Norjan sotalapset haluavat korvauksia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Norjan sotalapset haluavat korvauksia
6.3.2007 11:24

Yli 150 norjalaista sotalasta pyytää huomenna Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta harkitsemaan korvausvaatimuksiaan toisen maailmansodan jälkeen kokemiensa väärinkäytösten takia.

Lapset ovat syntyneet norjalaisnaisten suhteista saksalaissotilaisiin toisen maailmasodan aikana.Tuomioistuin ilmoittaa myöhemmin huomenna, ottaako se sotalasten jutun käsiteltäväkseen.

- Toivon, että tuomioistuin ryhtyy hoitamaan juttuamme ja antaa oman tuomionsa, 65-vuotias Gerd Fleischer sanoi.

Norjaan syntyi arviolta 10 000-12 000 sotalasta. Tunnetuin näistä sotalapsista on Abba-yhtyeen laulaja Anni-Frid Lyngstad.

Lapsista tuli vihan kohteita

Suurin osa lapsista kasvatettiin SS-johtaja Heinrich Himmlerin perustamissa hyvinvointikeskuksissa.

Sodan jälkeen lapsista tuli vihan kohteita. Heitä sijoitettiin vieraisiin perheisiin tai erityislaitoksiin, joissa he joutuivat seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteiksi.

Norjan hallitus oli aikoinaan niin huolestunut sotalapsista, että yritti karkottaa lapset Saksaan, Ruotsiin tai Australiaan. Kun yritys ei onnistunut, lapset sijoitettiin kasvatusperheisiin tai laitoksiin.

Osa lapsista luokiteltiin väärin perustein jälkeenjääneiksi, ja he päätyivät mielisairaaloihin aikuisikäänsä saakka.

Usein lisäksi lasten oikeat henkilöllisyyspaperit tuhottiin tai niitä muutettiin niin, että biologisten vanhempien jäljittäminen oli mahdotonta. Tänäkään päivänä monet eivät tiedä totuutta menneisyydestään.

Norjan valtio lupasi vuonna 2005 maksaa sotalapsille 2 440 euron korvauksen.

- Jälleen yksi loukkaus, Fleischer sanoi.

IL

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007030 ... 1_uu.shtml

Kommentit (1)

Vierailija

Erityislapset viranomaisinkvisition kohteina

02/28/07 - 16:43:18

Huomasin vähän aikaa sitten, miten Suomi24:n palstalla eräs 30 v. sijaisvanhempana toiminut henkilö ihmetteli, että hän vieläkin saa lastensuojeluviranomaisilta soittoja kysymyksellä 'otatko lapsen'? Hän kertoi aikaisempaan eroa olevan se, että ennen perheessä aikuisella oli sairaus tai päihdeongelma. Nykyisin lapsella on ehkä neurologinen ongelma ja perhe (usein yksinhuoltaja-äiti) ei jaksa lasta. Monasti tarjotulla lapsella ei ole ollut minkään valtakunnan diagnoosia, siis kysyjä tarkoitti ilmeisesti, että tarvittavat tutkimukset ja hoito on lapselle järjestyneet vasta huostaanoton jälkeen.

Tämä onkin hyvin tavallista, että lapsi saa asianmukaista terveydenhuoltoa vasta sijaisperheessä, koska kaikkien on niin helppo uskoa HUOSTAANOTETUN lapsen niitä tarvitsevan ja sillä tavalla myös hänen oikea diagnoosinsa saadaan selville. Vastasin kysyjälle seuraavalla kirjoituksella, joka ei ole omasta elämästäni, vaan kuvitteellinen esimerkki siitä, millainen erityislapsen kohtalo turhan usein tuntuu olevan. As-lapsen oireista olen koonnut tähän ne, joita psykiatrien lastensuojelulle ja sitä kautta sijaisvanhemmille/lastenkotien henkilökunnalle syöttämään kaltoin kohdellun lapsen oirekuvaan niin sopivasti saadaan istumaan. Tässä siis vastaukseni:

Koska kirjoittajakin on huomannut kyseessä olevan usein yh-äiti voidaan kuvitella, että esim. As-isä ei Asperger-ihmisille aika tyypilliseen tapaan ole pystynyt kumppanuuteen ja pariskunta on eronnut. Äiti ei ole ehkä koskaan kuullutkaan neurologisista oireyhtymistä, eikä osaa vaatia lapselle lähetettä neurologisiin tutkimuksiin.

Niin naapurit ja tuttavat, kuin tarhassa ja koulussakin ihmetellään lapsen erikoista käytöstä, mutta ei vahingossakaan osata neuvoa neurologin vastaanotolle, vaan aina joka paikassa ehdotellaan psykiatrin vastaanottoa. As-ihmisten oirekuva vaihtelee tapauskohtaisesti ja myös samalla henkilöllä kausittain, vointi on ikäänkuin aaltoilevaa. Taustalla on aivojen välittäjäaineiden aineenvaihduntahäiriö ja oireyhtymä on perinnöllinen.

Äiti voikin viedä lapsen paykiatrille jo varsin pienenä. Jos kohdalle sattuu fiksumpi lääkäri, hän ei ohjaa ensimmäisenä lastensuojeluun jos ei siihen näe todellista aihetta, vaan ehdottaa terapiaa. Psykiatrit tarjoavat As-ihmisille yleensä jotain analyyttista psykoterapiaa, josta ei ole yhtään mitään hyötyä ja niin hoito lopetetaan. Pahimmassa tapauksessa äiti jää lapsensa kanssa taas kotiin ilman, että mitään todellista apua olisi saatu.

Kun lapsi kasvaa niin varmaa on, että Varpu-projektin silmätikkuna he ovat joka paikassa missä liikkuvatkin. Jos äiti jaksaa ajoittain erittäin vaikeahoitoisen lapsen kanssa kouluun asti, viimeistään kolmanteen luokkaan mennessä he saavat kouluterveydenhuollosta lähetteen perheneuvolaan, josta heidät ohjataan psykiatrisiin tutkimuksiin. Jatko on arpaonnea.

Tai äiti saa burn outin jo paljon aikaisemmin ja kääntyy sossujen puoleen apua saadakseen. Ihan pienikin apu, vaikka pari tuntia viikossa joku vieras hoitaja, että äiti voi levätä. Sossut haluavatkin tarkkaan tutkailla lapsen käytöstä, joka ilman muuta tulkitaan kiintymyssuhdehäiriöksi lapsella, joka on normaalia paljon enemmän takertunut äitiin, on aina vaatinut paljon enemmän äidiltä huomiota, rakkaudenosoituksia, hoitoa, hoivaa kuin tavallinen lapsi ja on aina sitä saanutkin. Ja nyt äiti saa kuulla joko hylänneensä lapsen tunnetasolla tai vähintään pahoinpidelleensä hänet. Seuraa tahdonvastainen huostaanotto tai äiti suostutellaan siihen vapaaehtoisesti, että 'päästään helpommalla'.

Sijaisvanhemmat kauhistelevat, miten huonoista oloista lapsi tulee, koska hän ei siedä kosketusta ollenkaan, ärsyyntyy käsittämättömistä asioista ja saa raivareita, ei osaa tulkita toisten elekieltä ja ilmeitä, hänellä on myös voimakkaita pelkoja, on välillä niin omissa oloissaan, että ei 'kuule' mitä hänelle puhutaan, ei tule oikein toimeen toisten saman ikäisten kanssa, ei välttämättä edes tunne tavallisia ruokia, pelkää tulla ruokapöytään, ettei pakoteta syömään hänelle outoja ruoka-aineita, hän uhmaa kaikkea tavanomaista kasvatusta, niin kuin ei ikinä olisi joutunut mitään sääntöjä noudattamaan jne.

Lasta on paljon helpompi ymmärtää kun tietää jotain As-ihmisen ajatus-, tunne- ja aistimaailmasta. Aistiyliherkkyydestä johtuen pieni tönäisy voi olla hänelle kuin isku vasten kasvoja, hän ei siedä isoja ääniä, vaan pitkään jatkuneessa melussa saa fyysisiä oireita ja raivostuu, puhu hänelle mieluummin lyhyillä lauseilla jos lapsi on hermostunut tai väsynyt, hän ei jaksa keskittyä kuuntelemiseen, vaan stressaantuu, karsi ympärillä olevat virikkeet minimiin, kun hänen on keskityttävä koulutehtäviin, neuvoista voisi kirjoittaa kirjan. Keskustele hänen kanssaan ja vielä sen jälkeen keskustele, keskustele ja keskustele aina kun lapsella on puhumisen tarve, koska se on hänelle tärkeä tapa oppia jopa ihmissuhteista, jotka hänelle ovat ongelma.

Monelle Asperger-lapselle maailma on paikka, jossa kukaan ei ymmärrä häntä, eikä kukaan pidä hänestä, kaikki loukkaavat (hänen kokemusmaailmansa) ja satuttavat häntä fyysisesti. Mutta äiti ymmärtää. Äiti on kehdosta asti ihmetellyt erikoista, ihanaa lastaan ja kasvanut ymmärtämään lapsen maailman, hänen tarpeensa, jopa tavan kasvattaa, joka osin poikkeaa tavanomaiseen lapseen suhtautumisesta. Monesti As-lapselle äiti on elämän ainoa tukipylväs, koska muille lapsen tapa reagoida ihmisiin ja asioihin on vierasta. Hän irtautuu lähi-ihmisestään hitaammin kuin muut lapset, eikä erottamista hänenkään kohdallaan saa tehdä väkivalloin, vaan sen on tapahduttava vähitellen sitä mukaan kun lapsi on siihen valmis. Siksi nimenomaan Asperger-lasten huostaanotot ovat monesti niin järkyttäviä sekä vanhemmalle että lapselle.

On kamalaa ajatella, miten paljon vuosien mittaan on tehty huostaanottoja, vaikka lapsella olisi jo kotona hankittu diagnoosi. Tiedän tapauksen, jossa lapsi 11-vuotiaana huostaanotettiin vastoin äidin tahtoa, kotiutettiin vasta 18-vuotiaana, eikä lapsi ollut saanut mitään kuntoutusta ja tukea sijoitusvuosinaan. Äidin mielipiteillä ei ollut huostaanoton aikana sossulassa mitään merkitystä ja tapaamiset estettiin tiukasti koko seitsemän vuoden ajan. Jos hoitajilla ei ole mitään tietoa Aspergerin oireyhtymästä, voi sanoa melko suurella todennäköisyydellä, että lapsi tulee kotiutumaan huonompi kuntoisena kuin on ollut sijoitukseen mennessään.

Kyllä monet As-lasten vanhemmat ottaisivat mielellään tuki perheen, jos sellainen olisi saatavissa. Mutta toinen ongelma on se, suostuuko lapsi irtautumaan vanhemmasta edes pariksi päiväksi. Pahimmassa tapauksessa kun lasta on käyty itkettämässä tukiperheessä puolisen vuotta aina pari vuorokautta kerrallaan, hänen vointinsa alkaa muutenkin huonontua niin, että tukiperheestä on luovuttava.

Kuten alussa sanoin, oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen verrattaessa, eikä kaikilla lapsilla eroahdistus ole yhtä voimakasta, vaikka As-diagnoosin kriteerit muuten täyttyvätkin. Nämä lapset ovat yleensä älykkäitä, heillä saattaa olla jokin erikoislahjakkuuskin ja siksi opettajalle annettavan oikean tiedon ja ohjauksen avulla lapsi pystyy vähintään tavanomaisiin, joskus jopa loistaviin koulusuorituksiin. Mutta siihen pystyäkseen he tarvitsevat nimenomaan heille tarkoitettua kuntoutusta ja tukea aina.

Tietysti sekin on mahdollista, että Asperger-lapsi tulee huonosta kodista ja on joutunut kaltoinkohdelluksi. Siinä tapauksessa on vielä käsittämättömämpää hänen kohdallaan perhesijoitus, koska vointi voi olla sitä tasoa, että tarvittaisiin sairaalahoitoa.

Neurologisia oireyhtymiä on myös paljon muita Assin lisäksi, tavallisin ADHD, joita lapsia on myös paljon sijoituksessa, koska ylivilkkaus on asiaa tuntemattomien mielestä ilman muuta vanhempien kasvatuskyvyttömyyden tulosta. Joillakin ADHD-lapsilla voi olla niin voimakasta aggressiivisuutta, että lapsen kasvaessa varsinkin yksinäinen kasvattaja on hätää kärsimässä. Joskus löytyy sopiva lääkitys, joka helpottaa ja joskus taas ei. Vaikeimmin oireilevia ADHD-lapsia ovat vanhemmat joutuneet antamaan sijoitukseen, koska eivät yksinkertaisesti ole enää kotona pärjänneet lapsen kanssa. Täältä saa lukea, miten 'vanhemmat eivät viitsi kasvattaa omaa lastaan', mutta jos tv ja kodin ikkunat on rikottu jo muutaman kerran viimeisten kuukausien aikana, lapsen ulottuville ei voi jättää teräaseita, kotieläimiä tai pikku sisaruksia, ja useita vaikeita kiinnipitotilanteita on päivittäin, alkavat vanhempien neuvot yleensä olla aika vähissä. Huostaanotto on silloinkin perheelle vaikea toimenpide, eikä siihen varmasti lähdetä kevyin perustein.

http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172702598

Uusimmat

Suosituimmat