Zen tarina

Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

En tiedä miksi, mutta seuraava tarina sai minut nauramaan ääneen... se ei ole hauska, ei edes koominen... silti se vain iski nauruhermoon:

Jesuiitta-isä William Johnston mietiskeli zen-luostarissa ja kokosi kokemuksensa kirjaan 'Kristillinen Zen'. Hän kertoi, että kerran istuessaan mietiskelemässä hänen jalkojaan alkoi särkeä. Mestari neuvoi kuinka välttää tämän ja sitten kysyi minkälaista mietiskelyohjelmaa tämä noudatti. Johnston vastasi istuvansa hiljaa Jumalan läsnäollen ilman ajatuksia, mielikuvia tai ideoita. Mestari kysyi oliko tämän Jumala kaikkialla, ja kun Johnston vastasi myöntävästi, mestari kysyi oliko Jumala kietoutunut hänen ympärillään. Vastaus oli taas myöntävä.
-Ja koet tämän? Kysyi mestari.
-Kyllä.
-Hyvä, hyvä, sanoi mestari, jatka vain samalla tavalla niin Jumala katoaa ja vain Johnston jää jäljelle.
Johnston hämmentyi tuollaisesta, koska se oli kaikkea sitä vastaan mitä hän oli tottunut pitämään pyhänä. Hän oli eri mieltä ja sanoi:
-Jumala ei häviä. Johnston voi hyvinkin hävitä, mutta Jumala jää.
-Niin, niin, mestari vastasi, -sitä minä juuri tarkoitinkin.

Lisää zen tarinoita:
http://www.freakbrotherus.net/polku/tarina.htm

∞ = ω^(1/Ω)

Kommentit (1)

Vierailija

Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, derz. Tänään minulle tämä:

Syksy oli tullut ja mestari Yuisan oli palaamassa viljelyksiltään luostariin talveksi. Matkalla hän vieraili mestari Kyosanin luona.
-En olekaan nähnyt sinua aikoihin. Kuinka olet viettänyt kesäsi? kyseli Kyosan.
-Olen viljellyt maata ja korjannut hyvän sadon.
-Etpä ole haaskannut aikaasi.
-Entäpä sinä? Kysyi Yuisan.
-Olen jouten istuskellut päivisin ja nukkunut yöni hyvin.
-Etpä ole haaskannut aikaasi sinäkään

Uusimmat

Suosituimmat