Mellakointi tai yleislakko uhkana

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Me saamme nähdä, mitä nyt seuraa kun on porvarishallitus taas johdossa.
Viimeksi tätä oli 90- luvulla, jos nyt joku sattuu muistamaan millaista oli Viinasen ja Ahon lamavaltakausi 90-luvun alkupuolella.

Mikäli työtätekevän kansanosan sekä työttömien, opiskelijoiden ynnä vammaisten ja vanhusten elintasoa taas kerran aiotaan laskea, tulokset voivat yllättää porvaripuolueenkin.

Nykyään ihmisten pinna on lyhyempi kuin aiemmin. Viha ilmaisukeinona on nykyään hyväksytympää varsinkin nuorison keskuudessa. Vihaa on jo Suomessa näkynyt niin lakkoina kuin väkivaltaisina mielenosoituksina.

JOS kollektiivinen viha-aalto saisi yhtaikaa liikkeelle niin opiskelijat, työttömät kuin vähävaraiset työntekijätkin, se ei olisi enää aalto vaan hirmumyrsky... miten yhteiskunta reagoisi miljoonien suomalaisten kollektiiviseen vihanpurkaukseen tai vaikka yleislakkoon?

Kaikki keskustelupalstat, niin yleisimpien päivälehtien kuin internetin, sekä erilaiset blogit ja julkaisut uhkuvat yhä suurempaa LUOKKAVIHAA ja TAISTELUHENKEÄ... mikä olisi se kipinä mikä saisi kipinän roihuksi?
Itse luulen, että se olisi kokoomuksen työreformi. Se on saatanallisin keksintö mitä tähänasti on ilmaan heitetty.

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija
taiteilijatyyppi
Me saamme nähdä, mitä nyt seuraa kun on porvarishallitus taas johdossa.
Viimeksi tätä oli 90- luvulla, jos nyt joku sattuu muistamaan millaista oli Viinasen ja Ahon lamavaltakausi 90-luvun alkupuolella.

Sattui olemaan niin, että ellei silloin ollut parivaljakko Aho-Viinanen pitämässä Suomea pystyssä, niin meitä ei olisi kahdeksaa vuotta johtanut Lipponen, vaan [size=150:vn9b6tty]MAAILMANPANKKI![/size:vn9b6tty] Suomi olisi tehnyt konkurssin. Suomi sukelsi silloin niin syvällä, että pohjakosketus oli rintakarvan mitan päässä. Vieläkin on hankaumaruhje näkyvissä. Nyt ei (kai) ole samanlainen tilanne, joten porvarit voivat näyttää, mitä he saavat aikaan normaalioloissa, kun ei tarvitse pelastaa maata tuholta.

Vierailija

Katsotaan, mutta rajansa on kaikella. Demokratia voitti. Se oli hyvä se, mutta moni tulee huomaamaan äänestäneensä hyvin suuren osan vastaisesti.

votekka
Seuraa 
Viestejä136
Liittynyt3.3.2007

Porvarit pelastivat meidät porvarien luomalta uhalta...kiitti vaan niiin hirveesti!
Olen samaa mieltä threadin luojan kanssa. Konsensus alkaa pikkuhiljaa hajota ja mielipide-erot kasvavat yhteiskunnassa. Itse asiassa reaktio nykymenoon ja vielä aitoon 60-luvun henkeen voisi ravistella yhteiskunnan hereille tästä oikeistohuumasta.

Vierailija

Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomen ulkomaanviennille tapahtuisi jotain niin radikaalia, kuin viimeks porvarihallituksen aikana. Tuskin mikään suuri Suomen vientimaa yhtäkkiä lakkaa olemasta ja suuri osa Suomen viennistä häviää. Kaiken lisäksi meidän teollisuudella ei ole valtavia sopimuksia minkään hallituksen kanssa, jokta voisivat samalla lailla lakata olemasta kuin NL:n kanssa.

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005
Kale

Sattui olemaan niin, että ellei silloin ollut parivaljakko Aho-Viinanen pitämässä Suomea pystyssä, niin meitä ei olisi kahdeksaa vuotta johtanut Lipponen, vaan [size=150:1e6j5ja5]MAAILMANPANKKI![/size:1e6j5ja5] Suomi olisi tehnyt konkurssin. Suomi sukelsi silloin niin syvällä, että pohjakosketus oli rintakarvan mitan päässä.

Ensinnä Aho-Viinanen parivaljakko ei suinkaan pelastanut Suomea, vaan ajoi Suomen entistä syvempään lamaan leikkaamalla rajusti julkisia menoja aikana, jolloin julkisilla menoilla olisi pitänyt tasapainottaa yksityisen sektorin lamasyöksyä. Tämä olisi merkinnyt kyllä lisälainan ottoa, mutta kuten Ruotsin esimerkki osoittaa, lopputulos olisi ollut parempi, koska maa ei olisi ajautunut niin syvälle laman syövereihin. Se,kuinka paljon suurempi nettolainanotto olisi tällöin ollut, ei ole itsestään selvää, sillä lamaa syventävä talouspolitiikka pakotti sekin lisälainanottoon. On mahdollista, että kokonaisvelkaantuminen ei olisi lopulta juurikaan kasvanut suhteessa Aho-Viinasen kurjistamispolitiikkaan ja yhteiskunnan kokonaistilanne olisi joka tapauksessa ollut parempi.

Toiseksi kurjistava talouspolitiikka ei ollut ainoa älyttömyys, johon Aho-Viinanen syyllistyi. Todellinen hulluuden huippu oli se, että he pitivät kynsin hampain kiinni vahvan markan (siis yliarvostetun) politiikasta, mikä tiesi vakavia vaikeuksia vientiteollisuudelle. Tähän vahvan markan puolustukseen he yhdessä Suomen pankin kanssa syytivät turhaan miljardeja markkoja. Maan oikeastaan pelasti vasta se, että tuhlattuaan ensin rahaa hukkaan he kuitenkin joutuivat lopuksi laskemaan markan kellumaan, minkä seurauksena markka devalvoitui n. 40 %:ia. Vasta tämä alkoi kääntämään maan taloutta nousuun, kuten kävi myös 1930-luvun lamasta toivuttaessa.

Kolmanneksi täytyy vielä mainita pankkikriisin aikana pankeille vastikkeettomasti heitetyt miljardituet, jotka rasittivat valtion taloutta pitkään. Tässäkin suhteessa naapurimaamme Ruotsi toimi järkevämmin, sillä se vaati tukensa vastikkeeksi pankkien osakkeita, joita myöhemmin myymällä hyvään hintaan se on saanut sijoituksensa takaisin.

Siis yksinkertaisesti ilman Aho-Viinasen hirmuhallituksen vaihetta maamme asiat olisivat paljon paremmalla tolalla.

votekka
Seuraa 
Viestejä136
Liittynyt3.3.2007

"Kolmanneksi täytyy vielä mainita pankkikriisin aikana pankeille vastikkeettomasti heitetyt miljardituet, jotka rasittivat valtion taloutta pitkään. Tässäkin suhteessa naapurimaamme Ruotsi toimi järkevämmin, sillä se vaati tukensa vastikkeeksi pankkien osakkeita, joita myöhemmin myymällä hyvään hintaan se on saanut sijoituksensa takaisin. "

Tätä olen ihmetellyt jo pitkään. Kuinkahan monta sukupolvea menee ennenkuin pankkitukien käyttöä aletaan oikeasti tutkia? Pankit toimivat 90-luvulla kuin villissä lännessä, ajoivat elinvoimaisia firmoja konkurssiin, maksuvoimaisia ihmisiä velkavankeuteen jne. Toivoisin että taloustieteen tutkijat alkasivat vihdoinkin tuoda valoa tähän ajanjaksoon joka varmasti tullaan tulevaisuudessa tuntemaan Suomen oikeustajun ja -kaytännön pahimpana epäonnistumisena!

Vierailija
tli
Ensinnä Aho-Viinanen parivaljakko ei suinkaan pelastanut Suomea, vaan ajoi Suomen entistä syvempään lamaan leikkaamalla rajusti julkisia menoja aikana, jolloin julkisilla menoilla olisi pitänyt tasapainottaa yksityisen sektorin lamasyöksyä. Tämä olisi merkinnyt kyllä lisälainan ottoa, mutta kuten Ruotsin esimerkki osoittaa, lopputulos olisi ollut parempi, koska maa ei olisi ajautunut niin syvälle laman syövereihin. Se,kuinka paljon suurempi nettolainanotto olisi tällöin ollut, ei ole itsestään selvää, sillä lamaa syventävä talouspolitiikka pakotti sekin lisälainanottoon. On mahdollista, että kokonaisvelkaantuminen ei olisi lopulta juurikaan kasvanut suhteessa Aho-Viinasen kurjistamispolitiikkaan ja yhteiskunnan kokonaistilanne olisi joka tapauksessa ollut parempi.

Suomen ja Ruotsin tilanteet poikkesivat huomattavasti toisistaan.
1) Ruotsi oli tuolloin huomattavasti Suomea rikkaampi maa ja on vieläkin, vaikka olemmekin saaneet kiinni bkt:ssä heidät emme ole omaisuuden määrässä heidän luokassaan. Ruotsi siis pystyi ottamaan enemmän kotimaista lainaa ja heillä oli ulkomaisellekin enemmän vastiketta. Tämä näkyi maiden maksamissa koroisssa.
2) Ruotsin viennissä ei tapahtunut lähellekään samanlaista pudotusta, kuin Suomessa. He eivät käyneet käytännössä lainkaan NL:n kanssa kauppaa.
3) Ruotsin talous ei ollut läheskään yhtä riippuvainen ulkomaankaupasta, jolloin elvytyksenä on helpompi käyttää valtion velkarahaa, eikä viennin takkuaminen romahduta talouta samassa määrin.
4) Clearing-kauppa oli tuudittanut useat suomalaisfirmat suorastaan uneen ja uusien markkinoiden etsintä oli uskomattoman hyvä suoritus varsinkin kun sama laatu ei kelvannutkaan saksalaisille, kuin itään.

Sitä paitsi Suomessa käytettiin velkarahaa valtavia summia elvytykseen. Suomen valtion maksamat korot alkoivat nousta eksponentiaalisesti ja lisävelan korot olisivat johtaneet todelliseen katastrofiin.

Ai niin Pankkikriisin hoidosta olemme jotakuinkin samoilla laduilla.

Vierailija

Kansan toimeentulosta keskusteltaessa tulisi muistaa se reaalimaailmasta kumpuava havainto, että valtion ruoska viuhuu suomalaisten takalistolle yhä kiihkeämmin vingahdellen. Työhön pakotetaan menemään, ja samaan aikaan firmat eivät otakaan vastavalmistunutta nuorta tai pitkäaikais- työtöntä enää helpolla töihin. Joitain ei huolita töihin, vaan pidetään sitten loisina kun eivät työtä saakaan

Demareiden politiikan teorian "tyhjä ydin", puuttuva pala, joka liikuttaa kaikkea, on työttömyys. Sen sanotaan olevan luonteeltaan rakenteellista. Työttömyys on se dynamiikka, siis ymmärrettynä mahdollisuus, joka saa kaiken todella tapahtumaan. Kuten matematiikan joukko-opissa kerrotaan, ei ole joukkoa ilman tyhjää joukkoa: aina on joku, josta ei tiedetä ja joka ei edes itse tiedä kenen joukoissa hänen tulisi seisoa. Siksi tämä demaripolitiikan pimeä ydin voi olla voisi olla demarien politiikasta tehokkaasti ulossuljettu proletariaatti, jonka määrittely onnistuu parhaiten nimeämällä se "työkyvyksi, jolla voidaan tehdä mitä tahansa". Työkyky onkin demariteorian perusta ja syvin olemus.

Mutta mitä tämä "tyhjä ydin" tekee käytännössä? Sen sijaan, että se loisi ja rakentaisi köyhille ja nöyryytetyille yhteistä solidaarista taistelurintamaa, se asetetaan tuottavaan työhön. Työttömyys luo maanpäällisen gehennan, tai pikemminkin limbon, josta ollaan vaarassa vajota helvettiin. Limbo on uuden työn odotustila, kun varsinainen helvetti on pitkäaikaistyöttömyys. Demarit käyttävät hyväkseen helvettiä, synnyttääkseen ja perustellakseen limbon. Limbosta pääsee taivaan iloihin silloin tällöin prekaarina pätkätyöläisenä, jos pystyy osoittamaan olevansa "hyvä tyyppi".

Mutta ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että limbo on jo täynnä "hyviä tyyppejä". Niccoló Machiavelli totesi viimeisinä päivinään, että hän ei missään nimessä haluaisi taivaaseen, sillä siellä olisi varmasta helvetin tylsää. Mieluummin siis limboon kuin taivaaseen, edes pätkissä.

Ja mikä on nykypäivän taivas? Sen muodostavat huipulla porvarien viitan liepeillä porvareille jatkuvasti lisää tuottavat "luovat luokat" ja näiden kilttinä ja itsetiedottomana apulaislaumana ravaavat ns. ketjutyöläiset, jotka uskovat vielä "huippuaivojen" turvattuun "työ/elämään" ja sen mukanaan tuomiin sosiaalisiin etuuksiin, joista tärkein on turvallisuuden tunne. Nykyajan "työelämässä" paino onkin sanalla "elämä". Vain luovat luokat ovat elossa. Muut ovat enemmän tai vähemmän, eivät kuolleita, vaan kuolleita eläviä, zombeja. Ikuisen elämän omaavat huippuaivotyöläiset tunnistaa siitä, että heille yritys on jo turvannut eläkkeen ja hautauspalvelut, sekä varannut hautapaikan Hietaniemen sankarivainaiden vierestä. No, uskoo ken haluaa. Useimmat tämän alan ihmiset ovat kokoomuslaisia.

Kokoomuslaiset taas, kokoomuslaisten iedologia tuo mieleen vanhat republikaanipankkiirit iltakahvilla toistensa luona. Lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista; toisille samanmielisille joilla on jo.
Sulle-mulle ja optiot tuolle -joo, noille jotka ei ole meidän porukkaa (ts. yhtä varakkaita), annetaan luu kouraan.

Kokoomuksessa pyritään poistamaan se viimeinenkin solidaarisuuden mahdollistava heterogeenisyys, joka puolestaan mahdollistaa työvoiman rakenteistumisen ja näin myös yhteiskuntaluokkien ja työväenluokan hahmottamisen ja itsetiedostuksen. Kokoomuksessa ei ole olemassa mitään "työväenluokkaa". Jokainen on yksin työkykynsä kanssa, ja "kokkareen" on jatkuvasti käytävä armotonta sisäistä dialogia siitä perusdilemmasta, teenkö tarpeeksi, jotta minut lunastetaan. On turhaa mainita, että koko kyseinen ajattelusuuntaus on jokseenkin mielisairas ja siihen vetoaminen osoittaa täydellistä arvostelukyvyn puuttumista ja politiikan ulkoistamista "suuremmille voimille" - markkinataloudelle tai yläluokan perimysjärjestykselle. Jos sairastuu pysyvästi tai menee konkkaan, on sitten armotta luokkansa ulkopuolella.

Tietysti Suomessa on eräs ryhmä, joka ei lähde kuin osittain mukaan tähän uuden arvomaailman syövereihin. Osittain he puolustavat vanhan kunnon "Kekkoslovakian"oppeja. Mitä nämä itseään kepulaisiksi kutsuvat oliot yrittävät tehdä? He yrittävät kokoomuksen tavoin par'aikaa sisäistää pakkotyön yhteiskuntamme perusrakenteeksi, joka takaa ja turvaa "kaiken".
MUTTA heillä on korostunut käsitys perimysjärjestyksen arvosta.
Näin voi ajatella vain kepulainen tilanisäntä tai tehtaanjohtaja joka tuntee olevansa maailmassa arvokas vain perimysjärjestyksensä kautta, kun kuuluu vanhaan porvarissukuun. Siitä huolimatta, että suvun perimyksistä olisi vain jäljellä pari ikäloppua lehmää ja rappiotila jossain eräkorvessa.
Tai pari tehdasta jotka aiotaan siirtää Keski-Suomesta Länsi-Mongoliaan paremmille seuduille. Tai myydään ruotsalaisille.

Kepulandialaiset ajavat perustuloa itselleen maataloustukiaisten varassa, vaikka yhä useampi tila pyörii tappiolla. Ja silti sitä heille myönnetään. Loppuajan he sitten voivat tehdä villisikajahteja koillismaalla, käydä latotansseissa ryypiskelemässä ja kehua viimeisillä metsähehtaareilla ennenkuin kaadetaan taas jotain uutta autoa tai kotiteatterin hankintaa varten. Silti maalaiset- köyhät maalaiset- yhä hölmöyksissään äänestävät kepua.

Niin, että politiikan pääsuunnat ovat kaikki yhtä laatuisia meille tavallisille kansalaisille. Miekka heiluu jatkuvasti perustyylisen työtätekevän kansan yllä.

Vasemmisto, vihreät ja muut pikkupuolueet taas ovat pelkkiä kärpäsiä muiden niskassa, eivät saa mitään aikaiseksi.

Vierailija
taiteilijatyyppi
Me saamme nähdä, mitä nyt seuraa kun on porvarishallitus taas johdossa.
Viimeksi tätä oli 90- luvulla, jos nyt joku sattuu muistamaan millaista oli Viinasen ja Ahon lamavaltakausi 90-luvun alkupuolella.

Mikäli työtätekevän kansanosan sekä työttömien, opiskelijoiden ynnä vammaisten ja vanhusten elintasoa taas kerran aiotaan laskea, tulokset voivat yllättää porvaripuolueenkin.

Nykyään ihmisten pinna on lyhyempi kuin aiemmin. Viha ilmaisukeinona on nykyään hyväksytympää varsinkin nuorison keskuudessa. Vihaa on jo Suomessa näkynyt niin lakkoina kuin väkivaltaisina mielenosoituksina.

JOS kollektiivinen viha-aalto saisi yhtaikaa liikkeelle niin opiskelijat, työttömät kuin vähävaraiset työntekijätkin, se ei olisi enää aalto vaan hirmumyrsky... miten yhteiskunta reagoisi miljoonien suomalaisten kollektiiviseen vihanpurkaukseen tai vaikka yleislakkoon?

Kaikki keskustelupalstat, niin yleisimpien päivälehtien kuin internetin, sekä erilaiset blogit ja julkaisut uhkuvat yhä suurempaa LUOKKAVIHAA ja TAISTELUHENKEÄ... mikä olisi se kipinä mikä saisi kipinän roihuksi?
Itse luulen, että se olisi kokoomuksen työreformi. Se on saatanallisin keksintö mitä tähänasti on ilmaan heitetty.

Jaaha.. ellei tuleva porvarihallitus mokaile jossain asiassa ihan järjettömän pahasti (mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä kun ajat eivät ole yhtä hankalat kuin 90-luvun alkupuolella) niin suurinta osaa kansasta ei kiinnosta tuollainen luokkaviha, taisteluhenki ja muu räyhääminen.

Pikemminkin aika moni vittuuntuisi tosta ihan helvetin nopeasti ja vasemmiston kannatus suunnilleen puolittuisi ja ihmiset siirtyisivät järjestys maahan & räyhääjät linnaan/hirteen -mentaliteettiin.

Vierailija

JOOPA, ranttaliksi vaan, KOMUKAT sehän teidän vastauksenne on
aina ollut demokratialle !!!

ENNENVANHAAN hallitsijat tiesivät, että hävinneet oitis alkoivat juonia
ja teloitutti ne. Harmi, ettei systeemi enää ole käytössä !

Vedän takaisin rauhaan ojennetun käteni ja sammutan piippuni .......

TULKOON SOTA

KOMUKAT hirteen

"Kenet miekkamme kerran maahan lyö,se siinä on ja pysyy " !

( SOSSU = KOMUKAN hämäysnimi )

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005
Köppä
Suomen ja Ruotsin tilanteet poikkesivat huomattavasti toisistaan.

Sitä paitsi Suomessa käytettiin velkarahaa valtavia summia elvytykseen. Suomen valtion maksamat korot alkoivat nousta eksponentiaalisesti ja lisävelan korot olisivat johtaneet todelliseen katastrofiin.

Ai niin Pankkikriisin hoidosta olemme jotakuinkin samoilla laduilla.

Myönnän, että Suomen ja Ruotsin tilanteet eivät ole täysin identtiset. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Aho-Viinanen koalitio syvensi lamaa karsimalla rajusti julkisia menoja ja takertumalla yliarvostettuun markkaan, mikä vaikeutti vientiteollisuuden asemaa. Vasta markan devalvoituminen alkoi parantaa maan taloutta.

Niinpä näitä "valtavia" summia velkarahaa ei käytetty elvyttämiseen, vaan valtion tulojen supistumisen kompensoimiseen. Tulojen supistuminen johtui puolestaan siitä, että maa ajettiin aina vain syvemmälle lamaan vahvan markan politiikalla ja supistavalla talouspolitiikalla. Elvyttämisellähän tarkoitetaan julkisten menojen kasvattamista, mistä ei ollut kysymys, joten velalla yritettiin vain korjata väärän politiikan seurauksia eikä elvyttää.

Lisäksi velat eivät olleet niin valtavia, sillä esim. Ruotsin velkaantumisaste laman jälkeen oli selvästi korkeampi, kuten monen EU-maan velkaantumisaste tälläkin hetkellä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat