Seuraa 
Viestejä45973

Miksi Suomessa ja muuallakin nykyään erikoisen paljon saavat arvostusta ne miehet, jotka artisteina pyörivät rappion ympärillä? Juice Leskinenkin, joka taannoin kuoli, tämä miesparkahan oli pitkäaikainen alkoholisti, itse elämänsä pilannut. Minusta tämä kuolema ei ollut tragedia vaan odotettavissa siitä, miten oli elänyt aiemmin... jos otat kourallisen arsenikkia, voit olla varma että kuolet, samoin on vuosien sisäelimien rappeutuksen laita. Ja hänen laulunsakin sivusivat rappiota. 15 yö? Se on alkoholiputken ylistys.
Miksi pitää laulaa juomisesta, väkivallasta, melankoliasta... Eppu Normaalikin on tehnyt monet suosituimmat laulunsa niistä.
Tai entäs sitten Irwin Goodman, joka ei vain kierrellyt rappiota, vaan kääri hihansa ja alkoi kieriskellä siinä?
Minua nämä hahmot käyvät lähinnä sääliksi. Miksemme enemmän sure Kirkaa, joka teki laadullisesti hyvää musiikkia ja eli kuin herrasmies -hänestä ei kirjoitettu ryyppy -eikä salarakas juttuja. Hänen kuolemansa oli enemmän tragedian omainen, koska elimistö petti yhtäkkiä. Samalla tavalla moni tunnollinen tutkija tai aikaansaanut kirjailija on kuollut yhtäkkiä, mutta kunnollisesti ja siveästi eläneitä surraan vähemmän kuin rappiollisesti ja epäterveellisesti eläneitä.
Onko suht nuorena kuoleminen rappiollisen elämäntavan takia yhdistetty jotenkin ns. alfauroksen elämäntyyliin, eli kova jätkä -> ihailtavaa! tunnelmaan. Tämä ei ole hyvä, ei... Itse ainakin haluan elää pitkään ja ihannoida kovia arvoja kuten uskollisuutta, terveellisiä elämäntapoja ja reippautta arkipäivässä.
Elinympäristön ja vaikutusten valinta -se meneekö baariin vai mukavan kaverin/ kaveripariskunnan luo kylään, ostaako pullon vahvaa viinaa vai punaviiniä, ostaako kaupan rasvaisinta ruokaa vai tekeekö wokkia -se kaikki on itsestä kiinni.
Miksi siis yleensä -tämä on yleismaailmallinen juttu -kovin monet tarttuvat huonompaan vaihtoehtoon?

Sivut

Kommentit (53)

Minä ihmettelen lähinnä sitä, miten Eppujen "murheellisten laulujen maa" tai Alangon? "rappiolla on hyvä olla" -kappaleet suosivat melankoliaa, kun ainakin minun korvaan ne kuulostavat irvailulta.

Vähän kuten Speden "rotestilaulu".

tuota.. Kuka tuntee taiteilijan, joka menestyy ja kellä on vain koulumaailman elämänkuva ? Ihan sama millä alalla?

Itse en kyllä ymmärrä tuota ainaista ruikutusta. Laulujen aiheet ovat aina samat: Akka jättänyt, rahat loppu, itse ollaan loppu, ankea suomi, pitkä talvi....

Tietenkin ihmisen on helpompi tarttua toisen pahaan oloon, kuin hyvään.

Mutta.. mutta... Ärsyttää, kun tyypit vaan valittaa. Mitä sitä valittaa, murehtii murheensa ja koittaa hoitaa asiat paremmaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksiköhän ihmeessä popparit sitten muuten laulelee niitä sokerisia rakkauskipaleitaan? Onko kenties niin, että lauluja, kuten tarinoitakin, tehdään "suurista asioista", eli suuret ilot ja suuret surut. Ne ilmeisesti vaikuttavat tunteisiin enemmän, kuin "keitin kahvia ja kävin paskalla, olen kuin Kimi Räikkönen" -tyylinen "riimi -iloittelu"

Ei se noinkaan mene. vaan monilla artisteilla on sanoma, mitä yrittävät tuoda... tunne, sanoma (vaikka nyt ympäristön/yhteiskunnan tilasta tai muusta. Vertaa vaikka näihin: monet protestilaulajat ja melankoliasta laulavat yhtyeet (esim. hyvin arvostamani Sentenced, joka metallimusiikin lyriikoin kuvaa Suomen kaamosaikaa ja pahaa oloa. Silti Sentencedin jäsenistä yksikään ei ole rapajuoppo vaan kaikki jatkavat nykyään opinahjoissaan, eli olivat artisteja aikansa vaikka tekivät kauniita ja keski-ikäistenkin korviin miellyttävästi soivia kappaleita.
Despair-ridden hearts on mm. yksi hyvin kaunis ja melankolinen kappale, jossa kaamosmasennus tulee hyvin ilmi... samoin Lower the flags tai No one there ym.
Melankoliasta laulaminen, sen ilmaisu sinänsä ei tarkoita sitä, että pitää maistaa rappiota. Itse kukin on ehkä ollut masentunut, mutta ei ala kieriskellä rappiossa. Minusta rappioelämäntyyli pitäisi saada kitkettyä pois täältä, koska minun käy sääliksi niitä jotka se on saanut valtaansa. Onko kuri ja säännöstely Kenties hyvä keino?

Olbe
Seuraa 
Viestejä1447

Minua ärsyttää kun vaikkapa yo. artisteja ylistetään aikamme neroiksi joidenkin turhanpäiväisten riimien perusteella, jossa on vaikkapa ohimennen tehty vitsiä sosiaalidemokraateista.

Ihan kuin SDP:n kritisointi tai muu yhteiskunnan arvostelu ja valittaminen (liittyy olennaisesti rappion ihannointiin) vaatisi jotakin suunnattomia älynlahjoja. Näin isoisänikin aikoinaan teki, mutta ei häntä profeetaksi leimattu. Mikä tekee ihmisestä neron, jos saat kansan päivittäiset valitukset lennokaasti yhteen kertosäkeeseen yksinkertaisen säestyksen avustamana?

Juice Leskinen ei ollut nero, vaan alkoholisoitunut B-luokan muusikko, joka onnekkaasti sai kansan suosion mitäänsanomattomilla, tekotaiteellisilla ja yksinkertaisilla sanoituksilla ja sävellyksillä, jotka menivät urpoillekin jakeluun. "Taidetta", jota myös rappiolla olevat voivat ymmärtää.

squirrel
Minä ihmettelen lähinnä sitä, miten Eppujen "murheellisten laulujen maa" tai Alangon? "rappiolla on hyvä olla" -kappaleet suosivat melankoliaa, kun ainakin minun korvaan ne kuulostavat irvailulta.

Vähän kuten Speden "rotestilaulu".

Tässä Martti Syrjä kertoo kappaleen välillä siitä kuinka hän kehitteli tekstin Murheellisten laulujen maahan. Vitsiksihän se oli tarkoitettu, mutta kansaan se upposi. Myös minuun.

http://www.youtube.com/watch?v=tdj2iVZauxM

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Heh. Taitaapa näiden artistien suosion syyt kuitenkin perustua johonkin muuhun kuin dokaamiseen, joka kuitenkin on enemmänkin kiertue-elämän mukanaan tuoma sivujuonne.

Bukowski kirjoitti rappiosta ja renttuilusta, mutta ei hänkään sen vuoksi maailmankirjallisuuden renttuklassikoksi noussut. Hän pääsi asemaansa, koska osasi kirjoittaa. Renttuilu oli vain aihe.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
taiteilijatyyppi
Minusta rappioelämäntyyli pitäisi saada kitkettyä pois täältä, koska minun käy sääliksi niitä jotka se on saanut valtaansa.

Kylläpä arvostat oman säälintunteesi korkealle. Olet siis sitä mieltä, että koska SINUA säälittää, joidenkin elämäänsä täysin tyytyväisten ihmisten pitäisi muuttaa hyväksi katsomaansa elämäntyyliä?

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
taiteilijatyyppi

Elinympäristön ja vaikutusten valinta -se meneekö baariin vai mukavan kaverin/ kaveripariskunnan luo kylään, ostaako pullon vahvaa viinaa vai punaviiniä, ostaako kaupan rasvaisinta ruokaa vai tekeekö wokkia -se kaikki on itsestä kiinni.
Miksi siis yleensä -tämä on yleismaailmallinen juttu -kovin monet tarttuvat huonompaan vaihtoehtoon?

Koska, kuten sanoit, se kaikki on itsestä kiinni, ja me - onneksi - olemme persoonallisuuksia, emmekä jonkin penskan maailmansyleilyn johdettavissa.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Mitä laulujen sanoihin tulee, niin yleensä varmaan etsitään tietty kohderyhmä, jolle halutaan myydä ja sitten sen perusteella tehdään se laulu. Tästä johtuen sitten laulujen sanoituskin sovitetaan niin, että se tietty kohderyhmä kokee laulun olevan juuri heistä kertova. Toisaalta aika usein teennäiseltä alkaa kuulostamaan kohderyhmän ulkopuolisen henkilön ko. kappaletta kuunnellessa.

Mitä tulee noitten "artistien" renttuiluun yms. niin toisinaan voi olla osa etukäteen ajateltua imagoa ja toisinaan syynä on se, että sellainen alunperin tavallinen tyyppi tavallisella arvomaailmalla ei kestä ehkä jollain tasolla sitä nykyistä elämäänsä. Samaten, jos kaiken haluamansa saa helposti, niin siinä saattaa myös sitten tulla yliampuvia kuvitelmia itsestään, että saa tehdä mitä tahtoo yms. Toisaalta usko ympäristön ihmisiin kärsii, jos kokee paljon hyväksikäytetyksi tulemista levy-yhtiön osalta, ei ole tyytyväinen siihen rakennettuun imagoon ja esim. vanhat kaveritkin alkavat puhua itsestä tyyliin: "se luulee olevansa jotain". Siinä sitten masentuu ja on aika yksinäinen ja mikäpäs se silloin helpottaa oloa ellei alkoholi tms. huumaava aine. Ihan tolloimmat voivat kyllä yksinkertaisesti kuvitella, että esim. viinan kanssa läträily on jotenkin sellaisen tyypin imagoon sopivaa ja jopa suositeltavaakin...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Ei taiteessa ole kyse rappiosta, vaan uuden luomisesta. Rappio on vain yhdistetty kaikkiin taitelijoihin sterotypioiden lailla. Tommy Taberman sanoi, että parhaat runot tulevat selvinpäin.

Taiteilijoihin on vain aina yhdistetty rappio, koska ne edustavat jotakin uutta, jota yhteiskunta ei hyväksy. Ja se on perua 1950- luvulta, jolloin nuorison ajattelu alkoi muuttua tietoyhteiskunnan kehittyessä.

Onkin vielä ihmettelemistä miksi tämä samanlainen ajattelutapa taiteilijoita kohtaan vieläkin nostaa päätään? Eivät taiteiljat juo sen enempää kuin tavallisetkaan tavan tunarit. Heistä vain kirjoitetaan enemmän.

Juice oli aikamme suurista nimistä kuten Kirkakin.

Alkomahooliin tahi muihin päihteisiin silloin tällöin mieltyneistä taiteilijoista muistetaan harmillisen usein pelkkä örvellys ja rappio ja unohdetaan tyystin kaikki tehty työ. Saarikoskikin oli tietysti hiukkasen turhan perso viinalle, mutta vaikkapa Homeroksen Odysseiaa tuskin käänsi vasurilla kuin ohimennen. Taiteilija muistetaan rappiostaan, vaikka teoksissa ei kertaakaan hehkutettaisi, miten upeaa on olla juoppo. Rappioromantiikkaa löydetään sieltäkin missä sitä ei ole.

Sekä luomistyö, että taiteen kuunteleminen/katseleminen jne. on myös jonkilainen katharsis. Minäpä hehkutan tätä hyvää oloani, että puhdistaudun ja pääsen siitä eroon...

taiteilijatyyppi
Miksi Suomessa ja muuallakin nykyään erikoisen paljon saavat arvostusta ne miehet, jotka artisteina pyörivät rappion ympärillä?

Otsikkoni kertoo kuinka nykyaikaista tämä on.

15 yö? Se on alkoholiputken ylistys.

Ei, vaan kertoo sen jälkeisestä krapulasta. Ei se kovin ylistävältä kuulosta, jos nyt ihan tosissasi kuuntelet mitä siinä sanotaan. Aika hirveää se taitaa enemmänkin olla.
Miksi pitää laulaa juomisesta, väkivallasta, melankoliasta...

Koska se on totta. Koska ne ovat vahvoja ja vaikuttavia kokemuksia. Koska taiteilijat ovat aina saaneet materiaalinsa kärsimyksestä. Suositelen aiheesta Nietzschen Tragedian syntyä. Saksaksi, jos osaat, mutta on sitä joillekin kielille käännettykin. Ei suomelle, tietääkseni.
Itse ainakin haluan elää pitkään ja ihannoida kovia arvoja kuten uskollisuutta, terveellisiä elämäntapoja ja reippautta arkipäivässä.

Siinäs ihannoit, kuka estää?
Elinympäristön ja vaikutusten valinta -se meneekö baariin vai mukavan kaverin/ kaveripariskunnan luo kylään, ostaako pullon vahvaa viinaa vai punaviiniä, ostaako kaupan rasvaisinta ruokaa vai tekeekö wokkia -se kaikki on itsestä kiinni.
Miksi siis yleensä -tämä on yleismaailmallinen juttu -kovin monet tarttuvat huonompaan vaihtoehtoon?

Ja mikä on se huonoin vaihtoehto.
Kai mielestäsi myös Baudelaire, Leino ja Sibelius, muutaman mainitakseni, ovat ihan paskoja taiteilijoita? Jos se kerran on taiteen ulkopuolisista elämäntavoista kiinni ja nimenomaisesti niinpäin, että elämän pitää olla "tervettä ja normaalia".
Pointti tuollaisessa elämässä on se, etteivät normaali ja terve ole asioita, joiden kanssa taiteella olisi mitään tekemistä.
"Päihtykää!"

Tohtori Faustus

Siinäs ihannoit, kuka estää?
.....
Pointti tuollaisessa elämässä on se, etteivät normaali ja terve ole asioita, joiden kanssa taiteella olisi mitään tekemistä.
"Päihtykää!"

Jeps, pitäneekin pysyä kaukana kaikesta terveestä ja normaalista Cheers!

http://gardenofpraise.com/art19.htm
"Sometimes his actions were violent and his neighbors were afraid of him. Once he tried to slash an associate, Gauguin, with a razor, and that same night he cut off his own ear. Later he painted some pictures of himself with a bandage over his ear. Interestingly though, he had cut off his left ear, but his right ear was bandaged in the pictures. Do you suppose he was looking in the mirror and just painted what he saw?

After the ear incident, he committed himself to an asylum, a mental institution. There were beautiful gardens there. During his stay he painted over 200 pictures including Starry Night . "

/../

"During his lifetime, he produced over 800 oil paintings and even more drawings. He liked to paint scenes from nature, and he tried to show the lives of the common people as they worked at their jobs.

Some say that during his lifetime he only sold one painting. It is a fact though that he would trade paintings for art supplies, and the dealers sold some of those paintings. He had no idea that he would become so famous, but after his death people began to appreciate his work. One of his paintings sold for $82.5 million. That's the most anyone has ever paid for a painting.

He wrote over 700 letters to his brother, Theo. From these letters people were able to learn about him and how he felt. His life ended sadly in 1890, when at the age of 37, he died from a self-inflicted gunshot wound".

Ei se taitelijanelämä ole helppoa, oli lahjat sitten mitkä tahansa.
Tuo nyt oli vain Vincent van Gogh.
Sen paras ystävä oli postimies ja vaimo katuhuora.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat