Seuraa 
Viestejä45973

Onko kaikki selitettävissä nykyään DNA-rakenteella?

Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?

Tai miten ihminen/muu eliö saa muotonsa vaikka sen kaikissa jäsenissä, elimissä ja soluissa on sama geneettinen koodi? Mistä solut tietävät että mihin muotoon ja tehtävään ihmisen eri raajoja kehitetään?

Oletetaanko vai tiedetäänkö DNA:n rakenteen mm. valkuaishappojärjestys proteiineissa, oikeanlaisen proteiinit ym. mahdollistavan sen, että organismi kokoaa itsensä automaattisesti?

Sivut

Kommentit (25)

Petu
Seuraa 
Viestejä2289

Olisikohan tässä ns. "Ultimate vastaus": -elämme neljän perusvoiman varassa :-gravititaatio ,sähkömangeettinen voima , heikko ja vahva ydinvoima (Fred Adams :Elämää Multiversumissa ). Se voisi olla meille alkupala

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
crusaron uusi tuleminen
Onko kaikki selitettävissä nykyään DNA-rakenteella?

Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?




Männyn kasvu männyksi on juurikin selitettävissä sen DNA:lla. Männyllä on geenejä, joiden mukaan siitä kasvaa mänty. Siltä puuttuu geenejä, joiden mukaan vaahtera kasvaa. Vastaavasti taas vaahteralla ei ole niitä geenejä, joita männyksi kasvamiseen tarvitaan.

Miksi minulle tuli siniset silmät, eivätkä ruskeat? Koska minulta puuttuu ruskeasilmäisyyden geeni.

(Saivartelijoille tiedoksi: käytän nyt alleeli-sanan sijaan yksinkertaisesti geeni-sanaa.)


Tai miten ihminen/muu eliö saa muotonsa vaikka sen kaikissa jäsenissä, elimissä ja soluissa on sama geneettinen koodi? Mistä solut tietävät että mihin muotoon ja tehtävään ihmisen eri raajoja kehitetään?



Kaikissa soluissa on tosiaan sama geneettinen koodi. Mutta solujen sisällä on erilaisia aineita. Nämä erilaiset aineet aiheuttavat solujen kasvun erityyppisiksi.

Mietitäänpä munasolua. Sen sisällä jokin kehitykseen vaikuttava aine saattaa olla kasautuneena solun toiseen päätyy. Kun munasolu hedelmöityy, se jakautuu kahtia. Se vaikuttava aine joutuu nyt kokonaan toisee solupuoliskoon. Tämä solupuolisko lähtee kehittymään omaa tietään vaikuttavan aineen ohjatessa sen geenejä. Jakautumisessa syntynyt toinen solu taas ohjautuu eri tavalla, koska siltä puuttuu vaikuttava aine.

Yleensäkin yksilönkehityksessä on pohjimmiltaan kyse siitä, että eri puolilla alkiota tai sikiötä on eri aineita, jotka vaikuttavat geenien toimintaan. Alkion pääpuolessa on aineita, jotka saavat silmän syntymään. Nämä aineet puuttuvat jalkopäästä. Jos sen sijaan jalkaan ruiskutetaan "silmäaineita", jalkaan saattaisi jopa kasvaa silmä. Myös se, kuinka paljon jotain tiettyä ainetta solussa on, voi vaikuttaa sen kasvuun. Esimerkiksi raajojen kehitykseen liittyy aineita, jotka määräävät raajan kasvua siten, että vaikkapa olkavarsi kehittyy kohtaan, jossa ainetta on paljon, kyynärpää kohtaan, jossa ainetta on keskipaljon ja sormet kohtaan, jossa ainetta on vähän.

Esimerkkini olivat karkeita yleistyksiä, mutta periaate oikea.


Oletetaanko vai tiedetäänkö DNA:n rakenteen mm. valkuaishappojärjestys proteiineissa, oikeanlaisen proteiinit ym. mahdollistavan sen, että organismi kokoaa itsensä automaattisesti?

Yksilönkehitystä sääteleviä geenejä ja aineita tunnetaan yllättävän yksityiskohtaisesti. Kyllä, yksilönkehityksen geenejä tunnetaan ihan emäsjärjestykseen asti, samoin kuin proteiineista aminohappojärjestys.

Esimerkiksi baanaanikärpäsen koko silmän kehittymisen saa aikaan yhden ainoan geenin toimiminen. Tuo geeni on nimeltään Ey (tunnetaan myös eyless-nimellä). Jos geeni on mutatoitunut, banaanikärpäselle ei kehity silmiä. Seuraavan linkin lopusta voit nähdä silmänkehityksestä vastaavan Ey-geenin koko DNA-sekvenssin (tccaatcgat... jne.):

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/view ... M_166789.1

Muokattu: aminohapposekvenssi --> DNA-sekvenssi. Ajatusvirhe.

Ihminen on kyllä niin monimutkainen kaikkine solurakenteineen, että oikein heikottaa, kun ajattelee että tässä ollaan jonkun pikkuisen dna:n varassa ylipäätään hengissä.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Männyn geneettinen rakenne on muuten monimutkaisempi kuin ihmisen. Tai miten sen sitten sanookin, että sillä on DNA-rakennetta enemmän. Miettikääs sitä.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

"Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?"

Otsikko on oikeastaan mielenkiintoisempi kysymys kuin tuo avaajan jälkimmäinen kysymys, joka selittyy genetiikalla, mikä sekin on häkellyttävän monimutkainen asia ihmisaivoille.
Tarkoitan siis otsikon kysymyssisältöä, että miksi kaikki männyt kasvavat samannäköisiksi, kokoisiksi jne mikäli ne saavat kasvaa samanlaisissa olosuhteissa. Ja minkä vuoksi ei ole hiiren tai elefantin kokoisia ihmisiä?
(Huokaus) Tiedän. Se on se genetiikka. Se kirottu genetiikka...

Tarkkailija

Tarkoitan siis otsikon kysymyssisältöä, että miksi kaikki männyt kasvavat samannäköisiksi, kokoisiksi jne mikäli ne saavat kasvaa samanlaisissa olosuhteissa. Ja minkä vuoksi ei ole hiiren tai elefantin kokoisia ihmisiä?
(Huokaus) Tiedän. Se on se genetiikka. Se kirottu genetiikka...

Se kirottu genetiikka *hymiö*.

Sinulla on talon ohje. Tiilien muurausta, katto, ikkunoiden laittoa. Teet talon ohjeiden mukaan. Vieressä rakennetaan taloa samojen ohjeiden mukaan samoista raaka-aineista. Työn valmistuttua istahdatte naapurin kanssa nurmikolle ja ihmettelette, että miten niistä tulikin samannäköisiä, saman kokoisia, samanlaisissa olosuhteissa...

Tuohon hiiri ja elefanttiasiaan: jättikokoisia ihmisiä ja kääpiöitähän on olemassa. Yleensä syynä se, että geeneissä on jokin mennyt sekaisin (mutaatio).

Tarkkailija
Tarkoitan siis otsikon kysymyssisältöä, että miksi kaikki männyt kasvavat samannäköisiksi, kokoisiksi jne mikäli ne saavat kasvaa samanlaisissa olosuhteissa.



Eivät ne ole saman kokoisia tai näköisiä. Etsi aluksi vaikka 2 mäntyä missä on oksat samoilla kohdilla niin palataan asiaan.

Ja minkä vuoksi ei ole hiiren tai elefantin kokoisia ihmisiä?

Erikokoisia ihmisiä on. On ihmisiä jotka ovat syntyneet noin hiiren kokoisena ja ihmisiä joiden kasvaminen ei ilman lääkkeitä loppuisi. Ihmisen ruumiinrakenne ei kuitenkaan kestäisi norsunkokoiseksi kasvamista, vaan se vaatisi muitakin geneettisiä muutoksia, jotta ruumiinrakenne toimisi suuren koon kanssa yhdessä. Tällainen monen muutoksen yhtäaikainen ilmeneminen on harvinaista, eikä yleensä tapahdu lyhyessä ajassa kovin helposti.

Geenien rakennusohjeilla tuotetut kasvuhormonit määrittelevät miten pitkään kasvamisemme jatkuu. Jos tuon kasvuhormonin tuotanto loppuisi jo kohdussa, ihminen voisi kai teoriassa henkiin jäädessään jäädä hiiren kokoiseksi. Veikkaan että ko. hormoonin puute aiheuttaisi kuitenkin muita ongelmia kehitykselle, ja alkio/sikiö kuolisi kohtuun. Eli tämäkin vaatisi muita muutoksia samanaikaiseksi, mikä pienentää ilmiön todennäköisyyttä.

Dredex
Ihminen on kyllä niin monimutkainen kaikkine solurakenteineen, että oikein heikottaa, kun ajattelee että tässä ollaan jonkun pikkuisen dna:n varassa ylipäätään hengissä.

Totta. Minä olen tutkinut yhden pienen eliön yhden pienen geenituotteen (proteiinin) yhtä pientä osaa silloin kun siihen on sitoutuneena eräs pienen pieni ioni. Ja minä olen tutkinut sitä kauan. Heikottaa.

Kiitos dinoflagellat ja muut vastauksista.

Tuttavani valmistui aikoinaan solubiologian tms. lisensiaatiksi. Silloin kun hän kävi yliopistoa oli eräs Rupert Sheldrake kehittänyt teorian morfisista kentistä joilla Sheldrake mm. pyrki selittämään eliön kasvua. Alunperin morfisellä kentällä pyrittiin selittämään miten jokin kasvaa muotoonsa. Myöhemmin tämä sama termi on kenties saanut eri merkityksen tai useita merkityksiä. Onko morfiset kentät sittemmin heitetty huuhaakoppaan tieteen kehityttyä?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643
crusaron uusi tuleminen
Kiitos dinoflagellat ja muut vastauksista.

Tuttavani valmistui aikoinaan solubiologian tms. lisensiaatiksi. Silloin kun hän kävi yliopistoa oli eräs Rupert Sheldrake kehittänyt teorian morfisista kentistä joilla Sheldrake mm. pyrki selittämään eliön kasvua. Alunperin morfisellä kentällä pyrittiin selittämään miten jokin kasvaa muotoonsa. Myöhemmin tämä sama termi on kenties saanut eri merkityksen tai useita merkityksiä. Onko morfiset kentät sittemmin heitetty huuhaakoppaan tieteen kehityttyä?

Kerrotko lisää morfisesta kentästä. Miten takuuvarmasti se on huuhaakopassa verrattuna esimerkiksi eetteriin tai piilomuuttujiin?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Googletin vähän Sheldrakesta. Näyttäisi olevan näitä telepatia-yleismaailmallinen tietoisuus-kvanttitietoisuus-ym. humboogie -ihmisiä, joskin jonkin sortin biologi myös. Nuo morfiset kentät eivät kyllä missään tapauksessa ole koskaan olleet vakavasti otettava selitys kehitysbiologiassa.

Mutta kumpi on kivempaa:

a. Geeni x-87 aktivoituu G-reseptorivälitteisen signaalitien seurauksena tuottaen X87-proteiinia, joka inhiboi...

b. Käytöksemme, muotomme ja ajatuksemme ovat morfisten kenttien tulosta. Kentät muodostuvat resonanssienergialla. Resonanssi-ilmiöön nojaten voimme vahvistaa toistemme kenttiä telepaattisissa istunnoissa. Kvanttitilojen...

Niinpä.

Morfo- sanaa kyllä esiintyy paljon kehitysbiologian käsitteissä. Esimerkiksi morfogeeni tarkoittaa sellaista ainetta, jota tuossa ylhäällä luonnostelin selittämällä, että sen pitoisuus vaikuttaa siihen, mitä soluista tulee (paljon=olkavarsi, keskipaljon=kyynärpää, vähän=sormet).

Ensiksi joku tietty eläin saa muotonsa sen tarpeitten/ympäristön mukaan.esim koiralla on turkki sitä varten että sillä ei olesi kylmä talvella.ja jos ihmisestä puhutaan sillä oli kivikauden mailla himona karvoja kuten nykyään huomaa karvat alkavat koko ajan vähentyä ihmiseltä koska niille ei ole tarvetta.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177

Niinko tiäremies on sanonu ihminen möhnää ja suolenpätkiä, mutta
aluksi son semmosta limmaa.
Sitte se lima pittää vishin kokouksen , jossa sovithan työnjako.
Jotensaki tähän malhin : alappa sie kasvamhan maksaksi, ja sie vaikkapa
mulukuksi, sinusta tullee varphankynnet , ja niin ethenpäin.
Työnjohtaja valavoo sitte riitingit kourassa , koska maksa on valamis, ja riittävän kokonen. Ylimääränen töhnä keveämpänä nousee pinthan , elikkä pakkautuu ylälumppijhon. Ylhensä sitä ei ole kaikilla niin kovin palojo ,
sitä ylimäärästä.

Täällä on eräs teoria, joka esittää kaiken informaation olevan alkiossa valmiina: http://www.prometheus.fi/muut/eciwo.htm . Näkyy olevan holistinen teoria, jonka mukaan osat heijastelevat kokonaisuutta ja siten elimet muodostuvat ja solut erikoistuvat oikein. Teoriaa myös arvostellaan (ilmeisesti ainakin sillä perusteella, että organismit eivät ole yksioikoisia fraktaaleja... joo, ja siellä näkyy olevan aivan aivan liiallisia yleistyksiä, jotka menevät runollisuuden puolelle.)

Tämä kysymys muodon kehittymisestä on kyllä erittäin mielenkiintoinen. Mistä ihmeestä solut tietävät missä päin kehoa ne ovat ja osaavat siten jakautua esim. siten, että lopputulos on 5 sormea joiden välissä on ilmaa? Mielestäni tähän liittyy kysymys solujen erikoistumisestakin. Mistä saman DNA:n omaavat solut osaavat erikoistua omanlaisikseen (ja esim. aivosolujen tapauksessa aloittaa sikiöaikaisen jakautumisen yhteydessä hillittömän kiipeämisen kohti aivoaluetta ja keskinäisen kilpailun?)

Muotokenttähypoteesikin on olemassa... mutta kyllä tämä kaiken kaikkiaan on isompi arvoitus tämä muoto kuin ensi näkemältä tulee ajatelleeksikaan. Alan Turing sanoi seeprasta, että enemmän kuin raitoja hän ihmettelee sitä hevososaa. Minä ihmettelen molempia, sillä minusta ne molemmat kuuluvat saman ongelman piiriin: mistä solut tietävät, missä päin oliota ne ovat ja mitä niiden pitää ilmentää ja mitä tehtävää toimittaa.

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875

Tästä aiheesta tuli mieleen nk. homeoottiset geenit (ts homeobox-geenit). Luin nimittäin jostain että eläinkunnan edustajilla, joilla on jaokkeinen ruumis, nuo homeobox-geenit ovat samassa järjestyksessä kuin eliön jaokkeet. Rupesin siis miettimään, että voisiko tällä järjestyksellä olla jollain tavalla ihan fyysinen vaikutus? Eli kun dna-jakso on jonossa, siis ihan fyysisesti, se synnyttäisi jonkinlaisen gradientin joka vaikuttaisi solunjakautumiseen niin, että tuloksena olisi jono soluja joissa jokaisessa on yksi hox-geeni aktiivisena. Yksi solu per jaoke. Tai yksi solu per selkärangan nikama, if you will. Ja tästä lähtisi sitten kehittymään ne raajat ja elimet oikeisiin paikkoihinsa oikeissa mittasuhteissa. Jos sopivassa alkionkehitysvaiheessa "sekotettaisiin pakka", tulisiko lopputulokseksi henkilö jolla on kädet jalkojen paikalla, silmät perseessä ja korvat nänneissä? (banaanikärpäsillähän tämä on jo saatu aikaan, mutta ei soluja siirtelemällä vaan geenimanipulaatiolla)

Nisäkkäiden - periaatteessa jopa kaikkien selkärankaisten - morfologiahan on siitä mielenkiintoinen, että meillä kaikilla on samat luut, tai ainakin niiden aiheet. Vain luiden mittasuhteissa on eroja, ja tästä syntyvät eri lajien väliset erot. Niin kirahvilla kuin siallakin on sama määrä nikamia niskassaan, niillä on vain aikamoinen pituusero. Lepakolla on sormiluut kuten ihmiselläkin, ne ovat vain himskatin pitkiä ja ohuita, ja niiden välinen poimu kasvanut sormenpäihin asti.

Tuo nikamamäärä itsessään on muuten jokin mikä nisäkkäiden morfologiaa saattaa hieman rajoittaa. Frietson Galis julkaisi aikoinaan tutkimuksen jonka perusteella muuntelu nikamien määrään vaikuttavassa geenissä altistaa nisäkkäät keskenmenoille ja syövälle. Siksi nisäkkäiden nikamamäärä ei voi vaihdella samalla tavalla kuin esim. linnuilla. Ongelma johtuu siitä että nisäkkäiden sikiönkehityksen aikana geeni, joka vaikuttaa nikamiin, vaikuttaa myös solujen muuhun proteiinisynteesiin, jolloin syöpä iskee. Tuntuu jotenkin sössityltä mekanismilta. Älykästä suunnitteluako tämmöinen muka?

Ja esimerkiksi nuo suolien mutkat. Nehän menevät kai about kaikilla ihmisillä samalla tavalla? Vaan onko sillä oikeasti väliä minkälaisia mutkia ohutsuoli tekee, kunhan se vaan on tarpeeksi pitkä ja päättyy paksusuoleen? Ovatko nykyiset ohutsuolen mutkat pitkällisen hiomisen ja luonnonvalinnan tulos, vaiko vain yksi umpimähkäinen muuttuja johon nyt vaan ollaan päädytty?

dinoflagellat
crusaron uusi tuleminen
Onko kaikki selitettävissä nykyään DNA-rakenteella?

Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?




Männyn kasvu männyksi on juurikin selitettävissä sen DNA:lla. Männyllä on geenejä, joiden mukaan siitä kasvaa mänty. Siltä puuttuu geenejä, joiden mukaan vaahtera kasvaa. Vastaavasti taas vaahteralla ei ole niitä geenejä, joita männyksi kasvamiseen tarvitaan.

Miksi minulle tuli siniset silmät, eivätkä ruskeat? Koska minulta puuttuu ruskeasilmäisyyden geeni.

(Saivartelijoille tiedoksi: käytän nyt alleeli-sanan sijaan yksinkertaisesti geeni-sanaa.)


Tai miten ihminen/muu eliö saa muotonsa vaikka sen kaikissa jäsenissä, elimissä ja soluissa on sama geneettinen koodi? Mistä solut tietävät että mihin muotoon ja tehtävään ihmisen eri raajoja kehitetään?



Kaikissa soluissa on tosiaan sama geneettinen koodi. Mutta solujen sisällä on erilaisia aineita. Nämä erilaiset aineet aiheuttavat solujen kasvun erityyppisiksi.



Vain ns. totipotenteissa eli niissä kuuluisissa KANTASOLUISSA on jäljellä kaikki samat alkuperäiset geenit. Kudosten erilaintuneissa soluissa osa geeneistä on tehtävänsä tehnyt, ne ovat hävinneet tai muuten "sammuttuneet", ja niiden "alta" on paljastunut juuri tuon kudoksen myöhemmän kehityksen ja uusintumisen tarvitsemia proteiineja koodaavia geenejä.

Äärimmilleen tuo erilaistuminen on mennyt punaisissa verisoluissa, joissa ei ole toimivaa DNA:ta jäljellä lainkaan.

Geenit eivät "vilkuttele" esimerkiksi kopioitavissa/pimeässä DNA:ssa olollaan, vaan geeni, joka lakkaa toimimasta, tekee sen ikihyviksi. Ja hävitessään se muuttaa solun lopun genomin toimintaa, ja MYÖS NÄIDEN JAKAUTUMISTUOTESOLUJEN TOIMINTAA.

Mietitäänpä munasolua. Sen sisällä jokin kehitykseen vaikuttava aine saattaa olla kasautuneena solun toiseen päätyy. Kun munasolu hedelmöityy, se jakautuu kahtia. Se vaikuttava aine joutuu nyt kokonaan toisee solupuoliskoon. Tämä solupuolisko lähtee kehittymään omaa tietään vaikuttavan aineen ohjatessa sen geenejä. Jakautumisessa syntynyt toinen solu taas ohjautuu eri tavalla, koska siltä puuttuu vaikuttava aine.

Yleensäkin yksilönkehityksessä on pohjimmiltaan kyse siitä, että eri puolilla alkiota tai sikiötä on eri aineita, jotka vaikuttavat geenien toimintaan. Alkion pääpuolessa on aineita, jotka saavat silmän syntymään. Nämä aineet puuttuvat jalkopäästä. Jos sen sijaan jalkaan ruiskutetaan "silmäaineita", jalkaan saattaisi jopa kasvaa silmä. Myös se, kuinka paljon jotain tiettyä ainetta solussa on, voi vaikuttaa sen kasvuun. Esimerkiksi raajojen kehitykseen liittyy aineita, jotka määräävät raajan kasvua siten, että vaikkapa olkavarsi kehittyy kohtaan, jossa ainetta on paljon, kyynärpää kohtaan, jossa ainetta on keskipaljon ja sormet kohtaan, jossa ainetta on vähän.

Esimerkkini olivat karkeita yleistyksiä, mutta periaate oikea.


Oletetaanko vai tiedetäänkö DNA:n rakenteen mm. valkuaishappojärjestys proteiineissa, oikeanlaisen proteiinit ym. mahdollistavan sen, että organismi kokoaa itsensä automaattisesti?



Yksilönkehitystä sääteleviä geenejä ja aineita tunnetaan yllättävän yksityiskohtaisesti. Kyllä, yksilönkehityksen geenejä tunnetaan ihan emäsjärjestykseen asti, samoin kuin proteiineista aminohappojärjestys.

Esimerkiksi baanaanikärpäsen koko silmän kehittymisen saa aikaan yhden ainoan geenin toimiminen. Tuo geeni on nimeltään Ey (tunnetaan myös eyless-nimellä). Jos geeni on mutatoitunut, banaanikärpäselle ei kehity silmiä. Seuraavan linkin lopusta voit nähdä silmänkehityksestä vastaavan Ey-geenin koko DNA-sekvenssin (tccaatcgat... jne.):

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/view ... M_166789.1

Muokattu: aminohapposekvenssi --> DNA-sekvenssi. Ajatusvirhe.

Tämä ei sitten suinkaan tarkoita sitä, että kaikki silmän kehityksen sisältämä informaatio olisi siinä yhdessä "silmägeenissä": se koodaa jotakin tärkeää ainetta, jonka pitää "pohjustaa" jokin alueen silmän kehitykselle, ja sitten "päästää irti" jotkin toiset silmän kehitystä koodaavat geenit jne.

Jonkin elimen kehitys voidaan pysäyttää sopivalla "avainaineella". Esimerkiksi väärinpäin kierteinen talidomidi pysäyttää verisuonten kehityksen muodostuvassa kudoksessa, ja esimerkiksi kädestä muodostuukin pelkkä tynkä.

RJK

Vain ns. totipotenteissa eli niissä kuuluisissa KANTASOLUISSA on jäljellä kaikki samat alkuperäiset geenit. Kudosten erilaintuneissa soluissa osa geeneistä on tehtävänsä tehnyt, ne ovat hävinneet tai muuten "sammuttuneet", ja niiden "alta" on paljastunut juuri tuon kudoksen myöhemmän kehityksen ja uusintumisen tarvitsemia proteiineja koodaavia geenejä.

Äärimmilleen tuo erilaistuminen on mennyt punaisissa verisoluissa, joissa ei ole toimivaa DNA:ta jäljellä lainkaan.

Geenit eivät "vilkuttele" esimerkiksi kopioitavissa/pimeässä DNA:ssa olollaan, vaan geeni, joka lakkaa toimimasta, tekee sen ikihyviksi. Ja hävitessään se muuttaa solun lopun genomin toimintaa, ja MYÖS NÄIDEN JAKAUTUMISTUOTESOLUJEN TOIMINTAA.

Vaikka ymmärrän mitä tarkoitat niin suosittelisin silti miettimään käyttämisiä sanavalintoja kirjoituksissasi. Ensinnäkin kantasolut eivät ole totipotentteja sanan varsinaisessa merkityksessä; eivät edes alkion kantasolut mihin viittaat. Ainoa solu, josta voidaan kyseistä termiä käyttää on hedelmöittynyt munasolu.

Lähes kaikki elimistön solut ovat teoriassa perimältään identtisiä; geenit eivät katoa minnekkään vaan niitä luetaan eri soluissa/kehitysvaiheissa eri tavalla.

Punasolut ovat todellakin tehtäväänsä äärimmäisen erikoistuneita soluja. Ne eivät ihmisillä sisällä lainkaan monia soluorganelleja tai tumaa; näin ollen niissä ei ole lainkaan DNA:ta.

Solujen kehityksen aikana tapahtuu todellakin epigeneettisiä muutoksia, joiden vaikutus ulottuu myös pidemmälle niiden jälkeläisiin; näidenkin solujen erikoistumispotentiaali voidaan tosin palauttaa altistamalla solut tietyille transkriptiofaktoreille...

Tulipa saivarreltua...

loka
RJK

Vain ns. totipotenteissa eli niissä kuuluisissa KANTASOLUISSA on jäljellä kaikki samat alkuperäiset geenit. Kudosten erilaintuneissa soluissa osa geeneistä on tehtävänsä tehnyt, ne ovat hävinneet tai muuten "sammuttuneet", ja niiden "alta" on paljastunut juuri tuon kudoksen myöhemmän kehityksen ja uusintumisen tarvitsemia proteiineja koodaavia geenejä.

Äärimmilleen tuo erilaistuminen on mennyt punaisissa verisoluissa, joissa ei ole toimivaa DNA:ta jäljellä lainkaan.

Geenit eivät "vilkuttele" esimerkiksi kopioitavissa/pimeässä DNA:ssa olollaan, vaan geeni, joka lakkaa toimimasta, tekee sen ikihyviksi. Ja hävitessään se muuttaa solun lopun genomin toimintaa, ja MYÖS NÄIDEN JAKAUTUMISTUOTESOLUJEN TOIMINTAA.




Vaikka ymmärrän mitä tarkoitat niin suosittelisin silti miettimään käyttämisiä sanavalintoja kirjoituksissasi. Ensinnäkin kantasolut eivät ole totipotentteja sanan varsinaisessa merkityksessä; eivät edes alkion kantasolut mihin viittaat. Ainoa solu, josta voidaan kyseistä termiä käyttää on hedelmöittynyt munasolu.



Joo, näin aivan ilmeisesti on.

Muiden kudosten kantasoluista munasoluun siirretty DNA:kin noissa kloonauksissa on osoittautunut olevan hiukan "vanhentunutta". Ilmankos kaikki munasolut muodostuvat sikiövaiheessa.

Lähes kaikki elimistön solut ovat teoriassa perimältään identtisiä; geenit eivät katoa minnekkään vaan niitä luetaan eri soluissa/kehitysvaiheissa eri tavalla.



Kyllä ne myös katoavat, jopa kaikki, kuten punaisissa verisoluissa. Ne eivät enää varsinaisesti voi uudistua.

Punasolut ovat todellakin tehtäväänsä äärimmäisen erikoistuneita soluja. Ne eivät ihmisillä sisällä lainkaan monia soluorganelleja tai tumaa; näin ollen niissä ei ole lainkaan DNA:ta.

Solujen kehityksen aikana tapahtuu todellakin epigeneettisiä muutoksia, joiden vaikutus ulottuu myös pidemmälle niiden jälkeläisiin; näidenkin solujen erikoistumispotentiaali voidaan tosin palauttaa altistamalla solut tietyille transkriptiofaktoreille...

Tulipa saivarreltua...

Transkriptiofaktorille?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat