Jätteenmäen vai Lipposen munat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Re: Paavo Lipposen paras avaus!
Lähetetty: 5.3.2007 14:15 Vastaa

Ettei unohtuisi...

Lainaus Journalisti-lehdestä:
"IRAKGATE" – mitä medialta jäi kertomatta

Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen: "Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".

Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti, että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?

Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla. Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja vain YK:n toimintaan.

Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten varapresidentti Richard Cheneylle. ../..

Katso koko juttu: http://www.journalistilehti.fi/journali ... 129040.htm

"Erkon tallin" mediakäräjät on osallinen v. 2000 perustuslain ensimmäisen vaaleilla valitun pääministerin syrjäyttämiseen; vallankaappauksen ja valtiopetoksen peittelyyn .. Toki rikoksena valtiopetos ei vanhene. Surullista on minkälaiseen journalismiin ja median moraaliin kansalaiset joutuvat tyytymään.

----------------------------------
Ylläolevasta linkistä
----------------------------------
"IRAKGATE"
– mitä medialta
jäi kertomatta

Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen: "Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".

Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti, että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?

Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla. Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja vain YK:n toimintaan.

Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten varapresidentti Richard Cheneylle.

Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.

Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa, saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.

Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:

"Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja. Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana. Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.

Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.

Vuoto
lehdille
Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.

Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.

Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.

Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n liittolaiseksi", hän väitti.

IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä 'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen koordinaatiokokous".

Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä. Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.

"Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta, jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:

"Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".

Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen, tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran puolesta ja Jakobsonin muuten vain.

Hymyn
paljastus
Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.

Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n 4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.

Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen, vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan linjaeroon:

"Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".

Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain pari viikkoa myöhemmin.

Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää. Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä periaatteesta.

Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta, "korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.

Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja, vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.

Favorinin
lausunto
Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia. Grossman-muistiosta hän totesi:

"Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa. Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".

Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.

Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta, jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.

Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta aikaisemmin Favorinilta:

"Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon media sivuutti.

Vuoto-
jahti
"Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa, mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto, joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.

Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista "Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia tällaiset asiakirjat saattoivat olla?

Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin peruuttamista.

Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".

Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos – tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei ole esitetty.

Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin, kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta. Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen tekosistaan".

Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa harvinaisen huono ajatus.

Mikko Niskasaari

http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thre ... 59#2904859

Kommentit (5)

Vierailija

Tämän "Pi-Pi":n täytynee olla Anneli Jäätteenmäki.

Tsemppiä vaan silti, Anneli !

"Hannibal" ei ole KEPU eikä SOSSU, mikä selityksenä mainittakoon.

Uusimmat

Suosituimmat