nautinnot nuorena, tasaantuminen vanhemmiten.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nyt puhutaan siitä, että nuorena kuuluu sekoilla, jotta vanhemmiten voidaan vakaantua turvallisesti. Elimistöhän kestää hyvin alkoholia, ehkä hiukan muuta ja samoin arvomaailmaa voi myllyttää ikävälillä 18-25 tai 30. Sen jälkeen, kun ollaan sekoiltu, vakaantuminen tuntuu hyvältä koska se on vakaamman harkinnan tulos.

Jos nuori haluaa käydä bändikeikoilla ja nauttia rankemmin alkoholia nuorena, vanhemmiten hän ei sitä ehkä tee- nuorten päihdekulttuuri kokeilut saattavat hyvinkin saada heidät huomaamaan, että kohtuu kaikessa on paras. Samoin sukupuolisuhteissa. Jos 19v harrastaa tyttöjä useammin, ja kokeilee vaikka monta yhtaikaa-seurustelutyyliä, vanhemmiten tajuaa että uskollisuus on järkevämpää stressitason ja perusmukavuuden kannalta.

Miksi nuorella iällä tehdyt sekoilut päihteiden ja seksin kanssa tuomitaan? Varsinkin päihteily nuorena tuomitaan herkemmin kuin seksikokeilut. Vaikka ne, jotak nuorena eivät ehkä alkaneetkaan kokeilla rajoja, ovat sitten vakiintumisiässä pahimmassa riskiryhmässä.

Minä olen sitä mieltä, että 18v ikäisen pitääkin kokeilla kaikkea, jotta osaa myöhemmin itse rakentaa arvomaailmansa muista piittamatta. Se joka ei sekoile, se ei tiedä, ja myöhemmin saattaa kaduttaa aiempi askeettisuus.
Tosin, jotkut sekoilevat jo 16v- ylöspäin, mutta silti vakiintuvat myöhemmin valitsemiinsa uriin. Minusta päihteet ja seksi eivät saisi olla eriarvoisessa asemassa, kumpaakin kokeilemalla tietää mitä tahtoo myöhemmin. Kumpikin pitää hyväksyä nuorella iällä tietyssä määrin.

Sivut

Kommentit (59)

Vierailija

Ihmiselämän päätarkoitushan on nautinto. Nautinto omaisuuden keräämisestä, nautinto mielihyvänkohteidensa omistamisesta, nautinto itselle mieluisasta elämänkumppanista. Hedonismi on elämän pääasia. Elämä on liian lyhyt- jokin 70-90v, josta vain 40v on edes läheskään terveyden kannalta hedonismiin sopivaa aikaa, että se kannattaa käyttää tarkoin. Joku pyrkii hedonismiin. Olen jo varhain tajunnut sen, että nuorena pitää kokeilla kaikkea.

Noin 30v iässä pitää hillitä hedonismia, koska kroppa ei enää kestä roskaruokaa, muita nautintoaineita kuin mietoja alkoholijuomia ja luonnekin tasaantuu pysyvää parisuhdetta ajtellen kohdilleen. Romantikko olin jo 16v iässä, mutta päätin kokeilla eri tyttöjä ja nuoria naisia kokeilunhalusta. Sain mitä halusin, varmuuden siitä mitä haluan.

Tarkoitan, että ensikännit teininä, yhtähyvin kuin muutama irtosuhde myös, kypsentävät nuorta. Tietysti nykyajan teini käyttää turvaehkäisyä. Eli seksiä mahdollisimman monen kanssa harrastamalla oppii, ettei se ole kuin fyysinen suoritus, nytkytystä, nautinto ja se siitä. Ei edes niin syvä nautinto kuin joku muu.

ne jotka kehuvat jatkuvasti uusilla naisilla, eivät ole huomanneet, että- yllätys yllätys, naisesta/tytöstä riippumatta komemus on sama. Kostea, tahmainen, johtaa eritteiden vaihtoon. Ja itse suoritus ei ole riittävän pitkä jotta sitä voisi sanoa ärimmäiseksi nautinnoksi, se ei kestä esim. paria tuntia kuten hyvin ja järkevästi nautittu määrä olutta tms. 2 tunnin orgasmista kuka tahansa maksaisi vaikka mitä.

Jopa keräilyharrastuksesta tai alkoholista voi saada syvemmän kokemuksen. Mutta alkoholikaan ei ole hyväksi jos liikaa käyttää ja voi pahoin. Mutta vain kokeilemalla sen saa selville. Päihdevertailussa käytän lähinnä alkoholia seksin vastineena.

ja alkuikänä pidän 17v-18. Esikokeilut, joita itselläni on jo ollut aikoinaan- siideriä, viiniä, hieman väkeviä plantattuna- olivat noin 16v. Mutta tuottivat vain nautintoa. olen ollut häpeämätön hedonisti jo varhain.
ja 18v, jolloin ihminen on täysin määräämisvaltainen itsestään lain edessä.
Kumminkaan kokeilut eivät rappeuta ihmistä- valinta voi olla rappio tai turvallisuushakuinen, terve elämä, mutta kaikkia elämäntyylejä pitäisi voida kokeilla ilman tuomitsemista.

Ankara kuntoilu ja muuten terveellinen elämäntapa pitää toki olla hedonismin vastapainona. Mutta mitä muuta ihmisillä olisi elämänsä innovaation antajana kuin hedonismi? Jumalaan en usko, ja yksi elämä on lyhyt, liian lyhyt.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005
taiteilijatyyppi
Ihmiselämän päätarkoitushan on nautinto. Nautinto omaisuuden keräämisestä, nautinto mielihyvänkohteidensa omistamisesta, nautinto itselle mieluisasta elämänkumppanista. Hedonismi on elämän pääasia.

Vitun reduktionismi, kuole pois pliiSSS!!!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Ihminen on kohtalaisen, mutta liian lyhyen aikaa elävä olento. Mitä muuta voi tuoda reduktionismin ja individualismin tilalle?

Itse käytän mielellään käsitettä ns. soviteltu altruismi, jossa toimitaan yhteisön sääntöjen mukaan, mutta päasiallinen kohdehan on ego. Miksi ei.
Perustele, miksi ego ei saa olla pääasiallinen kohde?

Amerikassakin oli jokin "selfismiä" kannattava järjestö, mutta pienikokoinen, onneksi, jottei saanut liikaa huomiota. Mutta entä ne, jotka noudattavat sekä altruismia että "selfismiä" elämässään? Kun osaa mukailla muitakin, se pelaa.

Reduktionismi, "selfism" egoismi, ja egon reproduktio jälkeläisten kautta, se on teeskentelemättömyyttä. Me olemme eläimiä, kuten ameebat, polyypit, niveljalkaiset, tai vaikka rikkakasvit tai apinaeläimet. "Selfism" on se mihin lajin yksilö pyrkii suhteessa toisiin yksilöihin. Jatkamaan itseään/ sukuaan /perinteitään arvojaan.

Miksi siihen ei pyritä rehdisti? "valehtelun tanssiksi" kutsuttu humanismi verhoaa oman itsen olemassaolon taistelua meillä. Mutta jos "valehtelun tanssi", Small talk ja muu riisutaan, me olemme eläimiä. Politiikkakin on kuin leikkiä. Rituaalitaistelua eri arvomaailmojen/ts/ristiriitojen/ts vaistonvaraisten arvoasteikkoasetelmien välillä. Hegemonia hemmettiin.
Haluaisin nähdä ihmisen riisuttuna, ilman psyykeen ennakolta tehtyjen kognitioiden eli arvomaailman arvioiden suojaa toimimassa toisten ihmisten kanssa.

Ihminen on mitä on. Omilla arvoillaan ja teorioillaan ja muille tyrkytetyillä arvomaailmoillaan hän myrkyttää myiden maailman sekä pönkittää omaansa. Jos noista riuhtaisee tai koettaa riuhtaista itsensä irti, on poikkeava.

Tämän takia näen nautinnon pääasiana. Eläimiä oomme kaikki. Minä halusin varhain löytää itseni ja löysin. Siihen tarvittiin individualismia ja itsellisyyttä. Uskollisuus ja kiltteys voi olla yksi "arvo", mutta se ei horju mihin suuntaan vain. Siihen tarvitaan kokeilua. Ja sen tajuamista, että kiltti yhdelle arvolle voi olla jtain mutta toisille jne. Arvomaailmahan on kasa teorioita. Joten pääasiassa, kunhan noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, voi nauraa vanhoille teorioille ja vaikka kehittää uusia tai olla välittämättä mistään.

Tajuatko nyt? Me elämme maailmassa, jossa arvot ovat jokaisen mielen mukaan, joten jokaiselle on oikeus myös olla kunnioittamatta arvoja ja kärsiä siitä tai kehittää uusia ja parempia. Mutta vanhat sukupolvet eivät enää kärsi niistä. Joten itse aion elämäni aikana elää siten, että saan tselleni ja rakkaalleni parhaimmin sovellettua elämänarvoa.

Mutta oikeita arvoja ei ole, kaikki on vain teoriaa Homo sapiensin päästä,
joka kuvittelee olevansa muita lajeja parempi. Moon julma, mielipiteissäni mutta moon myös kiltti, heikoille. valintani takia. Silleen.

Vierailija
taiteilijatyyppi
Ihmiselämän päätarkoitushan on nautinto.

Kyllä, mutta parhaiten nauttii se joka kokee egonsa olevan jo kuollut, siis nauttii syvemmällä tasolla elämästä. Esim. humala on vain pinnallinen nautinto, kuten seksi, syöminen tai omaisuuden kerääminen ..

Vain ilmainen on arvokkainta!

Vierailija

taiteilija on jäljillä. sallinet että rönsyilen seuraavasti,

ihmisen teon motiivi on lopulta toki aina hedonistinen. olemme aikojen saatossa toki nimeneet monia yhteisöä koossapitäviä rakenteita ja konteksteja ihmisen sekä sen hetkistä kehitysvaihetta palvelevin termein. luonnonvalinnan säännöin, optimaalisimman lopputuloksen saavuttamiseksi. olemme niinikään tuottaneet käsitteistöjä kirjavasti aina uskonnoista idealismeihin, palvellen kehityksemme suuntaa ja lopputulosta. sitä parasta mahdollista lopputulosta.

koko kuvio on todellisuudessa yksinkertainen, sekä toistunee universaalisti samojen lainalaisuuksien pohjalta. mekaanisen persoonaton tosiasia piskuisen maailmamme lainalaisuuksista on vielä pitkään liian rusentava rotumme valtaväestön hyväksymäksi ajatustavaksi.
toisaalta sen hyväksyminen on ainoa mahdolinen ihmiskunnan tie kohti nöyrää ymmärrystä, jossa maailmamme koko, tai elinkaaremme merkityksetön pituus saa edes hivenen todellisemmat mittasuhteet.

kuvio on ihmisen ymmärrykselle kaikkea muuta kuin romanttinen, sanan nykyään tunustamassamme merkityksessä. meille mittasuhteiltaan suuhteettoman suuri ja ehdoton evoluution prosessi on meille kylmän ja mekaanisen oloinen hyväsyttäväksi. väkivaltaisen oloinen ilman illuusiota jostain toivoa herättävästä, jumallallisesta olemassaolosta, johon olemme kasvaneet. evoluution mahdin voimaa tai suuntaa emme voi suistaa raiteiltaan. aasinsillan kautta, voinen vain myötää etten ole itse ajatukseni keksijä. kirjoitin vain jo olemassa olevan läppärini näppäimistöllä.

tahdon vielä pahoitella krapulaisia, tajunnanvirtaisia aasinsiltojani, olenhan vain ihminen.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005
taiteilijatyyppi
Ihminen on kohtalaisen, mutta liian lyhyen aikaa elävä olento. Mitä muuta voi tuoda reduktionismin ja individualismin tilalle?

Mitä huvittaa, resurssien valossa. Pelkistät korostetusti postmodernin ihmiskuvamme joten yleismaailmalliseksi?

taiteilijatyyppi
Itse käytän mielellään käsitettä ns. soviteltu altruismi, jossa toimitaan yhteisön sääntöjen mukaan, mutta päasiallinen kohdehan on ego. Miksi ei.
Perustele, miksi ego ei saa olla pääasiallinen kohde?

Kuka sitä vaatii? Jos viitataan egolle mikäkuvan kliffaavuuteen omien ja ympäristön vaatimusten kanssa niin mikäs siinä. Mutta mitäs tämän huomioiminen loppupeleissä meinaa? Ei juuri mitään.

taiteilijatyyppi
Amerikassakin oli jokin "selfismiä" kannattava järjestö, mutta pienikokoinen, onneksi, jottei saanut liikaa huomiota. Mutta entä ne, jotka noudattavat sekä altruismia että "selfismiä" elämässään? Kun osaa mukailla muitakin, se pelaa.

Ehkä järjestö pysyi pienenä, koska omahyväisyys ei johda kovin kestäviin sosiaalisiin liittoutumiin? Koko ihmisen inhimillisyys perustuu sosiaalisuudelle, siksi reduktionismi kusee ihan joka reiästä kuin seula.

Oletko tietoinen siitä, että arviolta yli 95% sosiologeista nakkaa lähinnä paskat reduktionistisille selitykselle ihmisen käyttäytymisen 'lainalaisuuksista'? Miksiköhän?

taiteilijatyyppi
Reduktionismi, "selfism" egoismi, ja egon reproduktio jälkeläisten kautta, se on teeskentelemättömyyttä. Me olemme eläimiä, kuten ameebat, polyypit, niveljalkaiset, tai vaikka rikkakasvit tai apinaeläimet. "Selfism" on se mihin lajin yksilö pyrkii suhteessa toisiin yksilöihin. Jatkamaan itseään/ sukuaan /perinteitään arvojaan.

No niin, päästiin jo vähän lähemmäksi sitä mitä ajan takaa. Ihminen sosiaalistuu tietynlaiseen resurssipolitiikkaan.

taiteilijatyyppi
Miksi siihen ei pyritä rehdisti? "valehtelun tanssiksi" kutsuttu humanismi verhoaa oman itsen olemassaolon taistelua meillä. Mutta jos "valehtelun tanssi", Small talk ja muu riisutaan, me olemme eläimiä. Politiikkakin on kuin leikkiä. Rituaalitaistelua eri arvomaailmojen/ts/ristiriitojen/ts vaistonvaraisten arvoasteikkoasetelmien välillä. Hegemonia hemmettiin.
Haluaisin nähdä ihmisen riisuttuna, ilman psyykeen ennakolta tehtyjen kognitioiden eli arvomaailman arvioiden suojaa toimimassa toisten ihmisten kanssa.

Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan, olemme paitsi 'eläimiä', myös 2,5 miljonan vuoden sosialisaation 'johtopäätös'. Molemmat lainausmerkeissä siksi, ettei päädytä korostamaan toista toisen kustannuksella tarkoitushakuisesti.

taiteilijatyyppi
Ihminen on mitä on. Omilla arvoillaan ja teorioillaan ja muille tyrkytetyillä arvomaailmoillaan hän myrkyttää myiden maailman sekä pönkittää omaansa. Jos noista riuhtaisee tai koettaa riuhtaista itsensä irti, on poikkeava.

En ymmärrä tuota virkettä.

taiteilijatyyppi
Tämän takia näen nautinnon pääasiana. Eläimiä oomme kaikki. Minä halusin varhain löytää itseni ja löysin. Siihen tarvittiin individualismia ja itsellisyyttä. Uskollisuus ja kiltteys voi olla yksi "arvo", mutta se ei horju mihin suuntaan vain. Siihen tarvitaan kokeilua. Ja sen tajuamista, että kiltti yhdelle arvolle voi olla jotain mutta toisille jne. Arvomaailmahan on kasa teorioita. Joten pääasiassa, kunhan noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, voi nauraa vanhoille teorioille ja vaikka kehittää uusia tai olla välittämättä mistään.

Krishnamurti jauhaa eräänlaisesta tilasta, jossa ego 'sammuu'. Kyseessä ei ole niinkään uuden ajatusvankilan rakentaminen, vaan koko elämän mielettömyyden hahmottaminen kertasilmäyksellä. Helvetin paskamainen ajattelija, koska ei tahallaankaan jätä mitään, mihin tarttua, koska 'kirshnamurtilaisuus' on vankila sekin. Hän itse kieltää jopa omat puheensa, koska nekin ovat itsehypnoosin rakennusaineistoa.

Minusta postmodernillakin ihmisellä on vielä paljon opittavaa moisesta anti-aristoteelisesta yhdenmukaistamisen epäyhdenmukaistamisesta. Jonka idea on juuri se miltä se kuulostaa; saada ihminen heräämään oman subjektiviteettinsa väkivaltaisuuteen.

taiteilijatyyppi
Tajuatko nyt? Me elämme maailmassa, jossa arvot ovat jokaisen mielen mukaan, joten jokaiselle on oikeus myös olla kunnioittamatta arvoja ja kärsiä siitä tai kehittää uusia ja parempia. Mutta vanhat sukupolvet eivät enää kärsi niistä. Joten itse aion elämäni aikana elää siten, että saan tselleni ja rakkaalleni parhaimmin sovellettua elämänarvoa.

Tämä logiikka on ehdottomasti yksi syy, miksi nuoria länsimaisia naisia kääntyy islamiin, henkinen pahoinvointi lisääntyy, yhteisöllisyys banalisoituu, sukupolvien välinen kuilu kasvaa ja evoluutiopsykologia universalismeineen kuulostaa niin seksikkäältä.

Eihän nykyisin kulttuuriin luota juuri kukaan, koska ihmisten sisäiset hierarkiat on todettu muuttuviksi ja kontekstuaaliksi. Kiitos Voltaire, Rousseau & Karl Marx. Kusetitte ihmisen havaitsemaan liiankin hyvin oman itsee kohdistuvan megakusetuksensa.

taiteilijatyyppi
Mutta oikeita arvoja ei ole, kaikki on vain teoriaa Homo sapiensin päästä,
joka kuvittelee olevansa muita lajeja parempi. Moon julma, mielipiteissäni mutta moon myös kiltti, heikoille. valintani takia. Silleen.

Individualistisessa suossa rypevä supertyypillinen relativisti sinä olet. Ei mitään uutta tarjottavaa, vain samaa postmodernia kakkaa eri sanajärjestyksin. Krapulapäivän säätämistä siis?

airman
ihmisen teon motiivi on lopulta toki aina hedonistinen. olemme aikojen saatossa toki nimeneet monia yhteisöä koossapitäviä rakenteita ja konteksteja ihmisen sekä sen hetkistä kehitysvaihetta palvelevin termein. luonnonvalinnan säännöin, optimaalisimman lopputuloksen saavuttamiseksi. olemme niinikään tuottaneet käsitteistöjä kirjavasti aina uskonnoista idealismeihin, palvellen kehityksemme suuntaa ja lopputulosta. sitä parasta mahdollista lopputulosta.

Sattumanvaraisuus ja kontekstuaaliset resurssien pyyteet ovat olleet tärkeämpiä kuin kuumatkan suunnittelu. Tehdään siis lähinnä sitä mikä koetaan tarpeelliseksi.

Tämä nyt ei suoraan liity tähän, mutta mitä vittua me muka olisimme ilman kumulatiivista kulttuurievoluutiota (omilla standardeillamme mitattuna tietenkin, kenenpä muunkaan)? Aivan. Yksi pähkinöitä toisten päihin rikkova apinalaji muiden joukossa.

airman
koko kuvio on todellisuudessa yksinkertainen, sekä toistunee universaalisti samojen lainalaisuuksien pohjalta. mekaanisen persoonaton tosiasia piskuisen maailmamme lainalaisuuksista on vielä pitkään liian rusentava rotumme valtaväestön hyväksymäksi ajatustavaksi.
toisaalta sen hyväksyminen on ainoa mahdolinen ihmiskunnan tie kohti nöyrää ymmärrystä, jossa maailmamme koko, tai elinkaaremme merkityksetön pituus saa edes hivenen todellisemmat mittasuhteet.

Juuri kaltaisesi ovat reduktionististen tiedekäsitysten perusriistaa.

airman
tahdon vielä pahoitella krapulaisia, tajunnanvirtaisia aasinsiltojani, olenhan vain ihminen.

Olet myös rehellinmen ihminen, koska tunnustit olevasi krapulassa. Kaikki eivät sitä uskalla sanoa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

hyvä neonomide,

krapulani ei ota hellitttäkseen vieläkään. taisin ottaa korjaavan tölkkimallisen mallasjuoman. olisipa toinenkin.
Sattumanvaraisuus ja kontekstuaaliset resurssien pyyteet ovat toki käsittelemämme kehitysprosessin sanelevia tekijöitä. kuumatkan suunnittelukin polveutuu näistä tekijöistä. kuten kaikki evoluutiomme tapahtumat, tarpeelliseksi koettu lienee optimaalisin vaihtoehto kohti jotain seuraavaa tarpeellista askelta ja ratkaisun kannalta relevanttien tekijöiden summaa.
pydän huomioimaan, ettei näkemylsesi sattumanvaraisuudesta etc. ole poissuljettuja omista näkemyksistäni. päinvastoin.

ja naulan kantaan, emme eroa pähkinöiden parissa puuhailevista apinoista tai vaikka saniaisista käsittelemässämme kontekstissa.

voisitko vielä ystävällisesti tarkentaa, mitä tarkoitat sanomalla, ¨Juuri kaltaisesi ovat reduktionististen tiedekäsitysten perusriistaa¨

kiitos vielä kun jaat näkemyksesi.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005
airman
hyvä neonomide,
---
ja naulan kantaan, emme eroa pähkinöiden parissa puuhailevista apinoista tai vaikka saniaisista käsittelemässämme kontekstissa.

voisitko vielä ystävällisesti tarkentaa, mitä tarkoitat sanomalla, ¨Juuri kaltaisesi ovat reduktionististen tiedekäsitysten perusriistaa¨

kiitos vielä kun jaat näkemyksesi.


Yo, Rispect mon.

Olen ottanut tavaksi vinkua, miten pelkistävät tiedekäsitykset hallitsevat mediakuvaa ja miten sellainen näkyy kovin selvästi juuri tällaisilla populaaritiedelehtijulkaisun omilla foorumeilla hyvin selvästi. Ihmiskuva siis tuntuu teesini mukaan riippuvan siitä, missä keskustellaan; eri paikoissa luodaan ja pönkitetään omaksi koettua mytologista merkitysavaruutta.

Peace, mon.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

en kertakaikkiaan nyt oivalla, onko sanomasi luonteeltaan myötäilevä vai vastahankaan... piru, onkohan maltaat sulattaneet prosessoriani...

en toki haua pönkittää mitään teoriaani palstoilla. liityin vasta tänään aamulla, herättyäni helvettilliseen olotilaan.

mietteisiini kuuluu keskeisesti pyrkimys vapautua mistään mytologisesta merkitysavaruudesta. toisaalta aiheen tosiasioille ei taida ihmisellä olla vielä montaakaan varmuudella oikeaa määritettä.
näinollen taitaa kaikkien höpinät kaikesta mennä mainitsemaasi mytologian lokeroon.

ps. menisit victoria wineen ostoksille kun ovat auki sielläpäin...

Vierailija
taiteilijatyyppi
Nyt puhutaan siitä, että nuorena kuuluu sekoilla, jotta vanhemmiten voidaan vakaantua turvallisesti. Elimistöhän kestää hyvin alkoholia, ehkä hiukan muuta ja samoin arvomaailmaa voi myllyttää ikävälillä 18-25 tai 30.

Perusteluita? Aivot ovat herkimmillään alkoholin vaikutuksille kasvunsa aikana eli ennen 25 ikävuotta.
taiteilijatyyppi
Sen jälkeen, kun ollaan sekoiltu, vakaantuminen tuntuu hyvältä koska se on vakaamman harkinnan tulos.

Hetkinen? Vakaantuminen tuntuu hyvältä koska se on vakaamman harkinnan tulos? (1) Perusteletko vakaantumista vakaudella? Ensin on päästävä silloin tilaan, jossa vakaannutaan. Jos "sekoilet", etkä harkitse "vakaasti", et myöskään koe vakautta paremmaksi, ts. et vakaudu... (2) Millä perusteella vakaampi harkinta saa vakauden tuntumaan hyvältä? Tämä seikka jää täysin huomiotta.
taiteilijatyyppi
Jos nuori haluaa käydä bändikeikoilla ja nauttia rankemmin alkoholia nuorena, vanhemmiten hän ei sitä ehkä tee- nuorten päihdekulttuuri kokeilut saattavat hyvinkin saada heidät huomaamaan, että kohtuu kaikessa on paras. Samoin sukupuolisuhteissa. Jos 19v harrastaa tyttöjä useammin, ja kokeilee vaikka monta yhtaikaa-seurustelutyyliä, vanhemmiten tajuaa että uskollisuus on järkevämpää stressitason ja perusmukavuuden kannalta.

Sama homma kuin edellisissäkin: et esitä perusteluita, vaan väitteitä, jotka tarvitsevat tuekseen perusteluita. Miksi keikoilla dokaillut nuori ei haluaisi vanhemmitenkin käydä keikoilla ja käyttää päihteitä? Miksi hän kokisi, että kohtuu kaikessa on paras? Mikä on kohtuu? Sulkeeko kohtuu pois keikat ja dokaamisen? Minkä takia tajuaa, että uskollisuus on järkevämpää stressitason ja perusmukavuuden kannalta? (1) Tuottaako uskollisuus korkeamman vai alhaisemman stressitason ja perusmukavuuden? (2) Onko tämä tuotettu taso varmasti järkevämpi tavoite? (3) Millä perusteella. Oletan, että tarkoitat uskollisuuden alentavan stressitasoa ja tuottavan korkeamman perusmukavuuden. Kuitenkin eläminen parisuhteessa yhden ihmisen kanssa on hyvin stressaaavaa. Tutkimusten mukaan puolison läsnäolo ei poista stressiä, vaan nostaa sitä (en muista missä numerossa tämä oli ja mitä lehteä, mutta siinä verrattiin lemmikkieläimiin, jotka puolestaan laskivat stressiä läsnäolollaan). Lisäksi voi olla hyvin stressaavaa pysyä uskollisena silloin, kun puoliso ei ole paikalla. Vapaa liikkuminen kumppanista toiseen ei välttämättä ole lainkaan niin stressaavaa. Ei ole myöskään selvää, että perusmukavuustaso on korkeampi kiinteässä parisuhteessa, koska siinä menettää huomattavan paljon yksityisyyttään (tämä vaikuttanee myös stressitason nousuun). Lisäksi etenkin monelle naiselle kiinteä parisuhde lisää kotitöiden määrää huomattavasti. Toisaalta perusmukavuustason pitäminen alhaalla voi olla monelle hyvinkin tavoitteellista. Mukavuus voi tylsistyttää ja tehdä ihmisestä hyvin passiivisen ja pysäyttää elämää, kuten ilmaisee myös käyttämäsi termi vakaantuminen.
taiteilijatyyppi
Miksi nuorella iällä tehdyt sekoilut päihteiden ja seksin kanssa tuomitaan? Varsinkin päihteily nuorena tuomitaan herkemmin kuin seksikokeilut. Vaikka ne, jotak nuorena eivät ehkä alkaneetkaan kokeilla rajoja, ovat sitten vakiintumisiässä pahimmassa riskiryhmässä.

Minä olen sitä mieltä, että 18v ikäisen pitääkin kokeilla kaikkea, jotta osaa myöhemmin itse rakentaa arvomaailmansa muista piittamatta. Se joka ei sekoile, se ei tiedä, ja myöhemmin saattaa kaduttaa aiempi askeettisuus.


Se, mikä tässä nyt on häiritsevää on tuolla ylempänäkin ilmikäynyt seikka, että pidät kaikkea tätä "sekoilun" kokemusta itsessään negatiivisena ja positiivisena vain sikäli kuin se johtaa negatiiviseen suhteeseen tällaisiin kokemuksiin. Oleellisempaa voisi olla sen tuoma elämänkokemus, joka avartaa katsantokantaa.
taiteilijatyyppi
Tosin, jotkut sekoilevat jo 16v- ylöspäin, mutta silti vakiintuvat myöhemmin valitsemiinsa uriin. Minusta päihteet ja seksi eivät saisi olla eriarvoisessa asemassa, kumpaakin kokeilemalla tietää mitä tahtoo myöhemmin. Kumpikin pitää hyväksyä nuorella iällä tietyssä määrin.

Mutta onko selvää, että tietää haluavansa samaa kuin sinä? Entä vanhemmalla iällä? Jos edelleen viisikymppisenä harrastaa orgioita? Mitenkä on? Jos naapurin keski-ikäisen tädin luona käy iltaisin nuorukaisia, joka kerta eri poika, joka sitten lähtee vasta aamulla punaviinin mustaamin huulin ja ylös nostettu kaulus peittämässä yön jälkiä, niin mitenkä on? Onko tädin moraalissa jotakin pahaa? Entä pojat... jos joku heistä sitten vanhemmalla iällä alkaa seurustella oman poikasi kanssa? Onko kasvatus mennyt pieleen? Kenellä? Ja entä pojan seksikokeilut, vakaantuuko hän sitten myöhemmin tasaisen varmaan parisuhteeseen naapurin kiltin tytön kanssa? Vai eikö sittenkään?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14024
Liittynyt23.6.2005
siouxeyesighed legion
taiteilijatyyppi
Nyt puhutaan siitä, että nuorena kuuluu sekoilla, jotta vanhemmiten voidaan vakaantua turvallisesti. Elimistöhän kestää hyvin alkoholia, ehkä hiukan muuta ja samoin arvomaailmaa voi myllyttää ikävälillä 18-25 tai 30.

Perusteluita? Aivot ovat herkimmillään alkoholin vaikutuksille kasvunsa aikana eli ennen 25 ikävuotta.

Muistelen kovasti, että kun vertailtiin 15-vuotiaana alkoholin aloittaneita vasta 25-vuotiaina aloittaneisiin, aivokemia oli edellisillä jo niin tottunut alkoholiin, että suurkulutuksen ja alkoholismin riski oli jälkimmäisiin verrattuna moninkertainen. Kaksvitosilla riski taisi olla enää vain alle 2% luokkaa. Aiemmin aloittaneiden oppimis- ja muistamiskyky eivät olleet lähimainkaan myöhemmin aloittaneiden tasolla.

Joku voi toki vedota geenien rooliin siinä, että ne ovat voineet vaikuttaa aloitusikään ns. etukäteen. Kuitenkin aivokemian muutoksia alkoholin kautta ei voi noin vain selittää pois mahdollisilla altistavilla geeneillä...

Lähde taisi olla Stakesin nettisivusto: http://www.stakes.fi/FI/Etusivu.htm

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Olen kyllä erittäin erimielinen tuosta hedonisminäkemyksestä. Kun mietitään tarkasti huomataan että ryyppäämistä seuraa krapula jne. Yleensä ylilyönnit kostautuvat. Itse ajattelen että onnellisuus on elämän pääasia, ja vaikka hedonisti on lyhyellä aikajanalla onnellisempi, on pitkällä tähtäimellä rauhallisempi meno parempi;

Tilanne on siis kuten siinä kuuluisassa "vangin dilemmassa", jossa lyhyellä tähtäimellä huijaamalla voittaa mutta pitkällä tähtäimellä kannattaa tehdä yhteistyötä.

Eli olen taiteilijatyypin kanssa täysin erimielinen: Itse asiassa nuorena tulee olla tasainen ja vanhempana ottaa täydemmin. Jos saat 70 -vuotiaana HI -veen -"who cares"? (Jos saat, olet todennäköisesti ns. "lucky bastard") Eli nuorena pelata "varman päälle" ja kasata ne "vangin dilemman yhteistyöpisteet" ja sitten "lopuksi huijata aivan kybällä".

Kuvaan toista kautta. Oletetaan että olet rikollinen joka diilaa huumetta(tuskin olet, mutta näin esimerkin vuoksi) sinulla on säkki kokaa jauheena. Toinen rikollinen haluaa ostaa huumeesi ja kuljette kadulla vastakkain, vaihdatte laukkuja. Elämäsi ajan kannattaa harrastaa reilua peliä, jotta raha kulkee jatkossakin, ja sitten jossain vaiheessa kannattaa heittäytyä eläkkeelle ja korvata hepo annihelenalla ja ottaa rahat ja pitää aineet. (Tai jos olet se toinen roisto, niin viimeisellä kerralla annatkin playboy -lehdistä leikattua paperisilppua siinä salkussa) -ja juokset pirun lujaa

(Toivottavasti selvensi)

Vierailija
taiteilijatyyppi
Ihmiselämän päätarkoitushan on nautinto. Nautinto omaisuuden keräämisestä, nautinto mielihyvänkohteidensa omistamisesta, nautinto itselle mieluisasta elämänkumppanista. Hedonismi on elämän pääasia.

Nietzsche puhuu alhaisesta ja ylhäisestä ajattelutavasta. Alhainen ajattelee "minä olen tällainen, muidenkin oltava tällaisia", ylhäinen taas "minä olen tällainen, siinä eroan muista edukseni". (Karrikoitu, mutta tilanteeseen riittävä esitys.) Eli vinkkinä sinulle, kuten muillekin alhaisille ajattelijoille: älkää yleistäkö, vaan puhukaa vain omasta puolestanne.

Hedonistisen psykologian kannattajat syyllistyvät aina kehäpäätelmään, joka aina vastaa sitä aristotelismia, jonka esitin sinulle toisaalla: nautinto ja tavoittelun kohde määritellään toisikseen, jolloin kumpikin jää täysin tyhjäksi käsitteeksi.
Egoisimi tekee saman virheen: joko sanotaan, että altruistinen toiminta on pakotettua, ei tuota mielihyvää. Tässä tapauksessahan egoisti vetoaa siis luonnolliseen hedonismiin. Tähän sopii ensinnäkin jo hedonismin kritiikkini, mutta myös se, että tässä tehdään naturalistinen virhepäätelmä. Toisaalta egoisti voi vedota siihen, että altruistinen toiminta tehdään egoistisista syistä, eli siitä saadaan mielihyvää esim. moraalisena ylemmyydentuntona. Tämä ei ole hyvää argumentointia, koska jos myönnetään yhteisen edun ajamisen tyydyttävän yksilöä, on egoismi vain näennäistä. Yksilön toimet yhteisen tai toisen edun hyväksi eivät menetä psykologista pohjaansa siitä, että yksilö tekee ne mielellään.

Kuten Sartre sanoi, toisen auttamisen tarve ei ole hedonistinen tai egoistinen, koska tätä tarvetta ei voida tyydyttää jotenkin muuten tuotetulla mielihyvällä. Oletetaan, että tiedän jonkun olevan pulassa ja tunnen siitä mielipahaa ja haluan auttaa häntä. Voin tuottaa mielihyvää itselleni vaikka päihteillä, mutta ne eivät korjaa itse ongelmaa, vaan edelleen minä haluan auttaa tätä hädässä olevaa henkilöä. Jos voisin korjata ongelman päihteillä, niin itseasiassa olisin koko ajan halunnut vain mielihyvää (mutta tällainen johtopäätös on alhainen ja pätemätön reduktio, koska yhä, hyväntuulisenakin, haluaisin auttaa tätä henkilöä ja kärsin hänen vaikeuksistaan, joskin keinotekoisesti hilpeänä). Jos taas tilanne korjautuisi sillä, että minun uskotaan auttavan häntä tai tahtovan auttaa häntä, niin olisin halunnut vain statusta (mikä taaskaan ei päde, jos minä edelleen haluan auttaa häntä ja kärsin hänen vaikeuksistaan). Sartre argumentoi hyvin eselvästi, etteivät egoon kohdistuvat teot liity mitenkään tähän altruistiseen tarpeeseen, koska siinä ei ole olemassa mitään minuutta. On olemassa hädässä oleva, jonka hätä on huono asia ja jota tulee auttaa. Tilanne voidaan muuttaa vain parantamalla hädänalaisen tilannetta. (Minän ulkoisuus, 80-82)

Vierailija
Neonomide
Muistelen kovasti, että kun vertailtiin 15-vuotiaana alkoholin aloittaneita vasta 25-vuotiaina aloittaneisiin, aivokemia oli edellisillä jo niin tottunut alkoholiin, että suurkulutuksen ja alkoholismin riski oli jälkimmäisiin verrattuna moninkertainen. Kaksvitosilla riski taisi olla enää vain alle 2% luokkaa. Aiemmin aloittaneiden oppimis- ja muistamiskyky eivät olleet lähimainkaan myöhemmin aloittaneiden tasolla.

Se mitä muuten ei ole taidettu erityisesti tutkia, on nuoruuden iässä harrastetun dokailun vaikutus avoimen ja laajan ajattelukyvyn kehittymiseen.
Yleisesti ottaenhan kaikenlaisten kokeilujen tekeminen ja erilaisten elämisen tapojen ennakkoluuloton harjoittaminen, eritoten rappiollisten, on hyödyllistä elämänkokemuksena. Useimmissa asioissa oppimiskyky riittää, etenkin koska aivot ovat uusiutuvammat kuin uskottiin, vaikka vähän sekoilisikin. Ja silloin saa paljon laajemman kokemuspohjan, mikä avartaa näkökulmaa paljon. Eri asia on vaikka jokin motorista älykkyyttä vaativa laji, kuten akrobatia. Mitä enemmän on merkitystä laajalla ajatelulla ja mitä vähemmän teknisellä oppimisella, sitä enemmän kannattaa vain kokea. Useimmat taiteilijat (siis kaikilta aloilta) ja filosofit ovat olleetmelkoisia päihteiden käyttäjiä. Mainitaan nyt vaikka musiikin kaikkien aikojen suurnimi Mozart ja 1900-luvun suurin ihmis- ja yhteiskuntatieteiden yleinen vaikuttaja Foucault.
Periaatteessa voisi olla mahdollista, että nuorena hankitut kokemukset ovat myös positiivisesti muokkaavempia. Kuitenkin aivojen kasvuvuodet ovat myös ne tärkeät identiteetin rakentamisen vuodet. Jos rakentaa identiteettiään laajempaa näkökulmaa hakien, sillä voisi periaatteessa olla voimakkaampia positiivisia vaikutuksia myöhempien kokemusten vastaanottamiseen kuin vanhalla iällä harrastetun rappio-elämän kokeilun. Aiemmat kokemukset joka tapauskessa vaikuttavat siihen, miten uusia asioita koetaan ja koska kyse on suurissa määrin myös neurologisesta asiasta, aivojen altistaminen niiden kasvuvaiheessa voi olla myöhempien kokemusten kokemisen kannalta hyödyllistä... who knows? tämä nyt on vain spekulointia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat