Yliluonnollistako?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olemme alla olevasta tapahtuneesta asti miettineet tapahtumalle järkevää selitystä, mutta kovinkaan monta tieteellistä selitystä emme ole pystyneet kehittelemään.

Veljen nimi on muutettu.

Olimme perheeni kanssa vuosia sitten Silja Linen risteilyllä Helsingistä Tukholmaan. Toinen veljistäni oli mennyt lasten leikkihuoneen takana olevaan pelihuoneeseen pelaamaan pelikonsoleita ja minä lähdin maleksimaan toisen veljeni kanssa takaisin hyttiin, jossa vanhemmat odottivat.
Kuten kaikki varmasti tietävät, osassa Silja Linen laivoja on keskellä se keskikäytävä (liian väsynyt kirjoittamaan, ei tule sitä oikeaa nimeä mieleen), jonne näkee hyteissä olevista ikkunoista. Meidän hyttimme oli ylimmässä kerroksessa ja satuin vilkaisemaan sinne. Sattuipa niin iloisesti, että äiti pällisteli hytistämme, lasin toiselta puolelta. Äiti tietenkin huomasi, ettei meitä lapsia ollut kuin kaksi ja kysyi sitten huuliaan liikuttaen missä toinen veljeni oli. Ihmeen kaupalla sain selvää, mitä hän yritii viestittää ja vastasin samalla lailla, pelkkiä huuliani liikuttamalla, käsiäni tavallaan äänensuurentimena suuniympärillä:
"Matti on lastenleikkihuoneessa."
Jatkoimme rauhallista kävelyämme kohti hyttiämme ja astuessamme sisään isä ja äiti naurahtelivat tyyliin:
"Kylläpäs sä huusit kovaa."
Hetken katsoin ikkunanäärellä istuvaa äitiä ja sängyllä loikoilevaa isää kummissani ja aloin tehdä perinpohjaista selvitystä, etten ollut päästänyt pihahdustakaan suustani mukana olleen veljen nyökkäillessä vieressä. Äiti ja isä (joka ei tosiaan ollut ollut edes ikkunan ääressä tapahtuneen aikana!) puolestaan olivat, ainakin väittämiensä mukaan, enkä keksi mitään syytä miksi he olisivat kaikki nämä vuodet valehdelleet, kuulleet ääneni selvästi ja kirkkaasti (toisin kuin muutamaa hetkeä aikaisemmin oli vanhempien mukaan jonkun pikkulapsen huuto oli kuulunut utuisena ja epämääräisenä). Minun ääneni ei ollut kuulunut siis mitenkään huutona, mutta ääni oli tosiaan kuulemma kuulunut huoneessa niin tarkasti, että ristikoita ratkonut isäkin oli heti äänen kuultuaan ihmetellyt (ja varmasti hävennyt) kattavaa ääntäni.

Siinä se tarina suurinpiirtein. Tänään ruokapöydässä koko ruokailun ajan pohdimme erilaisia teorioita. Äiti puhui yliluonnollisesta tapahtuneesta, veli mietti, että siinä lienee jokin samanlainen ilmiö äänen kimpoilemisesta kuin mikä tapahtuu oopperoissa kuiskaustenkin kuuluessa ilman mikrofonia ja toisen veljen epäily oli vanhempien sepittäneen koko tarinan.
Itse en mitään ylläolevista teorioista osannut kumota enkä epäillä todeksikaan. Yliluonnolliseen en itse uskoisi ja epäilen, että vähänkään minuta järkevämmältä henkilöltä voi löytyä tähän asiaan täysin looginen vastaus.

Haluaisin siis mielelläni kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta, joka on itseä askarruttanut vuosien varrella kovasti.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat