"Nykyhetki"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
Ronron
Sattumalta "nykyhetki" menee juuri täsmälleen siinä äärettömän pienessä kohdassa jossa on sinun elämäsi. Miksei se olisi jo mennyt sen ohi? Tätäkin on vaikea selittää, mutta itse olen ihan hämilläni siitä..

Aistien aiheuttama illuusio? Eliön tapa reagoida ympäristöönsä?

Tämä on täkeä juttu, tämä.

Sivut

Kommentit (126)

Vierailija
derz
twoDogs
Onneksi ei tarvitse elää ikuisesti.

Ihminen on jo syntyessään kuollut.

heheheh...loistavaa! Mä otan tän talteen. Näillä foorumeilla vilahtelee vaikka minkälaisia helmiä, ne vahinko kyllä hukkuu tässä aikajanalla aika nopsaan. Mutta nautimmehan niistä menneisyydessä ikuisesti. Aika on helminauha, eikös vain?

Vierailija

minäkin välillä ihmettelen, että tunnen itseni tymäksi älykääpiöksi, kun kuulen, että ihmisten aivojen koko on n. 1300 kuutiosenttiä tai mitä lieneekään.
joskus käteväihmisillä ja pystyihmisillä oli vielä pienemmät aivot.

ja sitten kauhistuttava ajatus:

tulevaisuus. jos evoluuio on nostanut ihmisen aivojen koon 2000 kuutiosenttiin?
heidän älynsä olisu suurempi ja he tajuaisivat ehkä asioita, jotka ovat meidän mielestämme fysiikan lakien vastaisia.
toinen erikosuus on se, että miksi olen juuri nyt syntynyt. nyt 1900-luvulla, enkä esimerkiksi joskus 2000 vuotta sitten.

ja mitä tulee kuoleman jälkeen. lakaiseeko se tietoisuuden pois, vai tallentuuko kerran syntyneet ajatukset ja tietoisuus johonkin informaationa.
menevätkö ne hermoratojen tietyt liikkeet informaationa jonnekin?

Vierailija

Kyllä sinun aivot ja sen rakenne (sinä) taitaa vaan matojen safkaksi joutua kun aika jättää. Eri asia sitten, mitä olet kulttuurievolutionaarisesti jättänyt itsestäsi jälkeen.

Vierailija
N.E.R.O
vai tallentuuko kerran syntyneet ajatukset ja tietoisuus johonkin informaationa.
menevätkö ne hermoratojen tietyt liikkeet informaationa jonnekin?

Ehkä tässä annetaan ihmisen ajatustoiminnalle liian suuri arvo, mutta hieno visio, vähän samanlainen on yhdessä maalauksessa missä energia virtaa ihimsen päästä hiuksia pitkin, tai voisi ainakin yrittää tehdä sellaisen kuvan

Tuskin se ajattelu aikaa saa käyttäytymään millään lailla, kuten monesti voi huomata.

Vierailija

Jep asia lienee juurikin noin.

Meikäläisen filosofia:
Se mitä itsestä jää on se mitä sai aikaan. Riippuen siitä mitä teki, informaatio tekijästä elää ja jää jälkipolville, tai elämä jatkuu jälkeläisissä tai osittain ainkin heidän DNA:ssa. Se lienee ainoa keino "elää" ikuisesti. Sitten kun viimeinenkin informaation ripe häviää, tarina tai kirjoitus, viittaus johonkin vaikka vain hautakivi, "kuolee" lopullisesti.

Ei juurikaan huoleta.

Vierailija

Ajatusen toiminta on vertaamista, muistin käyttöä, muisti on syntynyt kokemisesta, nykyhetkestä, elämän liikkeestä.

Nykyhetki on aina sama, se on kaiken taustalla.

Vain nykyhetki on olemassa, voit elää vain nykyhetkessä, sinä, kaikki muukin on elämän liikettä nykyhetkessä.

Minä on tuo muistikuva, joka on elämän virrasta syntynyt, nyt tämä "minä" kysyy mitä tämä kaikki on?

Vastaus on elämässä, nykyhetkessä, mutta ei selityksenä.

Vierailija
henkka

Vain nykyhetki on olemassa, voit elää vain nykyhetkessä, sinä, kaikki muukin on elämän liikettä nykyhetkessä.

Nykyhetki on suhteellisen subjektiivinen asia, kysy vaikka alzheimerin tautia sairastavalta mummelilta.

Vierailija

No jep mutta ette voi kiistää että aika etenee, edes alzhaimerin mummon maljakko ei hypi ajassa ihan miten sattuu, vaan se ensin tippuu lattialle ja sitten särkyy. Voiko aikaa edes paloitella? vai onko aika maailmakaikkeuden ominaisuus kuten vaikkapa metallilla on tietynlaisia ominaisuuksia. Onko aika ominaisuus vai illuusio?

ei tajuu

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Hmm. Esitän saman mietelmän kuin eräällä toisella foorumilla:

Oletetaan että elämä loppuu joskus. Kuolee. Ja kuollessaan "unohtaa" elämän, kaiken mitä on kokenut, koska kuolee. Katoaa, kaikki muistot ja kokemukset, ne katoavat pois, niillä ei enää ole merkitystä. Ja oletetaan myös ettei pääse taivaaseen tai mitään vaan kuolee yksinkertaisesti pois.

Kysymys kuuluu, että onko siinä tapauksessa sillä mitään väliä mitä me eläessämme koemme tai teemme? Onko mitään väliä, vietämmekö elämämme kidutuskammiossa kiljuen tuskasta, tai onnellisena ihanuudessa rakastettuna ja paljon mielihyvää saavana? Onko sillä mitään väliä? Toki me valitsisimme mieluummin jälkimmäisen (ainakin minä..) mutta miksi? Sanokaas.. mitä hyötyä on mielihyvästä ja nautinnosta?

(kai tämä jollain tavalla liittyy aiheeseen :p tai sitten ei..)

くそっ!

Vierailija

Nykyhetki on realiteetti, voitko tehdä jotain eilen, huomenna tai hetki sitten.

Vain nykyhetkessä on toimiminen mahdollista.

Voit tietysti suunnitella mitä tulet tekemään, mutta tekohetki on aina nykyhetki, muu on muistia.

Vierailija

Mielihyvä on meidän aivoihin rankentunut syy toimia, ja näissä puitteissa ei elämällä ole paljoa muuta merkitystä kun sen tavoittelu. Hedonismi on ihmisen oikea uskonto.

edit: tietty jokainen saa hakea kicksit oman maun mukaan

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat