Ihmiset korostavat sosiaalisuutta liikaa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi nykyaikana pitää olla niin sosiaalinen lässynlää-tyyppi, jonka pitäisi viihtyä ihmismassojen keskuudessa?
Nykyään suhtaudutaan melkein äreästi ihmisiin jotka eivät kulje massan mukana. Omat kiinnostuksen kohteeni ovat ehkäpä liian erikoiset valtaväestöön nähden (luonto, kasvit, pieneläimet, heavy-kulttuuri, kauhu+ scifikirjallisuus ja taide ynnä elokuvat, kemia... tosin en ole niin lukkiutunut, mutta nuo määrittävät kiinnostukseni pääsuunnat. Elokuvaklassikoita katson genren laajalta skaalalta, ja kuuntelen myös muuta kevyttä musiikkia paitsi suomenkielistä, samoin kirjallisuutta.)
Vaan asiat jotka eivät kiinnosta:
Baareissa käyminen, urheilun seuraaminen, populäärisarjat tv:stä, autot ja tekniikka laajemmassa mittakaavassa, muodin trendikäs noudattaminen
ja melkein jokaviikonloppuinen tuttavien näkeminen. Ei niitä jaksa joka viikonloppu.
Jo ne asiat jotka eivät kiinnosta, erottavat minut valtavasta massasta kasvotonta pintapopulaa. Samoin se, etten jaksa tavata tuttavia turhan usein. Minä ja kihlattuni tapaamme tuttavia noin 2-4 kertaa kuukaudessa.
Miksi näin? harrastuksia ja muuta puuhaa on aivan liikaa, ja olemme kotona viihtyviä tyyppejä, joille tuntuu aina löytyvän tekemistä muualta kuin kaupungin houkutuksista. Ravintoloissa käyminen ei ole meille ryyppyreissu, vaan aivan oikea lounastaminen kalliimmanpuoleisessa paikasa, samoin toinen riento on elokuvissa käynti.
Poikkeammeko valtavirrasta? Nykyään dissataan koti-ihmisiä. Ovat omituisia. Töihin ja kotiin, tai kouluun ja kotiin, ja mielellään kavereitakin näkee kotibileissä mieluummin kuin baareissa.
se tulee halvemmaksikin, olen melko saita... jos juoda täytyy, olut on kaupassa halvempata kuin baarissa.
Sanoisin, että liika sosiaalisuus vain rasittaa ihmistä. Itseäni se ainakin väsyttää. Kumminkin, miksi ihminen jota ei huvita olla kovin sosiaalinen, on siis sosiaalisesti laiska tai jtn, leimataan helposti?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Olen kiinnostunut aivan samoista asioista kuin sinäkin, lukuunottamatta
kemiaa. Myös inhoan luetteloimiasi asioita, varsinkin nykyisiä
tv-sarjoja. Niille jotka on kiinnostuneita mainitsemistasi jutuista, ei oikein
ole kohtauspaikkoja, paitsi netti ja satunnaiset tapahtumat. Nauti elämäs-
täsi kotona ja unohda mitä muut ajattelee. Luulen että monet vihaavat
pakollisia seurapiirikuvioita, mutta kukaan ei sano sitä ääneen.

Vierailija

Ihmisen ei tarvitse kulkea aina suuren massan perässä, mutta siitä huolimatta voi olla sociaalinen. Eihän se tarkoita sitä että sociaalisen ihmisen pitäisi aina tehdä niin kuin muutkin tekee. Ei ole mikään pakko olla "sokea" laumaeläin. Voi aukaista silmänsä ja menneä omia polkujaan, jos suuren massan näyttämä polku ei miellytä. Minä teen niin.

Vierailija

Valitettavasti tuota sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta korostetaan ihan liikaa työhönottotilanteissakin. Asiakaspalveluhommissa on tietenkin omat vaatimuksensa, mutta muuten ikään kuin oletetaan että sosiaalisuus ja kyky tehdä työnsä ripeästi ja laadukkaasti kulkisivat automaattisesti käsi kädessä. Hiljainen ja pohdiskeleva ihminenhän voi kyetä jopa paremmin keskittymään huolella työhönsä kuin jatkuvia ärsykkeitä hakeva ja impulsiivinen luonne.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Urbanisoituminen.

Siksi lässynläätyypit ja epäsuora häränpaska ovat yleistyneet. Ihmissuhteista on tullut paitsi välineellisiä, myös välineitä jonkin muun intressin toteuttamiseksi. Suurempaa osaa ihmissuhteista ei enää pidetä itsetarkoituksellisina.

Aiheesta lisää löytyy mm. sosiologian klassikko Emilé Durkheimin teorioista.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Olen Aylan kanssa samaa mieltä. Ei sosialisoituminen tarkoita sitä, että pitäisi olla kuin muut. Myönnettäköön, että jotkut ihmiset haluavat sosialisoitua esim. pelkästään baarissa. Näiden kanssa onkin sitten vähän vaikeampi seurustella jos ei itse ole baari-ihmisiä.

Sosialisoituminen mukavassa seurassa on hirmuisen kivaa. Ei siinä ole mitään taka-ajatuksia hyötymisestä, vaan ihan aitoa yhdessäoloa ystävän kanssa. Jos seura ei kuitenkaan ole ihan sitä ominta omaa, niin sosialisoitumisesta voi tulla pakkopullaa.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
Karppi
Olen Aylan kanssa samaa mieltä. Ei sosialisoituminen tarkoita sitä, että pitäisi olla kuin muut. Myönnettäköön, että jotkut ihmiset haluavat sosialisoitua esim. pelkästään baarissa. Näiden kanssa onkin sitten vähän vaikeampi seurustella jos ei itse ole baari-ihmisiä.

Yhden paikan tuttavuudet ovat juuri sitä suhdetyyppiä, joka on tyypillistä ajallemme. Muut ihmiset ovat usein vain välähdyksiä ajassa ja päivän rutiineissa, välineitä joita emme edes huomaa paitsi jos he eivät teekään sitä mitä heiltä odotamme.

Karppi
Sosialisoituminen mukavassa seurassa on hirmuisen kivaa. Ei siinä ole mitään taka-ajatuksia hyötymisestä, vaan ihan aitoa yhdessäoloa ystävän kanssa. Jos seura ei kuitenkaan ole ihan sitä ominta omaa, niin sosialisoitumisesta voi tulla pakkopullaa.

Jään murtajat ovat aina tarpeen. Eikä se nyt niin vaikeaa tosiaan ole. Onhan palkkio myös suuri, etenkin jos itse edustaa sosiaalisen ryhmän enemmistöä ja ottaa ensimmäisenä kontaktia vähemmistön edustajaan. Tätä pelätään siis ihan täysin turhaan, ei vähemmistön edustajalla ole varaa yleensä kieltäytyä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Neonomide
Urbanisoituminen.

Siksi lässynläätyypit ja epäsuora häränpaska ovat yleistyneet. Ihmissuhteista on tullut paitsi välineellisiä, myös välineitä jonkin muun intressin toteuttamiseksi. Suurempaa osaa ihmissuhteista ei enää pidetä itsetarkoituksellisina.

Kyllä. Samaan tulokseen olen päätynyt omissa pohdinnoissani. Ja mitä suurempi paikkakunta, sitä enemmän ollaan muka-tosi-sosiaalisia, vaikka oikeasti kaikki kulkevat ennemminkin omissa suojakuorissaan ja todellista kommunikointia on vaikea saada aikaiseksi.

Vierailija

Jopas sitä ollaan omaan napaan tuijottajia ja viksun halveksivasti suhtaudutaan sosiaalisiin ihmistyyppeihin. Kun puuttuu kyky tulla laajemmin toimeen muiden ihmisten kanssa, niin siitä tehdään jotain erinomaista. Mielestäni itse kukin hakee omat sosiaalisuutensa. Sen monipuolisuus ja laajuus riippuu paljolti ympäristöstä.
Olen aina ollut joukkotyön kannalla. Olin mukana SPR:n toiminnassa, toimin poliittisessa puolueessa toimivana rivijäsenenä ja osallistun aina niin kauan kun kynnelle kykenen työväen Vappumarsseihin.
Ja paljon muussakin samanluotoisessa toiminnassa.
Se ei merkitse sitä, että katsoisin hönppäsarjoja. Seuraan mielelläni urheilua ja katson televisiosta englantilaisia laatusarjoja. Se, että laitetaan ihmisten sosiaalisuus ja hömppäkulttuuri samaan lokeroon, osoittaa asianomaisten kirjoittajien yksilöllistä tasoa - sitä nyt sen kummemmin mitenkään kommentoimatta.

Iän myötä sosiaalisuuteni vähenee. Olen todella pahoillani siitä. Nyt minulla on aikaa yksilöllisiin puuhasteluihin ja korostaa itselle omaa yksilöllistä erinomaisuutta.

Vierailija
Neonomide

Karppi
Sosialisoituminen mukavassa seurassa on hirmuisen kivaa. Ei siinä ole mitään taka-ajatuksia hyötymisestä, vaan ihan aitoa yhdessäoloa ystävän kanssa. Jos seura ei kuitenkaan ole ihan sitä ominta omaa, niin sosialisoitumisesta voi tulla pakkopullaa.

Jään murtajat ovat aina tarpeen. Eikä se nyt niin vaikeaa tosiaan ole. Onhan palkkio myös suuri, etenkin jos itse edustaa sosiaalisen ryhmän enemmistöä ja ottaa ensimmäisenä kontaktia vähemmistön edustajaan. Tätä pelätään siis ihan täysin turhaan, ei vähemmistön edustajalla ole varaa yleensä kieltäytyä.

Tarkoitatko nyt että jäänmurtajia pitäisi käyttää vielä silloinkin kun jo tuntee ihmiset, joiden seurassa liikkuu? Kyllähän suhdetta voi toki pyrkiä syventämään, mutta ei siihen enää jäänmurtajia tarvita. Toisaalta voi liikkua seurassa, jonka tietää poikkeavan omasta mieliseurasta paljonkin. Silloin suhteen syventäminen on hankalaa esim. roolien takia ja tapaamisista voi tulla pakkopullaa. En sitten tiedä olisiko motivaatio tapaamisiin tässä suhteessa hyödyn etsimistä?

Markentin kanssa olen samaa mieltä siitä, etteivät sosiaalisuus ja stereotyyppisen nuoren aikuisen populäärikulttuurisuuntautuneisuus kulje käsi kädessä. Itse en silti käsitä, että pitää hakea ylivertaisuutta (elitistisyyttä) siitä, ettei kuluta pop-musiikkia, katso hittileffoja ja TV:stä Idolsia. Onko underground-henkinen porukka tai kultturelli-ihmiset muka aina parempia? Miksi olisivat?

Vierailija

Ayla kirjoitti:
"Ihmisen ei tarvitse kulkea aina suuren massan perässä, mutta siitä huolimatta voi olla sociaalinen. Eihän se tarkoita sitä että sociaalisen ihmisen pitäisi aina tehdä niin kuin muutkin tekee. Ei ole mikään pakko olla "sokea" laumaeläin."
Juurikin näin, tässä olen samaa mieltä. Tuntuupa vain asia korostuvan nykyaikana liikaa. Sanoisimpa, että että ne ihmiset jotka kehuvat kovasti menojaan ja kuinka kivaa on tehdä lähes joka heti sitä ja tätä ties keiden kanssa, puhuvat 40% soopaa.

Väläys kirjoitti:
Luulen että monet vihaavat pakollisia seurapiirikuvioita, mutta kukaan ei sano sitä ääneen.
AIVAN. Siitä ei vaan puhuta.

Karppi kirjoitti:
Markentin kanssa olen samaa mieltä siitä, etteivät sosiaalisuus ja stereotyyppisen nuoren aikuisen populäärikulttuurisuuntautuneisuus kulje käsi kädessä. Itse en silti käsitä, että pitää hakea ylivertaisuutta (elitistisyyttä) siitä, ettei kuluta pop-musiikkia, katso hittileffoja ja TV:stä Idolsia. Onko underground-henkinen porukka tai kultturelli-ihmiset muka aina parempia? Miksi olisivat?
Nyt on pallo hukassa Karpilla. En yritä olla ollenkaan individualisti, ja omaan riittävästi kavereita ja tuttaviakin- huomautin vain, ettei heitä jaksa aivan joka viikonloppu esim. nähdä. ja puheenaiheet toki ovat laidasta laitaan, en ollenkaan puhu omista mielenkiinnonkohteistani paitsi jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan.
Sanotaan nyt vain, etten ymmärrä pääasiallisesti sitä että miksi juuri baarit menevät aina useimmin nuorilla ja vanhemmillakin kotibileiden sekä kyläilyn edelle? Itse nuorempana kävin jonkin- vuoden verran silloin tällöin 18 täytettyäni, ja sain siitä kulttuurista kuvan, että baarit ovat melko ikävystyttäviä paikkoja.
Rahaa kuluu paljonkin, eikä kohteena ole kuin naisten iskeminen
tai juoruilu. Naisia on kyllä mukava iskeä, vaan sitä voi harjoittaa melkein missä muuallakin tahansa, jos on taitava. Juoruilu sopivassa määrin on kyllä kivaa, vaan noita tuttavia voinee kutsua kotiinkin tai käydä kylässä ennemmin kuin baareissa.

Markent kirjoitti:
"Jopas sitä ollaan omaan napaan tuijottajia ja viksun halveksivasti suhtaudutaan sosiaalisiin ihmistyyppeihin. Kun puuttuu kyky tulla laajemmin toimeen muiden ihmisten kanssa, niin siitä tehdään jotain erinomaista. Mielestäni itse kukin hakee omat sosiaalisuutensa. Sen monipuolisuus ja laajuus riippuu paljolti ympäristöstä."
Markent luki tekstiä kuin piru raamattua
Kykyä ei puutu, eikä mielenkiintoa sosiaalisiin tilanteisiin. Sinä puuhaat SPR:ssä ja politiikassa, minä taas luontojärjestöissä ja näiden tiimienvetohommeleissa välillä- menoa kuule riittää. Ynnä ystävien menot päälle... Mutta välillä on hyvä huilata, viimeaikoina on ollut niinkin päin että meikäläistä on pyydetty liiankin monelle taholle. Minä käyttäisin sosiaalisuutta silloin kun huvittaa, haluan pitää sen pääasiallisesti nautintoa tuottavana hyödykkeenä, en velvoitteena liian kanssa.
Ja yks pointti: ne jotka korostavat sosiaalisuutta ylenmäärin, eivät ole useinkaan itsekseen mitään, pelkkä tyhjä taulu. Ihminen on vasta sitten sosiaalisestikin taitava kun pystyy myös virikkeistämään itsensäkin. Liiallinen sosiaalisuus on erakoitumisen vastakohta. Se köyhdyttää niin, että itsekseen on täysin tyhjä olo eikä kestä rauhaa hetkeäkään.
Mutta tämä on mainiota keskustelua aiheesta

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Tekee mieli pullistella sepalusta ja ihmetellä, miten herkästi ihmiset sotkevat sinällään ihan tieteellisesti tutkittavaan aiheeseen laiskaa subjektiivista pyörittelyä, vieläpä samoihin virkkeisiin. 'Maku' on kuitenkin hyvin tärkeä sosiaalinen ja kulttuurinen erottelija, jolla ihmiset erottautuvat toisistaan ja jäsentävät omaa asemaansa kulttuurissa. Toki teorisointi jää ilmaan kellumaan ilman havainnollisia esimerkkejä, mutta niiden löytämisen vaikeus lieneekin yksi yhteiskuntamme ongelmallisista asioista.

Eihän kukaan stana tunnusta katsovansa Salkkareita niistä saatavan "mimeettisen nautinnon" vuoksi, helvetti!

Meillä Suomessa on paska tilanne 'kulttuuri'-sanan suhteen siinä mielessä, että sillä oletetaan viitattavan johonkin korkeakulttuuriseen sibelius/tapper/kivi -sörsseliin, joiden kanonisointia kaikki pakotettiin kumartamaan peruskoulun yläluokilla.

Esimerkiksi Japanissa korkea- ja popkulttuurin välillä tällaista juopaa ei ole; tiedän monia japanilaisia klassisen musiikin korkeimman mahdollisen koulutuksen nauttineita videopelisäveltäjiä ja mainosbiisien tekijöitä, samoin kuin itseoppineita yberguruja, jtoka pitävät maailmalla konsertteja.

Kulttuuri on kaikkea kulttuuria, piste.

Karppi
Neonomide

Karppi
Sosialisoituminen mukavassa seurassa on hirmuisen kivaa. Ei siinä ole mitään taka-ajatuksia hyötymisestä, vaan ihan aitoa yhdessäoloa ystävän kanssa. Jos seura ei kuitenkaan ole ihan sitä ominta omaa, niin sosialisoitumisesta voi tulla pakkopullaa.

Jään murtajat ovat aina tarpeen. Eikä se nyt niin vaikeaa tosiaan ole. Onhan palkkio myös suuri, etenkin jos itse edustaa sosiaalisen ryhmän enemmistöä ja ottaa ensimmäisenä kontaktia vähemmistön edustajaan. Tätä pelätään siis ihan täysin turhaan, ei vähemmistön edustajalla ole varaa yleensä kieltäytyä.

Tarkoitatko nyt että jäänmurtajia pitäisi käyttää vielä silloinkin kun jo tuntee ihmiset, joiden seurassa liikkuu? Kyllähän suhdetta voi toki pyrkiä syventämään, mutta ei siihen enää jäänmurtajia tarvita.

Joskus vanhempienkin tuttujen kanssa voi tulla stoppia vastaan. Jäätä voi syntyä syistä, joita osapuolet eivät kykene järkeilemään. Tilanteiden keventämisen tarve voi olla sitä vähäisempää, mitä useammalla tasolla ja tavalla osapuolet ovat riippuvaisia toisistaan ja tuntevat yleensäkin toisensa. Nykyinen urbanisoitunut smalltalk-kulttuuri ei tässä mielessä kohtaa ihmisten syvempiä tarpeita useimpien ihmisten kanssa oikein hyvin verrattuna perinteisempiin yhteisöllisyyden muotoihin.

Käytin oikeastaan sopimattomia ilmaisuja tuossa kun puhuin 'vähemmistöstä' ja 'enemmistöstä'. Pikemmin kyse on pienryhmädynamiikasta, jossa ihmiset omaksuvat erilaisia toimijanpaikkoja.

Karppi
Toisaalta voi liikkua seurassa, jonka tietää poikkeavan omasta mieliseurasta paljonkin. Silloin suhteen syventäminen on hankalaa esim. roolien takia ja tapaamisista voi tulla pakkopullaa. En sitten tiedä olisiko motivaatio tapaamisiin tässä suhteessa hyödyn etsimistä?

Näkisin kyllä, että kenessä tahansa on potentiaalia ottaa muna esiin, lätkäistä se pöydälle, jaa saada muu jengi viihtymään. Jos tämä ei millään luonnistu, kannattaa alentaa/muuttaa omia standardeja (ratkaisee itse asiassa kaikki ongelmat).

Minusta koko paskanjauhanta "hyödyn etsimisestä" samoin kuin "onko tämä itsekästä"-tyylin liirumlaarum tuntuu herkästi astuvan moralisoinnin ja itseruoskinnan osastolle. Tottakai ihmisistä hyödytään, koska kaikki ihmissuhteet perustuvat loppupeleissä riippuvuussuhteisiin. Niin sen pitääkin olla, itseriittoiset ihmiset ovat myös niitä yksinäisempiä. Näin ujouskin voi olla – muodikkaasti ilmaisten – "epätervettä itsekkyyttä".

Karppi
Markentin kanssa olen samaa mieltä siitä, etteivät sosiaalisuus ja stereotyyppisen nuoren aikuisen populäärikulttuurisuuntautuneisuus kulje käsi kädessä.

No ei välttämättä tosiaan, mutta kovin fragmentoitunutta nykynuorisokulttuurin makupalvonta silti tuntuu olevan. Yleistrendinä voisi ehkä pitää, että omaskumis- ja mukautumiskyvyn sijaan halutaan tehdä superkattavia yleispäätelmiä ihmisestä jo tämän musiikkimaun perusteella, tai käyttää musiikkimakua itseään toteuttavana ennusteena tästä ihmisestä tehdyille muille tulkinnoille. Kulttuurintutkimus siis on ihan välttämätöntä, tässä mielessä etenkin maun ja sosiaalisen arvostuksen ehtojen tutkimus (esim. Pierre Bourdieu: Distinction)

Karppi
Itse en silti käsitä, että pitää hakea ylivertaisuutta (elitistisyyttä) siitä, ettei kuluta pop-musiikkia, katso hittileffoja ja TV:stä Idolsia.

Tieto on valuuttaa, jolla voi korvata makuaan koskevia puutteita. Jo se, että tietää jostain ilmiöstä jotain, antaa myös valtaa arvottaa sitä uskottavammin.

Karppi
Onko underground-henkinen porukka tai kultturelli-ihmiset muka aina parempia? Miksi olisivat?

Tekisi mieli toistaa edellä mainittuja, mutta suosittelen tutustumaan tuohon Bourdieun teokseen. Distinction – A Social Critique of the Judgement of Taste on äärimmäisen tärkeä teos kulttuurintutkimukselle, siinä käsitellään juuri maun sosiaalisuutta ja erilaisten eliittiryhmien pakonomaista tarvetta erottautua massa- ja populaarikulttuurista. Kyseessä on kiteytetysti juuri oman ryhmäidentiteetin rakentaminen ja 'paremman maun' osoittaminen. Bourdieu itse tutkii 'porvarikulttuuria' ja sitä, miten maku ja sosiaalinen ryhmittyminen ovat kiinteästi ja dynaamisesti sidoksissa toisiinsa.

http://www.amazon.com/Distinction-Socia ... 0674212770

Toki yksilöllistämiskiihkoilevassa ajassamme haluamme yksilöidä kaiken mahdollisen, mutta samalla liimata näitä – enemmän tai vähemmän aitoja – mieltymyksiä muihin yksilöissä näkemiimme ominaisuuksiin. Ihmiset silti omaksuvat jatkuvasti ympäristöstään uusia mielipiteitä ja näkökulmia, ja suljetummissa ryhmissä mielipiteet tuppaavat yhdenmukaistumaan. Ryhmän homogeenisuus ja mieltymysten yhtenäistäminen voidaan nähdä keinona pitää yllä 'omaa juttua', mikä on myös identiteettikehityksen kannalta tärkeänä pidettyä. Eräs kuuluisa, Suomessakin käynyt jenkki-antropologi pitikin nykyajan yksilöllistymiskehitystä pääasiassa mainiona asiana.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Piiiitkä viesti

Pointtisi ihmissuhteista ja hyötymisestä oli valaiseva. Kiitos siitä!

Jäänmurtaja-asiassa hämäsi käyttämäsi termi, sillä yleensä jäänmurtajalla tarkoitetaan letkautusta, joka lausutaan juuri tavanneiden ihmisten välillä. Ymmärrän kyllä, että tietyssä porukassa tilanne voi lukittua ja että siinä tarvittaisiin uutta avausta. Tilanne on minulle harmittavan tuttu, enkä ole itse vielä kertaakaan onnistunut sitä purkamaan.

Mitä ug-porukkaan ja elitismiin tulee, niin ymmärrän kyllä, että elitismissä on kyse "paremman maun" osoittamisesta. Haastoinkin kysymykselläni ajattelemaan onko elitismillä mitään perusteita psykologian ulkopuolella. Miksi joku toinen ryhmä olisi parempi kuin toinen? Ja oletko sitä mieltä, että ihminen, joka ei kuluta populäärikulttuuria, tietää "jostain ilmiöstä" automaattisesti enemmän kuin sellainen joka sitä kuluttaa?

Sitten: Fragmentoitunut nuorisokulttuuri ei mielestäni määritä realistisesti ihmisten sosiaalisuuden tasoa. Tietyt ryhmät voidaan kyllä määritellä sosiaalisiksi, mutta määritelmä kertoo enemmän tekijästään kuin kohteesta. Esim. menestyvä, julkisuuden parissa työskentelevä sosiaalinen ihminen on romantisoitu osittain siksi, että tällainen ihmiskuva vastaa journalistien kuvaa hyvästä ihmisestä. Toisekseen baareissa hilluvat popparit ovat ihmisinä sellaisia, jotka tekevät itseään tykö ja siten määrittävät yleisön ihanteita (eli näkyvät mediassa, joka ihannoi tällaista kulttuuria).

Siinä, että ihmisen jollain tasolla edustama ryhmä päätellään hänen musiikkimakunsa perusteella, ei ole mitään uutta. Kautta aikojen on varmasti tehty päätelmiä vastaavien asioiden perusteella. Nykyään näitä ryhmiä on vain enemmän kuin aiemmassa agraariyhteiskunnassa ja se on hyvä asia se.

Itse muuten näkisin, että individualistisen ajan huippukohta on jo ohi. Minän tilalle on tulossa me. Tämä "me" poikkeaa aiemmasta perhekeskeisyydestä siinä, että "me" onkin yksilön itsensä valitsema ryhmärypäs, johon hän kuuluu. Yksilö rakentaa identiteettiään näihin ryhmiin - esim. urheiluseuraan, kiltaan, nettiyhteisöön, ainekerhoon, työyhteisöön ja/tai kaveripiiriin - tukeutuen. Se, mikä tässä pysyy individualistisena, on se, että yksilöllä ei välttämättä ole ryhmää, joka dominoi käyttäytymistä. Yksilöllinen käyttäytyminen on siis hyväksyttävää, muttei itse-/yksilökeskeisyys (jollei nyt satu olemaan jäsenenä ryhmässä, jossa itsekeskeisyys on hyve).

PS. Taiteilijatyyppi: Kommenttini vaihtoehtoisista kulttuurin kulutustavoista suhteessa populäärikulttuuriin ei ollut varsinaisesti sinua varten ja siinä yhteydessä se oli lievää off-topicia. Tunsin kuitenkin, että voisin siitä kirjoittaa.

Vierailija
taiteilijatyyppi
[/quote]
[quote author="Ayla"]
Ihmisen ei tarvitse kulkea aina suuren massan perässä, mutta siitä huolimatta voi olla sociaalinen. Eihän se tarkoita sitä että sociaalisen ihmisen pitäisi aina tehdä niin kuin muutkin tekee. Ei ole mikään pakko olla "sokea" laumaeläin.



taiteilijatyyppi
Juurikin näin, tässä olen samaa mieltä. Tuntuupa vain asia korostuvan nykyaikana liikaa. Sanoisimpa, että että ne ihmiset jotka kehuvat kovasti menojaan ja kuinka kivaa on tehdä lähes joka heti sitä ja tätä ties keiden kanssa, puhuvat 40% soopaa.

Nykyään melkein kuin odotetaan että kaikkien täytyisi olla 100% laumaeläimiä. Mutta ei kaikki ole niin muokattavissa että induvidualismi jäisi toiselle sijalle. Päiväkodeissa kyllä tekevät aikaa hyvää työtä sen lauhaeläimillisyyden puolesta. Lapsia kasvatetaan siellä laumaeläimiksi. Poikkeuksia ei mielellään suvaita. Poikkeus tapaukset lajitellaan normin ulkopuolelle ja aletaan hankkia parannusta tai erikoispaikkoja heille.

Kaikille ei sovi laumaeläimenä olo jatkuvasti. Minä esim. olen aina mennyt omia polkujani. En halua olla yksi harmaasta massasta. Haluan olla oma itseni, jolla on omat rohkeat mielipiteet, jotka saattavat erota sen suuren massan mielipiteistä jonkun verran. Kuitenkin olen vilkas ja sociaalinen, mutta olen induvidualisti siinä mielessä että en kulje massan mukana.

Vierailija

On totta, että ainakin Suomessa on liikaa instituutioita, jotka haluavat tasapäistää ja yhtenäistää. Se on valitettavaa ja se tappaa luovuuden ja erityistaidot.

PS. Se on sosiaalinen, ei sociaalinen. En halua avata päätäni turhaan, mutta minusta tuntuu että voisit pitääkin siitä kun virheesi korjataan. Itse ainakin pidän siitä kun kirjoitan/puhun ruotsia tai englantia.

Vierailija
Karppi
On totta, että ainakin Suomessa on liikaa instituutioita, jotka haluavat tasapäistää ja yhtenäistää. Se on valitettavaa ja se tappaa luovuuden ja erityistaidot.

PS. Se on sosiaalinen, ei sociaalinen. En halua avata päätäni turhaan, mutta minusta tuntuu että voisit pitääkin siitä kun virheesi korjataan. Itse ainakin pidän siitä kun kirjoitan/puhun ruotsia tai englantia.

En minä pahastu kirjoitusvirheitten korjaamisesta, jos se tapahtuu ystävällisesti. En kylläkään foorumin kielipoliisien huutoihin enää reagoitse. Heidän huutonsa menee ohi korvieni.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat