Norovirus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Työpaikallamme jyllää tämä otus. Tähän asti olen onnistunut välttämään sen mutta huolimatta käsidesin innokkaasta käytöstä sain tartunnan.

Lauantain ja Sunnuntain välisenä yönä luin kaikessa rauhassa kirjaa kunnes yhtäkkiä jouduin puklaamaan. En edes vessaan ehtinyt. Kaikki petivaatteet joutuivat pyykkiin kuten myös ylläni olleet alusvaatteet. Järkyttävä kokemus.

Syy miksi tätä yleensä kirjoitan on se että tämä virus tarttuu erittäin herkästi esim. kosketuspinnoista. Pitäkää varanne.
Itse alan pikkuhiljaa selvitä tästä -mehu pysyy sisällä- mutta en soisi muille tätä kokemusta. Tai korkeintaan murhaajille ja raiskaajille

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Eipä tuo noro käsidesillä vielä kuole. Jos olet sairaalassa/hoitoalalla ja olet näin pitkään pystynyt noroa välttelemään, niin se on aika hieno suoritus.

asdf
Seuraa 
Viestejä11069
Liittynyt16.3.2005
Balthasar
-- mutta en soisi muille tätä kokemusta. Tai korkeintaan murhaajille ja raiskaajille

Itse koin noroviruksen tammikuun lopulla ja voin allekirjoittaa Baltin sanat. Harvinaisen viheliäinen tauti, onneksi meni ohi muutamassa päivässä.

Vierailija

On sitä joka puolella runsaasti. Tässä vanha ketju samasta aiheesta.
Käsihygienia on edelleen paras estolääke.

*********************

Lähetetty: Per Huh 15, 2005 3:35 pm
--------------------------------------------------------------------------------

Noor kirjoitti:
Neiti, tällä hetkellä on liikkeellä kalikiviruksen aiheuttama ripulitauti (kalikiviruksella on joku uudempi nimi jota en nyt muista). Sairaanhoitopiirissämme julkaistiin siitä juuri ilmoitus. Sen itämisaika oli muistaakseni 12-24 tuntia ja se puhkeaa äkillisesti. Oireina ovat kovat vatsakrampit, vetinen uloste ja oksentelu, kuumetta voi myös olla. Oireet helpottavat yleensä viimeistään 72 tunnin päästä tartunnasta, mutta taudin sairastanut voi tartuttaa muita vielä usean päivän ajan. Tarttuu kuulemma hyvin herkästi, yleisin tartuntareitti on uloste - käsi - suu. Hyvä käsihygienia auttaa ehkäisemään.

MD kirjoitti:
J. Zahorsky on kuvannut vuonna 1929 ensimmäisen kerran kaliki-viruksen aiheuttamaksi sopivan oksennus- ja ripulitaudin, ns. talviripulin. Kyseisen taudin aiheuttajaksi tunnistettiin vuonna 1968 ns. Norwalk-agenssi, joka aiheutti silloin Yhdysvaltojen Norwalkissa laajan oksennus- ja ripuliepidemian. A. Z. Kapikian ym. totesivat vuonna 1972 elektronimikroskoopilla sen ensimmäiseksi ihmisellä tautia aiheuttaneeksi kaliki-virukseksi, jonka nimeksi on sittemmin tullut norovirus. Suomessa kaliki- (noro-) virusepidemioita on ollut ainakin vuodesta 1979 alkaen. Niiden ja tautiin sairastuneiden määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Tauti aiheuttaa kuumeisen, 1–2 päivää kestävän vatsataudin, jonka oireita ovat vatsakivut, oksennukset ja ripuli. Tauti, joka on yleensä vaaraton, tarttuu hyvin herkästi potilaiden eritteiden, niiden tahrimien pintojen ja käsien sekä vesien ja ravintoaineiden välityksellä.

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... =norovirus

Vierailija

Jos tähän threadiin eksyy lääkäri tai joku virusten kanssa tekemisissä oleva biokemisti, niin kertokaapas minulle että miksi tämä virus on aktiivinen talvella? Mikä sen toiminnan/leviämisen hillitsee kesällä?

Vierailija
Mikko_-Procyon-
Jos tähän threadiin eksyy lääkäri tai joku virusten kanssa tekemisissä oleva biokemisti, niin kertokaapas minulle että miksi tämä virus on aktiivinen talvella? Mikä sen toiminnan/leviämisen hillitsee kesällä?

Kyse on enemmänkin ihmisten kuin viruksen käyttäytymisestä. Talvella vietetään aikaa enemmän sisätiloissa - töissä, kouluissa, lastentarhoissa. On siis enemmän ja läheisempiä kontakteja ihmisten välillä mikä tietysti lisää pisara- ja kosketustartuntojen määrää.

Tuli itsekin podettua Noro tuossa joulun alla. Paska juttu - kirjaimellisesti. Ensin sairastui tarhaikäinen tyttömme, sitten minä ja sitten vaimo. Tyypillinen ketju.

Vierailija

No tuo nyt on yksi mahdollinen vaihtoehto.. Kesäaikaan todnäk suurin riski saada noro on ruuasta. Käsihygieniasta huolehtiminen on tietenkin tärkeää, mutta esim. oman lapsen kohdalla aerosolitartunta lienee todennäköisin reitti. Jos taas joku valmistaa ruokaa ja levittää sinne käsissään noron, niin mitään ei ole tehtävissä, hukkaan tuli pestyä kädet silloin. Itse olen näiden tautien kohdalla sanonut, että pitäisi mennä nuolemaan terveyskeskuksen ovenkahvaa säännöllisin väliajoin, niin saisi altisteita ja samalla vastustuskykyä Ei niiltä näytä suojaavan mikään muu kuin sairastaminen itsessään (mikä ei ole ehkä se miellyttävin vaihtoehto).

No mitenkäs sitten tämä noro on noin tehokas leviämään laitoksissa epidemioina? Kyllähän siellä käytetään samoja vessoja ym, mutta jotenkin sitä uskoisi/luulisi, että varsinkin sairaaloissa osattaisiin huolehtia hygieniasta niin hyvin, ettei näin laajoja epidemioita pääsisi taloihin itseensä syntymään (tarkoitan vierailurajoituksia ym). Muillakin työpaikoilla (ja koulut, armeijat jne) tauti leviää herkästi. Jos sille ei voi kehittää lääkettä tai rokotetta, niin olisko syytä kehittää joku parempi epidemian syntyä ehkäisevä malli? Sille voisi olla tarvetta, sillä jos tauti kestää 72h ja suositus on olla 48h viimeisten oireiden jälkeen vielä kotona, niin tuostahan tulee pitkä sairasloma! Ja koska tauti tarttuu ärhäkästi ja vielä muuntuu (eli voi sairastaa useammin vuoden aikana), niin tuolla alkaa olla kansantaloudellista merkitystä. Kun päälle pistetään flunssat, influenssat, muut sairaslomat, niin luulisi asian kiinnostavan päättäjiäkin. Ylhäältähän sen ehdotuksen pitää tulla, että kannattaako asialle tehdä jotain (siis että jotain konkreettista alkaa tapahtumaan, raha on ylimmän portaan taskussa silti).

Toisella foorumilla jo kauhistelin sitä, että jos noro leviää näin tehokkaasti terveydenhuollonkin puolella, niin lintuinfluenssat + muut uhat voivat kyllä saada todella karmaisevaa jälkeä aikaan, ellei yhtä mahatautia saada kuriin nopeammin.

(JK. On muuten aika kurja työ niillä hoitajilla, jotka joutuvat siivoamaan noron jäljet sairaaloissa.. enpä haluaisi olla niiden roolissa tällaisina aikoina. Ei voi kuin arvostaa sitä tehtyä työtä).

Vierailija

Sairaalassa olen työssä. Vaikka kuinka siellä tuodaan esiin tämä käsihygienia -ja pidän taskussani koko ajan käsidesipulloa- niin silti kun jatkuvasti joutuu koskettamaan vaikkapa ovenkahvoja niin tarttuuhan tämä. Muistaakseni tarttuu myös pisaroina eli aivastuksen kautta. Siinä ei enää auta juuri mikään ellei mennä Japanin malliin ja laiteta hengityssuoja pärställe.

Kiitos kommentoijille. Minä lähden ostamaan mehua. Nimittäin Kuopion vesilaitokselta loppuu vesi tällä menolla.

Vierailija

Tässä tämä, enempää en ehdi surffailla.
Se lukee ken jaksaa, suurinta osaa varmasti ärsytää pitkät peistaukset.

OU NOU, näyttää olevan triljoona km pitkä.

Laitetaan tuo lyhyesti: risteilevät Noro-virukset ensin. Mukavia hemmoja, kun tykkäävät laivaristeilyistäkin.

Kirjallisuusviitteistä saa lisää tietoa.

Itse en noita sairastele, vaikka joka päivä olen ainakin yhtä mahatautista kädestä pitäen tervehtinyt.

Pesen ja desinfioin käteni.

************

Lyhyesti: Risteilevät norovirukset
Lääkärilehti
2003;58(5):522
Heikki Arvilommi

Vuonna 2002 Yhdysvalloissa ilmoitettiin CDC:lle risteilyaluksilta 21 ripulitautiepidemiaa, joista peräti 9 oli norovirusten aiheuttamaa. Norovirukset (Norwalk-like) kuuluvat kalikiviruksiin. CDC:n raportissa kuvataan viiden laivan epidemioita. Monella aluksella epidemiat toistuivat peräkkäisillä risteilyillä perusteellisesta desinfektiosta huolimatta. Ilmeisesti tehokas tarttuvuus ihmisestä toiseen ja viruksen säilyminen ympäristössä olivat syynä tähän. Vasta risteilyjen keskeyttäminen lopetti epidemiat muutamassa laivassa. Tauti eli pahoinvointi, oksennukset ja vesiripuli kestää 12–60 tuntia. Itämisaika on 12–48 tuntia. Spesifistä hoitoa tai rokotetta ei ole. CDC suosittelee hyvää hygieniaa, sairaiden nopeaa eristämistä ja ahkeraa käsien pesua.

Jama 2003;289:168–9

Heikki Arvilommi

*********************

Norovirukset–hygienian haaste?

Lääkärilehti
2003;58(25-26):2855-2859
Carl-Henrik Von Bonsdorff ja Leena Maunula

Kalikivirukset

Diagnostiikan ongelmat
Norovirusinfektio
Patogeneesi ja immuniteetti
Viruksen erittyminen
Norovirusten tartuntatiet
Suomen norovirusepidemiat
Ympäristönäytteet ja niiden tutkiminen
English Summary: Noroviruses–A Challenge for Hygiene
Kirjallisuutta

Syksyllä 2002 lähes koko pohjoiselle pallonpuoliskolle levinneet poikkeuksellisen laajat kalikivirusepidemiat kiinnittivät huomiota myös Suomessa. Mm. Yhdysvaltojen risteilyalusten runsaslukuiset, sitkeät epidemiat esiintyivät usein uutisissa. Nämä erittäin yleiset ihmisen taudinaiheuttajat tunnistettiin vasta viime vuosisadan lopulla ja virallisen nimikkeistönsä ne saivat vasta viime vuonna. Nyt ihmisen kalikivirukset luokitellaan kahteen sukuun: noro- ja sapovirukset. Näistä nimenomaan norovirukset (entisiltä nimiltään PPV, SRSV, Norwalkin kaltaiset virukset) ovat osoittautuneet ripuliepidemioiden aiheuttajiksi.

Viime vuosien aikana diagnostiset menetelmät ovat kehittyneet varsinkin genomipohjaisen patogeenitunnistuksen alalla. Tämä on johtanut aikaisemmin tunnistamattomien agenssien–lähinnä virusten–löytymiseen ja karakterisointiin, jotka ovat mahdollistaneet samalla diagnostisen toiminnan. Vaikka genomin osien monistaminen on edelleen varsin kallis toimenpide lievähkön ripulitaudin aiheuttajan tunnistamiseksi, on tälle diagnostiikalle ilmennyt tarvetta nimenomaan epidemioiden selvittelyssä. Tässä tehtävässä menetelmä tarjoaakin lisäarvoa antamalla aiheuttajasta emäsjärjestykseen perustuvan sormenjäljen, joka voi olla arvokas paitsi yleisessä epidemiologisessa seurannassa, myös mahdollisen tartuntalähteen ja tartuntateiden tunnistuksessa.

Kalikivirukset
Kun elektronimikroskopian avulla 1969 tunnistettiin pieni, halkaisijaltaan noin 27 nm oleva virus potilaiden ulosteista ns. talvioksennustautiepidemian yhteydessä, ei vielä ymmärretty, että ensimmäinen ihmisen kalikivirus oli tunnistettu. Se nimettiin epidemian esiintymispaikkakunnan mukaan Norwalk-virukseksi (1). Kesti kuitenkin useita vuosia, ennen kuin viruksen perimä pystyttiin avaamaan ja sen myötä kehittämään toimiva, genomin osan monistamiseen perustuva diagnostinen menetelmä (2). Tällöin myös selvisi, että kyseessä oli kalikivirusheimon jäsen, joita tunnettiin jo eri eläinlajeilla.

Kalikivirukset ovat pieniä, pyöreitä (27–35 nm), vaipattomia positiivisäieviruksia, joiden perimä on noin 7,5 kiloemästä (3). Vasta viruksen perimän määrittäminen paljasti eri puolilla maailmaa suuren joukon erilaisia ihmisen kalikiviruksia, jotka on nyt voitu luokitella kahdeksi eri suvuksi, norovirukset (NV) (ent. Norwalkin kaltaiset) ja sapovirukset (SV) (ent. Sapporon kaltaiset) (4). Jälkimmäiset aiheuttavat ripulitautia pääasiassa pikkulapsilla, kun taas edelliset osoittautuivat maailmanlaajuisesti ripuliepidemioiden aiheuttajiksi. Tällä hetkellä norovirukset jaetaan kahteen genoryhmään, GI ja GII. Edellisiä tunnetaan toistaiseksi 7, jälkimmäisiä 8 eri genotyyppiä (5,6). Jatkossa tässä artikkelissa käsitellään lähinnä vain noroviruksia.

Diagnostiikan ongelmat
Koska enteerisiä viruksia erittyy runsaasti ulosteeseen, ovat antigeenin osoitusmenetelmät käyttökelpoisia. Kalikivirukset muodostavat kuitenkin selvän poikkeuksen, sillä kantojen väliset suuret antigeenierot aiheuttavat ongelmia kattavan tunnistuksen aikaansaamiseksi. Ensimmäiset noroviruksia tunnistavat kaupalliset EIA-kitit ovat kuitenkin ilmestyneet ja tulevat toivon mukaan helpottamaan diagnostiikkaa.

Enterovirusten genomeista löytyy täysin konservoituneita alueita, jotka mahdollistavat kaikkien tunnistuksen yhden PCR-reaktion avulla, kun taas noroviruksilla tällaista aluetta ei ole olemassa. Käytännön diagnostiikka on keskittynyt polymeraasigeenin monistamiseen. Lukuisia eri alukevaihtoehtoja on käytössä–mitkään vaihtoehdot eivät näyttäisi löytävän edes kaikkia nyt tunnettuja noroviruksia. Tilanne muuttuu vielä ongelmallisemmaksi, kun pyritään tunnistamaan virukset ympäristönäytteistä, joissa viruspitoisuus on yleensä erittäin pieni ja menetelmän herkkyys tulee määrääväksi.

Jos itse genomialueen monistus on osoittautunut vaikeaksi, niin vielä hankalampaa on monistetun emäsjakson tunnistus (varmistus). Periaatteessa se merkitsee ainakin 15 koettimen käyttöä. Käytännössä diagnostiikassa usein tyydytään (geno) ryhmätunnistukseen. Tarkempi tunnistus saadaan aikaan määrittämällä monistetun PCR-tuotteen emäsjärjestys.

Norovirusinfektio
Norovirusinfektion aikaansaamiseksi riittää noin 10–100 viruspartikkelia (7). Inkubaatioaika vaihtelee ilmeisesti viruskannasta ja annoksesta riippuen 10–48 tuntiin. Taudin alku on yleensä erittäin äkillinen, ja pahoinvointi, oksennukset, vatsakrampit ja ripuli ovat dominoivat oireet. Taudin äkillisyyttä kuvaavat lukuisat raportit ruokapöydässä tapahtuvasta oksentamisesta. Tästä julkisin esimerkki oli Yhdysvaltojen presidentin Bush vanhemman oksentaminen juhlapäivällisillä isäntänsä, Japanin pääministerin, syliin. Matala kuume, päänsärky, viluntunne ja lihaskivut ovat lisäksi usein esiintyviä oireita. Oireet häviävät tavallisimmin 12–24 tunnin kuluessa. Vaikeita nestehoitoa vaativia taudinkuvia on myös kuvattu. Usein ei kuitenkaan voida varmasti sulkea pois muiden mahdollisten samanaikaisten taudinaiheuttajien esiintymistä (esimerkiksi jätevesikontaminaation yhteydessä). Tärkeää on toisaalta myös huomata, että noin 50 % tartunnan saaneista jää oireettomaksi, vaikka virusta erittyy ulosteisiin.

Patogeneesi ja immuniteetti
Norovirusinfektion patogeneesi on melko tuntematon. Vapaaehtoiskokeissa ohutsuolen villusten rakenteessa on voitu todeta muutoksia jo vuorokauden kuluttua infektiosta. Muutokset ovat olleet hieman samanlaisia kuin rotavirusinfektiossa. Infektio rajoittuu ilmeisesti aina epiteeliin, merkkejä systeemisestä infektiosta ei ole raportoitu.

Norovirusinfektioiden yleisyyteen vaikuttaa paitsi viruskantojen runsaslukuisuus myös infektioiden jättämä puutteellinen ja lyhytkestoinen immuniteetti. Tässäkin vapaaehtoiskokeet ovat osoittaneet, että samalle norovirukselle muodostuva suojaava immuniteetti kestää vain noin puoli vuotta (8,9). On viitteitä siitä, että matalatasoinen immuniteetti voi johtaa oireiltaan jopa vaikeampaan reinfektioon. Mielenkiintoinen äskettäinen raportti näyttää osoittavan, että B-veriryhmän omaavat henkilöt ovat vähemmän alttiita norovirusinfektioille (10). Tiedossa ei ole, voisiko kyseessä olla viruksen reseptoriin liittyvä ilmiö.

Viruksen erittyminen
Infektion aikana noroviruksia muodostuu suuret määrät. Yksi potilas erittää arviolta 1010–1012 viruspartikkelia. Virusta poistuu elimistöstä sekä ulosteessa että oksennuksessa. Rajut oksennukset ja vetinen ripuli todennäköisesti edesauttavat viruksen leviämistä ymäristöön. Oksennuksen yhteydessä muodostuvat aerosolihiukkaset toimivat ilmeisesti tehokkaasti tartunnan levittäjänä. Tähän viittaa äskettäinen epidemiaselvitys, jonka mukaan hotellipäivällisten yhteydessä ruokailijoiden sairastuminen oli kääntäen verrannollista etäisyyteen pöydässään oksentaneesta vieraasta (11). Myös ripulin yhteydessä aerosolin muodostuminen voi olla runsasta, varsinkin jos samanaikaisesti ilmenee meteorismia (oma havainto). Tartuttavuuden kannalta oksennus-ripulivaihe on tärkein. Diagnostiikan kannalta on kuitenkin hyvä muistaa, että virusta erittyy ulosteeseen vielä 1–3 viikkoa sairastamisesta.

Norovirusten tartuntatiet
On arvioitu, että valtaosa norovirustartunnoista tapahtuisi kosketustartuntana ihmisestä toiseen. Viruksen lyhyen inkubaatioajan ja sekundaaritapausten yleisyyden vuoksi varsinainen tartuntalähde saattaa helposti jäädä huomaamatta.

Noroviruksia erittyy ympäristöön varsin runsaasti. Ne säilyttävät infektiokykynsä kuivilla pinnoilla ehkä viikkoja ja vedessä kuukausia (12). Teollisuusmaissa valtaosa virustuotannosta joutuu viemäriin (13). Koska puhdistuslaitosten käyttämät menetelmät eivät useinkaan vähennä virusten määrää, poistuu purkuveden mukana suuret määrät virusta vesistöihin. Tartunnat tapahtuvat siten helposti uloste- tai jätevesisaastunnan kautta. Huolimatta siitä, että norovirusten osoittaminen on työlästä, ovat ne erinomaisia hygienian merkkiaineita. Niiden esiintyminen ei välttämättä korreloidu yleisesti käytettävien hygieniaindikaattorien, kuten koliformien, enterobakteerien tai edes bakteriofagien kanssa. Tästä ovat todistuksena meilläkin useat vesivälitteiset noroepidemiat, joissa vesi on ollut mikrobiologisesti moitteetonta (14).

Kanadalaisen Paymentin tutkimuksessa suurkaupungin kotitalouksiin jaettiin suuri joukko UV-suodattimia käyttöveden suodatukseen (15). Kontrolliryhmästä UV puuttui. Voitiin osoittaa, että UV vähensi merkitsevästi sairastuvuutta ripulitauteihin. Norovirustartunta voidaan saada myös uimalla saastuneessa vedessä, esimerkiksi uimahallissa. Hallin vesi puhdistetaan klooraamalla tai otsonoimalla, ja se on siten mikrobiologisesti moitteetonta. Kuitenkin norovirusinfektion läpikäynyt toipilas voi uidessaan jättää peräänsä varsin kuuman vanan, jossa virus ei ehdi inaktivoitua ennen seuraavan uimarin saapumista paikalle. Tämä tilanne voi helposti syntyä myös uimarannoilla tai lasten kahluualtaissa (16).

Norovirus leviää helposti myös ruokavälitteisenä. Syynä voi olla joko keittiöhenkilökunnan hygienian pettäminen tai mahdollisten saastuneiden raaka-aineiden käyttö. Jälkimmäisessä tapauksessa epidemiat saattavat muodostua varsin laajoiksi, jopa kansainvälisiksi. Suomessa todettiin 1990-luvun lopulla useita norovirusepidemioita, joiden lähteeksi paljastui epidemiologisten tutkimusten perusteella eri Euroopasta maista tuodut pakastemarjat, lähinnä vadelmat (17).

Vastaavanlaisia laajoja epidemioita on kuvattu myös likaveden saastuttamien ostereiden aiheuttamina. Kaikki molluskit ovat toki alttiita likaveden kautta tapahtuvalle saastumiselle, mutta vain osterit syödään pääsääntöisesti raakoina. Muiden meren elävien aiheuttamia epidemioita syntyy, jos keittäminen tai kuumennus on jäänyt vaillinaiseksi (esim. 18.). Ostereiden välityksellä levinneitä epidemioita on sittemmin kuvattu runsaasti (19).

Suomen norovirusepidemiat
Suomessa kalikivirustutkimukset ja spesifinen diagnostiikka alkoivat vuonna 1996 ja vain vuotta myöhemmin eri viranomaistahojen yhteistyöllä saatiin aikaan tehostettu ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden seuranta, mikä varsinaisesti paljasti norovirusten yleisyyden maassamme. Tarkoitusta varten otettiin HYKS-laboratoriodiagnostiikan virologian osastolla käyttöön erityinen epidemiapaketti (F-vir-epid). Koska tällöin ei ollut selvyyttä siitä, mitä löydöksiä oli odotettavissa, ulostenäytteet tutkittiin elektronimikroskopialla sekä RT-PCR-määrityksin, jotka kattoivat noro- ja astrovirukset. Riittävän näytemäärän saamiseksi kunkin epidemian kaikki näytteet tutkittiin samaan hintaan.

Vuoden 2002 loppuun mennessä tutkimuksiin oli tullut jo yli 400 epidemian näytteet (taulukko 1). Huomattava osa näistä edusti epäiltyjä ruoka- tai vesivälitteisiä epidemioita. Lisäksi on tutkittu lukuisia sairaala- ja yhteiskuntaepidemioita, joiden kohdalla ei ole esiintynyt selkeää tartuntalähdettä. Yhden rotavirus- ja kahden astrovirusepidemian lisäksi runsaat kaksisataa epidemiaa ovat olleet norovirusten aiheuttamia. Kuviossa 1 on esitetty noroviruslöydösten ajallinen jakautuminen, josta näkyy tapausten keskittyminen kevättalveen. Poikkeuksen muodostaa vuosi 2002, jolloin tapauksia esiintyi runsaasti myös syksyllä. Vastaava epidemiologinen tilanne voitiin todeta useassa Euroopan maassa sekä Pohjois-Amerikassa. Kun näyttää siltä, että näiden epidemioiden aiheuttajana on ollut sama noroviruskanta, voidaan tilannetta verrata influenssa A-viruksen aiheuttamiin pandemioihin.

Kansanterveyslaitokselle ja Elintarvikevirastolle raportoiduista vuosittaisesta noin sadasta ruoka- ja vesivälitteiseksi epäillystä epidemiasta runsaassa kolmasosassa tapauksia näytteitä ei ole lähetetty virustutkimuksiin. Otoksen perusteella norovirusten voidaan todeta olevan yleisimpiä ripuliepidemioiden aiheuttajia. On ollut mielenkiintoista todeta, että alkuvuosina sairaalaepidemioita ei sanottavasti ilmestynyt selvittelyyn. Tietoisuus diagnostiikasta on kuitenkin levinnyt, ja viime vuosina näytteitä osastoepidemioista on tullut yhä enevässä määrin. Kolmen viime vuoden otannan perusteella voi myös päätellä, että norovirusten esiintyminen vaihtelee huomattavsti. Talvella 2000 ja syksyllä 2002 norovirukset näyttivät erityisesti vaivaavan sairaaloita. Mielenkiintoista on ollut todeta, että sairaalaepidemioissa yksi norovirustyyppi näyttää olevan selvästi yliedustettu (kuvio 2).

Lähes kaikki Suomen norovirusepidemiat on karakterisoitu myös monistetun PCR-tuotteen emäsjärjestyksen määrityksellä. Tämä noin 100 emäksen pätkä on osoittautunut varsin toimivaksi virustyypin määrityksessä. Se on erityisen arvokas tilanteissa, joissa virus myös löydetään ympäristönäytteistä.

Kun tutkimuspainotteinen epidemiapaketti nyt on melko vakuuttavasti paljastanut norovirusten ylivertaisen yleisyyden, on tutkimuspaketin sisältö tällä hetkellä ensisijaisesti rajattu vain niihin. Useammasta (3–5) potilaasta saatu näyte kuitenkin edelleen epidemiaselvittelyn kannalta vähimmäisvaatimus.

Ympäristönäytteet ja niiden tutkiminen
Epidemiaselvittely vaatii meillä eri viranomaistahojen saumatonta yhteistyötä. Tärkeää on mahdollisimman aikainen tartuntalähteen tunnistaminen ja epäilyksenalaisten ympäristönäytteiden otto. Norovirusdiagnostiikka ja varsinkin norovirusten osoittaminen ympäristönäytteistä on vaivalloista. Ilmeisesti tästä syystä laboratoriomme on toistaiseksi yksinoikeudella saanut kehitellä menetelmiä. Tästä on ollut erinomaista apua, kun tietoa potilasnäytteiden viruskannasta on voitu käyttää tehostamaan ympäristönäytteiden tutkimista. Haittapuolena voidaan pitää kasvavaa näytetulvaa, joka aiheuttaa ongelmia palvelunopeuden ylläpitämiselle (vai pitäisikö sanoa palveluhitaus?)

Ympäristönäytetutkimuksissa parhaiten soveltuva kohde on vesi. Vedessä ei juuri esiinny PCR-menetelmää häiritseviä tekijöitä, ja viruksen suhteen vettä voidaan konsentroida monta sataa kertaa. Suomella onkin melko ainutlaatuinen selvitystilasto vesiepidemioista. Kun Heinäveden laajassa epidemiassa sama virus voitiin osoittaa sekä vedestä että potilaista (20), on sen jälkeen vastaava tulos saatu vielä kuudessa muussa epidemiassa. Vesivälitteistä norovirusepidemiaa on aina syytä epäillä, jos alueellisesti alkaa esiintyä samanaikaisesti runsaasti vatsatautia. Uimavesi voi tietenkin myös toimia tartuntalähteenä, josta hyvänä esimerkkinä on äskettäinen kahluuallasepidemia Helsingissä (16).

Elintarvikkeiden viruskontaminaation selvittelyssä ongelmat ovat moninaisemmat, sillä jokainen elintarvike on ainutlaatuinen ja vaatii oman tutkimusmenetelmänsä. Ostereista ja simpukoista virukset voidaan osoittaa tyydyttävästi (19), koska nämä eläimet siivilöivät suuria määriä vettä ja rikastavat samalla virusta omaan ruoansulatuskanavaansa, jossa virus säilyy hajoamatta useita päiviä. Meillä menetelmä on ollut käytössä vuodesta 1999 lähtien ja noroviruksia on muutaman kerran voitu osoittaa maahan tuoduista ostereista.

Ympäristönäytteistä pakastemarjat ovat tarjonneet erityisen haasteen. Vasta vuonna 2002 meillä onnistuttiin ensimmäisen kerran osoittamaan virus pakastemarjoista (Maunula, julkaisematon tieto). Tällaista löydöstä ei ole raportoitu toistaiseksi maailmalta. Yleisesti voidaan sanoa, että kaikki sileäpintaiset tuoretuotteet, kuten salaatti, soveltuvat parhaiten analysoitaviksi, koska niiden pinnalta voidaan huuhtoa mahdollinen virus saamatta mukaan kasvikudoksia tai -nesteitä.

Elintarvikkeet samoin kuin vesi ovat tuotteita, joiden turvallisuus on tärkeä kaikille. Kuluttajana emme helposti hyväksy niiden aiheuttavan meille tautia–olkoonkin, ettei se olisi ripulia kummempi. Tämän päivän elintarviketuotanto on monessa suhteessa aikaisempaa turvallisempaa. Toisaalta erittäin suuret sarjat–olivat ne sitten perustuotteita tai valmisruokia–yhdistettyinä laajaan kansainväliseen levitykseen johtavat kontaminaation sattuessa helposti mittaviin epidemioihin. Tätä riskiä kartoittamaan on viime vuosina kerätty EU-rahoituksen turvin oikea-aikainen eurooppalainen norovirusgeenipankki, jonka tarkoituksena on mahdollistaa nopea kansainvälisten epidemioiden ja mahdollisten kontaminoituneiden elintarvikkeiden tunnistaminen. Virussaastuneet pakastemarjat ja osterit ovat tästä jo hyvä esimerkki. Juuri nyt pankkia käytetään käynnissä olevaan syksyn 2002 epidemiakauden kantojen vertailuun.

Vesi- ja ruokavälitteisten epidemioiden selvittelyssä on syytä vielä korostaa saumattoman yhteistyön merkitystä eri viranomaistahojen välillä. Suomessa tällaisen yhteistyön tuloksena luotu raportointi- ja toimintamalli on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Samalla näyttäisi myös yleinen valmius ripuliepidemioiden selvittelyyn lisääntyneen. Tämä onkin merkityksellistä, kun pyritään ymmärtämään noroviruksen moninaiset tiet. Niiden leviämisen näennäinen helppous on joka tapauksessa haaste teollisuusmaiden hygieniatason ylläpitämiselle.

English Summary: Noroviruses–A Challenge for Hygiene
In Finland the diagnostics of noroviruses have been available for the investigation of viral gastroenteritis since 1997. This study reports the findings of norovirus outbreak investigations. Noroviruses have caused 56 % of the more than 400 outbreaks of viral gastroenteritis from which stool samples have been obtained (table 1). Especially outbreaks in hospitals and in the armed forces are common. It is worth noting, that all 11 outbreaks recorded at health spas were caused by noroviruses.

Noroviruses spread easily by direct contact. However, food and water are often also a vehicle for the virus. The sensitive RT-PCR methodology used for norovirus identification offers the possibility of analysing environmental samples as well. The first successful identification of the noroviruses in water and foodstuff as a source of outbreaks offers new possibilities for environmental virology. It brings to light the importance of close collaboration between the different authorities and disciplines for successful outbreak investigation.

Kirjallisuutta
1 Kapikian A, Wyatt R, Dolin R, Thornhill TS, Kalica AR, Chanock RM. Visualization by immune electron microscopy of a 27 nm particle associated with acute infectious nonbacterial gastroenteritis. J Virol 1972;10:1075–81.

2 Xi JN, Graham DY, Wang KN, Estes MK. Norwalk virus genome cloning and characterization. Science 1990;250:1580–3.

3 Green KY, Chanock RM, Kapikian AZ. Human caliciviruses. Kirjassa: Knipe DM, Howley PM, toim. Fields Virology. 4. painos. Philadelphia: Lippincott Williams & Wilkins 2001;841–74 vol 2.

4 Green KY, Ando T, Balayan MS ym. Taxonomy of the caliciviruses. J Infect Dis 2000;181:S322–30.

5 Ando T, Noel JS, Fankhauser RL. Genetic classification of "Norwalk-like viruses". (Review) (89 refs). J Infecti Dis 2000;181:S336–48.

6 Vinje J, Green J, Lewis DC, Gallimore CI, Brown DW, Koopmans MP. Genetic polymorphism across regions of the three open reading frames of "Norwalk-like viruses". Arch Virol 2000;145:223–41.

7 Kapikian AZ. Overview of viral gastroenteritis. (Review) (38 refs). Arch Virol Supplementum 1996;12:7–19.

8 Noel JS, Ando T, Leite JP ym. Correlation of patient immune responses with genetically characterized small round-structured viruses involved in outbreaks of nonbacterial acute gastroenteritis in the United States, 1990 to 1995. J Med Virol 1997;53:372–83.

9 Hale AD, Lewis DC, Jiang X, Brown DW. Homotypic and heterotypic IgG and IgM antibody responses in adults infected with small round structured viruses. J Med Virol 1998;54:305–12.

10 Hutson AM, Atmar RL, Graham DY, Estes MK. Norwalk virus infection and disease is associated with ABO histo-blood group type. Journal of Infectious Diseases 2002;185:1335–7.

11 Marks PJ, Vipond IB, Carlisle D, Deakin D, Fey RE, Caul EO. Evidence for airborne transmission of Norwalk-like virus (NLV) in a hotel restaurant. Epidemiol Infect 2000;124:481–7.

12 Anonymous. From the Centers for Disease control and Prevention. Norwalk-like virus outbreaks at two summer camps Wisconsin, June 2001. JAMA 2001;286:1172.

13 von Bonsdorff C-H, Maunula L, Rimhanen-Finne R, Hänninen M-L, Lahti K. Hygienic risk assessment by monitoring pathogens in municipal sewage. Water Science and Technology 2002;2:23–8.

14 Miettinen IT, Zacheus O, von Bonsdorff CH, Vartiainen T. Waterborne epidemics in Finland in 1998–1999. Water Science & Technology 2001;43:67–71.

15 Payment PaT, M. Detection and quantitation of human enteric viruses in wastewaters: increased sensitivity using human immune serum globulin-immunoperoxidase assay on MA-104 cells. Can J Microbiol 1987;33:568–70.

16 Pönkä A, Kalso S, Maunula L, von Bonsdorff C-H. Pirkkolan uimalammikon välittämä virusepidemia. Suom Lääkäril 2002;25–26:2765–8.

17 Pönkä A, Maunula L, von Bonsdorff C-H, Lyytikäinen O. An outbreak of calicivirus associated with consumption of frozen raspberries. Epidemiol Infect 1999;123:469–74.

18 Kingsley HD, Meade GK and Richards GP. Detection of both hepatits A and Norwalk-like virus in imported clams associated with food-borne illness. Appl Environ Microbiol 2002;68:3914–18.

19 Lees DN. Viruses and bivalve shellfish. Int J Food Microbiol 2002;59:81–116.

20 Kukkula M, Maunula L, Silvennoinen E, von Bonsdorff CH. Outbreak of viral gastroenteritis due to drinking water contaminated by Norwalk-like viruses. J Infect Dis 1999;180:1771–6.

Kirjoittajat Carl-Henrik von Bonsdorff LKT, professori HYKS-Laboratoriodiagnostiikka Haartman-instituutti, virologian osasto Leena Maunula FT, mikrobiologi HYKS-Laboratoriodiagnostiikka

--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll15470 (A3252855)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto

Vierailija
Balthasar
Piti erikseen kirjautua sisään. Kiitos MD. Suukkoa tuskin huolit mutta iso rutihalaus ehkä kelpaisi?

Miksi en huolisi? Tekisi hyvää toista viikkoa jatkuneiden 10 tuntisten päivien piristykseksi.

Onneksi torstain ja perjantain olen Tampereen lääkäripäivillä ja siellä on kaikkea kivaa ja 30.3 lähden Ylläkselle hiihtelemään ja kylpylään nautiskelemaan.

Baci e abbracci mio caro

Vierailija

Voi Balttia. Inhottava tauti, edelleenkin ihmettelen että miksi moinen sietää olla olemassa. Julmaa.

Viimeisestä norostani on aikaa juuri sen verran, kun mitä viimeksi aiheesta kirjoittelin, elikkä reippahasti yli vuoden. Onnekas olen kun en ole sitä saanut, vaikka se on osastoilla jyllännyt ahkerasti.

Koita Baltti pärjäillä. Eipä edes Kuopiosta vesi kesken lopu vaikka kuinka ryystät! Ja jos loppuu, tule hakemaan täältä helsingistä lisää, mä piffaan! ;D

Vierailija
Neiti
Voi Balttia. Inhottava tauti, edelleenkin ihmettelen että miksi moinen sietää olla olemassa. Julmaa.

Viimeisestä norostani on aikaa juuri sen verran, kun mitä viimeksi aiheesta kirjoittelin, elikkä reippahasti yli vuoden. Onnekas olen kun en ole sitä saanut, vaikka se on osastoilla jyllännyt ahkerasti.

Koita Baltti pärjäillä. Eipä edes Kuopiosta vesi kesken lopu vaikka kuinka ryystät! Ja jos loppuu, tule hakemaan täältä helsingistä lisää, mä piffaan! ;D

Neitiä halin myös.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat