"Tiedetoimittajia" kuin sieniä sateella

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

"Tiedetoimittajiksi" itseään tituleeraavia valtiotieteen ja psykologian,
yl´oppilaita ,kenties myös siivoustieteen kandeja ja musiikkimaistereita esiintyy tuhkatiheään lehtien palstoilla, kuten HS:ssa tänäänkin vakuut-
tamassa ilmaston muuttuvan ihmisen toimesta. Pitäisikö nimitykselle
"tiedetoimittaja" laatia joku standarti, vai voiko kuka hyvänsä nenäkai-
vaja omia tittelin ja esiintyä "asiantuntijana" alalla kuin alalla ?

Kommentit (12)

Vierailija

Lahdekritiikki on heikentynyt huomattavasti. Toisaalta uutinen tieteesta ei ole koskaan lopullinen totuus aiheesta koska tiede ei itsessaan ole koskaan valmis.

Vierailija
tiäremiäs
On psykologia tiedettä ja muutkin yhteiskuntatieteet.

NOH..laajassa mielessä...

Niissä vain ei ole 1 700-luvun jälkeen edistystä tapahtunut ..

Humppakandeja riittää... !

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Hannibal the kannibal
tiäremiäs
On psykologia tiedettä ja muutkin yhteiskuntatieteet.



NOH..laajassa mielessä...

Niissä vain ei ole 1 700-luvun jälkeen edistystä tapahtunut ..

Humppakandeja riittää... !

Ei niitä tainut olla vielä 1700 luvulla, mut on niissä kehitystäkin tapahtunut.

Vierailija

Oulun yliopistossa taitaa olla parhaillaan hakuaika meneillään erityiseen tiedetoimittajan koulutusohjelmaan. Alemman tason kandiopintoja vaaditaan.

Joten nuoriso! Miettikäätten tätä.

Vierailija

Psykologia sai alkunsa muistaakseni 1800-luvun jälkipuolella, kun saksalainen (nationalistinen) tiedemies Wilhelm Wundt päätti yhdisti mielen filosofian, introspektion ja Hermann Von Helmholtzin kehittämän hermostoa ja muuta fysiologiaa koskevan tutkimuksen. Näin sai alkunsa kokeellinen psykologia. Tätä ennen oli olemassa lähinnä ns. mielen filosofia.

Sopii huomata että Wundtin työn perusta lepää siis paljolti 1800-luvun etevimmäksi neroksikin kehutun Helmholtzin lääketieteen piiriin koskevissa havainnoissa. Wundt edusti kokonaisvaltaista psykologista selitystraditiota ja halveksui anglomaissa suosittua "ganz amerikanische" yksilötason erojen tutkimusta ja välittömien käytännön hyötyjen metsästystä. Jenkkien hurahtaminen frenologiaan ilman päteviä näyttöjä tuon kallonmuotojen opin toimivuudesta näytti antavan tukea tälle käsitykselle. Miettikääpäs sitä, että jenkkilässä työpaikoille valittiin aikanaan kallon muotojen perusteella ihmisiä töihin, vaikka samaan aikaan frenologiaa ei Euroopassa pidetty luotettavana!

Wundtin merkitys oli suuri, mutta sittemmin mies on vajonnut historian hämärään. Psykan saralta muistetaan paremmin Ivan Pavlov, jenkkilän behavioristit kuten B.F.Skinner (joka teki legendaarisia eläinkokeita ja siinä sivussa haaveili täydellisestä maailmasta jossa kaikki ihmiset olisivat tietämättään ulkopuolelta kontrolloituja), Sigmund Freud (joka muuten osaltaan vapautti länsimaalaiset puritanismin ikeestä), Carl Jung ja Raymond Cattell muutamia mainitakseni.

Vierailija

Ihan pakko sanoa tuosta Burrhus Skinneristä vielä sekin, että hän kehitti toisen maailmansodan aikaan ehdollistumismenetelmiensä avulla kyyhkysiä joiden avulla raketteja ohjattaisiin maaleihin. Eräänlaisia kamikaze-kyyhkysiä siis. Hänen kehitelmiään ei kuitenkaan ehditty/tarvittu käytännön tasolla. Teknologinen kehitys ajoi nopeasti kyyhkyspommien ohi.

Ja se utopia maailmasta jossa kaikki ihmiset olisivat tietämättään kontrolloituja on oikeastaan lempeä utopia, vaikka se väärin helposti ymmärretäänkin. Skinner oli näet varma että samoin kuin elämet, myös ihmiset voidaan ehdollistaa ylhäältä käsin toimimaan juuri tietyillä tavoilla, jopa niin ettei hän itse edes ole siitä tietoinen. Skinnerin tavoitteena oli kontrollista huolimatta maailma jossa kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla.

Miksiköhän kaikki hulluilta kuulostavat tiedemiehet tulevat niin usein psykologian puolelta?

Vierailija

Tuossa on kyllä oikeasti asiaa. Minun mielestä kyllä ihan tavallisen pulliaisen mututuntuma pitää voida erottaa oikean asiantuntijan tiedoista, mutta mihin raja? Tavallisesta pulliaisesta voi kyllä omalla koulutuksella tulla jonkin alan asiantuntija, vaikkei kouluja olisi käynyt.

Vierailija

Tiedetoimittajuuteen kantaa ottaakseni, luulisi että useimmilla tieteenalalla on riittävästi toimijoita, joista voitaisiin halukkaita kouluttaa myös journalismin oppeihin. Tällaiset tuplakoulutetut tiedetoimittajat kykenisivät epäilemättä tekemään korkeatasoista tiedejournalismia.

Toisaalta, on paljon myyvempää, kun repäistään muka tutkimusten perusteella lehteen otsikko: "Lukio kannattaa suorittaa kolmessa vuodessa." Ihmetyttää kyllä joissain tapauksissa se maalaisjärjenkin hylkääminen, joka kuitenkin toimittajankin ammatissa lienee aika olennainen.

Vierailija

HÖPSIS...hyväksi tiedetoimittajaksi synnytään , tiedemiehen
opettaminen tiedetoimittajaksi on kuin yrittäisi opettaa puuhevosta
paskantamaan ! On toki olemassa tiedemiehiä, joilla tämä kyky
vaikeidenkin asioiden popularisointiin on hallussa, Isaac Asimov, Arthur
C. Clarke, jossain määrin jopa Fred Holyle ja myös Carl Sagan, of
course. Yleensä tiedemiehen kirjoituksesta on toimituksissa tehtävä
juttu udelleen ja siihen harvoin löytyy sellaista, joka hallitsisi sekä
alan, että verbaaliakrobatian. Kun katsoo monen lehden "tiedepalstaa",
nimiä nyt mainitsematta, huomaa, että tiedetoimitajaksi on nimetty
se nuori toimittajanplanttu, oman koulun kasvatti,joka ei muuhun
kykene !

Vierailija

"Tutkimusta kommentoineen asiantuntijan mukaan 80 prosenttia suoma-
laisista uskoo yhä että neuvostosuomi oli hyvä asia"

Uusimmat

Suosituimmat