Hymysi on vastustamaton!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

http://www.youtube.com/watch?v=0KBEOYzFFWM

Onko hymyileminen opittua vai mikä oikein vetää suupielet virneeseen silloin kun on hauskaa?

Kommentit (9)

Vierailija

Charles Darwin ehti tutkia tätä asiaa jo yli sata vuotta sitten. Psykologi Paul ekman on tehnyt uuteen painoksee esipuheen. MIksi juuri hän?

Kas kun hän on tutkinut hymyä ja muitakin kasvonilmeitä.
Toisin kuin kieli, kasvonilmeet toistuvat samoina kaikissa kulttuureissa.
Papualainen osaa sanoa eurooppalaisen ilmeestä onko tämä hyvillään vai peloissaan. (tutkittu juttu, yli 700 kuvan sarja)

Ilmeitä voi yrittää väärentää, mutta se ei ole helppoa. Erityisesti hymy on vaikea, sillä silmien ympärillä kulkeva lihas ei ole tahdonalainen vaikka sitä kuinka yrittäisi treenata.

Niinpä näyttelijät sitten "oikeasti menevät" tunteeseen jotta hymystä tulee aito. On harvoja asioita mikä ärsyttää niinkuin tekohymy.
Tekoirvistys on paljon parempi.

luxlapis
Seuraa 
Viestejä553
Liittynyt3.4.2007
Tulostaja tulostaa
http://www.youtube.com/watch?v=0KBEOYzFFWM

Onko hymyileminen opittua vai mikä oikein vetää suupielet virneeseen silloin kun on hauskaa?

Se johtuu pelisoluista. Kaikilla matkimiseen pystyvillä eläimillä on peilisoluja.
Siitä johtuu sekin, että jokin levy jää soimaan päähän.

Esimerkiksi mustarastaille voi jäädä kännykän soittoääni soimaan päähän, ja sitten mustarastas alkaa viheltelee sitä.

Vierailija
gbdz
Charles Darwin ehti tutkia tätä asiaa jo yli sata vuotta sitten. Psykologi Paul ekman on tehnyt uuteen painoksee esipuheen. MIksi juuri hän?

Kas kun hän on tutkinut hymyä ja muitakin kasvonilmeitä.
Toisin kuin kieli, kasvonilmeet toistuvat samoina kaikissa kulttuureissa.
Papualainen osaa sanoa eurooppalaisen ilmeestä onko tämä hyvillään vai peloissaan. (tutkittu juttu, yli 700 kuvan sarja)

Juuri näin. Ekmanista elämästä hieman:

In the nineteen-sixties, a young San Francisco psychologist named Paul Ekman began to study facial expression, and he discovered that no one knew the answers to those questions. Ekman went to see Margaret Mead, climbing the stairs to her tower office at the American Museum of Natural History. He had an idea. What if he travelled around the world to find out whether people from different cultures agreed on the meaning of different facial expressions? Mead, he recalls, "looked at me as if I were crazy." Like most social scientists of her day, she believed that expression was culturally determined-- that we simply used our faces according to a set of learned social conventions.

Charles Darwin had discussed the face in his later writings; in his 1872 book, "The Expression of the Emotions in Man and Animals," he argued that all mammals show emotion reliably in their faces. But in the nineteen-sixties academic psychologists were more interested in motivation and cognition than in emotion or its expression. Ekman was undaunted; he began travelling to places like Japan, Brazil, and Argentina, carrying photographs of men and women making a variety of distinctive faces. Everywhere he went, people agreed on what those expressions meant. But what if people in the developed world had all picked up the same cultural rules from watching the same movies and television shows? So Ekman set out again, this time making his way through the jungles of Papua New Guinea, to the most remote villages, and he found that the tribesmen there had no problem interpreting the expressions, either. This may not sound like much of a breakthrough. But in the scientific climate of the time it was a revelation. Ekman had established that expressions were the universal products of evolution. There were fundamental lessons to be learned from the face, if you knew where to look.

http://www.gladwell.com/2002/2002_08_05_a_face.htm

Vierailija

Tänään kuuntelin auton rokkisoittimesta pariin kertaan CD:ltä biisin, Monalisa, siinä ihmeteltiin miksi Monalisa hymyilee ja arvailtiin syitä.
Syitä hymylle on lukemattomia.

Vierailija

Kiitos, Echi. Kiotoon asti!

Minulla on hyllyssä lukematta niin Darwinin kuin Ekmaninkin kirjat.
Darwinia on kyllä kiva lukea, sen kirkkaampaa tekstiä saa hakea.

Margaret Meadin tapasin kerran, se oli ennen kuin hän menetti maineensa.
Silloin häntä vielä pidettiin Tietäjänä, noitanakin.

Noin se menee, mainen kunnia.
Ekmanilla ja Darwinilla sen sijaan on asiat aika mukavasti.
Ei sen puoleen etteivät paremminkin soisi olla, etenkin Darwinin.
Nero mieheksi, mikä lie niittasi hänen hengenlahjansa, uskonnollinen vaimo vai Brasiliasta hankittu aivotulehdus?

Vierailija
gbdz
Kiitos, Echi. Kiotoon asti!

Minulla on hyllyssä lukematta niin Darwinin kuin Ekmaninkin kirjat.
Darwinia on kyllä kiva lukea, sen kirkkaampaa tekstiä saa hakea.

Noin se menee, mainen kunnia.
Ekmanilla ja Darwinilla sen sijaan on asiat aika mukavasti.
Ei sen puoleen etteivät paremminkin soisi olla, etenkin Darwinin.
Nero mieheksi, mikä lie niittasi hänen hengenlahjansa, uskonnollinen vaimo vai Brasiliasta hankittu aivotulehdus?




Täällä on muutama Ekmanin kirjoittama artikkeli Darwinista:

http://www.paulekman.com/downloadablearticles.html

gbdz

Margaret Meadin tapasin kerran, se oli ennen kuin hän menetti maineensa.
Silloin häntä vielä pidettiin Tietäjänä, noitanakin.

Ei Mead ole kokonaan menettänyt mainettaan. Lue esimerkiksi Pertti Tötön Mead puolustus. Pinker ja Derek Freeman ovat hieman hätäilleet sen valossa Mead-kritiikkinsä kanssa.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0506/To ... apahtuu%22

Edit. Mainittakoon kuitenkin kritiikkinä että vaikka Mead oli ansiokas antropologi, hänen teksteistään paistaa rousseaulainen jalon villin myytti. Tietysti jos Meadin tarkoitus oli, kuten Pertti Töttö esittää, tutkia kuinka paljon kulttuuri vaikuttaa fysiologian lisäksi, unohtamatta biologisia tekijöitä, niin hänen tutkimuksiaan ei pidä kokonaan lytätä. Meadin vaikutus ulottui kuitenkin muihin sosiaalitieteisiin. Steven Pinker, Blank slate:

We are forced to conclude that human nature is almost unbelieviably malleable, responding accurately and contrastingly to contrasting cultural conditions. -Margaret Mead.- 1935

Human nature is the rawest, most undifferianted of raw material. -Margaret Mead.- 1928

The blank slate was not the only part of the official theory that social scientist felt compelled to prop up. They also strove to consecrate the Noble Savage. Mead painted a Gauguinesque portrait of native peoples as peaceable. egalitarian, materially satisfied, and sexually unconflicted. Her uplifting vision of who we used to be - and therefore who we can become again - was accepted by such otherwise sceptical writers as Bertnand Russell an H.L. Mencken. Ashley Montagu, a prominent puplic intellectual from the 1950s untlil his recent death, tirelessly invoked the doctrine of the noble savage to justify the quest for brotherhood and peace an to refuture anyone who might think such efforts were futile.

Vierailija

siehä äijä oot

Kiitos linkeistä, nyt vain satun painimaan Antonio Damasion kanssa enkä halua katkaista ajatustani kun neljännellä lukemisella alkaa juttuun tulla järkeä. Mikä ei ehkä ole Damasion vika.

Muistiin on pantu.
Arigato.

Uusimmat

Suosituimmat