Mäntsälän kapina 27.02.1932

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näyttää siltä, että tämä paljon porua herättänyt episodi kehittyi suunnittelematta ja puolivahingossa, mutta siitä oli Suomelle hyödyllisiäkin seurauksia, -tosin toisin kuin kapinalliset tai edes heidän vastustajansa aavistivatkaan.

Useimmissa niissä Euroopan maissa, jotka olivat saaneet parlamentaarisen hallintotavan maailmansotien välillä, siirryttiin viimeistään 30-luvulla enemmän tai vähemmän autoritaariseen vallankäyttöön. Suomi taitaa olla harvinainen poikkeus?

Suomeen oli saatu demokraattiset valtiopäivät yleisen äänioikeuden perusteella jo 1906, ja tulevien tapahtumien kannalta on merkittävää, että ne saatiin hallitsijan myönnytyksenä suhteellisen rauhallisena pysyneelle kansalle. Ei siis menestyneen kapinoinnin tuloksena.

Yhteiskunnalliset olot kärjistyivät Suomessa vasta 1.maailmansodan lopulla, viennin Venäjälle tyrehdyttyä ja konkreettisen hädän iskiessä Suomeen. Tilannetta pahensi myös puna-agitaatio ja yläluokan röyhkeä ylimielisyys.

Saimme demokratian Venäjän v.1906 kriisin seurauksena, ollen kypsempiä omaksumaan sen kuin venäläiset. Venäjän kriisi 1917 uhkasi syöstä myös Suomen sekasortoon, mutta kansalaissodan lopputulos irroitti meidät Venäjän tuhokierteestä.

Kansalaissodan jälkeen stålbergilainen sovittelupolitiikka oli järkevin vaihtoehto, mutta se ei tyydyttänyt niitä joiden mielestä vapaussodan tavoite jäi voitosta huolimatta saavuttamatta.

Ruotsinkielinen yläluokka oli päässyt tappamaan mielestään riittävästi suomalaisia, ja tuki tyytyväisenä status quota. Kartanot saatiin säätiödä verovapaiksi mutta silti käyttää kuin omaa omaisuutta. Feodalismin jäänteet jatkuivat myös Helsingin yliopistossa, jossa svekomaanisukujen perintöprofessuurit siirtyivät isältä pojalle ja lukukauden alussa suomenkieliset opiskelijat pääsivät kirjoittautumaan sisään vasta jojon hännillä, kun kaikki ruotsinkieliset olivat jättäneet ilmoittautumisensa.

Kielisorto, jota sveko-fanaattikot yhä harrastivat huolimatta maan itsenäistymisestä, aiheutti jännitystä mutta se ei suoranaisesti vaikuttanut po. kapinaan.

Teollisuuspiirit olivat muuten tyytyväisiä, mutta kommunistien järjestämät poliittiset lakot sekä ärsyttivät että antoivat lyhytnäköisille kapitalisteille tilaisuuden iskeä palkkavaatimuksia vastaan lakomurtaja-organisaatioilla.

Lakonmurtajista myödostui eräs oleellinen osa oikeiston voimaa. Toinen tekijä oli talonpoikais-tyytymättömyys.

Pohjanmaan talolliset olivat lähteneet kansalaissotaan luulleen taistelevansa Venäjää vastaan, mutta myös torjuakseen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kunnallisvaaleissa. Manttaaliin l. maaomaisuuteen sidottu äänioikeus oli isäntien puolisalainen toivo vielä vuosikymmeniä sodan jälkeen.

Jos köyhät saavat äänestää, kunnan rahat menevät niille, -ajatteli ökyisäntä kansalta riistetyn läskin muljahdellessa suojeluskunta-verkatakin alla. Kansalaissodan jälkeen valkoinen Suomi hyväksyi mies+ääni -periaatteen kunnallisvaaleihin miltei ensitöikseen.

Kommunistien puolinäkyvä toiminta 30-luvun alussa herätti siis pintaan intohimoja, joilla oli erilaisia motiiveja.

Hyvin monet halusivat kitkeä kommunismin ja marxilaisuuden Suomesta. "Lapuanliike" oli vastaus tähän toiveeseen.

Lapualainen isäntä Vihtori Kosola totesi myöhemmin vankilassa kirjoittamissaan muistelmissa, että oli ollut virhe päästää "herrat" mukaan liikkeeseen.

"Herrat" so. kapitalistit ja ruotsinkieliset pakottivat Kosolan irtisanoutumaan kielitaistelusta ja suuntaamaan voimansa kommunistien organisoimien lakkojen murtamiseen. Samalla saatiin palkkoja alas...

Lapuanliike oli siis käytännössä vailla strategiaa ja omaa johtamista. Tyytymättömyys kenttämiesten keskuudessa johti sellaisiin purkauksiin kuin "muilutukset" ja väkivallanteot yksittäisiä "kommunisteja" kohtaan. Näistä liikkeelle ja poliittisille päämäärille vain haittaa.

Lopullinen purkaus oli Mäntsälän Suojeluskunnan -siis valtion virallisen maanpuolustus-organisaation- kiivailu ent. oikeistolaisen silloin demarin MIkko Erichin puhetilaisuutta vastaan 27.02.1932.

Mäntsälän suojeluskunnan komentaja oli paroni de la Chapelle, ei siis kukaan Laupuanliikkeen kiihkoilija. De la Chapellella oli henk.koht. kaunaa Erichiä kohtaan. Yksityisasioista (nainen?).

Kun suojeluskuntalaiset keskeyttivät Erichin puheen Ohkolan työväentalossa ampumalla laukauksia ikkunoihin, tilanne karkasi käsistä.

Lapuanliikkeen johto oli ajanut itsensä nurkkaan kiivailla puheillaan, ja kenttäväki oli täynnä raivoa kommunisteja vastaan. Niinpä mellakka muuttui kapinaksi, ja suojeluskuntalaisia alkoi virrata Mäntsälään. Enimmillään heitä oli siellä 400. Siis pikkujoukko.

Lapuanliikkeen johtoon kuuluva kenrl. Kurt-Martti Wallenius ryhtyi kapinan johtajaksi ja liike esitti vaatimuksia hallitukselle. Kapinaviikon aikana Wallenius käytti runsaasti alkoholia.

Wallenius on muuten hyvä kirjailija.

Kapinan ratkaisi maan ykkös-suojeluskuntalainen presidentti P.E. Svinhuvud radiopuheellaan: "Pojat, menkkä kotio!" Se siitä.

Kapina loppui kun johtajat sulattelivat "Ukko-Pekan" käskyä parisen päivää, ja joivat viinat loppuun.

Suomen demokratia oli siis osoittanut kestävyytensä, ja turhautuneen Lapuanliikkeen puhti alkoi loppua. Liike lakkautettiin ja sen tilalle perustettu IKL jäi eduskuntapuolueeksi jolla ei kapina-aikeita ollut niin minkäänlaisia.

"Kapina" kärsi tappion oikeastaan jo Stålbergin hävitessä pressanvaalit Svinhuvudille. Oikeiston vihaama Stålberg ei olisi omannut sitä arvovaltaa, jolla Svinhuvud lopetti kapinoinnin.

Jälkiseurauksena "kapina" vahvisti suomalaista demokratiaa:
- Oikeistoradikalismin yritykset vaihtaa hallitusmuotoa Suomessa loppuivat tähän episodiin.
- Vasemmisto ei saanut marttyyrin kruunua, sillä heidät pelasti vihattu Svinhuvud, ei puna-armeija tms..
- Työväestölle jäi selvä muistijälki, että Suomen valtio ei edusta vain yhtä kansalaisryhmää.
- Suomen hallitusmuoto osoitti kestävyytensä, ja episodi edisti kansallista yhtenäisyyttä Talvisodassa, jossa IKL:n kansanedustaja (lähetti lomapyynnön rintamalta) Susitaival ja kansalaissodan punikkien pojat kyykkivät samoissa montuissa.

Mäntsälän kapinan valtakunnallisksi taustavoimaksi päätyneen Lapuanliikkeen seuraajan IKL:n piirissäkin myönnettiin Talvisodan jälkeen, että "työväen suhteen oli oltu liian epäluuloisia".

Liberaalien asia voitti, kun Stålberg hävisi Svinhuvudille presidentinvaalit.
Oikeisto-isänmaallisten tärkein tavoite voitti kun "kapina" hiipui ja hävisi.
Ja suomalainen vasemmisto voi myös katsoa ajassa taaksepäin, ja kysyä itseltään mitä heidän nykytavoitteilleen kuuluisi tänään jos je olisivat voittaneet v.1918?

Loppupäätelmä:
Asia oli hyvä, mutta jätkät pilas sen. Selvittiin tsäkällä.

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat