Mitä pahuus on

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

0501190 kirjoitti:
Ihminen pystyy hyvään ja pahaan. Voimme tehdä omia valintoja. Raamatun mukaan meidät loi Jumala. Nyt olemme siinä tilanteessa, että kohta voimme luoda oman "ihmisemme" eli tekoälyn.
Voiko tekoäly ajatella kuten me? Ihmisellähän on kyky tehdä hyvää ja pahaa. Mutta mitä tekoäly tekee, sitten kun se saa tietoisuuden? Vai onko se edes mahdollista?

Mietin, että jos tekoäly joskus saa tietoisuuden, voiko se olla jotain muuta mitä ihmisellä on? Eli valinta.

Tiedän, että esim. muurahaisilla ei ole valintaa, vaan geeneissä määritellyt toimenpiteet.

Mitä tapahtuu kun tekoäly kehittää tietoisuuden? Mitä tietoisuus edes on? Pystymmekö edes ajattelemaan toisenlaista tietoisuutta mitä meillä on? Ehkä mekin vain toimimme miten geenit sanovat? Mutaatio geeneissämme on vain kiihtynyt.

Olemmeko todellakin se ensimmäinen tietoisuuteen asti kehittynyt laji?

Onko tässä mitään pointtia?

Olisi mielenkiintoista kuulla "tietellisestä" näkökulmasta kerrottuna mitä pahuus on.
Onko sitä olemassakaan, vai onko kyseessä vain yksilön valinta, jota
ympäristö pitää vääränä tai huonona.
Onko ihminen syntyessään ja eläessään neutraali olento tällaiselle ilmiölle ?
Onko pahuutta olemassakaan, vai onko se vain jokin yhteisön tekemä normi?
Eri kulttuureissa pahuus, voi olla eri asia ( toisessa tietyt asiat hyväkstään, toisissa tuomitaan ).
Mutta " pahuudella" on varmaan myös eri asteita.
Toivoisin, että tätä kommentoitaisiin, ns. tieteellisetä näkökulmasta.
Uskovaiset älkööt vaivautuko, koska heidän näkemyksensä on jo tiedossa.
Eli onko vain eri näkökulmia?
Mikä synnyttää ihmisessä halun tehdä " hyviä / pahoja " asioita ?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Pahuus on sitä, että pyrkii tietoisesti tuhoavaan toimintaan rakentavan sijaan, jotta lisäisi kärsimystä ja epäjärjestystä ja muita pahuuden ilmentymiä todellisuuteen jokaisen koettavaksi.

Hyvyys pyrkii päinvastaiseen.

Suurin osa tämänhetkisistä johtajista, maailmanlaajuisesti, ovat joko tietoisesti tai tiedostamattaan pahoja.

Tyhmyys on taas pahuuden lieveilmiö, ja tarkoittaa sitä, että koska ei ymmärrä parempaa, tekee teoillaan tuhoavaa toimintaa, vaikka luulee rakentavansa jotakin. Monet todella ystävälliset ja hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tyhmyydestään johtuen todellisuudessa pahan kätyreitä.

Paha tuhoaa, ja pyrkii kaiken tuhoon, hyvä rakentaa, ja pyrkii täydelliseen harmoniaan.

Itsekkyys on aina pahasta, koska siinä oma etu asetetaan muiden edun edelle silläkin edellytyksellä, että muut kärsivät siinä tilanteessa suhteessa enemmän kuin oma etu tuottaa sen haalijalle.

Paha ei ole hyvä asia.

Vierailija

Luonnontieteiden näkökulmasta pahuutta ei ole olemassakaan, eikä myös hyvyyttä. Se menee käsitteenä ihmistieteiden alle. Kenties tehokkain tapa tutkia pahuuden olemusta on tarkastella asiaa evoluutiopsykologian ja sosiologian kannalta.

Evoluutiopsykologian kannalta pahuuskäsite ja muut moraalinormit ovat jonkun yhteisön selviämiskykyä kohentavia asioita. Jos ajattelette asioita mitä ihminen luonnostaan pitää pahoina niin ne korreloivat aika hyvin laumaa tuhoavan käytöksen kanssa. Se että pidämme jotain pahana suhtautuu lauman selviytymistä heikentävään käytökseen (tai vastaavaan) samalla tavalla kuin seksuaalinen intohimo suhtautuu potentiaalisen kumppanin lisääntymiskykyyn.

Vierailija

Pahaa on kaikki mikä aiheuttaa tuskaa, murhetta tai ahdistusta. Kaikki paha ei kuitenkaan ole moraalisesti pahaa, ts. väärin. jos vaikkapa Jumala rankaisee pahoja aiheuttamalla näille pahaa, se ei ole kuitenkaan moraalisesti pahaa.

Vierailija

Minusta pahuus on monisyinen juttu, jonka me kaikki luulemme tietävämme ja katselemme vain omasta näkökulmasta ja leimaamme toisemme. Minäkin. Ja sinä myös. Juuri sinä.

Yritän kuvata tilannetta vertauksin, kuin Jeesus, paitsi ilman partaa ja seuraajia. Mutta kuitenkin.

Kuvitellaan talo, jossa on lukuisia vipuja, jotka ovat osana sokkelomaista taloa, joka on valtava. Taloon laitetaan ihmisiä. Kaikille heille kerrotaan, että jokin vipujen kombinaatio aukaiseen jonkin oven, ja että moniinkin oviin saattaa olla järjestys, sama järjestys voi avata myös useita ovia. Jokaisen vivun vääntäminen antaa sähköiskun. Vivun vääntäjä ei koskaan tiedä onko joku toinen vääntämässä vipua, eikä näe kaikkia ovia. Hän ei siis tiedä, jos hänen vipunsa aukaisi jonkun oven tai sulki sen, tarkistaminenkaan ei onnistu, koska joku on voinut hänen poissaollessaan kääntää jotain vivuista.

*Ensimmäiselle ryhmälle kerrotaan, että talon ulkopuolella on avaruus, jonne kuolee. Oven aukaisu tappaa kaikki sisälläolijat.
*Toiselle ryhmälle taas kerrotaan, että tilanne on päinvastoin, talo onkin oikeasti Scrödingerin laatikko, josta täytyy päästä ulos ennen kuin jokin tietty atominydin hajoaa ja vapauttaa vaarallista myrkkykaasua, joka tappaa kaikki sisälläolijat.
*Kolmannelle osalle ihmisistä kerrotaan, että vapautuneille on vain luvassa rahaa. Sisällä talossa voi viettää miten paljon aikaa tahansa, mutta ulkona odottaa iso kasa rahaa, jonka määrä kasvaa sitä mukaa mitä enemmän on kokeillut erilaisia kombinaatioita vipuja: tahto vapautua ja palkintoon keskittyminen yhdistetään "yritteliäisyyteen".
*Neljännelle osalle kerrotaan että ovia ei saa auki ja vivuista saa pelkän sähköiskun. Taloa ei voida raijata ulkoavaruuteen, eikä palkintoa ole. Ovet eivät yksinkertaisesti avaudu, ja testissä seurataan ainoastaan ihmisten reagointia kun nämä kohtaavat erilaisia uskonnollisia ajatuksia

[size=75:rr24w8hz]Niin, pahuus onkin aivan eriasia, silloin kun se riippuu todellisuudesta ja silloin kun se johtuu motiiveista. Jos otamme motiivit lähtökohdaksi, voimme tehdä pahan teon mutta hyvä tarkoituksemme johtaa oikeaan tekoon. Tällöin se että jollain on väärä käsitys todellisuudesta ei merkitse.
=Jos tuhoat yrittäessäsi pelastaa, olet omannut väärän tiedon mutta et ole paha.
Jos taas pahuus riippuu lopputuloksesta, niin se mitä luulemme tietävämme ja tavoitteemme eivät ratkaise.
=Jos yritämme tuhota mutta pelastammekin, olemme silti hyviä.[/size:rr24w8hz]

Valitse siinä sitten, joka tapauksessa todellisuutemme on kuin tuo talo -paitsi että siinä vaihtoehtoja on enemmän (ja ne kaikki kyllä väittävät olevansa täysin varmasti oikeassa. Kyllä Jeesus, Allah tai jokin instituutio tietää ihmistä paremmin!) Henkilökohtaisesti pahuus tarkoittaa sitä että pakottaa toiset valitsemaan saman noista vaihtoehdoista kuin minkä itse on ottanut. Sanoo, paitsi että "olet väärässä kannassasi tuohon ja tuohon ilmiöön"(joka on mielstäni perustellusti tehtynä erinomainen asia ja huonosti tehtynä valehtelua, riippumatta siitä miten luulee koska "olisi pitänyt tietää" -ehto sanoo minusta jotain.) MYÖS "olet paha tuon vuoksi". Kannatan siksi enemmän "taustamotivaatiota". Ihminen voi minusta olla väärässäkin olematta paha. Toisille se taitaa olla mahdotonta(jos kantasi ilmiöön nimeltä Jeesus on väärä, olet paha ja ansainnut rangaistuksen jne...)

Vierailija
squirrel
Minusta pahuus on monisyinen juttu, jonka me kaikki luulemme tietävämme ja katselemme vain omasta näkökulmasta ja leimaamme toisemme. Minäkin. Ja sinä myös. Juuri sinä.

Yritän kuvata tilannetta vertauksin, kuin Jeesus, paitsi ilman partaa ja seuraajia. Mutta kuitenkin.

Kuvitellaan talo, jossa on lukuisia vipuja, jotka ovat osana sokkelomaista taloa, joka on valtava. Taloon laitetaan ihmisiä. Kaikille heille kerrotaan, että jokin vipujen kombinaatio aukaiseen jonkin oven, ja että moniinkin oviin saattaa olla järjestys, sama järjestys voi avata myös useita ovia. Jokaisen vivun vääntäminen antaa sähköiskun. Vivun vääntäjä ei koskaan tiedä onko joku toinen vääntämässä vipua, eikä näe kaikkia ovia. Hän ei siis tiedä, jos hänen vipunsa aukaisi jonkun oven tai sulki sen, tarkistaminenkaan ei onnistu, koska joku on voinut hänen poissaollessaan kääntää jotain vivuista.

*Ensimmäiselle ryhmälle kerrotaan, että talon ulkopuolella on avaruus, jonne kuolee. Oven aukaisu tappaa kaikki sisälläolijat.
*Toiselle ryhmälle taas kerrotaan, että tilanne on päinvastoin, talo onkin oikeasti Scrödingerin laatikko, josta täytyy päästä ulos ennen kuin jokin tietty atominydin hajoaa ja vapauttaa vaarallista myrkkykaasua, joka tappaa kaikki sisälläolijat.
*Kolmannelle osalle ihmisistä kerrotaan, että vapautuneille on vain luvassa rahaa. Sisällä talossa voi viettää miten paljon aikaa tahansa, mutta ulkona odottaa iso kasa rahaa, jonka määrä kasvaa sitä mukaa mitä enemmän on kokeillut erilaisia kombinaatioita vipuja: tahto vapautua ja palkintoon keskittyminen yhdistetään "yritteliäisyyteen".
*Neljännelle osalle kerrotaan että ovia ei saa auki ja vivuista saa pelkän sähköiskun. Taloa ei voida raijata ulkoavaruuteen, eikä palkintoa ole. Ovet eivät yksinkertaisesti avaudu, ja testissä seurataan ainoastaan ihmisten reagointia kun nämä kohtaavat erilaisia uskonnollisia ajatuksia

[size=75:1m7xvkqr]Niin, pahuus onkin aivan eriasia, silloin kun se riippuu todellisuudesta ja silloin kun se johtuu motiiveista. Jos otamme motiivit lähtökohdaksi, voimme tehdä pahan teon mutta hyvä tarkoituksemme johtaa oikeaan tekoon. Tällöin se että jollain on väärä käsitys todellisuudesta ei merkitse.
=Jos tuhoat yrittäessäsi pelastaa, olet omannut väärän tiedon mutta et ole paha.
Jos taas pahuus riippuu lopputuloksesta, niin se mitä luulemme tietävämme ja tavoitteemme eivät ratkaise.
=Jos yritämme tuhota mutta pelastammekin, olemme silti hyviä.[/size:1m7xvkqr]

Valitse siinä sitten, joka tapauksessa todellisuutemme on kuin tuo talo -paitsi että siinä vaihtoehtoja on enemmän (ja ne kaikki kyllä väittävät olevansa täysin varmasti oikeassa. Kyllä Jeesus, Allah tai jokin instituutio tietää ihmistä paremmin!) Henkilökohtaisesti pahuus tarkoittaa sitä että pakottaa toiset valitsemaan saman noista vaihtoehdoista kuin minkä itse on ottanut. Sanoo, paitsi että "olet väärässä kannassasi tuohon ja tuohon ilmiöön"(joka on mielstäni perustellusti tehtynä erinomainen asia ja huonosti tehtynä valehtelua, riippumatta siitä miten luulee koska "olisi pitänyt tietää" -ehto sanoo minusta jotain.) MYÖS "olet paha tuon vuoksi". Kannatan siksi enemmän "taustamotivaatiota". Ihminen voi minusta olla väärässäkin olematta paha. Toisille se taitaa olla mahdotonta(jos kantasi ilmiöön nimeltä Jeesus on väärä, olet paha ja ansainnut rangaistuksen jne...)


Orava vain filosofoi. EvoFilosofointi ei tuo asiaan mitään lisäarvoa.

Vierailija

Itse pidän pahan määritelmässä ensisijaisena tekojen seurauksia enkä niinkään mitä on tarkoittanut. Jos koira puree viatonta ihmistä niin on tämä koira paha riippumatta siitä kuinka tämä koira on päätynyt tällaiseen tekoon. Eli pahuus/hyvyys ei minusta ole pelkästään inhimillinen ominaisuus, vaan määrittelisin pahuuden utilitaristiselta kannalta eli teko on hyvä jos sen kokonaishyöty on positiivinen.

Sen sijaan utiliteetin käsitettä voidaan soveltaa vain koskemaan ihmistä tai ihmisen veroisia eläimiä (mm. simpansit, delfiinit, yms.). Eli jos susi tappaa luonnossa peuran ei tämä tee sudesta tietenkään pahaa taikka hyvää.

Eli todellakin maailmassa on hirvittävän paljon sellaista pahuutta, jossa tekijä tarkoittaa hyvää. Vielä kammottavampaa on että vallitsevan moraalisen käsityksen mukaan (joka siis todellakaan ei ole utilitarismi!), ihmiset eivät edes miellä tätä pahuudeksi. Usein typeryys on pahuuden vaarallisin muoto (Pelkästään Kiinassa on tapettu liki 100 miljoonaa ihmistä siinä uskossa että rakennetaan "parempaa" yhteiskuntaa).

Hankalampi ja osin kulttuuristakin riippuvainen kysymys tietenkin on kuinka näitä utiliteetteja sitten pitäisi ynnätä. Modernissa yhteiskunnassa lienee selkeää että ihmisen henkeä ja perustarpeita (ihmisoikeuksia) voidaan pitää korvaamattoman arvokkaina eikä tässä suhteessa kulttuurirelativismille ole sijaa. Eli on täysin oikein että meillä valistuneilla länsimaalaisilla on oikeus vaatia myös primitiivisempiä kulttuureja (esim. Pohjois-Korea, Kiina, Venäjä) noudattamaan tätä periaatetta. Ihmisen henki on yhtä arvokas asuipa hän sitten Tshetsheniassa tai Turussa.

Viimekädessä teon hyvyyden arvoittaja on siis ihminen. Tämä ei tietenkään sano etteikö tätä voisi tieteellisesti tutkia. Erityisesti evoluutioekologian avulla voidaan ymmärtää paljon sellaisia asioita mitä ihmiset noin keskimäärin tykkäävät arvostaa hyvinä.

Vierailija

Itse pidän hyvyyden ja pahuuden käsitteitä triviaaleina, hyvyys voittaa jokatapauksessa koska historia on voittajien kirjoittamaa. Ainoa paha asia mikä tulee mieleen on vaatia toiselta jotain mitä ei itselle hyväksyisi.

Jotta tähänkin saataisiin edes etäistä tieteellistä kredibiliteettiä pitää tietysti vetää Stephen Hawkingin lausahdus peliin. "The greatest enemy of knowledge is not ignorance, it is the illusion of knowledge."
Tosiaan, voisi luulla että "pahat pyrkimykset" saavat polttoainetta ihmisten luuloista. Jesse voivotteli tätä ristillä, ja Sokrates vaati aikoinaan ihmisiltä perusteluja.

Vierailija

Ihmisen itsekkyys on pahuutta, ja jos on valtaa niin pahuudelle ei ole rajoja.
Myös pelko tulee mukaan, kun pelätään ollaan valmiita tuhomaan toisia vain sen takia etteivät he mahdollisesti tule vaaralliseksi.

Stalinhan tappoi myös lähipiirinsä ihmisiä epäillessään heitä vallantavoittelusta, näin myös monet muut ovat tehneet, jos se on ollut mahdollista.
Valta ja vallankäyttö on siis pahuutta, mitä enemmän valtaa sitä enemmän pahuutta.

Luonnonkatasroveissa kuolee paljon ihmisiä, mutta pahuutta siinä ei voi sanoa olevan, pahuus on vain ihmisen ominaisuus..

Vierailija
teijoster
squirrel
Minusta pahuus on monisyinen juttu, jonka me kaikki luulemme tietävämme ja katselemme vain omasta näkökulmasta ja leimaamme toisemme. Minäkin. Ja sinä myös. Juuri sinä.

Yritän kuvata tilannetta vertauksin, kuin Jeesus, paitsi ilman partaa ja seuraajia. Mutta kuitenkin.

Kuvitellaan talo, jossa on lukuisia vipuja, jotka ovat osana sokkelomaista taloa, joka on valtava. Taloon laitetaan ihmisiä. Kaikille heille kerrotaan, että jokin vipujen kombinaatio aukaiseen jonkin oven, ja että moniinkin oviin saattaa olla järjestys, sama järjestys voi avata myös useita ovia. Jokaisen vivun vääntäminen antaa sähköiskun. Vivun vääntäjä ei koskaan tiedä onko joku toinen vääntämässä vipua, eikä näe kaikkia ovia. Hän ei siis tiedä, jos hänen vipunsa aukaisi jonkun oven tai sulki sen, tarkistaminenkaan ei onnistu, koska joku on voinut hänen poissaollessaan kääntää jotain vivuista.

*Ensimmäiselle ryhmälle kerrotaan, että talon ulkopuolella on avaruus, jonne kuolee. Oven aukaisu tappaa kaikki sisälläolijat.
*Toiselle ryhmälle taas kerrotaan, että tilanne on päinvastoin, talo onkin oikeasti Scrödingerin laatikko, josta täytyy päästä ulos ennen kuin jokin tietty atominydin hajoaa ja vapauttaa vaarallista myrkkykaasua, joka tappaa kaikki sisälläolijat.
*Kolmannelle osalle ihmisistä kerrotaan, että vapautuneille on vain luvassa rahaa. Sisällä talossa voi viettää miten paljon aikaa tahansa, mutta ulkona odottaa iso kasa rahaa, jonka määrä kasvaa sitä mukaa mitä enemmän on kokeillut erilaisia kombinaatioita vipuja: tahto vapautua ja palkintoon keskittyminen yhdistetään "yritteliäisyyteen".
*Neljännelle osalle kerrotaan että ovia ei saa auki ja vivuista saa pelkän sähköiskun. Taloa ei voida raijata ulkoavaruuteen, eikä palkintoa ole. Ovet eivät yksinkertaisesti avaudu, ja testissä seurataan ainoastaan ihmisten reagointia kun nämä kohtaavat erilaisia uskonnollisia ajatuksia

[size=75:262rkh1a]Niin, pahuus onkin aivan eriasia, silloin kun se riippuu todellisuudesta ja silloin kun se johtuu motiiveista. Jos otamme motiivit lähtökohdaksi, voimme tehdä pahan teon mutta hyvä tarkoituksemme johtaa oikeaan tekoon. Tällöin se että jollain on väärä käsitys todellisuudesta ei merkitse.
=Jos tuhoat yrittäessäsi pelastaa, olet omannut väärän tiedon mutta et ole paha.
Jos taas pahuus riippuu lopputuloksesta, niin se mitä luulemme tietävämme ja tavoitteemme eivät ratkaise.
=Jos yritämme tuhota mutta pelastammekin, olemme silti hyviä.[/size:262rkh1a]

Valitse siinä sitten, joka tapauksessa todellisuutemme on kuin tuo talo -paitsi että siinä vaihtoehtoja on enemmän (ja ne kaikki kyllä väittävät olevansa täysin varmasti oikeassa. Kyllä Jeesus, Allah tai jokin instituutio tietää ihmistä paremmin!) Henkilökohtaisesti pahuus tarkoittaa sitä että pakottaa toiset valitsemaan saman noista vaihtoehdoista kuin minkä itse on ottanut. Sanoo, paitsi että "olet väärässä kannassasi tuohon ja tuohon ilmiöön"(joka on mielstäni perustellusti tehtynä erinomainen asia ja huonosti tehtynä valehtelua, riippumatta siitä miten luulee koska "olisi pitänyt tietää" -ehto sanoo minusta jotain.) MYÖS "olet paha tuon vuoksi". Kannatan siksi enemmän "taustamotivaatiota". Ihminen voi minusta olla väärässäkin olematta paha. Toisille se taitaa olla mahdotonta(jos kantasi ilmiöön nimeltä Jeesus on väärä, olet paha ja ansainnut rangaistuksen jne...)


Orava vain filosofoi. EvoFilosofointi ei tuo asiaan mitään lisäarvoa.

Älä provosoi. Ei sinua täällä kuitenkaan kuunnella.

Vierailija

Tässäkin keskustelussa ihmiset määrittelevät pahuudeksi sellaiset asiat mitkä on heidän mielestään moraalisesti väärin. Pahuus on siis niitä asioita jotka on moraalisesti väärin. Mitään universaalia moraalia ei ole olemassa vaan yhteisöhän aika pitkälle itse määrittelee eettiset arvonsa. Osa moraalisista asioista sanelee ihan käytäntä (esim. miksi toisilleen läheistä sukua olevat ihmiset eivät saa tehdä lapsia), mutta paljon tulee jostain muualta.

Kyllä minusta pahuus on olemassa vaikka se on yhteisön tekemä normi. Se mitä pahuus on sitten riippuu, että keneltä kysytään. Esim. vertauksena voisi heittää kauneuden. Kyllä kauneutta on maailmassa olemassa. Se mikä on kaunista riippuu siitä keneltä sitä tiedustellaan.

Vierailija

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahuus

"Pahuus on moraalinen käsite, joka tarkoittaa yleisesti kaikkea sitä, minkä ihminen mieltää vääräksi. Pahuuden vastakohtana pidetään hyvyyttä.

Useimmissa kulttuureissa pahuutta käytetään kuvaamaan tekoja, joiden ajatellaan aiheuttavan kärsimystä ja kuolemaa joko suoraan tai välillisesti. Pahuuden käsitteen merkitys konkreettisina tekoina vaihtelee kuitenkin suuresti kulttuurista toiseen. "Hyvä vastaan paha" -dualismi ilmenee tavalla tai toisella useimmissa kulttuureissa. Se kuvaa tiettyä ihmisen käyttäytymisen moraalista hierarkiaa, jonka ääripäitä hyvä ja paha ovat.

Pahuus voidaan ymmärtää joko subjektiivisena asiana (katso moraalinen relativismi) tai sitten sen voidaan väittää olevan jotain objektiivisesti olevaa (katso eettinen objektivismi). Joskus hyvyys ja pahuus nähdään toistensa olemassaolon edellytyksinä.

Pahuutta pidetään yleensä puhtaasti inhimillisenä piirteenä, sillä eläimillä ei ole voitu osoittaa taipumuksia pahuuteen. Vaikka näennäisesti eläimet saattavat käyttäytyä moraalisesti ajatellen tavalla, jota ihmiset kutsuvat pahaksi, niin kyse on kuitenkin vaistojen sanelemasta käytöksestä vailla inhimillisiä määritteitä. Joskus on käytetty nimitystä "koiramoraali" sellaisesta moraalista, jossa ollaan niin kauan kilttejä, kun isäntä (tai muu tarkkailija) on paikalla.

Aasiassa käytetään jin ja jang -kuvioita kuvaamaan hyvän ja pahan vuorovaikutusta ikuisena piirileikkinä, jossa kumpikaan ei pääse niskan päälle."

Vierailija
teijoster
Pahaa on kaikki mikä aiheuttaa tuskaa, murhetta tai ahdistusta. Kaikki paha ei kuitenkaan ole moraalisesti pahaa, ts. väärin. jos vaikkapa Jumala rankaisee pahoja aiheuttamalla näille pahaa, se ei ole kuitenkaan moraalisesti pahaa.



Eikö? Miksi Jumala saa olla paha?

EDIT:

Aasiassa käytetään jin ja jang -kuvioita kuvaamaan hyvän ja pahan vuorovaikutusta ikuisena piirileikkinä, jossa kumpikaan ei pääse niskan päälle."

Ei ne ole hyvä ja pahaa symboloivia, vaan enemmänkin rakentavaa ja tuhoavaa voimaa. Aktiivista ja passiivista. Dynaamisuutta ja statiikkaa.
Ja niiden toisiinsa kietoutumista.

Hyvä ja paha ovat sinänsä subjektiivisia sanoja, mutta on olemassa rakentavia ja tuhoavia tekoja ja voimia, ja tietoisesti tuhoamiseen pyrkiminen on mielestäni jonkinasteista pahuutta, ja typeryyttä samanaikaisesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat