Seuraa 
Viestejä45973

Miksi hyvä musiikki saa aikaiseksi kylmiä väreitä ja ihon kananlihalle?
Mielestäni se on aika miellyttävä tunne, mutta mistä se johtuu?

Minussa rytmikäs musiikki ei saa tätä aikaiseksi vaan hienot melodiat. Mitenkäs muilla?

Sivut

Kommentit (41)

Hulttio
Miksi hyvä musiikki saa aikaiseksi kylmiä väreitä ja ihon kananlihalle?
Mielestäni se on aika miellyttävä tunne, mutta mistä se johtuu?

Minussa rytmikäs musiikki ei saa tätä aikaiseksi vaan hienot melodiat. Mitenkäs muilla?

"Musiikki yleensäkin herättää tunteita, mutta tietyt musiikin piirteet näyttävät aiheuttavan vilunväreitä muita useammin: esimerkiksi korkeat, voimistuvat sävelet, sooloinstrumentin äkillinen nousu orkesterin taustasta tai lapsen laulu.

Jotkut tutkijat uskovat, että nämä piirteet laukaisevat aivoissa eräänlaisen yksinäisyyden kokemuksen. Sosiaalisen eristymisen tunne puolestaan vaikuttaa aivojen niihin alueisiin, jotka säätelevät ruumiin lämpötilaa. Tunnemme itsemme viluisiksi, ja haluamme hakeutua oman laumamme lämpöön.

Vilunväreet syntyvät, kun ruumiimme yrittää nostaa lämpötilaansa. Kananlihalle meno eli karvankohottajalihasten supistuminen on puolestaan jäänne ajalta, jolloin ihmisellä oli runsas karvapeite.

Reaktiossa karvoituksen sisään jäävä ilmakerros laajenee ja eristää tuuheaturkkisen eläimen kylmästä ilmasta.
Musikaalisten vilunväreiden seurauksena myös sydän hakkaa kiivaammin, lihakset jännittyvät valmiustilaan ja vatsassa voi tuntua ”perhosten lepattelua”. Nämä reaktiot johtuvat adrenaliinista, jota erittyy, kun olemme stressaantuneita tai viluisia tai koemme voimakkaita tunteita.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006"

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.

Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.

Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

skOh
Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.




Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Toisaalta jos mietin asiaa tarkemmin, niin klassinen musiikki sinfoniettan esittämänä on tainnut saada aikaan kylmiä väreitä minullakin. Mutta silloin pidän todennäköisempänä syynä salin hyvää akustiikkaa kuin musiikkia itseään. Itse olen ainakin huomannut, että musiikin teknillisellä laadulla on vaikutusta kokemukseeni musiikista.

Musiikki on intohimoni. Minulla se on paremminkin sääntö kuin poikkeus että hyvä biisi aiheuttaa kylmiä väreitä ja pistää ihon kananlihalle. Eniten väreitä aiheutta klassinen, jazz ja rock. Harvemmin hevi tai pop. Osa kappaleista saattaa pistää jopa itkemään. Ehkä musiikin kuuntelu on minulle niin emotionaalinen kokemus että reagoin siihen välillä turhankin voimakkaasti.

Karppi
skOh
Karppi
En allekirjoita sitä, että tietynlainen musiikki saisi ihon kananlihalle. Tietyt assosiaatiot saavat. Esim. nimenomaan Suomen kansallislaulun kuuleminen voi saada ihon kananlihalle, vaikka samanlaisia lurituksia kaikkien maiden kappaleet ovat.

Itselläni ihon saa kananlihalle juuri sellainen musiikki, johon liittyy voimakkaita tunteita. En muista, että ihoni olisi mennyt kananlihalle minkään kappaleen ensikuulemalta. Jos olisikin, niin silloinkin musiikki olisi assosioitunut johonkin asiaan tai muistoon.




Kyllä se vain ihan musiikkikin saa. Kaikkein vähiten Suomen kansallislaulu kyl

Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Toisaalta jos mietin asiaa tarkemmin, niin klassinen musiikki sinfoniettan esittämänä on tainnut saada aikaan kylmiä väreitä minullakin. Mutta silloin pidän todennäköisempänä syynä salin hyvää akustiikkaa kuin musiikkia itseään. Itse olen ainakin huomannut, että musiikin teknillisellä laadulla on vaikutusta kokemukseeni musiikista.

On kyllä varmasti yksilöllisiä eroja, tarkotin noin yleensä, että kyllä ihan vaan musiikkikin voi niitä suoda. Itelleni varsin tuttu kokemus. Klassinen hyvällä akustiikalla kyllä hivelee

Karppi
Ai, onkohan tässä(kin) yksilöllisiä eroja?

Ei ole. Ne on kaikilla samat kolme kovaa B:tä: Beatlesin Yesterday, Beethovenin Ode to joy ja Batmanin tunnari.

caco-daemon

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.

Katsosvaan... Meillä lienee aika samanlainen musiikkimaku. Black/doom iskee myös päivästä riippuen. Nyt soi Deicide : The Stench of redemption reippaana siivousmusiikkina. Tuosta nimimerkistä päätellen taitaa olla tuttu ainakin Legion.

Peksu
caco-daemon

Riippuu mielentilasta. Nopea ja vihainen death/thrash metal paahto on nannaa silloin tällöin...Taasen fuusiojazz/proge joskus muulloin.



Katsosvaan... Meillä lienee aika samanlainen musiikkimaku. Black/doom iskee myös päivästä riippuen. Nyt soi Deicide : The Stench of redemption reippaana siivousmusiikkina. Tuosta nimimerkistä päätellen taitaa olla tuttu ainakin Legion.

Ette ainoita ole joihin tämän tyylinen musa uppoaa. Itse kuuntelen lähinnä blackiä, vähän harvemmin deathia ja välillä funeral doomia eksyy joukkoon.

Itse en oikeastaan saa kylmiä väreitä, kun lähinnä black metallista tai tuosta funeral doomista joissa o oikeenlainen atmosfäärinen saundi ja parhaiten tämä onnistuu viellä jos laulaja osaa rääkyä hyvin.

(np: Frost - The Glassmountain)

Jotkut tutkijat uskovat, että nämä piirteet laukaisevat aivoissa eräänlaisen yksinäisyyden kokemuksen. Sosiaalisen eristymisen tunne puolestaan vaikuttaa aivojen niihin alueisiin, jotka säätelevät ruumiin lämpötilaa. Tunnemme itsemme viluisiksi, ja haluamme hakeutua oman laumamme lämpöön.

Mutta miksi musiikin aiheuttamat väristykset ovat sitten nautinnollisia? Myös kolkon ja kammottavan musiikin aiheuttama kananlihalle meno on jollain kierolla tavalla ihanaa, ja sitä kokemusta täytyy tavoitella uudestaan ja uudestaan.

elba
Musiikki on intohimoni. Minulla se on paremminkin sääntö kuin poikkeus että hyvä biisi aiheuttaa kylmiä väreitä ja pistää ihon kananlihalle. Eniten väreitä aiheutta klassinen, jazz ja rock. Harvemmin hevi tai pop. Osa kappaleista saattaa pistää jopa itkemään. Ehkä musiikin kuuntelu on minulle niin emotionaalinen kokemus että reagoin siihen välillä turhankin voimakkaasti.

Kiva kuulla etten ole ainoa joka reagoi musiikkin noinkin voimakkasti. Itsellä varsinkin klassinen musiikki on sellaista, että se usein saa minut kyynelehtimään. Sinällään varsin noloa että iso mies rupeaa itkemään musiikin vaikutuksesta, täytyy sitten yrittää aina piilotella tuota ominaisuutta. Jotkut tietyt kappaleet ovat sellaisia että pelkkä ajatus saa silmät kyynelehtimään esim. Louis Armstrongin What A Wonderful World.

HoHum kirjoitti m.m:
"Jotkut tietyt kappaleet ovat sellaisia että pelkkä ajatus saa silmät kyynelehtimään esim. Louis Armstrongin What A Wonderful World."

Upea kappale tuo edellämainittu. Mielenkiintoista sinänsä, että 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen asetettiin USA:ssa pitkä lista biisejä esityskieltoon, koska maassa vallitsi "suruaika". En muista, kuinka pitkä tuo kappaleiden esityskielto ajallisesti oli, mutta edellä mainittu Armstrongin klassikko oli kiellettyjen joukossa.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332

Minua ei kai musiikki itsessään itketä. En muista ainakaan, että olisi itkettänyt, mutta toisaalta en välttämättä kaikkia itkujani muistakaan. Tietenkin vaikka hautajaisissa esitetty musiikki voi itkettää, mutta se ei johdu musiikista. Se toisinaan itkettää, kun lapset laulaa. Kirjat ja elokuvat voivat saada itkemään, mutta se on toinen juttu kuin lasten laulaminen, erilainen ja eri reittiä syntyvä tunnekokemus siis.

Ihoni menee kananlihalle tunne-elämyksistä, vaikka oikein hyvästä runosta tai siitä kun joku kertoo jotain koskettavaa. Samoin musiikki saa joskus ihon menemään kanalihalle, mutta se on taas erilainen kokemus kuin se emotionaalinen koskettavuus. Ja erilainen kuin se lasten laulamisen aikaansaama itketys. Se ei siis liity musiikin tuomiin assosiaatiohin tai emootioihin vaan ihan äänen taajuuteen tai johonkin sellaiseen. Esimerkiksi naislaulajan korkea ääni voi aiheuttaa tuon. En ymmärrä musiikista mitään, mutta tuo kokemus on miellyttävä, joten tulkitsen sellaisen musiikin, joka saa sellaisen kokemuksen aikaiseksi, hyväksi musiikiksi. 

Topi77
Seuraa 
Viestejä710

Minun mielestä musiikki aiheuttaa kananlihalle ihon menon jos kappale on mollivoittoinen ja laulun sanat koskettavat lähiaikoina koettua pettymystä/menetystä jos siitä ei vielä ihan täysin ole yli päässyt. Minulla kuoli hyvä ystävä ja löysin sen jälkeen biisin jossa sanat meni "pois lähti nuori ystäväin", niin nousee ihokarvat vieläkin jos sen kuuntelee. Varmasti myös iloaiheiset biisit aiheuttavat samaa, esim. vaikka kuuntelijalla on ollut pitkä ja onnellinen avioliitto ja on tavattu vaikkapa rannalla kuutamon alla ja laulun sanat liippaavat tätä tapahtumaa hyvin läheltä. Kyllä myös sävel yksistään voi aiheuttaa ihon kananlihalle menon, vaikkei laulun sanat ihan omaa elämäntilannetta liippaisikaan.

Tämäkin kysymys on hyvin yksilöllinen...ihminen jolla ei ole tunteita tuskin reagoi mitenkään, kun taas toiset voivat olla hyvinkin herkkiä. Voisi vaikka verrata häpeäntunteeseen. Yleensähän aikuisilla on estomekanismi joka estää hölmöilemästä ainakin selvinpäin, ettei tarvitse hävetä itseään ja sitten jos sattuu viinaksissa mokaamaan, esim. haistattelemaan jollekin niin morkkis on vahva. Toisille taas ei aiheuta mitään häpeää vaikka olisi tehnyt kuinka törkeän rikoksen.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332

Tuo linkattu Vicky Rostin kappale ei saa itseäni kananlihalle, mutta tuli tosta musiikkikilpailuteemasta mieleen, että tämä saa:
http://m.youtube.com/#/watch?v=_yk2fCT2cOs

Toi on sellainen, että en tiedä, saako sen aikaan melodia, laulajan ääni vai sanoitus vai kaikki yhdessä. Ehkäpä yhdessä, mutta mulle tosiaan pelkkä äänikin voi sen tehdä, vaikka musiikissa kuuntelenkin kaikkein eniten sanoja.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat