Sukupolven määritelmä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minua on askarruttanut sukupolven käsite. Miten ihmisen sukupolvi määritellään? Raja on oletettavasti hyvinkin häilyvä mutta jonkinlainen rajaus lienee mahdollista. Itse olen syntynyt kahdeksankymmentäluvun alussa. Mihin sukupolveen minä kuulun?

Voin kuvitella, että jako/luokitteluperusteita, ja lähtökohtia sukupolven määrittelyyn on hyvin erilaisia. Minkä kaikkien seikkojen perusteilla sukupolvia määritellään ja mitä kaikkia nimettyjä sukupolvia on olemassa?

Terveisin
Tonny

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Perheen sisäinen sukupolvi on itsestäänselvyys.

Sen sijaan yhteiskunnalliste ovat hankalampia. Sukupolven määritelmän on esittänyt Mannheim niin, että samaan sukupolveen kuuluvat suunnilleen samanikäsiet, saman/samat avainkokemukset jakaneet ihmiset.

Esimerkiksi sodan kokeineilla sukupolvilla sota, puute ja kaikenlainen epävarmuus olivat avainkokemuksia.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Joku tuossa kyllä tökkää, sillä vaikka olisi samat avainkokemukset, niin ikäero voi olla huima. Meillä mm. minä ja poikani kuulumme samaan sodanjälkeiseen sukupolveen isiemme kautta (lapsen isä samanikäinen kuin itse).

Itse olen ajatellut sukupolviasian pääasiassa noiden vuosikymmenten mukaan 60-luvun nuoriso, 70-luvun nuoriso...), mutta joissain asioissa voi kuulua useampaankin sukupolveen.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz
Joku tuossa kyllä tökkää, sillä vaikka olisi samat avainkokemukset, niin ikäero voi olla huima. Meillä mm. minä ja poikani kuulumme samaan sodanjälkeiseen sukupolveen isiemme kautta (lapsen isä samanikäinen kuin itse).

Itse olen ajatellut sukupolviasian pääasiassa noiden vuosikymmenten mukaan 60-luvun nuoriso, 70-luvun nuoriso...), mutta joissain asioissa voi kuulua useampaankin sukupolveen.

Eihän teillä sitten ole samat avainkokemukset. Esittämäni oli vain hyvin karkea yleistys ja sota on sellainen avainkokemus, jonka vaikutus on aivan selvä.

Esimerkiksi 1950-luvulla otollisessa iässä olleen sukupolven avainkokemukset(16.-18 vuotiaiden) ovat aivan erit kuin 1960-luvulla samassa iässä olleiden avainkokemukset.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
meikämie
Eihän teillä sitten ole samat avainkokemukset. Esittämäni oli vain hyvin karkea yleistys ja sota on sellainen avainkokemus, jonka vaikutus on aivan selvä.

Esimerkiksi 1950-luvulla otollisessa iässä olleen sukupolven avainkokemukset(16.-18 vuotiaiden) ovat aivan erit kuin 1960-luvulla samassa iässä olleiden avainkokemukset.

Otin tuon sotasukupolven mukaan esimerkinomaisesti juuri siksi, että vaikutukset ovat hyvinkin selvät (kuten itsekin totesit) mm. sodan traumatisoisointiasteen mukaan - myös seuraavien sukupolvien osalta. Sota kun on kokemuksena melkoinen, ja niitä traumoja siirretään seuraaville sukupolville. Joten kyllä siinä mielessä sotaan liittyvät avainkokemukset ovat minulla ja pojallani samat - yksi "suodatuskerros" välissä molemmilla. (Isäni ja lapsen isän kohdalla sodan vaikutus on tietysti rankempi ja heidän isien kohdalla jo melkoinen, mutta vaikutusasteen suuruutta ei tässä kai ollut tarkoitus mittailla)

Yritin vain sanoa, että on useita eri tapoja määritellä sukupolvea ja se riippuu monista eri tekijöistä ja tekijöiden vaikutuksen väkevyydestä. Tästä johtuen voi kuulua samanaikaisesti useampaan eri sukupolveen asiayhteydestä riippuen.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
meikämie
Perheen sisäinen sukupolvi on itsestäänselvyys.

Sen sijaan yhteiskunnalliste ovat hankalampia. Sukupolven määritelmän on esittänyt Mannheim niin, että samaan sukupolveen kuuluvat suunnilleen samanikäsiet, saman/samat avainkokemukset jakaneet ihmiset.

Esimerkiksi sodan kokeineilla sukupolvilla sota, puute ja kaikenlainen epävarmuus olivat avainkokemuksia.


Täsmennetään vielä: avainkokemukset määräävät sukupolven tässä teoriassa tarkasti iän mukaan, koska avainkokemus on jokin merkittävä tietyssä iässä koettu tapahtuma. Ikä oli muistaakseni nuoruus/varhaisaikuisuus, mutta korjatkaa joku, joka keksii tarkistaa tämän jostakin. Eli siis sukupolven muodostaisi nuorina/varhaisaikuisina saman merkittävän tapahtuman kokenut joukko.

Vierailija

Faustus kiteytti:

"Eli siis sukupolven muodostaisi nuorina/varhaisaikuisina saman merkittävän tapahtuman kokenut joukko."

Aivan... Vaikuttaa järkevältä. Nuorina ja varhaisaikuisina koetut traagiset tai mullistavat tapahtumat muokkaavat ja määrittävät oleellisesti ihmisen loppuelämää. Ja kun nämä tapahtumat ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että lähes kaikki yhteiskunnassa elävät nuoret sen kokevat suurinpiirtein samaan aikaan, on heillä -heidän arvoissaan ja ajatusmaailmassaan - jotain yhteistä.

Tämä oli tällainen selkeytys ja tarkennus itselle... en liene hirveän hakoteillä...?

Sota on tietysti selkeä tällainen tapahtuma. Lienee myös jonkinlainen "kapinahenki", rock-musiikin saapuminen ja naisten seksuaalinen herääminen ovat tällaisia koko kansan nuorisoa vavisuttaneita tekijöitä... koska sitten lieneekään ovat tapahtuneet...

Niin. Mitkä sitten voitaisiin mielestänne laskea tällaisiksi tietyt sukupolvet leimaaviksi tapahtumiksi sodan jälkeen?

Ja vielä minun omasta sukupolvestani... mikä se on? Olen 25-vuotias(s.1982). 18-28-vuotiaat ovat viettäneet nuoruutensa juuri sellaisena ajankohtana kun internet ja suunnattomat tiedon valtaväylät, kännykät ynnä muut valtasivat kaiken elämän. Eikö niin?
Onko tämä meidän nuoruutemme avainkokemus? Kaikenlaisten huvilaitteiden ja nettimaailman saapuminen elämäämme. Olemmeko me e-sukupolvea?

Vai mikä muu voisi olla meidän nuoruutemme avainkokemus? Mikä oli isiemme ja äitiemme avainkokemus?

Miksi tämä minua kiinnostaa... en tiedä!

Vierailija

Sinun alakouluvuosiesi aikaan Suomessa oli ennennäkemätön lama, joka muutti yhteiskuntaa ja arvomaailmaa.

Vanhempiesi sukupolven suurelta joukolta, työttömäksi jätetyiltä ja konkurssiin ajetuilta, se heilautti loppuelämän ennalta-arvaamattomiin uomiin. Myös työnsä säilyttäneiden elämän lama mullisti. Jotkut kultapossut ja -nallet tosin korjasivat aivan erityisen kultaisen ja runsaan sadon.

Olet lamankantajien sukupolven jälkeläinen.

Vierailija
DedMoroz
meikämie
Eihän teillä sitten ole samat avainkokemukset. Esittämäni oli vain hyvin karkea yleistys ja sota on sellainen avainkokemus, jonka vaikutus on aivan selvä.

Esimerkiksi 1950-luvulla otollisessa iässä olleen sukupolven avainkokemukset(16.-18 vuotiaiden) ovat aivan erit kuin 1960-luvulla samassa iässä olleiden avainkokemukset.

Otin tuon sotasukupolven mukaan esimerkinomaisesti juuri siksi, että vaikutukset ovat hyvinkin selvät (kuten itsekin totesit) mm. sodan traumatisoisointiasteen mukaan - myös seuraavien sukupolvien osalta. Sota kun on kokemuksena melkoinen, ja niitä traumoja siirretään seuraaville sukupolville. Joten kyllä siinä mielessä sotaan liittyvät avainkokemukset ovat minulla ja pojallani samat - yksi "suodatuskerros" välissä molemmilla. (Isäni ja lapsen isän kohdalla sodan vaikutus on tietysti rankempi ja heidän isien kohdalla jo melkoinen, mutta vaikutusasteen suuruutta ei tässä kai ollut tarkoitus mittailla)

Yritin vain sanoa, että on useita eri tapoja määritellä sukupolvea ja se riippuu monista eri tekijöistä ja tekijöiden vaikutuksen väkevyydestä. Tästä johtuen voi kuulua samanaikaisesti useampaan eri sukupolveen asiayhteydestä riippuen.

Ei, kun asia on niin sinulla ja pojallasi ei ole ollenkana sotaan liittyvää avainkokemusta.

Avainkokemus on se, minkä ITSE kokee noin 16-18 vuoden iässä siis varhaisaikuisuudessa.

Tässähän ei ole kyse PERHEEN sukupolvista, vaan yhteiskunnan.

Vierailija
Mummo
Sinun alakouluvuosiesi aikaan Suomessa oli ennennäkemätön lama, joka muutti yhteiskuntaa ja arvomaailmaa.

Vanhempiesi sukupolven suurelta joukolta, työttömäksi jätetyiltä ja konkurssiin ajetuilta, se heilautti loppuelämän ennalta-arvaamattomiin uomiin. Myös työnsä säilyttäneiden elämän lama mullisti. Jotkut kultapossut ja -nallet tosin korjasivat aivan erityisen kultaisen ja runsaan sadon.

Olet lamankantajien sukupolven jälkeläinen.


Jälkeläinen, vai itse sukupolvea? SIllä kyllähän tuossa vaiheessa keski-ikäistyneet työttömäksi jääneet yms. ovat jo jotakin muuta kuin lama-sukupolvea, kunhan tulivat talouden lamaan rysäyttäneeksi. Suurin vaikutus lamalla oli takuulla heidän lapsiinsa, jotka kasvoivat laman ja sen seurauksien kanssa aikuisuuteen hyvin erilaisissa, epävarmoissa oloissa. Eikö esim. prekariaatti-keskusteluissakin juuri laman jälkeinen epävarmuus ole nähty keskeisenä erona vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä?

Vierailija
Tonny82
Faustus kiteytti:

"Eli siis sukupolven muodostaisi nuorina/varhaisaikuisina saman merkittävän tapahtuman kokenut joukko."

Aivan... Vaikuttaa järkevältä. Nuorina ja varhaisaikuisina koetut traagiset tai mullistavat tapahtumat muokkaavat ja määrittävät oleellisesti ihmisen loppuelämää. Ja kun nämä tapahtumat ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että lähes kaikki yhteiskunnassa elävät nuoret sen kokevat suurinpiirtein samaan aikaan, on heillä -heidän arvoissaan ja ajatusmaailmassaan - jotain yhteistä.

Tämä oli tällainen selkeytys ja tarkennus itselle... en liene hirveän hakoteillä...?

Sota on tietysti selkeä tällainen tapahtuma. Lienee myös jonkinlainen "kapinahenki", rock-musiikin saapuminen ja naisten seksuaalinen herääminen ovat tällaisia koko kansan nuorisoa vavisuttaneita tekijöitä... koska sitten lieneekään ovat tapahtuneet...

Niin. Mitkä sitten voitaisiin mielestänne laskea tällaisiksi tietyt sukupolvet leimaaviksi tapahtumiksi sodan jälkeen?

Ja vielä minun omasta sukupolvestani... mikä se on? Olen 25-vuotias(s.1982). 18-28-vuotiaat ovat viettäneet nuoruutensa juuri sellaisena ajankohtana kun internet ja suunnattomat tiedon valtaväylät, kännykät ynnä muut valtasivat kaiken elämän. Eikö niin?
Onko tämä meidän nuoruutemme avainkokemus? Kaikenlaisten huvilaitteiden ja nettimaailman saapuminen elämäämme. Olemmeko me e-sukupolvea?

Vai mikä muu voisi olla meidän nuoruutemme avainkokemus? Mikä oli isiemme ja äitiemme avainkokemus?

Miksi tämä minua kiinnostaa... en tiedä!

Itse olen syntynyt 1983. Omasta mielestäni avainkokemuksiani ovat lama, EU:hun liittyminen, Balkanin sodat, koska olin vähän niin kuin varhaiskypsä(tai sitten pitäisi ajatella, että avainkokemuksia tulee lapsuudesta asti, ei vain varhaisaikuisuudessa). Ympäristöongelmat myös.

Jos pitäisi ottaa vain 16-18 ikävuoden aikavälillä sattuneet avainkokemukset, niin enpä muista yhtään.

Vierailija
meikämie
Tonny82
Faustus kiteytti:

"Eli siis sukupolven muodostaisi nuorina/varhaisaikuisina saman merkittävän tapahtuman kokenut joukko."

Aivan... Vaikuttaa järkevältä. Nuorina ja varhaisaikuisina koetut traagiset tai mullistavat tapahtumat muokkaavat ja määrittävät oleellisesti ihmisen loppuelämää. Ja kun nämä tapahtumat ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että lähes kaikki yhteiskunnassa elävät nuoret sen kokevat suurinpiirtein samaan aikaan, on heillä -heidän arvoissaan ja ajatusmaailmassaan - jotain yhteistä.

Tämä oli tällainen selkeytys ja tarkennus itselle... en liene hirveän hakoteillä...?

Sota on tietysti selkeä tällainen tapahtuma. Lienee myös jonkinlainen "kapinahenki", rock-musiikin saapuminen ja naisten seksuaalinen herääminen ovat tällaisia koko kansan nuorisoa vavisuttaneita tekijöitä... koska sitten lieneekään ovat tapahtuneet...

Niin. Mitkä sitten voitaisiin mielestänne laskea tällaisiksi tietyt sukupolvet leimaaviksi tapahtumiksi sodan jälkeen?

Ja vielä minun omasta sukupolvestani... mikä se on? Olen 25-vuotias(s.1982). 18-28-vuotiaat ovat viettäneet nuoruutensa juuri sellaisena ajankohtana kun internet ja suunnattomat tiedon valtaväylät, kännykät ynnä muut valtasivat kaiken elämän. Eikö niin?
Onko tämä meidän nuoruutemme avainkokemus? Kaikenlaisten huvilaitteiden ja nettimaailman saapuminen elämäämme. Olemmeko me e-sukupolvea?

Vai mikä muu voisi olla meidän nuoruutemme avainkokemus? Mikä oli isiemme ja äitiemme avainkokemus?

Miksi tämä minua kiinnostaa... en tiedä!




Itse olen syntynyt 1983. Omasta mielestäni avainkokemuksiani ovat lama, EU:hun liittyminen, Balkanin sodat, koska olin vähän niin kuin varhaiskypsä(tai sitten pitäisi ajatella, että avainkokemuksia tulee lapsuudesta asti, ei vain varhaisaikuisuudessa). Ympäristöongelmat myös.

Jos pitäisi ottaa vain 16-18 ikävuoden aikavälillä sattuneet avainkokemukset, niin enpä muista yhtään.


En tiedä mistä tuo 16-18 tuli. Itse ajattelen jotenkin, että teini-iän kasvuvuodet olisivat todella tärkeitä, samoin kuin varsinainen aikuistuminen, eli millaiseen maailmaan sitä lopulta parikymppisenä tulee. Eli ottaisin kyllä vähän pidemmän aikavälin. Sanotaanko 13-25? (13 on kai jokseenkin virallinen teini-iän alkamisvuosi, 25 taas se, jolloin aivot suunnilleen lakkaavat kasvamasta ja sitä paitsi yksi hyvin yleinen nuoruuden päättymisikäraja 18 ja 21 kanssa. Se myöhäisin niistä. Sen jälkeen ihmisiä yleensä pidetään jo selvästi kypsinä iältään ja melko lailla suuntansa yhteiskunnassa ottaneina. Siis yleensä.) Tietystihän se on aika yksilökohtaista. Itselleni suurin vaikuttaja oli varmasti 90-luvun alun lama.

Vierailija

Minä itse mainitsin sen 16-18 v. otollisena ikänä, koska se on annettu parissa tutkimuksessa...Tarkoitus oli sitten myös kyseenalaistaa se, koska omatkin aivot alkoivat heräillä kun kirjoitin asiasta.

Vierailija

Lamankantajat on ihan itsekeksimäni termi.

Tarkoitan heitä, jotka opiskelivat opintolainojen turvin ja uskoivat että ahkerasti työskentelemällä ja säästäväisyydellä he pystyvät turvaamaan vanhempiensa, lastensa ja oman tulevaisuutensa yhteisvastuuta jakavassa yhteiskunnassa.

He eivät maata lamaan rysäyttäneet, ne oli kuule paljon isommat voimat ne.

Mutta Kiplingkin sanoisi nykyisin, että se vaatiiihan oman topiikkinsa

Vierailija
Mummo
Lamankantajat on ihan itsekeksimäni termi.

Tarkoitan heitä, jotka opiskelivat opintolainojen turvin ja uskoivat että ahkerasti työskentelemällä ja säästäväisyydellä he pystyvät turvaamaan vanhempiensa, lastensa ja oman tulevaisuutensa yhteisvastuuta jakavassa yhteiskunnassa.

He eivät maata lamaan rysäyttäneet, ne oli kuule paljon isommat voimat ne.

Mutta Kiplingkin sanoisi nykyisin, että se vaatiiihan oman topiikkinsa


Mutta luulin, että tarkoitit laman nuorina kokeneiden vanhempia. He olivat silloin jo varsin vanhoja ja vakaita ja opintolainat maksettu aikaa sitten.
Kärjistin kyllä hieman tuota lamaan rysäyttämiskohtaa... mutta oli heiollä aika paljon sen kanssa tekemistä, tai ennen kaikkea sen kanssa, miten lama tuli, millaisena.
Mutta niin, puhummeko silti samasta sukupolvesta? Eli ero olisi juuri tuossa lainanotossa ja (aikanaan erittäin oikeutetussa) uskossa varmuuteen ja toisaalta heidän jälkeläisissään, jotka tulivat äärimmäisen epävarmaan maailmaan, jossa huomisen tilanteeseen ei (oikeutetusti) luoteta juuri lainkaan?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat