Miksi musiikki saa ihon kananlihalle?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi hyvä musiikki saa aikaiseksi kylmiä väreitä ja ihon kananlihalle?
Mielestäni se on aika miellyttävä tunne, mutta mistä se johtuu?

Minussa rytmikäs musiikki ei saa tätä aikaiseksi vaan hienot melodiat. Mitenkäs muilla?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija
Hulttio
Miksi hyvä musiikki saa aikaiseksi kylmiä väreitä ja ihon kananlihalle?
Mielestäni se on aika miellyttävä tunne, mutta mistä se johtuu?

Minussa rytmikäs musiikki ei saa tätä aikaiseksi vaan hienot melodiat. Mitenkäs muilla?

"Musiikki yleensäkin herättää tunteita, mutta tietyt musiikin piirteet näyttävät aiheuttavan vilunväreitä muita useammin: esimerkiksi korkeat, voimistuvat sävelet, sooloinstrumentin äkillinen nousu orkesterin taustasta tai lapsen laulu.

Jotkut tutkijat uskovat, että nämä piirteet laukaisevat aivoissa eräänlaisen yksinäisyyden kokemuksen. Sosiaalisen eristymisen tunne puolestaan vaikuttaa aivojen niihin alueisiin, jotka säätelevät ruumiin lämpötilaa. Tunnemme itsemme viluisiksi, ja haluamme hakeutua oman laumamme lämpöön.

Vilunväreet syntyvät, kun ruumiimme yrittää nostaa lämpötilaansa. Kananlihalle meno eli karvankohottajalihasten supistuminen on puolestaan jäänne ajalta, jolloin ihmisellä oli runsas karvapeite.

Reaktiossa karvoituksen sisään jäävä ilmakerros laajenee ja eristää tuuheaturkkisen eläimen kylmästä ilmasta.
Musikaalisten vilunväreiden seurauksena myös sydän hakkaa kiivaammin, lihakset jännittyvät valmiustilaan ja vatsassa voi tuntua ”perhosten lepattelua”. Nämä reaktiot johtuvat adrenaliinista, jota erittyy, kun olemme stressaantuneita tai viluisia tai koemme voimakkaita tunteita.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006"

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.

Vierailija

En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.

Vierailija
Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.

Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

Vierailija
skOh
Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.




Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Toisaalta jos mietin asiaa tarkemmin, niin klassinen musiikki sinfoniettan esittämänä on tainnut saada aikaan kylmiä väreitä minullakin. Mutta silloin pidän todennäköisempänä syynä salin hyvää akustiikkaa kuin musiikkia itseään. Itse olen ainakin huomannut, että musiikin teknillisellä laadulla on vaikutusta kokemukseeni musiikista.

Vierailija

Musiikki on intohimoni. Minulla se on paremminkin sääntö kuin poikkeus että hyvä biisi aiheuttaa kylmiä väreitä ja pistää ihon kananlihalle. Eniten väreitä aiheutta klassinen, jazz ja rock. Harvemmin hevi tai pop. Osa kappaleista saattaa pistää jopa itkemään. Ehkä musiikin kuuntelu on minulle niin emotionaalinen kokemus että reagoin siihen välillä turhankin voimakkaasti.

Vierailija
Karppi
skOh
Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.




Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Toisaalta jos mietin asiaa tarkemmin, niin klassinen musiikki sinfoniettan esittämänä on tainnut saada aikaan kylmiä väreitä minullakin. Mutta silloin pidän todennäköisempänä syynä salin hyvää akustiikkaa kuin musiikkia itseään. Itse olen ainakin huomannut, että musiikin teknillisellä laadulla on vaikutusta kokemukseeni musiikista.

On kyllä varmasti yksilöllisiä eroja, tarkotin noin yleensä, että kyllä ihan vaan musiikkikin voi niitä suoda. Itelleni varsin tuttu kokemus. Klassinen hyvällä akustiikalla kyllä hivelee

Vierailija
Karppi
Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Ei ole. Ne on kaikilla samat kolme kovaa B:tä: Beatlesin Yesterday, Beethovenin Ode to joy ja Batmanin tunnari.

Vierailija
caco-daemon

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.

Katsosvaan... Meillä lienee aika samanlainen musiikkimaku. Black/doom iskee myös päivästä riippuen. Nyt soi Deicide : The Stench of redemption reippaana siivousmusiikkina. Tuosta nimimerkistä päätellen taitaa olla tuttu ainakin Legion.

Vierailija
Peksu
caco-daemon

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.



Katsosvaan... Meillä lienee aika samanlainen musiikkimaku. Black/doom iskee myös päivästä riippuen. Nyt soi Deicide : The Stench of redemption reippaana siivousmusiikkina. Tuosta nimimerkistä päätellen taitaa olla tuttu ainakin Legion.

Ette ainoita ole joihin tämän tyylinen musa uppoaa. Itse kuuntelen lähinnä blackiä, vähän harvemmin deathia ja välillä funeral doomia eksyy joukkoon.

Itse en oikeastaan saa kylmiä väreitä, kun lähinnä black metallista tai tuosta funeral doomista joissa o oikeenlainen atmosfäärinen saundi ja parhaiten tämä onnistuu viellä jos laulaja osaa rääkyä hyvin.

(np: Frost - The Glassmountain)

Vierailija
Jotkut tutkijat uskovat, että nämä piirteet laukaisevat aivoissa eräänlaisen yksinäisyyden kokemuksen. Sosiaalisen eristymisen tunne puolestaan vaikuttaa aivojen niihin alueisiin, jotka säätelevät ruumiin lämpötilaa. Tunnemme itsemme viluisiksi, ja haluamme hakeutua oman laumamme lämpöön.

Mutta miksi musiikin aiheuttamat väristykset ovat sitten nautinnollisia? Myös kolkon ja kammottavan musiikin aiheuttama kananlihalle meno on jollain kierolla tavalla ihanaa, ja sitä kokemusta täytyy tavoitella uudestaan ja uudestaan.

Vierailija
elba
Musiikki on intohimoni. Minulla se on paremminkin sääntö kuin poikkeus että hyvä biisi aiheuttaa kylmiä väreitä ja pistää ihon kananlihalle. Eniten väreitä aiheutta klassinen, jazz ja rock. Harvemmin hevi tai pop. Osa kappaleista saattaa pistää jopa itkemään. Ehkä musiikin kuuntelu on minulle niin emotionaalinen kokemus että reagoin siihen välillä turhankin voimakkaasti.

Kiva kuulla etten ole ainoa joka reagoi musiikkin noinkin voimakkasti. Itsellä varsinkin klassinen musiikki on sellaista, että se usein saa minut kyynelehtimään. Sinällään varsin noloa että iso mies rupeaa itkemään musiikin vaikutuksesta, täytyy sitten yrittää aina piilotella tuota ominaisuutta. Jotkut tietyt kappaleet ovat sellaisia että pelkkä ajatus saa silmät kyynelehtimään esim. Louis Armstrongin What A Wonderful World.

Vierailija

HoHum kirjoitti m.m:
"Jotkut tietyt kappaleet ovat sellaisia että pelkkä ajatus saa silmät kyynelehtimään esim. Louis Armstrongin What A Wonderful World."

Upea kappale tuo edellämainittu. Mielenkiintoista sinänsä, että 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen asetettiin USA:ssa pitkä lista biisejä esityskieltoon, koska maassa vallitsi "suruaika". En muista, kuinka pitkä tuo kappaleiden esityskielto ajallisesti oli, mutta edellä mainittu Armstrongin klassikko oli kiellettyjen joukossa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat