Hallitsetko tunteesi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Oletko tunteittesi orja?

Mielestäni kehittyvän ihmisen olisi pystyttävä muokkaamaan ajattelutapaansa siihen suuntaa, että esim. kaatamasi kahvikuppi ei aiheuta sinulle pienintäkään vihan tunnetta. Sehän vain yleensä johtaa järjettömiin tekoihin, joita ei sillä hetkellä ajattele sen pidemmälle.

Itse olen asiaa ajateltuani pystynyt muokkaamaan tunteitani, eivätkä ne ryöpsähtele syvyyksistä miten sattuu. Voit olla pitämättä jostain asiasta ilman, että vihaat sitä.

Vihaisena olo ei ole järin mukavaa, vai mitä?
Miksi siis aiheuttaisit epämukavia tiloja itsellesi. Helposti kuvittelee, että tunteen aiheuttaa jokin ulkopuolinen tekijä, vaikka kysehän on vain pelkästään omasta päästäsi.

Muokkaa siis itsestäsi järkevä olento, äläkä anna "kivikautisten" jäänteiden hallita itseäsi.

Sivut

Kommentit (172)

Vierailija
Dusti E.E.Y
Oletko tunteittesi orja?

Mielestäni kehittyvän ihmisen olisi pystyttävä muokkaamaan ajattelutapaansa siihen suuntaa, että esim. kaatamasi kahvikuppi ei aiheuta sinulle pienintäkään vihan tunnetta. Sehän vain yleensä johtaa järjettömiin tekoihin, joita ei sillä hetkellä ajattele sen pidemmälle.

Itse olen asiaa ajateltuani pystynyt muokkaamaan tunteitani, eivätkä ne ryöpsähtele syvyyksistä miten sattuu. Voit olla pitämättä jostain asiasta ilman, että vihaat sitä.

Vihaisena olo ei ole järin mukavaa, vai mitä?
Miksi siis aiheuttaisit epämukavia tiloja itsellesi. Helposti kuvittelee, että tunteen aiheuttaa jokin ulkopuolinen tekijä, vaikka kysehän on vain pelkästään omasta päästäsi.

Muokkaa siis itsestäsi järkevä olento, äläkä anna "kivikautisten" jäänteiden hallita itseäsi.

Ihailtava päämäärä tietyltä kantilta... Mutta edes järkähtämättömyyden, kohteliaisuuden, harkitsevuuden, kärsivällisyyden ja kunniallisen kristillisen seksuaalietiikan perikuva USA:lainen kenraali Robert E. Lee ei kyennyt täysin patoamaan tunteitaan: Hän purki tunteensa aggressiiviseen sodankäyntiin ja hyökkäyksiin... Näin väittää eräs tutkimus. Ja Lee ei todellakaan koskaan kironnut, tai ollut impulsiivinen, käytännössä.

Minusta oikein ajoitettuina voimakkaan positiiviset tunneilmaukset ovat vain hyväksi, esim. parisuhteelle. Mutta negatiivisista on enemmän haittaa. Jos ihmisellä on sisäisesti hyvä olla, ei hän useinkaan räjähtele negatiivisesti, arvioisin, mutta positiivisia räjähdyksiä voi tulla.

Kuitenkaan edistysuskoon emme voi tätä kytkeä (viittaan siis "kivikautiseen" tekstissäsi), koska ihmisen biologia on pysynyt täysin samana kymmeniä tuhansia vuosia sitten, lähes 100 000 vuotta vähintään. Ympärille on vain kertynyt muuta, josta onkin välillä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija

Kaikki ihmiset on tunteittensa orjia, enemmän tai vähemmän. Mehän elämme tunteittemme ja aistiemme kautta.

Tietenkin tunteitaan voi opetella pitämään kurissa. Mutta joskus on hyvä reagoida tunteillaankin. Siis näyttää mitä mieltä on asiasta. Itse olen aika pitkäjännitteinen, en pienistä säikähdä, tai menetä malttiani. Mutta eräissä tilanteissa tälläkin palstalla joskus sanon mielipiteeni, vaikka se ehkä toisesta tuntuisikin keljulta. Joskus on sanottava suoraan. On siis uskallettava sanoa suoraan ja rehellisesti, jos kerran sanottavaa on. Mutta eihän sitä siitä huolimatta pidä mennä henkilökohtaisiin asioihin ja v-illa.

ps.
en äänestä kun ei ole sopivaa vaihtoehtoa.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Ayla
Kaikki ihmiset on tunteittensa orjia, enemmän tai vähemmän. Mehän elämme tunteittemme ja aistiemme kautta.

Entä sellaiset ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet tunteisiin ja aisteihin liittyvät mielikuvat tyhjiksi?

Hän, joka on täysin valveilla ja jonka mieltä eivät intohimot häiritse, jonka ajatukset ovat kirkkaat ja joka ei ole takertunut sen enempää hyveeseen kuin paheeseenkaan, hän ei tunne pelkoa.
- Buddha

"-- jonka mieltä eivät intohimot häiritse"... eli tunteet. Jos ei pelkää tunteita, ei ole myöskään niiden orja.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
derz
Ayla
Kaikki ihmiset on tunteittensa orjia, enemmän tai vähemmän. Mehän elämme tunteittemme ja aistiemme kautta.

Entä sellaiset ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet tunteisiin ja aisteihin liittyvät mielikuvat tyhjiksi?

Hän, joka on täysin valveilla ja jonka mieltä eivät intohimot häiritse, jonka ajatukset ovat kirkkaat ja joka ei ole takertunut sen enempää hyveeseen kuin paheeseenkaan, hän ei tunne pelkoa.
- Buddha

"-- jonka mieltä eivät intohimot häiritse"... eli tunteet. Jos ei pelkää tunteita, ei ole myöskään niiden orja.

Ei tuollaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kaikki ihmiset ilmaisee itseään tunteittensa kanssa, esim. sanat, eleet, katse, kertoo ihmisen tunne elämästä.

Mene omaan itseesi ja kokeile/ajattele millainen olet ja miten reagoitset eri tilanteissa. Tunteistasi et pääse. Kukaan ei voi täysin hallita tunteitaan.

Buddha on sitä esoteeristä ajattelua, itämaista, uskontoa/filosofiaa. Jotta eipä sekoiteta uskovaisten autuus-tiloja tähän tunne asiaan. Uskovaisilla on myös tunne-elämä, ihan niin kuin muillakin. Tunteittemme orjia olemme joka ikinen.

Vierailija

Uskonto aiheutti ongelmia Utahissa:

Perheen isä surmasi jalkakäytävälle perheensä. Mormooni-isä hakkasi kirveellä 7 vaimoaan ja perheen 56 lasta kuoliaaksi. Työ oli niin uuvuttava, että isä kävi välillä syömässä MC Donaltsissa, kunnes jatkoi urakan loppuun (22.08.1994)

Vierailija

Tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Tunteista voi kuitenkin olla tietoinen, samalla hetkellä, kun niitä on, jolloin ei tarvitse reakoida tunteiden mukaan.
Eläessämme, kokiessamme jotain koemme aina tunteite, niiden tulemista ei siis voi estää.

On kuitenkin tunteita myös ajattelun mukana, ajatus on itse asiassa koettujen tunteiden muistijäännös, mitä voimakkaampia tunteita olemme kokeneet sitä kiinteämmin ne ovat sitoutuneet ajatteluumme.

Tämä tunteiden rakentama ajatusverkko on kasvanut pienestä pitäen, ja kasvaa ja muuttuu edelleen.

Sen toiminnasta voi kuitenkin olla tietoinen, jolloin voi olla siitä niin vapaa kuin yleensä on mahdollista.

Aina se kuitenkin on mukana, ainoastaan suhtautumista siihen voi muuttaa
ja olla siitä tietoinen.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Ayla
Ei tuollaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kaikki ihmiset ilmaisee itseään tunteittensa kanssa, esim. sanat, eleet, katse, kertoo ihmisen tunne elämästä.

Kyllähän sellaisia ns. "heränneitä" tai "valaistuneita" löytyy, joilla on järkkymätön sisäinen tasapaino. Heitä ei hetkauta tunteet tai toisten loukkaukset. He antavat asioiden olla, niin kuin ne ovat; tunteidenkin.

Mieli on kuin meri. Ajatukset, huolet ja tunteet ovat aaltoja tuossa meressä. Aaltojen alla meri on tyyni.
- Dalai Lama

Ayla
Mene omaan itseesi ja kokeile/ajattele millainen olet ja miten reagoitset eri tilanteissa. Tunteistasi et pääse. Kukaan ei voi täysin hallita tunteitaan.

Ei tunteista tietenkään pääse eroon, ne ovat osa ihmisluontoa, mutta niiden mukaan ei tarvitse toimia, ts. olla niiden orja. Jos tiedostaa oman mielentilansa jatkuvasti, ei häkelly mistään. Tunteistakaan.

Ayla
Buddha on sitä esoteeristä ajattelua, itämaista, uskontoa/filosofiaa. Jotta eipä sekoiteta uskovaisten autuus-tiloja tähän tunne asiaan. Uskovaisilla on myös tunne-elämä, ihan niin kuin muillakin. Tunteittemme orjia olemme joka ikinen.

Heh, buddhismi on sekä itämainen dogmaattinen uskonto että jokaisen henkilökohtainen tie oivallukseen oman itsensä perimmäisestä luonteesta. Buddhismi on läsnä jokaisen elämässä, vaikkei ihminen sitä tiedostaisikaan.

Niin, ja jokaisella ihmisellä on tuo mainitsemasi "autuus-tila" jo luonnostaan. Sitä on vain vaikea oivaltaa, jos luulee onnen löytyvän jostain sellaisesta, mitä sinulla ei vielä ole.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
Ayla
derz
Ayla
Kaikki ihmiset on tunteittensa orjia, enemmän tai vähemmän. Mehän elämme tunteittemme ja aistiemme kautta.

Entä sellaiset ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet tunteisiin ja aisteihin liittyvät mielikuvat tyhjiksi?

Hän, joka on täysin valveilla ja jonka mieltä eivät intohimot häiritse, jonka ajatukset ovat kirkkaat ja joka ei ole takertunut sen enempää hyveeseen kuin paheeseenkaan, hän ei tunne pelkoa.
- Buddha

"-- jonka mieltä eivät intohimot häiritse"... eli tunteet. Jos ei pelkää tunteita, ei ole myöskään niiden orja.




Ei tuollaisia ihmisiä ole olemassakaan. Kaikki ihmiset ilmaisee itseään tunteittensa kanssa, esim. sanat, eleet, katse, kertoo ihmisen tunne elämästä.

Mene omaan itseesi ja kokeile/ajattele millainen olet ja miten reagoitset eri tilanteissa. Tunteistasi et pääse. Kukaan ei voi täysin hallita tunteitaan.

Buddha on sitä esoteeristä ajattelua, itämaista, uskontoa/filosofiaa. Jotta eipä sekoiteta uskovaisten autuus-tiloja tähän tunne asiaan. Uskovaisilla on myös tunne-elämä, ihan niin kuin muillakin. Tunteittemme orjia olemme joka ikinen.

Kyllä vain tuollaisia ihmisiä on lukuisin määrin. Itse en ole tunteitteni orja, enkä sitä ole koskaan ollut.

Ja buddhalaisuus on aivan nimenomaan aivan arkipäiväinen filosofia joka koskee kaikkia eikä mikään uskonnollinen autuus-/hurmiotila. Jotkut eivät vain saata omaksua buddhalaista filosofiaa.

Eikä siinä tietty ole mitään pahaa jos tunteet vaikuttaa, ne eivät vaan saa määrätä. Ei ainakaan kaikissa tilanteissa. Voisin kuvitella oman tilanteeni muuttuvan, jos minulla olisi lapsi, joka luonnollisesti menisi kaiken muun edelle.

Vierailija
derz
Entä sellaiset ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet tunteisiin ja aisteihin liittyvät mielikuvat tyhjiksi?

Hän, joka on täysin valveilla ja jonka mieltä eivät intohimot häiritse, jonka ajatukset ovat kirkkaat ja joka ei ole takertunut sen enempää hyveeseen kuin paheeseenkaan, hän ei tunne pelkoa.
- Buddha

"-- jonka mieltä eivät intohimot häiritse"... eli tunteet. Jos ei pelkää tunteita, ei ole myöskään niiden orja.

Kun tuntee, kannatta olla hetken vaiti. Kyllä se ohi menee...

Tunteiden tehtävä on naurattaa ihmistä.

Vierailija

Millainen on ihminen, joka ei ole tunteittensa orja?

Sillä tunteethan on kaikilla. Elämme tunteittemme kautta. koko elämämme on tunteita täyteen, aamusta iltaan, yölläkin. Melkein kaikki mitä teemme, teemme tunteittemme johdattamina. Jotta tavallaan olemme siis tuntyeittemme orjia.

Nyt en tietenkään tarkoita sellaista orjuutta että tehtäisiin kaikki mitä mieleen juolahtaa. Mehän "viisastelemme", yritämme tehdä oikeita ratkaisuja, mutta ne "oikeatkin" ratkaisut teemme tunteittemme välityksellä.

Vierailija
derz

Niin, ja jokaisella ihmisellä on tuo mainitsemasi "autuus-tila" jo luonnostaan. Sitä on vain vaikea oivaltaa, jos luulee onnen löytyvän jostain sellaisesta, mitä sinulla ei vielä ole.

minä en noihin uskonnollisiin autuustiloihin laittaisi kaikkia ihmisiä. Ei läheskään kaikki ole autuaita uskovaisten uskoista johtuvista hurmos tiloista.

Moni meistä on autuas omalla tavallamme mutta se ei ole uskovaisten hurmosta ja uskonnon tuomaa yliluonnollisen palvontaa.

esim. minä voin tuntea itseni onnelliseksi/autuaaksi aika usein. En tarvitse siihen yliluonnollisia uskonnollisia ajatuksia.

Vierailija
Does not compute

Ja buddhalaisuus on aivan nimenomaan aivan arkipäiväinen filosofia joka koskee kaikkia eikä mikään uskonnollinen autuus-/hurmiotila. Jotkut eivät vain saata omaksua buddhalaista filosofiaa.

Eikä siinä tietty ole mitään pahaa jos tunteet vaikuttaa, ne eivät vaan saa määrätä. Ei ainakaan kaikissa tilanteissa. Voisin kuvitella oman tilanteeni muuttuvan, jos minulla olisi lapsi, joka luonnollisesti menisi kaiken muun edelle.

Tunteet kyllä tahtoo "määrätä" elämässämme. Katsoppa tätä opiskelijoille tarkoitettua sivua. Hyvin selvästi suomen kielellä selitetty koululaisille asiasta. Eiköhän siellä selitetä aika osuvasti tunteistamme ja tunteittemme vaikutuksesta elämäämme.
Tunteet

Vierailija

Tämä oli niiiin mielenkiintoista.

Kertokaapa te suuressa viisaudessanne kuinka pääsisi tunteittensa herraksi.

Arkiviisaudessa olen olevinani hyvä, mutta tunneäly minuakin johtaa, joka vaikeuksiin asti

Vierailija

-
Itse keskityn tällä hetkellä vain vihaan ja turhautumiseen. Ne kun saavat ihmisen käyttäytymään typerästi ja ajattelematta. Muista tunteista ei ole ollut mitään haittaa ja riittää, että ne vain hallitsee.

Olen aina ollut melkoisen pitkäpinnainen ja eikä odottaminen tunnu missään. Se on vain erinomaista aikaa ajatella. Elämäkin on oikeastaan vain pelkkää ajattelua ja muistikuvia.

Kyllähän vihan tunne täytyy osata hallita, mutta olen myös huomannut, että kun ymmärtää ettei siitä ole kuin haittaa, niin sitä ei edes tule. Nykyään todella harvoin ja sekin on vain pientä. Hermoja en menetä enään ollenkaan.
Tietenkään en vielä ole täysin sinut itseni kanssa, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Yritän ainakin kovasti ja kehitystä on tapahtunut rutkasti. Oikeastaan melkoisen lyhyellä aikavälillä.

Niin, ja sitä "kivikautista" en tietenkään tarkoittanut kirjaimellisesti. Se vain tuli ensimmäisenä mieleeni. Ymmärrän toki, että tunteilla on paljon pidemmät juuret ja ihminen ei todellakaan ole ainut niihin kykenevä.

Vierailija

Itse lohdutan itseäni sillä, että tekisin muka jotakin minua huonosti kohdelleelle ihmiselle. Oikeassa ajattelussa en tekisi mitään pahaa kenellekään.

Olen valitettavasti ja omasta syystäni "joutunut" kuuntelemaan ihmisiä, joilla on mennyt omasta mielestään huonosti.

Sitten minut on unohdettu, tai tehty turhaksi jonkun tekosyyn perusteella.

Olen ymmärtänyt, että minua on väärinkäytetty, muttaeihän sille voi muuta kuin yrittää ottaa opikseni, tai olla ottamatta ihmisten asioita omalle sydämelleen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat