Onko ROCK kuollut?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin vanhan pierun näkökulmasta tuntuu, että lähes koko ROCK kulttuuri on kohta kuolemassa, kun monia alan alullepanijoita on häipynyt soittelemaan ylempiin sfvääreihin ( esim. James Brown, Cray Charles, viimeisimpinä) ja ko. musiikista / kulttuurista tulee yli keski-ikäisten "kulttuurijätettä".
Kyllähän nykyään tehdään hienoa musiikkia, mutta jotenkin tuntuu, että
koko enstinen ns. Rock kulttuuri hajoaa liian laajalle pitääkseen itsensä koossa.
En tarkoita, etteivätkö nykyajan nuoret voisi luoda omaa kulttuuriaan
( tekno, hipop, whatever) ja hyvä niin. He eivät ole vastuussa Rock:n rappiosta ja on hyvä, että joka aikakaudella löytyy eri suuntauksia ja kicksejä.
Kuitenkin tuntuu siltä että 60-70 luvun alku oli luovuudessaan vertaansa vailla Rockissa.
Vanhat ns. Superstarit kiertävät vielä stageja eläkeiässään, eikä M. Jacksonin jälkeen ole tullut uusia tiennäyttäjiä ( jos Michelkään oli muuten kuin lasten suhteen).
Nykyisellä kaupallisuuden aikakaudella ( positiivisessa mielessä ), luulisi
tulevan uusia Little Richardseja, joilla on tämän päivän ote musiikista.
Tuntuu, että Bach, Brahms ja Beethoven kestävät pitempään kuin
Beatles, Elvis ja vastaavat.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Se on jalostunut eteenpäin. On tullut hevi moninaisuuksineen jatkamaan siitä mihin rock jäi. Eikös heavy voi periaatteessa korvata rockin?

Vierailija

Rock on ehkä pirstaloitunut, eikä näyttäydy enää yhtenä selkeänä valtavirtakokonaisuutena, mutta ROCK voi paremmin kuin koskaan:) Huoli pois. Melkein voisin vetoa lyödä esim. My Dying Bride, Anathema tai Cult of Luna vielä vuosikymmentenkin päästä tästä ajasta muistetaan...

Vierailija
taiteilijatyyppi
Eikös heavy voi periaatteessa korvata rockin?

Ei tarvitse, koska hevi on jo ROCKia, vain yksi sen alalaji. Ollut sitä jo 60-luvun lopuilta, milloin nyt tarkalleen alkunsa saikaan...

Vierailija

Kyllähän vieläki löytyy loistavii rock-bändei. Ja onneks Suomessa on vielä rokki ykkösen. On kyl totta ettei 60-70 luvun tasoon nykyajan ainakaan suositut bändit yllä.

Mut kyl vieläki löytyy, esim. Flaming sideburns, Hellacopters, Tehosekoitin, White Stripes, Foo fighters, The Sounds, Supergrass, ja kaikkii muit mitä ei jaksa kirjottaa.

Vierailija

Ei se mitään kuollut ole, Nazareth on lauantaina livenä Vuokatissa ja levyttää syys-lokakuussa. Rock elää ja potkii yhä

Vierailija

Starmanin peruskysymys on oikein hyvä! Mutta älä turhaan huolta kanna: Rock ei kuole koskaan; eihän Elviskään ole kuollut!

Laitetaan me "vanhat pierut" soimaan tötterön täydeltä juuri sitä, mitä aikanaan rakastimme; aika muuttuu, musiikki muuttuu, kaikki muuttuu, myös ROCK muuttuu, mutta ei kuole milloinkaan!

PS: Kuunnelkaapa oikein kovaa vaikkapa Electric Light Orchestran "Rock and roll is King!" Eipä siitä rokki voi paljonkaan enää paremmaksi muuttua, vaikka vuosia, vuosia on jo vierinyt...

(PS2: Tulin juuri kotiin Tallinnan reissulta. Olen juuri sen verran hiprakassa, että soitanpa tuon ELO:n biisin! Muusa lähti juuri uneksimaan.)

Vierailija
Tarkkailija

PS: Kuunnelkaapa oikein kovaa vaikkapa Electric Light Orchestran "Rock and roll is King!" Eipä siitä rokki voi paljonkaan enää paremmaksi muuttua, vaikka vuosia, vuosia on jo vierinyt...

[retromeininki]Asiaa. Mutta kyllä voi paremmaksi, paljonkin. King Crimson vielä nykyiselläänkin ihan parasta, parempaa:)[/retromeininki]

Vierailija
automaatti
Rock on ehkä pirstaloitunut, eikä näyttäydy enää yhtenä selkeänä valtavirtakokonaisuutena, mutta ROCK voi paremmin kuin koskaan:) Huoli pois. Melkein voisin vetoa lyödä esim. My Dying Bride, Anathema tai Cult of Luna vielä vuosikymmentenkin päästä tästä ajasta muistetaan...

Pakko esittää vastalause viimeiseen. Neurosis teki saman 15 vuotta aiemmin ja helvetin paljon paremmin.

Vierailija

Frank Zappaa mukaillen, Rock ei ole kuollut, se vain haisee oudolta.

Starman
Kyllähän nykyään tehdään hienoa musiikkia, mutta jotenkin tuntuu, että
koko enstinen ns. Rock kulttuuri hajoaa liian laajalle pitääkseen itsensä koossa.

Olen samaa mieltä, että rock-kulttuuri on pirstaloitunut laajalle alueelle, sen sanoma ei ole yhtenäinen, jos se nyt on koskaan ollutkaan. Tuo hajoaminen on tietysti seurausta siitä että rockia on popularisoitu ja siitä on tehty massojen kulttuuria. On selvää että samalla syntyy paljon sitä kulttuurijätettä. Rock on jonkinlaisessa käymistilassa.

Nykyään moni nuori tahtoo joksikin rock-tähdeksi, ja mielestäni usein vääristä syistä. Ei niinkään sen musiikin luomisen ja kehittämisen vuoksi, vaan viinan, naisten, suosion ja statuksen saavuttamiseksi ehkäpä. Tämän vuoksi mielestäni nykyajan nuoretkin ovat vastuussa osaltaan rockin rappiosta. Mutta eivät yksin, heillehän rock on ja näkyy vain sellaisena kuin se tänä päivänä on. Tämä prosessi on lähtenyt liikkelle jo aikaisemmissa sukupolvissa, me kaikki olemme osaltamme vastuussa.

Rockin kulta-aika oli mielestäni tuolloin 60-80 lukujen taitteessa, joka oli ehdottomasti rockin luovinta aikaa. Tottahan nykyäänkin on vielä todella taidokkaita artisteja jotka tekevät hienoa musiikkia, ja pinnan alla muhii kaiken aikaa.

Starman
Nykyisellä kaupallisuuden aikakaudella ( positiivisessa mielessä ), luulisi
tulevan uusia Little Richardseja, joilla on tämän päivän ote musiikista.

Ongelma onkin juuri tässä, nykyinen kaupallisuuden aikakausi, ja artistit joilla on tämän päivän ote musiikista. Mielestäni kaupallisuus haittaa aina luovuutta, mutta onhan selvää ettei musiikista tehdä suosittua ilman kaupallisuutta. Kysymys onkin siitä, täytyykö musiikin sitten olla suosittua? Mielestäni musiikkia mitataankin nykyään täysin väärillä mittareilla. Musiikin tulisikin olla luovaa ja edistyksellistä, ei sellaista että se myy hyvin. Eihän suosio tietenkään hyvää musiikkia pilaa, mutta se tulee jos on tullakseen, yleensä vasta vuosia myöhässä. Ehkä tarvitsisimme kaupallisuuden sijaan jotain luovuuteen pyrkivää artistia, jolla nimenomaan ei ole otetta tämän päivän musiikista, vaan jotain uutta ja edistyksellistä, kuten silloin 60-luvun tienoilla aloittaneilla legendoilla.

Vierailija
Puudeli

Pakko esittää vastalause viimeiseen. Neurosis teki saman 15 vuotta aiemmin ja helvetin paljon paremmin.

Njaah. Makuasioita, joista tosin mielelläni kiistelen. Jenkkibändien suurin ongelma, munattomat vokaalit (vaikka muuten kuinka olisi soundit viimeisen päälle) pätee myös Neurosiksen kohdalla. Mainio bändi, mutta CoL ja jopa kotimainen Callisto wanhasta Unholysta puhumattakaan pieksee sen 100-0.

Vierailija

Kenties hevi jatkaa tietä eteenpäin. Jos kuuntelen radiosta uutta musiikkia, sieltä tulee kuvottavaa räppiä, ja sitten sellaista rockimpaa, joka ei kuitenkaan jollainlailla sytytä. Muttei vastaavaa, kuin kuullessani esmes Neil Youngin Rockin'in The Free World -piisin, joka "upposi ja iski" heti. Mutta jollainlailla hätkähdyttävää havaita, että kuuntelen nytkin 60-7o-lukujen musaa, vaikka itse synnyin seuraavalla vuosikymmenellä.

Mielestäni keskeinen "tärkeän" ja hyvän (rock)musiikin osa on kantaaottava lyriikka... Monet Neil Youngin vuosien takaiset sanoitukset ovat edelleenkin osuvia.

Vierailija
Zarq
Mutta jollainlailla hätkähdyttävää havaita, että kuuntelen nytkin 60-7o-lukujen musaa, vaikka itse synnyin seuraavalla vuosikymmenellä.

Tjaa, itse synnyin tasan 100 vuotta suosikkisäveltäjäni kuoleman jälkeen. Hätkähdyttävää?

Vierailija

Samaa kysymystä on kai kysytty n 50 vuotta... Mikä toisaalta on helvetin lyhyt aika.

Neurosis - Isis - Cult of Luna. Plus tuhansia muita porukoita sen pitävät elossa.

Vierailija

Rock ei ole kuollut. Rokkarit sen sijaan ovat.

Heidät tappoi Live Aid, joka päätti kaiken kapinallisuuden ja antoi tilalle 'sosiaalisen hyväksyttävyyden'! Keith Moon pyörii haudassaan, kun nämä emonitoniaaliset pummit antavat haastatteluja. He eivät ole rock, sillä rock oli kapinaa ja yleistä välinpitämättömyyttä sosiaalisista normeista ja mitä muuta nämä hyväksyntää etsivät ns. rokkarit tekevät juorupalstoilla ja julkisilla anteeksipyynnöillä, kuin kalastavat yleistä, sosiaalista, hyväksyntää?

Vain Keith Richards ja muutama muu vanhan koulukunnan rock-pappa on enää sillä loistavan dekadentilla tiellä, joka on rock. Kuka muu on saanut potkut Disneyltä asenteensa takia? Ja ollut täysin välinpitämätön koko asiasta? Vain pappa Keith!

Rock ei ole musiikki, rock on kapina, jossa kapinoitsija antaa piut paut koko yhteiskunnalliselle sovinnaisuudella ja saa heidät pidätetyksi 'epäsiveellisestä paljastelusta' kesken konsertin tai siksi, että he parkkeeravat limosinensa uima-altaaseen. Kapinoitsija haluaa vain pitää hauskaa ja vähät välittää sen enempää hyväksynnästä, kuin omasta terveydestäänkään. Rokkari on puhtaimmillaan henkilö, jota ei kiinnosta keskustella syvällisesti 'tunteistaan tai taiteestaan' pitkin lehtien palstoja.

Rokkari on henkilö, joka ei pyydä anteeksi haukuttuaan mustaa poliisia neekeriksi ajettuaan ensin kokaiinissa 170 km/h lasissa tutkaan. Hän ei selitä seuraavaa kolmea viikkoa lehtien palstoilla, kuinka väärässä hän on ollut ja kuinka tuhoisa hänen elämäntyylinsä on hänen läheisilleen.

Jotain Rockin nykytilasta kertoo, että lähimmäksi tälläistä narsissista kapinaa on viimeaikoina päässyt Anna Nicole Smith.

Vierailija
Harrastelija-Ajattelija
Rock ei ole kuollut. Rokkarit sen sijaan ovat.

Heidät tappoi Live Aid, joka päätti kaiken kapinallisuuden ja antoi tilalle 'sosiaalisen hyväksyttävyyden'! Keith Moon pyörii haudassaan, kun nämä emonitoniaaliset pummit antavat haastatteluja. He eivät ole rock, sillä rock oli kapinaa ja yleistä välinpitämättömyyttä sosiaalisista normeista ja mitä muuta nämä hyväksyntää etsivät ns. rokkarit tekevät juorupalstoilla ja julkisilla anteeksipyynnöillä, kuin kalastavat yleistä, sosiaalista, hyväksyntää?

Vain Keith Richards ja muutama muu vanhan koulukunnan rock-pappa on enää sillä loistavan dekadentilla tiellä, joka on rock. Kuka muu on saanut potkut Disneyltä asenteensa takia? Ja ollut täysin välinpitämätön koko asiasta? Vain pappa Keith!

Rock ei ole musiikki, rock on kapina, jossa kapinoitsija antaa piut paut koko yhteiskunnalliselle sovinnaisuudella ja saa heidät pidätetyksi 'epäsiveellisestä paljastelusta' kesken konsertin tai siksi, että he parkkeeravat limosinensa uima-altaaseen. Kapinoitsija haluaa vain pitää hauskaa ja vähät välittää sen enempää hyväksynnästä, kuin omasta terveydestäänkään. Rokkari on puhtaimmillaan henkilö, jota ei kiinnosta keskustella syvällisesti 'tunteistaan tai taiteestaan' pitkin lehtien palstoja.

Rokkari on henkilö, joka ei pyydä anteeksi haukuttuaan mustaa poliisia neekeriksi ajettuaan ensin kokaiinissa 170 km/h lasissa tutkaan. Hän ei selitä seuraavaa kolmea viikkoa lehtien palstoilla, kuinka väärässä hän on ollut ja kuinka tuhoisa hänen elämäntyylinsä on hänen läheisilleen.

Jotain Rockin nykytilasta kertoo, että lähimmäksi tälläistä narsissista kapinaa on viimeaikoina päässyt Anna Nicole Smith.

Tuon mukaan Suomessa ovat "rokkareita" olleet vain mm. Sleepy Sleepers, Raggars ja jo edesmennyt Natsipaska-yhtye. No joo... Leikki sikseen. Entäs Pete Doherty? Täyttää komeasti nuo "paskat kaikesta kunhan aineita riittää"-kriteerit. Eivätkä potkut Disneyltä taida olla katu-uskottavuuden kannalta kovinkaan kova juttu... Kunnon rokkarihan ei moisen puljun kanssa ole missään tekemisissä. Vai?

Edit: Live-Aid oli kyllä persiistä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat