiaa joka tempaa elektronin energiaa mukaansa toiseen suuntaan, kunnes elektroni palaa loppuun kuten meteori ilmakehässä ja näin loputkin sen energiasta lisäävät ulospäin avautuvan energia-aallon energiaa.

Jos atomin ytimen ohi menee riittävän energian omaava energiatihentymä, saa tämä atomin ytimestä avautuvaa energiaa mukaansa niin paljon, että syntyy elektronivaje. Nyt tämän atomin vierellä olevista atomien ytimistä avautuvat energia-aallot eivät hankaudu niin tiheään energiaan ja tämän takia ne pääsevät liikkumaan kyseisen atomin ohi niin ettei niistä takerru energiaa kyseisen atomin ytimestä tuleviin energia-aaltoihin ja näin tällä atomilla säilyy elektronivaje.

Jos atomin ydintä kohti menee riittävän energian omaava energiatihentymä, saa tämä atomin ytimestä räjähtämään energiaa niin paljon että atomilla havaitaan elektroniylimäärä. Nyt atomin ytimestä avautuu normaalia tiheämpiä energia-aaltoja ja vierellä olevien atomien ytimistä avautuvat energia-aallot palavat normaalia tehokkaammin kyseisen atomin ytimestä avautuviin energia-aaltoihin ja näin ne lisäävät sen ytimestä avautuvien energia-aaltojen energiaa, jolloin atomilla havaitaan pitkän aikaa elektroniylimäärä.

Ja kun ajatellaan kokonaisia kappaleita, pitää muistaa energiakimput jotka tulevat maapallon sisältä ja maapallon ulkopuolelta.

Näin selittyvät tiettyjen kappaleiden positiiviset ja negatiiviset varaukset.

Savor

;):)

http://www.onesimpleprinciple.com

;):)

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt26.3.2005

HSTa:"Pidän tätä analogiaa Roche-rajaan mielenkiintoisena, omana vanhana ideana siltä ajoilta kun selvitin Kuun ja palanettojen Roche-rajaa melko perusteellisesti U-kirjan lukuarvojen pohjalta (myös Tiede-palstalla).

Voisitko nyt Lentis selostaa, millainen oma mielikuvasi on asiasta? Miten oma käsityksesi eroaa “klassisen fysiikan kömpelöstä allegoriasta”, joilla sanoilla luonnehdit minun kirjoitusta?"

Se eroaa juuri siten kuin sanoin. Elektroni on alkeishiukkanen, siis rakenteeton. Siis missään tapauksessa se ei ole pallo, möhkäle (tai jopa kokoomahiukkanen). Elektronille on siis turha haikailla mitään Roche-rajaa. Roche-raja on totta astronomiassa (esim Saturniksen renkaat), mutta ei elektronien tapauksessa.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt26.3.2005

Nagarjuna: "Oletetaan että perille saavuttuasi haluat lähettää viestin lomittuneilla fotoneillasi. Miten se tapahtuu? On samantekevää millaisia mittauksia teet lomittuneilla fotoneillasi, sillä ne eivät paljasta minkäänlaista hahmoa Maassa tehdyissä mittauksissa, koska jokaisen mittauksen tulos on satunnainen. Hahmo nouseen esiin vasta, kun kummankin mittaussarjan tuloksia verrataan toisiin. (Emergentti-ilmiö)"

Tämä satunnaisuus vielä varmistetaan EPR-kokeissa niin, että jotain kvanttiominaisuutta (mitä ollaan mittaamassa) satunnaismuutetaan vielä kun hiukkanen on lennossa.. Ja välimatka niin pitkä, että ainakaan klassiset piilomuuttujat eivät voi vaikuttaa.

Uusimmat

Suosituimmat