Kuoleman läheisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Maukalla asuu "kesämökin" naapurissa 84 vuotias saksalainen pappa viisikyppisen vaimonsa kanssa. Heillä oli ongelmia talon remontissa ja joutuivat asumaan toista viikoa ilman ovia ja ikkunoita (hyttyset syö hengiltä) koska tavarantoimittaja ei tehnyt diiliä valmiiksi ajoissa ja osa muista töistä oli tehty väärin. Kävin keskustelemassa tavarantoimittajalle. Ovet ja ikkunat tuli seuraavana päivänä. Neuvoin myös maksuehdoista ynnä muusta käytännön jutuista sekä miten pidetään kurkkuote tavarantoimittajasta.

Naapui kutsui sitten teranssilleen eräänä iltana Maukan vaimoineen grillailemaan. Loppuillasta emmännät häipyivät omille teilleen ja me jäimme terassille jutustelemaan, juomaan punkkua ja särpimään saksalaista voimakasta juustoa.

Jossain vaiheessa iltaa kaveri kuitenkin mainitsi, että on mahdollista ettei enää tule ensi vuonna viettämään talvea. Menin hämillenin koska mieleltään heppu tuntuu tosi skarpilta ja moniuloitteiselta ihmiseltä.
Kuoleman läheisyys oli jotenkin läsnä, mutta kaveri ei siitä itse tuntunut piittaavan. Selitti että haluaa vain järjestää vaimolleen asianmukaiset oltavat lähtönsä jälkeen jottei edellisestä avioliitosta olevat lapset vie kaikkea. Kaveri on pitkän uran aikanaan tehnyt vaateteollisuuden ylähyllyllä.

Tuli kysymys mieleen.
Onko ihminen sovussa lähtönsä kanssa?
Useinmiten näin näyttää olevan.
Vanhat kapinoi harvoin ja ehkä mielelläänkin luopuvat raihnaisesta ruumiista.

Kommentit (15)

Vierailija

Kuolema on meissä kokon ajan. Uusiudumme ja se edellyttää kuolemaa. Kun kehossa uusiutuminen eli kuolema loppuu, tulee lähtö.

Elä sen kanssa sitten sovussa.

Vierailija

Näyttäisi siltä, että noutaja saa tulla koska tahansa, kunhan
hakee omansa pystyiltä jaloilta.
Ei kuoleman edellistä sairautta ja siihen kuuluvaa laitoshoitoa.
Ehkä se Maukka noin on

Vierailija
Maukka Perusjatka
... naps...Tuli kysymys mieleen.
Onko ihminen sovussa lähtönsä kanssa?
Useinmiten näin näyttää olevan. Vahat kapinoi harvoin ja ehkä mielelläänkin luopuvat raihnaisesta ruumiista.

Kivaa sulle sinne Thaimaseen, vai missä Yombuttessa sitten oletkaan Olen lähellä tätä asiaa. Isäni saatoin hautaan puol vuotta sitten, ja uskoakseni puolen vuodes kuluessa myös äitini. Ei jaksa enää elää. Jutellaan joskus. Pidä varaus voimasa sinne. Oikeastaan sukuni haluis Egyptiin. Olet matkanjärjestäjä. Hoida homma.

ps. Naama punottaa. Karmeesti polttaa toi aurinko.

Vierailija
Lassi
Maukka Perusjatka
... naps...Tuli kysymys mieleen.
Onko ihminen sovussa lähtönsä kanssa?
Useinmiten näin näyttää olevan. Vahat kapinoi harvoin ja ehkä mielelläänkin luopuvat raihnaisesta ruumiista.

Kivaa sulle sinne Thaimaseen, vai missä Yombuttessa sitten oletkaan Olen lähellä tätä asiaa. Isäni saatoin hautaan puol vuotta sitten, ja uskoakseni puolen vuodes kuluessa myös äitini. Ei jaksa enää elää. Jutellaan joskus. Pidä varaus voimasa sinne. Oikeastaan sukuni haluis Egyptiin. Olet matkanjärjestäjä. Hoida homma.

ps. Naama punottaa. Karmeesti polttaa toi aurinko.

Tervetuloa jos tänne haluat tulla, kuukauden päästä olen maisemissa. Jos suku taas painostaa niin sillehän Maukka ei mitään voi. Mies tekee niinkun oikein on ja kuuluu. Mielelläni näytän turismista vapaita jutuja jos vaan kiinostaa.

Vierailija

Kun on katsonut läheisiä kuolleita kasvoihin viimeisen kerran arkussa, luonut hautoja umpeen, itkenyt kyyneeleensä, tajunnut kasvojen verevyyden muuttuvan helposti sinerväksi, oppii jotain siitä, mitä meillä nyt on - elämä.

Eläkää, älkääkä pelätkö kuolemaa. Kukaan ei ole kertonut selvinneensä siitä hengissä.

Elämä on nyt, ei huomenna, eikä ensi viikonloppuna. Hengitä rauhalliseti sisään ja ulos, siinä elämisen alkeet. Yritä toistaa. Elä.

Vierailija

Vanha sanonta:
Rohkea kuolee kerran, pelkuri joka päivä.
On sanonta santojen joukossa.

Muistakaa hengittää ja kosketelkaa toisianne.

Vierailija
markent

Muistakaa hengittää ja kosketelkaa toisianne.

Tuosta olen samaa mieltä. Kävin tänään taas suosikkihierojalla.
Se tekee mulle palveluksia, mä maksan sille. Pidän sitä välillä kevyesti vyötäröltä tai reidestä, joskus otan kädestä kiinni. Kun lähen pois niin se saattaa villintyä ja kiivetä selkään. Portilla veti kunnon halit yleison nähden, kun lähdin. Toisinaan se istuu mun perseen päällä ja tunkee päätään mun niskaan ja hamuaa korvaa. On se vaan mukavaa.

Paikka ei ole Thaimaa nyt, vaan Taipei. Mikäli joku jotain muuta kuvittelee.

Vierailija

Mulla on yks tuttu täällä.
Viiden kympin kieppeissä oleva Ruotsin Suomalainen jamppa.

Sen vaimo kävi täänään kutsumassa illalla bileisiin.
Kaverilla on noin kuukauden päivät elinaikaa.
Vatsasyöpä.

Yrittää ottaa ilon irti elämästään, eikä vikise, viimeiseen päivään asti.
Mies!

Mitenkä perkeleessä sitä itse osaa oikeen olla?

Vierailija

Nuorena kuoleman oli mulle kammottava kauhistus,
Tuon oudon seuralaiseni kanssa keskustelin alussa arkaillen, vaivihkaa enemmän ja enemmän, kunnes juttelimme keskenämme ihan luonnikkaasti.
Vähitellen opin seuralaistani paremmin tuntemaan.
Tässä iässä hän on minun paras ja korvaamaton kaveri, sillä:
"Kuka haluaa ikuisesti olla täällä?"
Tämmöisiä kysymyksiä hän muun muassa kyselee välillä minulta.

Että semmottia se on tämmöttien kanssa.
Hyvää Pääsiäistä

Vierailija
Maukka Perusjatka
Mulla on yks tuttu täällä.
Viiden kympin kieppeissä oleva Ruotsin Suomalainen jamppa.

Sen vaimo kävi täänään kutsumassa illalla bileisiin.
Kaverilla on noin kuukauden päivät elinaikaa.
Vatsasyöpä.

Yrittää ottaa ilon irti elämästään, eikä vikise, viimeiseen päivään asti.
Mies!

Mitenkä perkeleessä sitä itse osaa oikeen olla?

Hyvää matkaa Pekka.

Vietiin kavereitten kanssa kalastaja-aluksella tuhkat mereen.
Keli oli kaunis ja aurinkoinen.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Maukka Perusjatka
Maukka Perusjatka
Mulla on yks tuttu täällä.
Viiden kympin kieppeissä oleva Ruotsin Suomalainen jamppa.

Sen vaimo kävi täänään kutsumassa illalla bileisiin.
Kaverilla on noin kuukauden päivät elinaikaa.
Vatsasyöpä.

Yrittää ottaa ilon irti elämästään, eikä vikise, viimeiseen päivään asti.
Mies!

Mitenkä perkeleessä sitä itse osaa oikeen olla?




Hyvää matkaa Pekka.

Vietiin kavereitten kanssa kalastaja-aluksella tuhkat mereen.
Keli oli kaunis ja aurinkoinen.

Toisinaan tuntuu, että oman kuolemansa hyväksyminen helpompaa kuin sitten niitten ihmisten joita tuntee ja/tai joilla on jollain tapaa merkitystä itselleen. Joskus sitä huomaa vasta jälkeen päin, miten paljon joku ihminen koskettikaan sielua, vaikka hänen eläessään siihen ei tullut jostain syystä kiinnittäneeksi huomiota. Siinä sitten olet täysin lamautuneena ja yrittäen hyväksyä sen, ettei sitä toista voi enää koskaan tavata ja henkisesti voimattomana yrität käsitellä tapahtunutta itsellesi ymmärrettäväksi.

En koskaan tiedä mitä tällaisissa tilanteissa täytyisi sanoa, koska sellaiset tyypilliset sanat mitä käytetään tuntuvat teennäisiltä jotenkin. Jotkut sanovat, että ihminen elää niin kauan kun hän on jonkun muistoissa ja häntä muistellaan, vaikka fyysisesti ei enää täällä olisikaan. Ehkä kannattaa aina väliin ottaa omaa aikaa, jolloin muistelee niitä joitten elämä on omaa elämää koskettanut...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija
Stinger
Maukka Perusjatka
Maukka Perusjatka
Mulla on yks tuttu täällä.
Viiden kympin kieppeissä oleva Ruotsin Suomalainen jamppa.

Sen vaimo kävi täänään kutsumassa illalla bileisiin.
Kaverilla on noin kuukauden päivät elinaikaa.
Vatsasyöpä.

Yrittää ottaa ilon irti elämästään, eikä vikise, viimeiseen päivään asti.
Mies!

Mitenkä perkeleessä sitä itse osaa oikeen olla?




Hyvää matkaa Pekka.

Vietiin kavereitten kanssa kalastaja-aluksella tuhkat mereen.
Keli oli kaunis ja aurinkoinen.




Toisinaan tuntuu, että oman kuolemansa hyväksyminen helpompaa kuin sitten niitten ihmisten joita tuntee ja/tai joilla on jollain tapaa merkitystä itselleen. Joskus sitä huomaa vasta jälkeen päin, miten paljon joku ihminen koskettikaan sielua, vaikka hänen eläessään siihen ei tullut jostain syystä kiinnittäneeksi huomiota. Siinä sitten olet täysin lamautuneena ja yrittäen hyväksyä sen, ettei sitä toista voi enää koskaan tavata ja henkisesti voimattomana yrität käsitellä tapahtunutta itsellesi ymmärrettäväksi.

En koskaan tiedä mitä tällaisissa tilanteissa täytyisi sanoa, koska sellaiset tyypilliset sanat mitä käytetään tuntuvat teennäisiltä jotenkin. Jotkut sanovat, että ihminen elää niin kauan kun hän on jonkun muistoissa ja häntä muistellaan, vaikka fyysisesti ei enää täällä olisikaan. Ehkä kannattaa aina väliin ottaa omaa aikaa, jolloin muistelee niitä joitten elämä on omaa elämää koskettanut...

Sinä yönä kun Pekka "läksi" niin ajoin moottoripyörällä kotio.
Pysähdyin pihaan ja vaimo sano, että sulla on perhonen olkapäällä.
Yritin hätisetellä sitä pois, mutta ei lähtenyt. Lenteli ympärillä.
Luulin sen lopulta hävittäneeni, mutta parin tunnin kulittua se lensi mun vesilasin kylkeen. Otin sen käteen ja kuvasin. Laitoin sitten puutarhan orkidejaan.

Thai ihmiset uskoo että sielu viipyy 5 päivää maan päällä kuoleman jälkeen.

Uusimmat

Suosituimmat