Missä näemme?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mihin muodostuu tämä "näkemämme" kuva?

Loogisesti sijoitamme sen silmiemme kohdalle, mutta jos silmämme sijaitsisivat vaikkapa polvissamme, niin silloin näkisimme siitä perspektiivistä tulevana tämä näkömme. Eihän silmä näe, se ainoastaan vastaanottaa ja välittää eteenpäin. Muuten unia ei olisi. Mihin siis muodostuu tämä sekä hereillä ollessamme että nukkuessamme näkemämme kuva ympäristöstämme?

Johonkin aivoissa, ja sitten tämä "tuntemus" on kuin tv:n kuva ilman äärirajoja? Missä näemme?

Kommentit (13)

Vierailija

Onko kysymyksessä pyrkimystä filosofisointiin?
Silmän eri osat mittaavat valoa joka kulkee signaalina aivoihin jossa sitten muodostetaan kuva siitä mitä silmät havaitsee. Eli kuva muodostuu aivojen eri osissa.

Unen kannalta kysymys onkin mielenkiintoinen. Missä aivojen osissa "kuva" unista muodostuu? REM-vaiheen aikana silmät ainakin liikkuu mutta kaipa ilman silmiäkin unia näkee

EDIT: Mielenkiintoinen linkki Unen näkemisen biologiaan:
http://www.cc.jyu.fi/~tkorhone/opetusma ... uro2_9.htm

Vierailija
Armitage

Johonkin aivoissa, ja sitten tämä "tuntemus" on kuin tv:n kuva ilman äärirajoja? Missä näemme?

Ymmärrän mitä tarkoitat. Muistan jostain lukeeneni vastauksen tuohon. Näköaisti on aisteista voimakkain, eniten ärsytystä eli signaaleja tuottava ja vastaanotto tapahtuu hyvin lähellä aivoja. Ehkä tästä syystä tuntuu siltä, että näemme kaikkialla.

Vierailija
Armitage
Mihin muodostuu tämä "näkemämme" kuva?

Loogisesti sijoitamme sen silmiemme kohdalle, mutta jos silmämme sijaitsisivat vaikkapa polvissamme, niin silloin näkisimme siitä perspektiivistä tulevana tämä näkömme. Eihän silmä näe, se ainoastaan vastaanottaa ja välittää eteenpäin. Muuten unia ei olisi. Mihin siis muodostuu tämä sekä hereillä ollessamme että nukkuessamme näkemämme kuva ympäristöstämme?

Johonkin aivoissa, ja sitten tämä "tuntemus" on kuin tv:n kuva ilman äärirajoja? Missä näemme?


Siis fenomenologisesti vai neurologisesti? Jos kysyt jälkimmäistä, saanet vastauksen ihan lukion kirjoista jo. Jos kysyt ensimmäistä, meillä voi olla edessämme mielenkiintoinen keskustelu ja silloin toivon, ettei tähän neurologiaan varsinaisesti mentäisi, koska sillä ei enää ole suoraa relevanssia sen kannalta, missä tämä ilmiö koetaan tapahtuvaksi.

Vierailija

Pari unennakemisen knoppia:
- Elaimet jotka voivat nukkua seisaaltaan eivat nae silloin unta mutta maaten nekin ovat REM unessa.
- Kuorsatessa, ihminen ei nae unta.
- Syntymasokeat eivat nae unta, sen sijaan he kokevat unta muilla aisteilla.

Vierailija

Noh, siis ihan sanotkaanko vaikka filosofisviritteisesti ajatellen. Kun siis näen, niin kuka näkee ja missä?

Arkisesti kokien ainoastaan näen ja toimin sen perusteella, sitä sen tarkemmin miettimättä, silmien kautta jonnekin aivoissa, ja niin pois päin,
mutta kun sitten otan siitä askelen "ulommas", alan ajatella sitä, miten on yleensäkin mahdollista, että yleensä voi nähdä, kuulla, haistaa, tuntea, maistaa, ja miksi ne tuntemukset ovat sellaisia kuin ovat, niin tulee mukavan hämmentynyt olo.

Muodostuuko siis näkemäni kuva itseeni, vai olenko jossain katsomassa sitä, vai siis onko minua lainkaan? On objektiivinen todellisuus, siitä saatu subjektiivinen havainto, ja havaitsija. Eli näkemäni kuva on subjektiivinen havainto objektiivisesta todellisuudesta, mutta mutta missä se sijaitsee.

Yhtä hyvin voisi silmieni edessä olla virtuaalilasit, jotka näyttävät kuvaa vaikkapa kirahvin silmien kautta, jolloin näön suhteen kokisin olevan siellä kirahvin päässä. Mutta se tieto ei kerro mitään siitä, missä minä, havaitsija ja tämän näköaistimuksen kokija, olen.

Vierailija

Näemme aivoillamme. Minua kognitiotieteen kursseilla ihmetytti kovasti se, kuinka kun meille näytettiin kuvia, ja sitten kuva otettiin pois ja meille käskettiin piirtää se kuva mahdollisimman tarkasti, niin kuviin tuli sellaisia osia joita kuvassa EI ollut.

Niin sitä vaan ihan huomaamattaan täydensi roskapöntön kannet ehjiksi jne. Näin ihminen huijaa itseään koko ajan vaikka muutkin tekevät sitä aivan tarpeeksi..

Vierailija

Silmät mittaavat jatkuvasti sitä valoa mitä kohteesta heijastuu, jopa kirjaimiakin silmien liike mittaa, tunnustelee, siis niistä heijastuvaa valoa, no nämähän löytyy kirjoista.....

Katsoja sensijaan on aina menneistä aistimuksista muodostettu minä, minuus.
"Minä on menneistä aistikokemuksista syntynyt muistijäänne, sen keskittymä.

Katsoja on mennyt kokemus, joka tulkitsee nykyhetkeä, kun katsoja on hiljaa, reakoimatta, on vain tietoisuus nykyhetkestä.

Vierailija
Armitage

Yhtä hyvin voisi silmieni edessä olla virtuaalilasit, jotka näyttävät kuvaa vaikkapa kirahvin silmien kautta, jolloin näön suhteen kokisin olevan siellä kirahvin päässä. Mutta se tieto ei kerro mitään siitä, missä minä, havaitsija ja tämän näköaistimuksen kokija, olen.

Tämähän on tuttu tilanne fenomenologiassa. Seuraavaksi on kysyttävä sitä, kuka esitti havaitsijalle nämä ylläolevat kysymykset. Voidaan kysyä myös kuinka kysyjä voi erotella muisti- ja havaintomateriaalin toisistaan. Meillä on esitietoa maailmasta, jota vertaamme joka hetki saapuvaan uuteen informaatioon. Tästä päästään tuttuun "nyt-hetki"-probleemaan.

Olemassaolo ei olekaan samaa kuin täällä(läsnä)olo, vai onko? Onko olemassaolo havaitsemista ja/tai havaituksi tulemista? Mm. Berkeley ja Heidegger ovat ajatelleet päänsä puhki ongelman parissa. Tuntuu joskus siltä, että molemmat ovat oikeassa. Onko se mahdollista?

Vierailija
Fiisas

Näkeekö ihminenkään unta REM-unen aikana. REM unen aikana ihminen kuorsaa, koska on silloin relaxoitunein..

Unta nähdään REM- ja nREM-unessa molemmissa, mutta tosiaan. Kuorsausta ei taida esiintyä nREM.vaiheissa.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Armitage
On objektiivinen todellisuus, siitä saatu subjektiivinen havainto, ja havaitsija.

Oikeastaan on vain objektiivinen todellisuus ja havaintomaailma; havaitsija ja havainto ovat yksi ja sama, sillä ei ole toista ilman toista.
Mitään muuta ei ole konkreettisesti olemassa. Kaiken lisäksi molemmat näistäkin konkreettisista asioista ovat vain tilapäisiä ilmiöitä, joten niidenkään olemassaolo ei ole absoluuttisen konkreettista.

Kun tämä havaintomaailma alkaa tulkitsemaan "itseään", niin alkaa rakentumaan "minuus", joka pitää itseään erillisenä oliona kyseisestä havaintomaailmasta. Sitten tämä "minä" alkaa ajattelemaan, että "on minä, havaitsija eli havainnon subjekti, ja ulkopuolinen todellisuus, jota havaitsen eli havainnon objekti". Todellisuudessa subjekti ja objekti ovat yksi ja sama; mielen sisäinen havaintomaailma.

Samaa kauraa, mitä henkkakin selitti... eri sanoin vain.

ps. niin, mutta näemmä tämän jo ymmärsitkin.

∞ = ω^(1/Ω)

Uusimmat

Suosituimmat