Seuraa 
Viestejä45973

Yksinkertainen kysymys: mihin ihmiset tarvitsevat uskontoaan?

Etenkin ääriuskovaiset. Mikä tekee uskonnosta niin aran aiheen, ettei heidän tarvitse omasta mielestään edes keskustella omansa paikkansapitävyydestä?

Itse ajattelin syyksi aiemmin ihmisten sisäistä halua saada selityksia asioille, joita he eivät ymmärrä. Kun alkuaikoina ei osattu selittää esimerkiksi nykyihmisen olemassa oloa, keksittiin ja kehitettiin erilaisia jumalia selittämään näitä asioita.

Mutta entä nyt, kun tiede pystyy todisteiden kera selittämään ihmisille asioita, niin miksi ihmiset kieltävät nämä, jos he hakevat uskonnosta selityksia kysymyksilleen?

Sivut

Kommentit (209)

Punakuono-123
Yksinkertainen kysymys: mihin ihmiset tarvitsevat uskontoaan?



Hyvä kysymys. Minulla on sellainen tunne, että jotkin uskonnot tuntuvat tarvitsevan niitä ihmisiä pikemminkin. Ja niitä höynäytettäviä tuntuu riittävän.

Punakuono-123

Etenkin ääriuskovaiset. Mikä tekee uskonnosta niin aran aiheen, ettei heidän tarvitse omasta mielestään edes keskustella omansa paikkansapitävyydestä?



Olisiko jokin pelko takaraivossa, että heidän uskonsa todistettavasti ei toimi...Kannattaisi muistaa vanha viisaus, että totuus ei pala tulessakaan.
Minä uskon Luojaan, mutta kestäisin kyllä väitellä asiasta minkä tahansa tieteellisen foorumin kanssa. Eikä se minua loukkaisi, päinvastoin.

Punakuono-123

Itse ajattelin syyksi aiemmin ihmisten sisäistä halua saada selityksia asioille, joita he eivät ymmärrä. Kun alkuaikoina ei osattu selittää esimerkiksi nykyihmisen olemassa oloa, keksittiin ja kehitettiin erilaisia jumalia selittämään näitä asioita.

Mutta entä nyt, kun tiede pystyy todisteiden kera selittämään ihmisille asioita, niin miksi ihmiset kieltävät nämä, jos he hakevat uskonnosta selityksia kysymyksilleen?

Edelleenkään ei pystytä selittämään nykyihmisen olemassaoloa, tai pikemminkin elämää yleensä, pelkästään tieteelliseltä pohjalta.

tulihevonen

Lothar
mihin ihmiset tarvitsevat uskontoaan?



Ihmiset saavat siitä lohtua, joka on hyvin tarpeellista näinä vaikeina
aikoina, kun natsit johtavat maatamme.

natsit? puhut paskaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punakuono-123
Etenkin ääriuskovaiset. Mikä tekee uskonnosta niin aran aiheen, ettei heidän tarvitse omasta mielestään edes keskustella omansa paikkansapitävyydestä?



"Laatikossa" kasvaneita.
Kun jotain on pienestä pitäen tuputettu oikeaksi ja sen mukaan on elänyt, on kyseessä lienee tapausko jota halutaan ylläpitää erilaisten saarnaajien toimesta sen vuoksi että sillä on helppo hallita ihmisiä.
Onhan se järkytys kun saa kuulla asioille muutakin selitystä kuin mitä vanhemmat ja heidän vanhempansa ovat kertoneet.

Punakuono-123
Mutta entä nyt, kun tiede pystyy todisteiden kera selittämään ihmisille asioita, niin miksi ihmiset kieltävät nämä, jos he hakevat uskonnosta selityksia kysymyksilleen?



Vielä suurempi järkytys taitaa olla se, että tietyt selitykset saattavat tuntua ääriuskovaisistakin varsin järkeenkäypiltä, jolloin he pitävät oivallustaan saatanasta tulleiksi tai järkeenkäyvän vaihtoehdon esille tuojaa vähintäänkin saatanan kätyrinä?

Kuka sitä mökistään seinät kaataisi?
Elämänsä ovat raamit saaneet eikä niitä uskalleta kyseenalaistaa koska se vie pois turvallisuuden tunteen opitusta?
Ehkäpä eivät alitajuisesti myöskään halua myöntää tulleensa huijatuksi tiettyjen asioiden suhteen?
En tosin tiedä onko enää nykyään olemassa kansoja, jotka kumartavat auringon pimennystä ja uhraavat jumalille jotta näiden viha lauhtuisi, tai että onko vielä pappeja jotka ukkosta jumalan vihana levittävät ja samalla pönkittävät asemaansa jumaltan suuren vihan karkoittajana... Etenkin kun tietävät mistä ukkonen johtuu...

Lothar
Ihmiset saavat siitä lohtua, joka on hyvin tarpeellista etenkin näinä
vaikeina aikoina, kun natsit johtavat maatamme.

Voi, älä nyt noin synkistele .

Usko Jeesukseen toimii. Minulla on rauha elämässäni, sillä elämäni ei rakennu tämän maailman katoavaisuudelle. En joudu tavoittelemaan elämääni nautintoja korvikkeiden maailmasta peläten jääväni paitsi niistä iloista, joita maailma tarjoaa. Langettuanikin tiedän saavani anteeksiannon uskomalla sovitukseen ja ottaa vastaan puhtaan omantunnon.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006

Eipä kai suurin osa uskovaisista tuputa uskoaan muille. Kyllä moni hyväksyy muutkin mailmankatsomukset eivätkä niile määy. Monet tiede-palstalaiset taas tuppaavat lokeroimaan kaikki toisella tavalla ajattelevat samaan läjään, eli hulluiksi tai uskovaishihhuleiksi.

kiittäen
Usko Jeesukseen toimii. Minulla on rauha elämässäni, sillä elämäni ei rakennu tämän maailman katoavaisuudelle. En joudu tavoittelemaan elämääni nautintoja korvikkeiden maailmasta peläten jääväni paitsi niistä iloista, joita maailma tarjoaa. Langettuanikin tiedän saavani anteeksiannon uskomalla sovitukseen ja ottaa vastaan puhtaan omantunnon.

sinulla on paljon "kollegoita" mm. Iranissa.

Eikö kiittäenkin omista nuo uskomuksensa, onko hän siis luopunut oikeastaan mistään.
Nöyryyttä voi olla vasta sitten kun ei ole mitään uskomuksia, uskomukset on aina omia, totuus ei tarvitse kenenkään uskomuksia.

Mitä ajattelette tästä:

http://www.patmos.fi/uskonpuolesta/arti ... tomat.htmv

Nykypäivän uskontotutkimus on hämmästyttävällä tavalla todistanut tämän Raamatun sanan oikeaksi. Tutkijat ovat havainneet, että riippumatta siitä miten syrjäisestä ja sivistyksestä irrallaan olevasta heimosta tai yhteisöstä onkaan kysymys heidän muinaisessa perimätiedossaan kerrotaan lähes poikkeuksetta yhdestä ainoasta Luojasta, jota ihmiset alunperin palvelivat. Myöhemmin tapahtui jotain (syntiinlankeemus), minkä seurauksena ihmiset alkoivat palvella lukuisia henkiä ja epäjumaluuksia. Kuuluisa muinainen Inkakuningas Pachacuti suoritti valtakunnassaan jumalanpalvelusreformin, jossa auringonpalvonta määrättiin lakkautettavaksi ja kaikkien tuli palvoa yhtä ainoaa luoja-jumalaa, josta inkojen ikivanha perimätieto kertoi. Pachacuti suoritti reformin sen jälkeen kun hänellä luomakuntaa tarkkaillessaan heräsi vakava epäilys auringon jumaluudesta ja muistaessaan isänsä kertomukset yhdestä Luojasta, jota kansa muinoin palveli. Ikävä kyllä reformi jäi vain ylhäisön keskuuteen, koska papisto pelkäsi kansan kapinoivan, mikäli heille kerrottaisiin, että he olivat olleet väärässä koko ajan.

Uskonnon "tarkoitus" on ollut, että ihmiset pitää kiinni siitä mitä on niin kauan aikaa, että joku tulee ja korvaa sen osan mikä nimenomaan on uskontoa tietoudella.

Tiede on kaikki mitä fyysisen minän ulkopuolella on.
Tietous on kaikki mitä on fyysisen minän sisäpuolella: Mieli - työkalut k.e. kirjoitustaito, lukutaito, laksutaito j.n.e.
Sielu : On se mikä on Tietouden ulkopuolella.

Sielu on nykyihmisellä vaikea käsittää koska oppi on perustunut Mieleen. Ajan myötä yhteys Mielen ja Sielun välillä on surkastunut ja se on m. m. johtanut moniin nykyään tunnettuihin eri fyysisiin ja psyykksisiin sairauksiin.

Mielessä on kaikki työkalut millä Sielu avataan. Kun sen oppii tekemään, kaikki mikä on surkastunut paranee. Sen sijaan että ihminen käyttää pieniä osia aivoista "pinenkin" asian tulkitsemiseen, hän paranemisen jälkeen käyttää koko aivojen kapasitettia ja tulkitsemisprosessi on kaikilta osin hienojakoisempi. Sielussa on kaikki mitä kutsumme inhimillisyydeksi ja kaikki perimätiedot, uskomattoman paljon tietoa j.n.e. Sen pitäisi kontrolloida Mieltä ja vaikuttaa kaikkeen mitä Tiede on. Miksi mailma on kuten se tänään on, on hyvä esimerkki siitä millä tasolla ihminen on ja mihin suuntaan ihminen on menossa jos näitä asioita ei ymmärrä.

Jos lasketaan pois ns. umpiluupää hihhulit, jotka eivät oikeastaan tarvitse uskoa mihinkään (koska heidän uskonsa perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää mailmaa muulla tavoin ja/tai mielisairauteen), niin uskovaiset tarvitsevat uskoaan, ja sitä aktiivisesti ylläpitävät koska:

1. uskosta luopuminen toisi ongelmia sosiaalisiin suhteisiin, esimerkisi välien katkeaminen uskovaisista koostuvan kaveripiirin kanssa.

2. mielessä kummittelee pelko kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta eli helvetistä.

3. on helpompaa tukeutua maailmankuvaan jossa esim. vastoinkäymiset voidaan selittää saatanan kiusalla. Uskonto tuo lohtua.

4. joillekin uskonto on vallankäytön väline jolla tyydytetään oma pätemisen tarve ja oikeutetaan puuttuminen muiden elämään.

Ja koska useimmat uskovaiset (myönsivät he sitä tai ei) kamppailevat sisällään jatkuvasti oman maailmankatsomuksensa ja todellisuuden välillä, ja jottei ne uskonnon asettamat säännöt ja elämää rajoittava tapakulttuuri tuntusi niin epäoikeudenmukaisilta, on seurauksena tarve saada muut ajattelemaan kuin he.

Uskonnon tarkoitus on turvata tietyn pienen eliittiryhmän kohtuuton hyvinvointi
käyttämällä yksinkertaista kansaa kaikinpuolin hyväkseen, keksimällä älyttömiä satuja
ja julistamalla niitä kyseenalaistamattomana totuutena.

Piste.

Tero Tekojärki
Uskonnon tarkoitus on turvata tietyn pienen eliittiryhmän kohtuuton hyvinvointi
käyttämällä yksinkertaista kansaa kaikinpuolin hyväksi, keksimällä älyttömiä satuja ja julistaa niitä totena.

Piste.

Omalla tavallaan totta, koska se osa joa on uskontoa perustuu yksinkertaisesti siihen, että se joka levitti uskontoa sillä ei ollut Sielua. Että Sielu on jäänyt pois kuvioista kokonaan, johtuu siitä että oppi on ollut Sielutonta. Nykyinen ihminen on noin 25000 vuotta jäljessä kehityksessä.

Tämä saattaa olla vaikea ymmärtää jos on jumittunut uskomiseen TAI ei-uskomiseen: Raamattu ON historiallinen ja myös tieteellinen lähde, mutta sitä ei ole kirjoitettu sille ihmiselle joka tänään uskoo ja/tai on ollut sen opin alistamana, vaan se on kirjoitettu sille ihmiselle, mikä oli ennen uskontoa ja sen oppeja ja jossa kaikki oli/on yhtä: Tiede - Tietous - Sielu ja niiden vuorovaikutus.

luxlapis
Seuraa 
Viestejä553
kiittäen
Mitä ajattelette tästä:Nykypäivän uskontotutkimus on hämmästyttävällä tavalla todistanut tämän Raamatun sanan oikeaksi. Tutkijat ovat havainneet, että riippumatta siitä miten syrjäisestä ja sivistyksestä irrallaan olevasta heimosta tai yhteisöstä onkaan kysymys heidän muinaisessa perimätiedossaan kerrotaan lähes poikkeuksetta yhdestä ainoasta Luojasta, jota ihmiset alunperin palvelivat. Myöhemmin

Varmaankin on helppoa huomata, että samalla tavalla kuka tahansa yksijumalaiseen oppiin uskova pitää oppiaan totena, koska heidän tutkijansa ovat havainneet, että Euroopassakin on syntynyt yksijumalaisuuteen uskomista.

Etkö voisi uskoa, että mikä tahansa yksijumalaisuus syntyy yhdestä jumalasta, eikä se tee kristinuskontoa ainoaksi oikeaksi uskonnoksi? Vähän tyhmää on tuomita ne yksijumaluususkonnot vääräoppisina, joita kristityt käyttävät todisteena yksijumalisuudestaan!

sinenmaa
Varmaankin on helppoa huomata, että samalla tavalla kuka tahansa yksijumalaiseen oppiin uskova pitää oppiaan totena, koska heidän tutkijansa ovat havainneet, että Euroopassakin on syntynyt yksijumalaisuuteen uskomista. Etkö voisi uskoa, että mikä tahansa yksijumalaisuus syntyy yhdestä jumalasta, eikä se tee kristinuskontoa ainoaksi oikeaksi uskonnoksi? Vähän tyhmää on tuomita ne yksijumaluususkonnot vääräoppisina, joita kristityt käyttävät todisteena yksijumalisuudestaan!

Suurin osa Mieleen perustuvista käsityksistä mitä nykyään on, on Mieleen perustuvan opin tulos. Se mikä aikaisemmin oli yhtä, on pirstoutunut tuhansiksi kappaleiksi. Siksi esimerkiksi on eri uskontoja, ja kristinusko on hyvä esimerkki: Satoja eri lahkoja joista jokainen perustuu lahkon aloittajan Mielenlaatuun.

Kaikki muinaiset kirjoituksen on kirjoitettu siten että ne koettelee Sielun ja Mielen välistä yhteyttä. Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

55. Jeesus sanoi, "Joka ei vihaa isäänsä ja äitiänsä ei voi olla opetuslapseni, ja joka ei vihaa veljiään ja siskojaan, ja kanna ristiä kuten minä teen, ei ole minun arvoiseni."

En ala osittamaan ketään, etsi vertauskuva jostain miten joku toinen on tämän tulkinnut. Hän ei varmasti ole huomioinut sanontaa 22 jossa on ohje: " ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi "

Kun sanonta 55 ulkopuolen kääntää sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, saamme: " Joka rakastaa Isäänsä ja Äitiänsä on Opetuslapseni, ja joka rakastaa veljiään ja siskojaan, ja joka ei kanna ristiä kuten Minä teen, on minun arvoiseni. ".

Kun "Sielu vastaa Sielua" niin tunnemme Sielun pohjalta mikä tulkinta on oikein ja mikä on väärin. Ja jos tuo "kolahtaa", niin herää esimerkiksi kysymys: "Hän otti ristin, kantoi sen, ja kuoli sillä päästäen meidät taakasta, miksi meidän pitää kantaa ristiä, olla syntisiä ja syyllisiä y.m.v.?"

Punakuono-123
Yksinkertainen kysymys: mihin ihmiset tarvitsevat uskontoaan?

Etenkin ääriuskovaiset. Mikä tekee uskonnosta niin aran aiheen, ettei heidän tarvitse omasta mielestään edes keskustella omansa paikkansapitävyydestä?

Itse ajattelin syyksi aiemmin ihmisten sisäistä halua saada selityksia asioille, joita he eivät ymmärrä. Kun alkuaikoina ei osattu selittää esimerkiksi nykyihmisen olemassa oloa, keksittiin ja kehitettiin erilaisia jumalia selittämään näitä asioita.

Mutta entä nyt, kun tiede pystyy todisteiden kera selittämään ihmisille asioita, niin miksi ihmiset kieltävät nämä, jos he hakevat uskonnosta selityksia kysymyksilleen?

Uskominen on biologinen ominaisuus, on vain ajan kysymys milloin sitä osataan hyödyntää paremmin.

Lapin Mies
Uskominen on biologinen ominaisuus, on vain ajan kysymys milloin sitä osataan hyödyntää paremmin.

Totta. Sitä voi verrata pissillä ja kakilla käyntiin ja sen kehittymiseen.

Silloin kun sanottu vasta Sielua, Jumalakin kuuntelee.

Punakuono-123
Yksinkertainen kysymys: mihin ihmiset tarvitsevat uskontoaan?

Etenkin ääriuskovaiset. Mikä tekee uskonnosta niin aran aiheen, ettei heidän tarvitse omasta mielestään edes keskustella omansa paikkansapitävyydestä?

Itse ajattelin syyksi aiemmin ihmisten sisäistä halua saada selityksia asioille, joita he eivät ymmärrä. Kun alkuaikoina ei osattu selittää esimerkiksi nykyihmisen olemassa oloa, keksittiin ja kehitettiin erilaisia jumalia selittämään näitä asioita.

Urantia-kirja vastaa varsin kattavasti tähänkin kysymykseen ! Tässä pieni pätkä joka hieman valaisee asiaa:

LUKU 86
USKONNON VARHAISKEHITYS

USKONNON kehittyminen sitä edeltävästä ja alkeellisesta palvonnantarpeesta ei ole ilmoituksen varassa. Ihmismielen normaali toiminta universaaliseen henkivarustukseen kuuluvien kuudennen ja seitsemännen mielenauttajahengen ohjaavan vaikutuksen kohteena, on täysin riittävää tällaisen kehityksen varmistamiseksi.

Ihmisen varhaisin esiuskonnollinen luonnonvoimienpelko muuttui vähin erin uskonnolliseksi sitä mukaa, kun luonto alkoi hänen tajunnassaan personoitua, henkistyä ja lopulta jumalallistua. Alkukantaistyyppinen uskonto oli siis luonnonmukainen biologinen seuraus kehittyvien eläinmielten psykologisesta vitkaisuudesta, kunhan tällaiset mielet olivat ensin tulleet muodostaneeksi käsitykset siitä, että jotakin yliluonnollista on olemassa.

1. SATTUMA: HYVÄ ONNI JA HUONO ONNI

Varhaisen kehitysuskonnon alkujuuret olivat luonnonmukaisen palvonnantarpeen ohella inhimillisissä sattuman kokemuksissa, niin kutsutussa onnessa, tuiki tavallisissa tapahtumissa. Alkukantainen ihminen oli ravinnonmetsästäjä. Metsästyksen menestys on aina pakostakin vaihtelevaa, ja tästä ovat epäilemättä peräisin ne kokemukset, jotka ihminen tulkitsee hyväksi onneksi ja huonoksi onneksi. Epäonnisuus merkitsi paljon niiden miesten ja naisten elämässä, jotka jatkuvasti elivät ahdinkoisen ja epävarman olemassaolon partaalla.

Villi-ihmisen älyllisen näkökentän suppeus keskittää hänen huomionsa siinä määrin sattumallisuuteen, että onnesta tulee hänen elämässään pysyvä tekijä. Alkuaikojen urantialaiset taistelivat olemassaolosta, eivät elintasosta. He elivät uhanalaista elämää, jossa sattuma esitti tärkeää osaa. Tuntemattoman ja näkymättömän onnettomuuden alituinen pelko riippui näiden villi-ihmisten yllä ikään kuin epätoivon pilvi, joka tehokkaasti kätki varjoonsa jokaisen ilonaiheen. Heidän elämänsä oli alituista pelkoa siitä, että he tekisivät jotakin, joka toisi huonoa onnea. Taikauskoiset villit pelkäsivät aina onnekasta aikaa, sillä heidän mielestään tällainen hyvä onni tiesi taatusti onnettomuutta.

Tämä alati tuntuva huonon onnen pelko oli halvaannuttavaa. Miksi pitäisi tehdä lujasti työtä, jos satona olisi vain huonoa onnea? Miksi antaa jotakin saamatta mitään, kun yhtä hyvin voi vetelehtiä toimettomana ja törmätä hyvään onneen eli saada jotakin antamatta mitään? Ajattelemattomat ihmiset unohtavat hyvän onnensa, suhtautuvat siihen itsestäänselvyytenä, mutta huonon onnensa he muistavat kipeästi.

Muinainen ihminen eli epävarmuudessa ja alituisessa sattuman, huonon onnen, pelossa. Elämä oli jännittävää sattumankauppaa, olemassaolo oli uhkapeliä. Eikä ole ihme, jos puutteellisesti sivistyneet ihmiset uskovat yhä sattumaan ja osoittavat syvälle juurtunutta taipumusta uhkapeliin. Primitiivinen ihminen häilyi kahden voimakkaan intressin välillä: hänellä oli hinku saada jotakin antamatta mitään, ja toisaalta hän pelkäsi, ettei hän saisi mitään antaessaan jotakin. Ja tämä olemassaolon uhkapeli oli alkuaikojen villi-ihmisen ajatusmaailman pääasiallinen mielenkiinnon kohde ja ylin kiinnostuksen aihe.

--------------------------------------------------------------------------------
sivu 951

Myöhempien aikojen paimentolaisilla oli sama näkemys sattumasta ja onnesta, kun myöhempien aikojen maanviljelijät sitä vastoin olivat yhä tietoisempia siitä, että satotuloksiin vaikuttivat suoraan monet sellaiset seikat, joihin ihmisellä oli vähän tai ei ollenkaan vaikutusvaltaa. Maanviljelijä havaitsi olevansa kuivuuden, tulvien, raesateiden, myrskyjen, tuhoeläinten, kasvitautien sekä kuumuuden ja kylmyyden armoilla. Ja kun kaikilla näillä luonnossa esiintyvillä voimilla oli vaikutusta yksilön hyvinvointiin, niitä pidettiin hyvänä onnena tai huonona onnena.

Tämä ajatus sattumasta ja onnesta tunkeutui väkevänä kaikkien muinaiskansojen filosofiaan. Vielä niinkin myöhään kuin Salomon viisauden kirjassa sanotaan: ”Ja minä palasin huomatakseni, ettei mene kilpajuoksu nopealle eikä taistelu väkevälle, ei myöskään leipä viisaalle eivätkä rikkaudet ymmärtäväisille, ei suosio taitaville, vaan kohtalo ja sattuma määräävät heidän kaikkien osansa. Sillä ihminen ei kohtaloaan tiedä; niin kuin kalat takertuvat pahaan verkkoon ja niin kuin linnut jäävät kiinni paulaan, niin pyydystetään ihmisen pojatkin pahana hetkenä, joka heidät yllättää.”

2. SATTUMAN PERSONOIMINEN

Pelokas huolestuneisuus oli villi-ihmisen luonnollinen mielentila. Kun miehistä ja naisista tulee liiallisen huolestuneisuuden uhreja, he yksinkertaisesti palaavat kaukaisten esivanhempiensa luonnonmukaiseen tilaan. Ja siinä vaiheessa, kun huolekkuus muuttuu tuskaiseksi, se estää henkilöä toimimasta ja saa säännönmukaisesti aikaan evolutionaarisia muutoksia ja biologisia mukautumisilmiöitä. Tuska ja kärsimys ovat kehityksen etenemiselle välttämättömiä.

Elämäntaistelu on niin tuskallista, että jotkin takapajuiset heimot vielä nykyisinkin ulvovat ja valittavat jokaista uutta auringonnousua. Alkukantainen ihminen kyseli alituiseen: ”Kuka minua kiusaa?” Ellei hän löytänyt kärsimyksilleen aineellista lähdettä, hän selitti niiden olevan henkien aiheuttamia. Ja niin uskonto syntyi salaperäistä kohtaan tunnetusta pelosta, näkymätöntä kohtaan tunnetusta kunnioituksesta ja tuntematonta kohtaan tunnetusta kammosta. Luonnonpelosta tuli siten olemassaolotaisteluun vaikuttava tekijä, ensin sattuman ja sitten salaperäisyyden takia.

Alkukantainen mieli oli looginen, mutta se omasi perin harvoja ideoita niitä älyllisesti yhdistelläkseen. Villi-ihmisen mieli oli kouluttamaton, se oli täysin vailla hienosyisyyttä. Jos jokin tapaus sattui toisen jälkeen, villi piti niitä syynä ja seurauksena. Mitä sivistynyt ihminen pitää taikauskona, oli villi-ihmisen kohdalla vain silkkaa tietämättömyyttä. Ihmiskunta on ollut hidas oppimaan, ettei tavoitteiden ja toiminnan tulosten välillä välttämättä ole mitään yhteyttä. Ihmiset alkavat vasta nyt käsittää, että olemassaolon piirissä reaktiot esiintyvät tekojen ja niiden seuraamusten välillä. Villi-ihminen pyrki personoimaan kaiken epäkonkreettisen ja abstraktisen, ja tällä tavoin sekä luonto että sattuma personoituivat aaveiksi, hengiksi, ja myöhemmin jumaliksi.

Ihminen on luonnostaan taipuvainen uskomaan siihen, mitä hän pitää parhaana itselleen, siihen, mikä on välittömästi tai etäisemmin hänen etunsa mukaista. Oman edun tavoittelu hämärtää suuressa osin logiikan. Villien ja sivistyneiden ihmisten ajatusmaailman välillä esiintyvässä eroavaisuudessa on kysymys enemmänkin ajattelun sisällöstä kuin sen luonteesta, kysymyksessä on pikemmin aste-ero kuin laatuero.

Mutta jos vaikeasti käsitettävät asiat jatkuvasti pannaan yliluonnollisten seikkojen syyksi, se ei ole muuta kuin laiska ja kätevä tapa välttää kaikenlaista älyllistä pinnistelyä. Onni on vain sana, joka on sepitetty peittämään sitä, mikä minä inhimillisen olemassaolon aikakautena hyvänsä on selittämätöntä. Se tarkoittaa ilmiöitä, joista ihmiset eivät kykene pääsemään tai joista he eivät halua päästä selville. Sattuma on sana, joka merkitsee, että ihminen on liian tietämätön tai liian veltto selvittääkseen kulloisenkin ilmiön syyt. Ihmiset pitävät luonnollista tapahtumaa sattumana tai huonona onnena vain, kun heillä ei ole tiedonhalua eikä mielikuvitusta, kun roduilta puuttuu aloitteellisuutta ja seikkailumieltä. Elämänilmiöiden

--------------------------------------------------------------------------------
sivu 952

tutkiminen tulee ennemmin tai myöhemmin hävittämään ihmisen uskon sattumaan, onneen ja niin kutsuttuihin sattumuksiin, ja hän asettaa tilalle maailmankaikkeuden, jossa vallitsee laki ja järjestys ja jossa tarkalleen määrätyt syyt käyvät kaikkien seurausten edellä. Näin olemassaolonpelko korvautuu elämänilolla.

Villi-ihminen suhtautuu luontoon kaikkinensa ikään kuin se olisi elävä, ikään kuin se olisi jonkin ulkopuolisen vallassa. Sivistynyt ihminen potkii ja sadattelee yhä elottomia kappaleita, jotka sattuvat hänen tielleen ja kolhivat häntä. Alkukantainen ihminen ei pitänyt koskaan mitään sattumanvaraisena, vaan hänestä kaikki oli aina tahallista. Sallimuksen valtakunta, onnen toiminta, henkimaailma, oli alkukantaiselle ihmiselle aivan yhtä jäsentymätön ja umpimähkäinen kuin alkuaikojen yhteiskunta. Onnea pidettiin henkimaailman oikukkaana ja sen kulloisestakin mielentilasta johtuvana reaktiona. Myöhempinä aikoina onnen katsottiin riippuvan siitä, millä tuulella jumalat sattuivat olemaan.

Mutteivät kaikki uskonnot suinkaan kehittyneet animismista. Muunlaisia käsityksiä yliluonnollisesta esiintyi yhtä aikaa animismin kanssa, ja nämäkin uskomukset johtivat palvomiseen. Naturalismi ei ole uskonto, se on uskonnon seurausilmiö.

3. KUOLEMA - SELITTÄMÄTÖN

Kuolema oli kehittyvälle ihmiselle äärimmäinen järkytys, mitä hämmentävin sattuman ja salaperäisyyden yhteenkietoutuma. Ei elämän pyhyys vaan kuoleman aiheuttama järkytys herätti pelkoa ja ruokki siten voimallisesti uskontoa. Luonnonkansojen keskuudessa kuoleman aiheutti tavallisesti väkivalta, joten muunlaisesta kuin väkivaltaisesta kuolemasta tuli sitäkin salaperäisempi. Kuolema elämän luonnollisena ja odotettavissa olevana päätepisteenä ei ollut alkukantaisten ihmisten tietoisuudessa selviö, ja ihminen on tarvinnut aikakauden toisensa perään käsittääkseen sen väistämättömäksi.

Alkuaikojen ihminen otti elämän tosiasiana, kun taas kuolemaa hän piti jonkinlaisena vitsauksena. Kaikilla roduilla on omat tarinansa ihmisistä, jotka eivät kuolleet - aikojen takaa säilyneitä traditioita, jotka kuvastavat alkuaikaista suhtautumista kuolemaan. Ihmisen mielessä oli jo silloin hämärä käsitys hahmottomasta ja järjestymättömästä henkimaailmasta, josta oli peräisin kaikki ihmiselämään liittyvä selittämätön; ja kuolema lisättiin tähän selittämättömien ilmiöiden pitkään luetteloon.

Aluksi ihmisen kaikkien tautien ja luonnollisen kuoleman uskottiin olevan henkien aikaansaannosta. Sairautta jotkin sivistyneet rodut pitävät vielä nykyäänkin ”sielunvihollisen” aiheuttamana, ja ne luottavat uskonnollisiin menoihin niiden parannuskeinona. Myöhempien aikojen monimutkaisemmat teologiset oppirakennelmat panevat kuoleman yhä henkimaailman toiminnan syyksi, mikä kaikki on johtanut perisynnin ja ihmisen syntiinlankeemuksen kaltaisiin oppeihin.

Oman voimattomuutensa tajuaminen mahtavien luonnonvoimien edessä samoin kuin oman heikkoutensa tajuaminen sairauden ja kuoleman vitsausten edessä pakottivat villi-ihmisen etsimään apua aineellisen yläpuolella olevasta maailmasta, jonka hän epämääräisesti hahmotti mielessään näiden elämän salaperäisten kohtalonvaiheiden lähteeksi.

LAATIJA: Loistava Iltatähti !

Matti E Simonaho
Lapin Mies
Uskominen on biologinen ominaisuus, on vain ajan kysymys milloin sitä osataan hyödyntää paremmin.

Totta. Sitä voi verrata pissillä ja kakilla käyntiin ja sen kehittymiseen.

Silloin kun sanottu vasta Sielua, Jumalakin kuuntelee.

Aivoissa on kohta, jota käsittelemällä ihminen saadaan kokemaan uskonnollisia tuntemuksia ja näkemään enkeleitä.
Eli puhdasta biologiaa, tarvitaan vaan oikean kokoinen tasavirta kulkemaan läpi, niin alkaa tapahtua ...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat