Ovatko "henkisyys" ja "fyysisyys" toisen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt voiko puntinnostaja tai joku muu korostetun maskuliinen persoona olla vakavasti otettava tieteenharjoittaja?

Yliopistolla kyllä urheilullista porukkaa pyörii, mutta varsinaisia kyrmyniskoja ei juuri ole. Toisaalta kenokaulaisia narukäsiä esiintyy kys. ympäristössä melko paljon (nämä ovat usein älykkäitä yms. mutta yhtä usein sosiaalisilta ominaisuuksiltaan hankalia)...tulipa nyt yleistettyä.

Itse olen jonkin verran salilla viihtynyt ja jo tässä vaiheessa kun ulkonäössä ei ole mitään erityisen poikkeavaa, on lähipiiri kyseenalaistanut tieteenharjoittamisen ja saliharrastuksen yhteensovittamisen. Tietenkään yleismaailmallinen mielikuva Ilkan ja Markun kaltaisista täyteenpumpatuista tyhjäpäistä ei edistä ajatusta fiksuista puntinnostajista, mutta onko kys. kohtalo väistämätön myös pienemmän mittakaavan kehonrakennuksessa?

Eli syökö puntinnosto aivosoluja kuten eräät kanssaihmiset yliopistolla vahvasti epäilevät? Ahkerasta opiskelusta tai akateemisella allalla työskentelystä tuskin on suoraa haittaa fysiikalle ellei unohda liikkumista kokonaan, mutta ihmisten ennakkoluulot leveämpiharteisia miehiä (ja joskus myös naisia) kohtaan ovat aika vahvat.

Mitä mieltä olette? Jääkö väikkäri tekemättä jos jatkan mielekkääksi kokemaani harrastusta vai onko kyseessä vain oma epävarmuuteni tms.?

Kommentit (6)

Vierailija
PzKpfw VI
Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt voiko puntinnostaja tai joku muu korostetun maskuliinen persoona olla vakavasti otettava tieteenharjoittaja?

Yliopistolla kyllä urheilullista porukkaa pyörii, mutta varsinaisia kyrmyniskoja ei juuri ole. Toisaalta kenokaulaisia narukäsiä esiintyy kys. ympäristössä melko paljon (nämä ovat usein älykkäitä yms. mutta yhtä usein sosiaalisilta ominaisuuksiltaan hankalia)...tulipa nyt yleistettyä.

Itse olen jonkin verran salilla viihtynyt ja jo tässä vaiheessa kun ulkonäössä ei ole mitään erityisen poikkeavaa, on lähipiiri kyseenalaistanut tieteenharjoittamisen ja saliharrastuksen yhteensovittamisen. Tietenkään yleismaailmallinen mielikuva Ilkan ja Markun kaltaisista täyteenpumpatuista tyhjäpäistä ei edistä ajatusta fiksuista puntinnostajista, mutta onko kys. kohtalo väistämätön myös pienemmän mittakaavan kehonrakennuksessa?

Eli syökö puntinnosto aivosoluja kuten eräät kanssaihmiset yliopistolla vahvasti epäilevät? Ahkerasta opiskelusta tai akateemisella allalla työskentelystä tuskin on suoraa haittaa fysiikalle ellei unohda liikkumista kokonaan, mutta ihmisten ennakkoluulot leveämpiharteisia miehiä (ja joskus myös naisia) kohtaan ovat aika vahvat.

Mitä mieltä olette? Jääkö väikkäri tekemättä jos jatkan mielekkääksi kokemaani harrastusta vai onko kyseessä vain oma epävarmuuteni tms.?


Olen itsekin jonkin verran pohtinut tätä kysymystä sosiaalisissa tilanteissa ja etenkin niiden jälkeen.
Kehonrakentaminen vie aika paljon aikaa ja sen jälkeen saattaa olla aika väsynyt enää ajattelemaan hirvittävästi syvällisempiä. Lisäksi monesti käy niin, että aika, jota kehonrakentajat eivät vietä salilla, kuluu heillä kehonsa rakentamisen ajattelemiseen, tuloksista puhumiseen kaverien kanssa jne.
Itse en usko lihasten kehittämisen per se estävän älykkyyden kehittämistä, vaan kysymys on aika paljon siitä, mihin aikaansa ja energiaansa laittaa. En tiedä, onko joku sitten tehnyt tästä jotakin fysiologista tutkimusta, joka todistaisi toisin.

Vierailija

Tuossa varmaankin piilee yksi tärkeä tekijä matkalla taviksesta tampioksi tai älyköstä älykääpiöksi. Jos tosiaan käyttää yhä enemmän aikaansa salilla olemiseen ja muuhun oheistoimintaan ei oletettavasti jää enää aikaa opiskeluun yms.

Pariin sosiologiseen tutkimukseen podareista olen tutustunut, mutta ei ne mitään uraauurtavia teoksia olleet...siksipä asiaa on hauska pohtia omatoimisestikin.

Itse mietin myöskin mahdollista hormonitoiminnan muutosta ja siitä johtuvaa muutosta käyttäytymisessä. Eli "normaali" käyttäytyminen muuttuu itsetarkoituksellisesti fyysisiä ominaisuuksia painottavaksi: Kun on lihaksia niitä "esittelee" helpommin kuin kaljamahaa tai luisevia käsivarsia. Tällainen käytös mielletään helposti vähemmän älykkääksi eikä se pitkällevietynä sellaista mielestäni olekaan. Samalla kun fyysisyys korostuu ulkonäössä ja elekielessä se kokonaisvaltaistuu ihmisten mielissä niinkin, että henkilö nähdään vain sellaisena. Eli ei uskota kys. henkilön ongelmaratkaisukeinoihin muuten kuin fyysisyyden kautta. Toisin sanoen uskotaan punttipojan menevän läpi seinästä ennemmin kuin käyttävän ovea. En usko olevani aivan väärässä, mutta tämä on varmaankin yksi mahdollinen selitys ennakkoluuloille.

Tähän vielä lisäisin sen, että ammattimainen kehonrakennus tai kilpailemiseen tähtäävä painonnosta on kyllä niin kokonaisvaltaista hommaa, että ei ole mikään ihme jos heitä ei juurikaan akateemisissa piireissä vastaan tule. Tässä on kyse hiukan kevyemmistä harrasteista.

Vierailija
PzKpfw VI
Itse mietin myöskin mahdollista hormonitoiminnan muutosta ja siitä johtuvaa muutosta käyttäytymisessä.

Olisi kiinnostavaa, jos nimenomaan tästä olisi joitakin tasokkaita tutkimuksia. Ehkä onkin, ei ole ollut niin kiinnostavaa, että olisin ottanut selvää. Jos kuitenkin hormonitoiminta muuttuu ja siitä seuraa, että bodari ajattelee enemmän vain lihaksiaan, se voi aiheuttaa juuri sitä, mitä olen itse huomannut kehonrakentajissa: "aika, jota kehonrakentajat eivät vietä salilla, kuluu heillä kehonsa rakentamisen ajattelemiseen, tuloksista puhumiseen kaverien kanssa jne." Lisätään tähän vaikka pullistelu.

Vierailija

Tutkimuksessa "Pyhät bodarit" käytiin läpi kehonrakentajien sosiaalisia rakenteita ja erityisesti heidän käsitystään omasta itsestään. Ammattimaisen bodarin vuorokausi kului täysin kehonrakennukseen liittyvien asioiden parissa. Syödään, treeni, syödään, levätään, syödään, treeni, syödään, levätään. Jotkut heräsivät syömään keskellä yötä pitääkseen "ravinnon" imeytymisen optimaalisena. Jos jotkut kävivät töissä se oli luonteeltaan sellaista, että sen sai sovitettua urheiluun eikä toisinpäin kuten itsellä esim. Tutkimuksessa oli amerikkalainen ja suomalainen otos. Ameriikassa tämäkin oli suurempaa ja hullumpaa touhua. Tällaista taustaa nähden ei ole mikään ihme, että varsinaisia ammattilaisia ei juuri akateemissa piireissä näy.

Jos tuosta nyt jotakin johtopäästöstä voi vetää niin, pitkälle vietynä bodaus(kuten mikä tahansa muukin toiminta) vie ajallisia ja fyysisiä resursseja opiskelulta. Kun tähän lisätään fyysisyyttä korostava käytös, on ajatusmaailmamme prototyyppi "keholtaan kehittyneestä" mutta ei niin fiksusta henkilöstä valmis. Tämä sitten yhdistetään helposti koko harrastukseen vaikka varsinaista aihetta ei olisikaan.

Vierailija

Itse olen tampio sekä narukäsi.

Lisäksi kaikin puolin keskinkertainen.
En osaa oikeastaan yhtään mitään, muuta kuin soittaa suutani, mutta silti
pidän itseäni muita parempana.

Minulla lienee sitten oltava jo yliluonnollisia kykyjä,
kun en ole edes hyvännäköinen kasvoiltani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
PzKpfw VI
Tutkimuksessa "Pyhät bodarit" käytiin läpi kehonrakentajien sosiaalisia rakenteita ja erityisesti heidän käsitystään omasta itsestään. Ammattimaisen bodarin vuorokausi kului täysin kehonrakennukseen liittyvien asioiden parissa. Syödään, treeni, syödään, levätään, syödään, treeni, syödään, levätään. Jotkut heräsivät syömään keskellä yötä pitääkseen "ravinnon" imeytymisen optimaalisena. Jos jotkut kävivät töissä se oli luonteeltaan sellaista, että sen sai sovitettua urheiluun eikä toisinpäin kuten itsellä esim. Tutkimuksessa oli amerikkalainen ja suomalainen otos. Ameriikassa tämäkin oli suurempaa ja hullumpaa touhua. Tällaista taustaa nähden ei ole mikään ihme, että varsinaisia ammattilaisia ei juuri akateemissa piireissä näy.

Taina Kinnusen väikkäri, suosittelen muillekin.

Jatkakaa. Hyvä aihe.

Tunnen yhden fysiikan tohtorin, joka harrastaa taekwondoa ja extremejuttuja, bodaakin. Muitakin tapauksia tulee mieleen, kuten tuleva tohtori, joka on moninkertainen painoluokkansa Suomen mestari painonnostossa. Fysiikan kaverilla ei ollut telkkaria vuosiin.

PzKpfw VI, oletkos muuten sosiologian harrastaja vai antropologi? Meinaan kun ollaan samasta citystä. Itse en tosin podaa, lähinnä teen kiertopotkuja viattomiin betonitolppiin ja reenaan aerobista kausittain. Käydään joskus kahvilla.

PS: Niin ja testosteronilisät tosiaan tappavat aivosoluja kun niitä aikansa käyttää.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Uusimmat

Suosituimmat