Antibiottien syöminen

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Joskus 80 luvun lopulla oon syöny antibiotteja, muistan että oli pahan makuisia. Ilmeisesti oli nestemäisessä muodossa?

Tästä johtuen en tiedä mitä olen syönyt, miten se saa selville. Rupesi kiinnostamaan kun en ole sen jälkeen koskaan syönyt.

80-luvulla lopulla en ole vanha ollut, niin hatarat muistikuvat.

Sivut

Kommentit (24)

Sepi
Seuraa 
Viestejä3262
Liittynyt16.3.2005

Mitä tauteja lapsosena sairastit, äitisi varmaankin muistaa. Reseptin kirjoittanut lääkärikin lienee tavoitettavissa, voit kysyä häneltä.

Miksi tieto sitä, että nautit esimerkiksi penisilliiniä kahdeksankymmentäluvun lopulla, on sinulle nyt tärkeä?

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Sepi
Mitä tauteja lapsosena sairastit, äitisi varmaankin muistaa. Reseptin kirjoittanut lääkärikin lienee tavoitettavissa, voit kysyä häneltä.

Miksi tieto sitä, että nautit esimerkiksi penisilliiniä kahdeksankymmentäluvun lopulla, on sinulle nyt tärkeä?

Tiedän mitä oon syöny joskus.

Juro Vonkaaja
Seuraa 
Viestejä274
Liittynyt8.9.2006
tiäremiäs
Tästä johtuen en tiedä mitä olen syönyt, miten se saa selville.

Tämän ongelman selvitykseen taida olla kun pari tai kolme vaihtoehtoa.

a) kysyt äiteeltä
b) pyydät terveyskeskuksesta potilastietosi. Niistä saattaa selvitä lääkitys.
c) hankit katukaupasta kaikki mahdolliset antibiootit ja makustelet niitä huolella muistoihisi eläytyen

Vierailija
Mummo
Villi arvaus: V-pen mega vaaleanpunaisena nesteenä. Yksi maailman iljettävämpiä makuja.

Hyvin muistan sen siirapin. Sai olla tarkkana ettei muksu sylje ainetta lasinn. Yritti ainakin ja joutui antamaan uuden annoksen. Pelkäsin, että kuuristä tästä johtuen tulisi liian lyhyt.

Vierailija
Mummo
Villi arvaus: V-pen mega vaaleanpunaisena nesteenä. Yksi maailman iljettävämpiä makuja.

Oli muuten kammottavaa ainetta. Äiti syötti sitä minulle ja veljelleni sellaisella läpinäkyvän ruskealla lääkelusikalla kun olimme kipeitä. Miksi ihmeessä siitä ei ole edes yritetty tehdä inhmillisen makuista?

Ihme juttu muuten että muistan vieläkin jopa miltä se lusikka tuntui suussa. Makua ja hajua en varmaan unohda koskaan.

Vierailija

Ettei ollut penisiliiniä?
Muistelen lapsuudestani että se oli vaaleanpunaista nestemäistä...
Ja maku oli mansikkaisen nami.
Harmi että tulin sille allergiseksi.

Makunystyräthän on kaikilla erilaiset, joten maun koostumus on vaikeasti luokiteltavissa ainetta tehdessä.

Mutta mitä tulee antibiootteihin, muistelen että vatsakalvoilla kestää 6-8 vuotta eheytyä edellisestä kuurista.
kelatkaapa sitä, kun seuraavan kerran lekuri tyrkyttää moisia pikku flunssaan..
MD voisi ottaa kantaa tähän..

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Nykyisin suositellaan jo aika yleisesti maitohappobakteerien ottoa ihan purkista korvaamaan menetetyt suolistobakteerit. Idoformia olen itse käyttänyt ja hyvin on toiminut. Nykyisin vaikka mitä hyötypöpöjä saa myös jogurteista, piimästä ja jopa maidoista.

Itse söin muutaman vuosi sitten 12 antibioottikuuria putkeen tulehdukseen. Kahta merkkiä yhtäaikaa, toinen oli antabus (ei viunaa) ja toinen lääkäriserkkuni mukaan "tappaa kaikki rottaa pienemmät". Niin totisesti tappoi.

Kuurit laukaisivat sitten nopeasti autoimmuunisairauden, joka ei parane koskaan ja joka vaatii mm. jatkuvaa tarkkailua ja immuunivasteen muuntajia. Antoi vapaalipun intistäkin. Sairauden osasyynä on ilmeisesti juuri suolistobakteeriflooran epätasapaino ja siihen liittyvä krooninen tulehdus suolen limakalvoilla. Koululääketiede "ounasi" siis jälleen.

Sairauttani on maailmalla hoidettu niinkin kotikutoisilla menetelmillä kuin siirtämällä tähystysletkulla suoleen paskaa toiselta ihmiseltä. Oireet ovat usein talttuneet kuukausiksi, mikä edelleen viittaa hyvin vahvasti bakteeriflooran ratkaisevaan rooliin sairaudessa. Ovathan vasta-aineet kuten interleukiini 1 ja tuumorinekroosifaktori-alfa ihan villeinä; tähän tietoon perustuvat myös uudet erittäin kalliit biologiset lääkkeet kuten infliksimabi.

---

Muistan nestemäisiä antibiootteja, sellaisia juotavia, kun olin ala-asteella. Ei käynyt minulle ollenkaan, oksensin kaiken pois kerta toisensa jälkeen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Nelly
Ettei ollut penisiliiniä?
Muistelen lapsuudestani että se oli vaaleanpunaista nestemäistä...
Ja maku oli mansikkaisen nami.
Harmi että tulin sille allergiseksi.

Makunystyräthän on kaikilla erilaiset, joten maun koostumus on vaikeasti luokiteltavissa ainetta tehdessä.

Mutta mitä tulee antibiootteihin, muistelen että vatsakalvoilla kestää 6-8 vuotta eheytyä edellisestä kuurista.
kelatkaapa sitä, kun seuraavan kerran lekuri tyrkyttää moisia pikku flunssaan..
MD voisi ottaa kantaa tähän..

Punainen mansikanmakuinen litku on Kefoloria, muistaakseni penisilliinilitku on kirkasta, mutta lienee pahemman makuista.

Suoliston bakteeriflooran toipuminen kestää kuuden kuukauden verran. Maitohappobakteereilla voidaan estää suoliston normaalin bakteeriflooran häiriytymistä antibioottikuurin aikana.

Minä en lapsena syönyt yhtään antibioottikuuria. Ensimmäinen kuurini lienee ollut yli 20-kymppisenä, muistelen opiskeluaikanani syöneen yhden kuurin.

Vierailija
Neonomide
Sairauttani on maailmalla hoidettu niinkin kotikutoisilla menetelmillä kuin siirtämällä tähystysletkulla suoleen paskaa toiselta ihmiseltä. Oireet ovat usein talttuneet kuukausiksi, mikä edelleen viittaa hyvin vahvasti bakteeriflooran ratkaisevaan rooliin sairaudessa. Ovathan vasta-aineet kuten interleukiini 1 ja tuumorinekroosifaktori-alfa ihan villeinä; tähän tietoon perustuvat myös uudet erittäin kalliit biologiset lääkkeet kuten infliksimabi.

Crohnin syndrooma ilmeisesti? Siihenhän käytetään Isossa-Britanniassa lääkkeenä jopa matoja, jotka syövät suoliston tulehtuneen kudoksen pois, mutta en tiedä miten pitkäkestoinen niiden vaikutus on. Paha sairaus, ei voi muuta sanoa. (Sulhaseni veljellä on ollut se nyt melkein 10 vuotta, ja sen vuoksi häneltä leikattiin noin 1,5 metriä suolta pois. Nyt on ilmeisesti rauhallinen vaihe menossa koska hän voi jopa syödä lähes normaalisti.)

Vierailija

Ainakin kaksikymmentä vuotta sitten syötin Mukuloille korvatulehduksiin nestemäistä öklönpinkkiä ja hyhmäsitä V-pen-liuosta. Hajukin oli mielestäni kauhea. Kummallista, että se Nellystä oli hyvää. No makuasiat ovat eriasiota.

Vierailija
Mummo
Ainakin kaksikymmentä vuotta sitten syötin Mukuloille korvatulehduksiin nestemäistä öklönpinkkiä ...

Niihin minäkin sitä söin, kunnes lääkäri tajusi että kyseessä on krooninen liimakorva - söin siis kuureja täysin turhaan. Siitä seurasi 12 vuotta jatkunut erikoislääkärillä käynti, yhdeksät putket molemmissa korvissa ja parikymmentä puhkaisukertaa. Koko juttu helpotti kun murrosikä rauhoittui. Ette muuten usko kuinka paljon pienen pienen muoviputken työntäminen tärykalvon läpi sattuu, vaikka korvaa olisi kuinka puudutettu.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat