Seuraa 
Viestejä45973

Onko sinulla ollut jotain aistikokemuksia kuumeisena joita ei voi kunnolla pukea sanoiksi? Pistän tähän yhdestä aiemmasta viestistäni mukaellun kopion omistani:

- Etäisyydet menivät joskus sekaisin, esim. pöytä sängyn vieressä näytti olevan vuorotellen todella kaukana ja sitten aivan naamassa kiinni. En liikuttanut päätäni, eikä pöytäkään liikkunut, mutta silti koin selkeästi sen olevan eri etäisyyksillä eri hetkinä.
- Näin myös mielessäni sellaisen erikoisen värisen esineen, väri oli lähellä pinkkiä, mutta ei aivan sitä, koska ei sellaista väriä ole olemassa mikä siinä houreessa oli. Siihen liittyi omituinen tunne. Esine oli yhtä aikaa todella levä ja samalla äärettömän ohut, ja siitä tuli se omituinen "sirisevä" tunne.
- Sitten oli sellainen mustavalkoinen "väri", eli se väri oli yhtä aikaa musta ja valkoinen. Hyvin omituisen näköinen, vähän niinkuin sisäkkäisiä mutkalla olevia puiden syitä, mutta siis kuitenkin yksi väri, ja siitä tuli kanssa sellainen omituinen tunne, mutta "rosoisempi" kuin edellinen.

Olisi kiinnostavaa kuulla onko kellään muulla ollut jotain vastaavia kokemuksia...

Sivut

Kommentit (21)

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Migreenissä tulee joskus kummia efektejä. Näkökenttä rupeaa "sirisemään" ja tuntuu siltä kuin siitä kuuluisi ääni. (tosi selvää, mutta siltä se tuntuu...)

Harmittaa se, kun viimeksi oli yli 40 asteen kuume, niin olin niin kersa etten muista houreitani. Äiti sanoi, että juttelin aika levottomia. Itse muistan vain jotain epämääräisiä hahmoja.

Hajut myös terävöityvät migreenissä, mutta sitä on tosi työläs selittää. Jotkut neutraalit hajut muuttuvat inhoiksi tai liian vahvoiksi, inhot hajut LÖYHKIKSI - paitsi joku jota en juuri nyt muista ja joka oli hämmästyttävästi miellyttävä. Makeat tuoksut ovat vastenmielisiä, samoin karvaat.

Joojoo, ne ovat makuja eivätkä tuoksuja, mutta selittäkää se migreenisille aivoille.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Minulla tulee usein jonkinlaisia järkyttäviä vastakohtaisuuksia, miten sen selittäisi hmm.. Oli joku ihan pienen pieni, mitätön, esine, niin pieni ja herkkä, hiljainen, miellyttävä... sitten tuli joku valtava juna tai suuri moottoripyörä, hirveä meteli, absoluuttinen meteli ja suuruus, tuon pikkiriikkisen esineen jälkeen todella shokeerava se valtavuus ja ääni.

Joskus tunnen myös käteni jotenkin paksuiksi, tönköiksi. Sitä tunnetta on todella vaikea kuvailla.. Ihan kuin kädet olisivat jotkut pallot.. vähän painavahkot paksut mötikät mitä on epämiellyttävää liikuttaa.

くそっ!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kovassa kuumeessa ollessani makuuasennossa ja selvästi hereillä näen pihalla olevien korkeiden esineiden (esim. lyhtypylväät) kaatuvan päälle. kun ne on kerran kaatunu, ne kaatuu uudelleen.
toisinaan tunnen olevani suuren kuution sisällä jossa suuret ja todella raskaat pallot pommittavat minua.

sanon että se on psyykkisesti aika raskasta. ;P

Itselläni ei mitään eritystä ole sattunut. Kerran kipeänä ja eritoten äärimmäisen väsyneenä olin kävelemässä huoneeseeni, niin näin kissan, eikä siinä muuta kuin silittää aijoin ja vähän juttelinkin, kunnes tajusin sen olevan vain harha ja se katosi.

Sitten kun olin jotain 1½ viikkoa sairaalassa, niin oli hieman pahoinvointia, niin sanoin sittä kohteliaasti sairaanhoitajallekin, kun se makaaminenkin alkoin kyrpimään. No, sitten sairaanhoitaja vain tokaisi, että olin syönyt niin paljon Taffel-sipsejä, että se johtuisi niistä. En osaa sanoa, että oliko niin käynyt vai oliko sairaanhoitaja sekoittanut minut johonkin toiseen henkilöön, se jäi vaivaamaan minua pahasti. Koko sairaalassa olo aikana en käynyt kertaakaan... ulostamassa, ilmeiseti johtui jostain kovasta opiaattilääkityksestä ja makaamisesta. Ei hullukaan sairaalassa ilman aineita kestä, kun TV:kin oli käännetty toiseen suuntaan huonetta, onneksi mukavat sairaalatädit kantoivat kourakaupalla tavaraa suoraan sängynlaidalle.

Joskus silloin kun vielä kuumeilin jossain flunssassa, mielessä pyöri lempeitä, todentuntuisia kuvia asioista joita en normaalisti noteraa juuri miksikään. Liikuin niissä vaikkapa jollain rahanhajuisella loistoautolla ja söin tyyriisti tai jotain muuta elokuvamaista juttua. Naiset olivat lempeitä ja tuoksuivat hyvälle.

Sitten tervehtyneenä koettaessani muistella houreitani, en enää saanut niihin tatsia.

Nyt kun kuumeilen harvoin, olen vain kipeä. Hyvin kipeä.

Ronron
Minulla tulee usein jonkinlaisia järkyttäviä vastakohtaisuuksia, miten sen selittäisi hmm.. Oli joku ihan pienen pieni, mitätön, esine, niin pieni ja herkkä, hiljainen, miellyttävä... sitten tuli joku valtava juna tai suuri moottoripyörä, hirveä meteli, absoluuttinen meteli ja suuruus, tuon pikkiriikkisen esineen jälkeen todella shokeerava se valtavuus ja ääni.

Joskus tunnen myös käteni jotenkin paksuiksi, tönköiksi. Sitä tunnetta on todella vaikea kuvailla.. Ihan kuin kädet olisivat jotkut pallot.. vähän painavahkot paksut mötikät mitä on epämiellyttävää liikuttaa.

Hah! En ole siis ainoa, joka on kokenut tuon kaamean vastakohtaisuuden tunteen kuumeessa.

Omassa vastaavassa kokemuksessani on iiiihan pieni pallo ja sen viereen tulee aivan järkyttävän paljon tuota palloa suurempi pallo; sellainen, että sen pienen pallon näkökulmasta se isompi pallo on aivan käsittämättömän suuri, lähes ääretön. Jokin tuossa mielikuvassa aiheuttaa uskomatonta epämukavuutta ja ahdistusta. Sitten, kun myöhemmin ajattelee kokemusta, tulee mieleen, miksei sitä vain ajatellut jotain muuta tuon "kataklysmisyyden" uhatesssa.

Mikäköhän tuon kokemuksen takana on? Selkeästi usealla henkilöllä (ainakin kahdella) on ollut samantyyppinen kokemus, joten taustalla lienee jokin kaikille ihmismielille tyypillinen ominaisuus tai toimintamalli tai mikälie.

Mulla ainakin, en tiedä onko se miten yleistä, kuumeessa (sanotaan nyt 38,5 ja yli) toistuvat aina samat tietyt unet. Yksi pahimmista on tällainen suunnaton törmäys tai isku, en tiedä mikä, se ei koskaan selviä, mutta on kuin olisin ground zerossa ja nuke viheltää kohti. Varsinaista aikaa ei kulu, kaikki tapahtuu juuri hetkeä ennen osumaa, jota ei koskaan tule. Tähän liittyy myös sellainen hirvittävän voimakas kohina tai pauhu.

Muita teemoja on juurikin tommoset valtavat kontrastit, joita ei muuten näy koskaan. Onneksi näin vanhempana harvoin on kovaa kuumetta niin ei tartte katella niitä ahdistavia kuumepainajaisia..

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Itselleni on jäänyt jotenkin mieleen joskus yläasteella sairastamani vesirokko, jolloin kuume nousi korkeimmillaan 39.9 (normaali lämpö 36.2-36.6) asteeseen. Muistan kuinka katsoin televisiosta maksalaatikon mainosta ja jostain syystä aistin sen hajun, joka oli todella ällöttävän tuntuinen. Siihen mennessä ei ollut ollut mitään maksalaatikkoa vastaan ruokana, mutta sen jälkeen en pystynyt syömään maksalaatikkoa pariin vuoteen ko. kokemukseni johdosta...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Lapsena näin kuumeisena eri kokoisia ympyröitä. En tiedä mitä ne olivat, mutta uni toistui samanlaisena aina ollessani sairas. Lisäksi näiden unien tunnelma oli pelottava, painajaismainen.
Aikuisena tällaiset unet eivät ole toistuneet, tosin en ole vuosiin sairastellutkaan.

Olihan noita lapsena joo, mutta selittäkääs miksi aikuisena ei enää näytä koskaan tulevan mitään kovaa kuumetta? Ainakaan viiteentoista vuoteen ei ole ollut sellaista kuumetta jonka mittarilla voisi mitata, vaikka sen muuten kyllä tuntee kuumeeksi.

Paras kuumehoure oli se kun makasin hereillä sängyssä, ja ovesta lensi huoneeseen sisään pieni punainen kaksitaso jossa oli itse Kreivi Dracula lentäjänä. Sen sisääntulon muistan edelleen elävästi, mutta en sitä että miten se sitten katosi tai mitä huoneessa teki.

Usein toistuva oli sellainen missä olin jossain kuvailemattomassa tilassa, ja jostain ylempää vyöryi äärettömästi isoja palloja joita ei saanut päästää jonkun näkymättömän rajan yli vaan ne piti pysäyttää. Ja siinä ei tietenkään onnistunut, joka oli huomattavan ahdistavaa.

Pienenä näin kovassa kuumeessa muutamia kertoja ihan oikeita hallusinaatioita - tuttuja ihmisiä puhumassa minulle jne. Muistuttavat paljon sitä, mitä olen jälkeenpäin lukenut ihmisten kokevan Daturan tai vastaavien delirianttien vaikutuksen alaisena.

Itselläni tuo vastakohtaisuuksien ja tiettyjen ominaispiirteiden korostuminen on tuttu ilmiö. Laihat ja kalpeat ihmiset näyttää todella laihoilta ja kalpeilta, lihavat todella lihavilta jne...
Krapulassa erillaiset surrealistiset kokemukset on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Yleisin krapulaharha on kun näen omat harhailevat ajatukset ikäänkuin valojälkinä verkkokalvolla. Olen myös oppinut ennustamaan milloin on flunssa tulossa sen perusteella millaiseksi uneni muuttuvat muutamaa päivää ennen ensi oireita. Outoa.

Tarkkailija
Lapsena näin kuumeisena eri kokoisia ympyröitä. En tiedä mitä ne olivat, mutta uni toistui samanlaisena aina ollessani sairas. Lisäksi näiden unien tunnelma oli pelottava, painajaismainen.
Aikuisena tällaiset unet eivät ole toistuneet, tosin en ole vuosiin sairastellutkaan.

Samantyyppistä minulla lapsena, kuumeessa näin aina samaa ahdistavaa unta. En nähnyt ympyröitä, vaan tasaisen, persikan/vaalean oranssin värisen sileän 'kankaan', johon ilmestyi välillä ryppyjä tai repeämiä. Tätä persikansävyistä taustaa vasten leijui jollain lailla vääristyneitä ihmishahmoja. Brrrr, onneksi ei enää.

Mutta mistä hourailu itseasiassa johtuu?

aina kun on kova kuume, näen unessä hohtavan "elohopea"massan, jota yritän järjestellä, mutta massan sisällä menee viiva joka rikkoo sen järjestyksen,vähän samanlainen kuin seismografissa. ja olo on niin pirun ahdistava.

merli
En nähnyt ympyröitä, vaan tasaisen, persikan/vaalean oranssin värisen sileän 'kankaan', johon ilmestyi välillä ryppyjä tai repeämiä. Tätä persikansävyistä taustaa vasten leijui jollain lailla vääristyneitä ihmishahmoja. Brrrr, onneksi ei enää.

Tuo sama väri oli itselläni sellaisessa "putkessa", joka oli äärimmäisen ohut ja paksu yhtä aikaa.

aika paljon mielestäni samankaltaisuuksia kaikkien kertomissa kokemuksissa. Mittasuhteet heittävät häränpyllyä, ja vastakohdat sulautuvat toisikseen. Ehkä kuume kertoo jotain todellisuudesta, minkä aistit normaalitilassa kykenevät korjaamaan havaittavaan muotoon. Vähän niinkuin se seikka, että näemme kaiken ylösalaisin, mutta aivot kääntävät kuvan oikein päin.

EDIT: Ja tuo painostava massiivinen esine oli houreissani musta pallo, joka oli jatkuvasti putoamassa päälleni, kuin jotain ylösalaista kourua pitkin. Samalla siihen liittyi tunne matkasta jonnekin, jossa oli jo perillä mutta ei kuitenkaan ehtinyt sinne. Tai jotain sensuuntaista. Uskoisin että sekavimpia houreita on lähes mahdotonta edes pukea sanoiksi. Ja silti, ne on kokenut, ja sillä hetkellä ne olivat ympäröivää todellisuutta.

Kerran myös kovassa kuumeessa katselin kirjahyllyjä, joita oli kahdella seinällä sängyn ympärillä, ja kirjojen välistä alkoi suihkuamaan vettä huoneeseen. Juoksin itkien ja lähes paniikissa huoneesta pois. Vielä takaisin tullessa tarkistin sängyn alta, ettei siellä ollut vettä.

Kaipaan noita tiloja jossain määrin. Lapsena niitä ei osannut lainkaan käsitellä, ja niitä pelkäsi, nyt ne olisivat ehkäpä käsiteltävissä, mutta ei joo tule sellaisia tiloja lainkaan. Onkohan sitä niin paljon paatunut tai puutunut, ettei kykene kokemaan noita asioita? Vaativatkohan ne lapsuuden herkkyyden?

Intrepid
Sitten, kun myöhemmin ajattelee kokemusta, tulee mieleen, miksei sitä vain ajatellut jotain muuta tuon "kataklysmisyyden" uhatesssa.

Itse asiassa tuosta muistui mieleen, ettei muuta pystynyt ajattelemaan, se oli se ahdistavin seikka kuumeisena. Se sama mahdoton ajatuskuvio toistui ja toistui ja toistui. Sitä oikein lapsena odotti hetkeä, jolloin se loppuisi. Ehkä aivot kuumeisena toistaa jotain EEG-pursketta, ja purkaus tapahtuu yleensä samassa osaa aivoja, mikä selittäisi kokemusten samankaltaisuuden.

Hei,

olen sairastanut paniikkihäiriötä neljävuotiaasta saakka.

Noin kerran vuodessa herään yöllä todella kovaan paniikkihäiriön aiheuttamaan houreiseen olotilaan, jolloin seinät tuntuvat kaatuvan päälle, en voi pysyä paikoillani ja iskee älytön paniikki. Välillä olen vatsallani lattialla, välillä hypin tasajalkaa ja välillä kävelen seiniä pitkin. En ole koskaan pystynyt muistamaan mitä päässäni liikkuu tuon kohtauksen aikana, mutta se on jotain niin selvää ja yksinkertaista, että se on niin sekavaa ja monimutkaista.

Jos paniikin aikana katson vaikkapa todellisuudessa 50cm:n päässä olevaa TV:tä, tuntuu että se olisi 10-15 metrin päässä. Kun nousen pystyyn ja katson alas, lattia tuntuu olevan äärettömän kaukana ja aivan silmieni edessä samaan aikaan. Tämä olotila, tunne, on niin hirveä että toivon todellakin että kohtaukseni heikkenevät iän myötä. Ovat olleet ainakin väheentymään päin viime vuosikymmenen aikana.

entinen
--Yksi pahimmista on tällainen suunnaton törmäys tai isku, en tiedä mikä, se ei koskaan selviä, mutta on kuin olisin ground zerossa ja nuke viheltää kohti. Varsinaista aikaa ei kulu, kaikki tapahtuu juuri hetkeä ennen osumaa, jota ei koskaan tule. Tähän liittyy myös sellainen hirvittävän voimakas kohina tai pauhu.

Kuulostaa tutulta. Juuri sellainen, että seuraavana hetkenä tapahtuisi jokin törmäys tai vastaava, jota ei koskaan kuitenkaan tule. Todella, todella ahdistava olotila.

En tosin muista että olisin näitä kuumehoureissani kokenut, mutta juurikin tuon kovan paniikkihäiriökohtauksen aikana näitä tulee.

Hyvin paljon tämänlaiset kokemukset kuuluvat lapsuuteen, ja varhaisnuoruuteen. Voi kyllä esiintyä myöhemmälläkin iällä, mutta yleensä jo vaimeampana.
Nuorena aivot eivät vielä osaa jäsentää, ja käsitellä kaikkia asioita. Senvuoksi reakoinnit ovat joskus aika voimmakkaita. Tajunnantilan erilaiset häiriöt aiheuttavat näitä ilmiöitä. Tuttua lienee esim. herätä putoamisen tunteeseen.
Paniikkihäiriö on vähän eri asia, mutta jos esiintyy vain öisin herätessä, saattaa olla kysymys samasta asiasta.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Ronron
Minulla tulee usein jonkinlaisia järkyttäviä vastakohtaisuuksia, miten sen selittäisi hmm.. Oli joku ihan pienen pieni, mitätön, esine, niin pieni ja herkkä, hiljainen, miellyttävä... sitten tuli joku valtava juna tai suuri moottoripyörä, hirveä meteli, absoluuttinen meteli ja suuruus, tuon pikkiriikkisen esineen jälkeen todella shokeerava se valtavuus ja ääni.

Kiehtovaa. Tiedän nimittäin tunteen. Itselläni vain kyseessä on valtava harmaa massa kohinaa - audiovisuaalista, ei pelkkää ääntä tai "lumisadetta". Mutta ei mitään muuta. Se vain että olen oppinut tunnistamaan tämän uneksi niin se ei varsinaisesti ahdista, mutta jostain syystä tuon jälkeen osasin käsitellä äärettömyyden käsitettä hieman eri tavalla kuin matemaattisena symbolina. Yksi "pikseli" kohinassa oli äärettömän pieni osa siitä, mutta se oli siellä siltikin.

Liekö kyse jonkinlaisesta aivokuoren ylikuormittumisesta tai jotain vastaavaa?

Toinen mielenkiintoinen ilmiö kuumeessa kerran oli ajan hidastuminen. Ilmeisesti aivojen "kellotaajuus" tai mikä lie sykli nopeutui, jolloin ajantaju muuttui niin että ajatukset tuntuivat kovin kovin nopeilta ja kaikki ympärillä tuntui liikkuvan hidastetusti, mukaanlukien oma keho kun piti kylkeä kääntää. Harmi vain että olo oli muuten vain aika kehno niin sitä ei siinä oikein osannut arvostaa, että aika kului noin puolet hitaampaa kuin sen olisi pitänyt kulkea. Taisi muuten olla juurikin se kerta kun nykyin noin 36 tuntia pienin tauoin kuumeessa.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat