Seuraa 
Viestejä45973

Näin vanhan pierun näkökulmasta tuntuu, että lähes koko ROCK kulttuuri on kohta kuolemassa, kun monia alan alullepanijoita on häipynyt soittelemaan ylempiin sfvääreihin ( esim. James Brown, Cray Charles, viimeisimpinä) ja ko. musiikista / kulttuurista tulee yli keski-ikäisten "kulttuurijätettä".
Kyllähän nykyään tehdään hienoa musiikkia, mutta jotenkin tuntuu, että
koko enstinen ns. Rock kulttuuri hajoaa liian laajalle pitääkseen itsensä koossa.
En tarkoita, etteivätkö nykyajan nuoret voisi luoda omaa kulttuuriaan
( tekno, hipop, whatever) ja hyvä niin. He eivät ole vastuussa Rock:n rappiosta ja on hyvä, että joka aikakaudella löytyy eri suuntauksia ja kicksejä.
Kuitenkin tuntuu siltä että 60-70 luvun alku oli luovuudessaan vertaansa vailla Rockissa.
Vanhat ns. Superstarit kiertävät vielä stageja eläkeiässään, eikä M. Jacksonin jälkeen ole tullut uusia tiennäyttäjiä ( jos Michelkään oli muuten kuin lasten suhteen).
Nykyisellä kaupallisuuden aikakaudella ( positiivisessa mielessä ), luulisi
tulevan uusia Little Richardseja, joilla on tämän päivän ote musiikista.
Tuntuu, että Bach, Brahms ja Beethoven kestävät pitempään kuin
Beatles, Elvis ja vastaavat.

Sivut

Kommentit (38)

Rock on ehkä pirstaloitunut, eikä näyttäydy enää yhtenä selkeänä valtavirtakokonaisuutena, mutta ROCK voi paremmin kuin koskaan:) Huoli pois. Melkein voisin vetoa lyödä esim. My Dying Bride, Anathema tai Cult of Luna vielä vuosikymmentenkin päästä tästä ajasta muistetaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taiteilijatyyppi
Eikös heavy voi periaatteessa korvata rockin?

Ei tarvitse, koska hevi on jo ROCKia, vain yksi sen alalaji. Ollut sitä jo 60-luvun lopuilta, milloin nyt tarkalleen alkunsa saikaan...

Kyllähän vieläki löytyy loistavii rock-bändei. Ja onneks Suomessa on vielä rokki ykkösen. On kyl totta ettei 60-70 luvun tasoon nykyajan ainakaan suositut bändit yllä.

Mut kyl vieläki löytyy, esim. Flaming sideburns, Hellacopters, Tehosekoitin, White Stripes, Foo fighters, The Sounds, Supergrass, ja kaikkii muit mitä ei jaksa kirjottaa.

Starmanin peruskysymys on oikein hyvä! Mutta älä turhaan huolta kanna: Rock ei kuole koskaan; eihän Elviskään ole kuollut!

Laitetaan me "vanhat pierut" soimaan tötterön täydeltä juuri sitä, mitä aikanaan rakastimme; aika muuttuu, musiikki muuttuu, kaikki muuttuu, myös ROCK muuttuu, mutta ei kuole milloinkaan!

PS: Kuunnelkaapa oikein kovaa vaikkapa Electric Light Orchestran "Rock and roll is King!" Eipä siitä rokki voi paljonkaan enää paremmaksi muuttua, vaikka vuosia, vuosia on jo vierinyt...

(PS2: Tulin juuri kotiin Tallinnan reissulta. Olen juuri sen verran hiprakassa, että soitanpa tuon ELO:n biisin! Muusa lähti juuri uneksimaan.)

Tarkkailija

PS: Kuunnelkaapa oikein kovaa vaikkapa Electric Light Orchestran "Rock and roll is King!" Eipä siitä rokki voi paljonkaan enää paremmaksi muuttua, vaikka vuosia, vuosia on jo vierinyt...

[retromeininki]Asiaa. Mutta kyllä voi paremmaksi, paljonkin. King Crimson vielä nykyiselläänkin ihan parasta, parempaa:)[/retromeininki]

automaatti
Rock on ehkä pirstaloitunut, eikä näyttäydy enää yhtenä selkeänä valtavirtakokonaisuutena, mutta ROCK voi paremmin kuin koskaan:) Huoli pois. Melkein voisin vetoa lyödä esim. My Dying Bride, Anathema tai Cult of Luna vielä vuosikymmentenkin päästä tästä ajasta muistetaan...

Pakko esittää vastalause viimeiseen. Neurosis teki saman 15 vuotta aiemmin ja helvetin paljon paremmin.

Frank Zappaa mukaillen, Rock ei ole kuollut, se vain haisee oudolta.

Starman
Kyllähän nykyään tehdään hienoa musiikkia, mutta jotenkin tuntuu, että
koko enstinen ns. Rock kulttuuri hajoaa liian laajalle pitääkseen itsensä koossa.

Olen samaa mieltä, että rock-kulttuuri on pirstaloitunut laajalle alueelle, sen sanoma ei ole yhtenäinen, jos se nyt on koskaan ollutkaan. Tuo hajoaminen on tietysti seurausta siitä että rockia on popularisoitu ja siitä on tehty massojen kulttuuria. On selvää että samalla syntyy paljon sitä kulttuurijätettä. Rock on jonkinlaisessa käymistilassa.

Nykyään moni nuori tahtoo joksikin rock-tähdeksi, ja mielestäni usein vääristä syistä. Ei niinkään sen musiikin luomisen ja kehittämisen vuoksi, vaan viinan, naisten, suosion ja statuksen saavuttamiseksi ehkäpä. Tämän vuoksi mielestäni nykyajan nuoretkin ovat vastuussa osaltaan rockin rappiosta. Mutta eivät yksin, heillehän rock on ja näkyy vain sellaisena kuin se tänä päivänä on. Tämä prosessi on lähtenyt liikkelle jo aikaisemmissa sukupolvissa, me kaikki olemme osaltamme vastuussa.

Rockin kulta-aika oli mielestäni tuolloin 60-80 lukujen taitteessa, joka oli ehdottomasti rockin luovinta aikaa. Tottahan nykyäänkin on vielä todella taidokkaita artisteja jotka tekevät hienoa musiikkia, ja pinnan alla muhii kaiken aikaa.

Starman
Nykyisellä kaupallisuuden aikakaudella ( positiivisessa mielessä ), luulisi
tulevan uusia Little Richardseja, joilla on tämän päivän ote musiikista.

Ongelma onkin juuri tässä, nykyinen kaupallisuuden aikakausi, ja artistit joilla on tämän päivän ote musiikista. Mielestäni kaupallisuus haittaa aina luovuutta, mutta onhan selvää ettei musiikista tehdä suosittua ilman kaupallisuutta. Kysymys onkin siitä, täytyykö musiikin sitten olla suosittua? Mielestäni musiikkia mitataankin nykyään täysin väärillä mittareilla. Musiikin tulisikin olla luovaa ja edistyksellistä, ei sellaista että se myy hyvin. Eihän suosio tietenkään hyvää musiikkia pilaa, mutta se tulee jos on tullakseen, yleensä vasta vuosia myöhässä. Ehkä tarvitsisimme kaupallisuuden sijaan jotain luovuuteen pyrkivää artistia, jolla nimenomaan ei ole otetta tämän päivän musiikista, vaan jotain uutta ja edistyksellistä, kuten silloin 60-luvun tienoilla aloittaneilla legendoilla.

Puudeli

Pakko esittää vastalause viimeiseen. Neurosis teki saman 15 vuotta aiemmin ja helvetin paljon paremmin.

Njaah. Makuasioita, joista tosin mielelläni kiistelen. Jenkkibändien suurin ongelma, munattomat vokaalit (vaikka muuten kuinka olisi soundit viimeisen päälle) pätee myös Neurosiksen kohdalla. Mainio bändi, mutta CoL ja jopa kotimainen Callisto wanhasta Unholysta puhumattakaan pieksee sen 100-0.

Kenties hevi jatkaa tietä eteenpäin. Jos kuuntelen radiosta uutta musiikkia, sieltä tulee kuvottavaa räppiä, ja sitten sellaista rockimpaa, joka ei kuitenkaan jollainlailla sytytä. Muttei vastaavaa, kuin kuullessani esmes Neil Youngin Rockin'in The Free World -piisin, joka "upposi ja iski" heti. Mutta jollainlailla hätkähdyttävää havaita, että kuuntelen nytkin 60-7o-lukujen musaa, vaikka itse synnyin seuraavalla vuosikymmenellä.

Mielestäni keskeinen "tärkeän" ja hyvän (rock)musiikin osa on kantaaottava lyriikka... Monet Neil Youngin vuosien takaiset sanoitukset ovat edelleenkin osuvia.

Zarq
Mutta jollainlailla hätkähdyttävää havaita, että kuuntelen nytkin 60-7o-lukujen musaa, vaikka itse synnyin seuraavalla vuosikymmenellä.

Tjaa, itse synnyin tasan 100 vuotta suosikkisäveltäjäni kuoleman jälkeen. Hätkähdyttävää?

Samaa kysymystä on kai kysytty n 50 vuotta... Mikä toisaalta on helvetin lyhyt aika.

Neurosis - Isis - Cult of Luna. Plus tuhansia muita porukoita sen pitävät elossa.

Rock ei ole kuollut. Rokkarit sen sijaan ovat.

Heidät tappoi Live Aid, joka päätti kaiken kapinallisuuden ja antoi tilalle 'sosiaalisen hyväksyttävyyden'! Keith Moon pyörii haudassaan, kun nämä emonitoniaaliset pummit antavat haastatteluja. He eivät ole rock, sillä rock oli kapinaa ja yleistä välinpitämättömyyttä sosiaalisista normeista ja mitä muuta nämä hyväksyntää etsivät ns. rokkarit tekevät juorupalstoilla ja julkisilla anteeksipyynnöillä, kuin kalastavat yleistä, sosiaalista, hyväksyntää?

Vain Keith Richards ja muutama muu vanhan koulukunnan rock-pappa on enää sillä loistavan dekadentilla tiellä, joka on rock. Kuka muu on saanut potkut Disneyltä asenteensa takia? Ja ollut täysin välinpitämätön koko asiasta? Vain pappa Keith!

Rock ei ole musiikki, rock on kapina, jossa kapinoitsija antaa piut paut koko yhteiskunnalliselle sovinnaisuudella ja saa heidät pidätetyksi 'epäsiveellisestä paljastelusta' kesken konsertin tai siksi, että he parkkeeravat limosinensa uima-altaaseen. Kapinoitsija haluaa vain pitää hauskaa ja vähät välittää sen enempää hyväksynnästä, kuin omasta terveydestäänkään. Rokkari on puhtaimmillaan henkilö, jota ei kiinnosta keskustella syvällisesti 'tunteistaan tai taiteestaan' pitkin lehtien palstoja.

Rokkari on henkilö, joka ei pyydä anteeksi haukuttuaan mustaa poliisia neekeriksi ajettuaan ensin kokaiinissa 170 km/h lasissa tutkaan. Hän ei selitä seuraavaa kolmea viikkoa lehtien palstoilla, kuinka väärässä hän on ollut ja kuinka tuhoisa hänen elämäntyylinsä on hänen läheisilleen.

Jotain Rockin nykytilasta kertoo, että lähimmäksi tälläistä narsissista kapinaa on viimeaikoina päässyt Anna Nicole Smith.

Harrastelija-Ajattelija
Rock ei ole kuollut. Rokkarit sen sijaan ovat.

Heidät tappoi Live Aid, joka päätti kaiken kapinallisuuden ja antoi tilalle 'sosiaalisen hyväksyttävyyden'! Keith Moon pyörii haudassaan, kun nämä emonitoniaaliset pummit antavat haastatteluja. He eivät ole rock, sillä rock oli kapinaa ja yleistä välinpitämättömyyttä sosiaalisista normeista ja mitä muuta nämä hyväksyntää etsivät ns. rokkarit tekevät juorupalstoilla ja julkisilla anteeksipyynnöillä, kuin kalastavat yleistä, sosiaalista, hyväksyntää?

Vain Keith Richards ja muutama muu vanhan koulukunnan rock-pappa on enää sillä loistavan dekadentilla tiellä, joka on rock. Kuka muu on saanut potkut Disneyltä asenteensa takia? Ja ollut täysin välinpitämätön koko asiasta? Vain pappa Keith!

Rock ei ole musiikki, rock on kapina, jossa kapinoitsija antaa piut paut koko yhteiskunnalliselle sovinnaisuudella ja saa heidät pidätetyksi 'epäsiveellisestä paljastelusta' kesken konsertin tai siksi, että he parkkeeravat limosinensa uima-altaaseen. Kapinoitsija haluaa vain pitää hauskaa ja vähät välittää sen enempää hyväksynnästä, kuin omasta terveydestäänkään. Rokkari on puhtaimmillaan henkilö, jota ei kiinnosta keskustella syvällisesti 'tunteistaan tai taiteestaan' pitkin lehtien palstoja.

Rokkari on henkilö, joka ei pyydä anteeksi haukuttuaan mustaa poliisia neekeriksi ajettuaan ensin kokaiinissa 170 km/h lasissa tutkaan. Hän ei selitä seuraavaa kolmea viikkoa lehtien palstoilla, kuinka väärässä hän on ollut ja kuinka tuhoisa hänen elämäntyylinsä on hänen läheisilleen.

Jotain Rockin nykytilasta kertoo, että lähimmäksi tälläistä narsissista kapinaa on viimeaikoina päässyt Anna Nicole Smith.

Tuon mukaan Suomessa ovat "rokkareita" olleet vain mm. Sleepy Sleepers, Raggars ja jo edesmennyt Natsipaska-yhtye. No joo... Leikki sikseen. Entäs Pete Doherty? Täyttää komeasti nuo "paskat kaikesta kunhan aineita riittää"-kriteerit. Eivätkä potkut Disneyltä taida olla katu-uskottavuuden kannalta kovinkaan kova juttu... Kunnon rokkarihan ei moisen puljun kanssa ole missään tekemisissä. Vai?

Edit: Live-Aid oli kyllä persiistä.

Eihän tuo potkut Disneyltä ollut mikään katu-uskottavuus kysymys. Pappa Keith kun vain eräässä haastattelussa totesi kerran nuuskanneensa isänsä, eli tarkemmin sanoen tämän tuhkat. Kehui pilveä erinomaiseksi ja Disney puolestaan pyysi, ettei hän tulisi enää uusimman Pirates of Carribian leffan promokiertueelle... Asenne ei ollut mitään vastaan, vaan täydellinen välinpitämättömyys hyväksyttävän rajoista. Eikä Keith pyytele koskaan mitään anteeksi.

Eli kysymys ei ole oikeastaan ainesta, vaan pointti rokkareiden kuolemisesta sukupuuttoon on pikemminkin 'teen niinkuin haluan, pidän hauskaa ja paskat yhteiskuntakelpoisuudesta'-asenteen katoamisesta ja mielestäni juuri tuosta on rockin jumalat tehty, musiikin kanssa asialla on oikeastaan hyvin vähän tekemistä.

Toisaalta nykyrokkari on ennenkaikkea sosiaalista yhteiskuntakelpoisuutta etsivä läheisriippuvainen. Kapinaa heistä saa etsiä CRT-laitteella ja sitä löytyy vain aidosta alligaattorinnahka buutseista, joita sitten balladi ekspertti pyytää anteeksi, koska: "Nää luonnonsuojelujutskat on lähellä mun sydäntä..." buhuu, itke ny vähän viä!

Niih.... Edelleen puffaan Pete Dohertyä nyky"rokkariksi", joka on tuon 'teen niinkuin haluan, pidän hauskaa ja paskat yhteiskuntakelpoisuudesta'-asenteen ruummillistuma. Jos pelkkä dekadenttius tekee rokkarin, silloin Dohertyä kovempaa rokkaria ei olekaan... Mutta osaako kukaan oikeasti mainita yhtä ainutta miehen tekemää biisiä?

Ja Richards kyllä oikoi puheitaan isänsä sniffailusta, sanoi sitä vitsiksi, joka otettiin turhan vakavasti. Ei kovin rock tuollainen takinkääntely... Vai? Ettei vain Disney saanut miestä hetkeksi unohtamaan dekadenssinsa.

Kyllä rock on muutakin kuin törttöilyä.

Rokkihan voi hyvin. 10 vuotta sitten kovasti hypetettiin kaikkea konemusaa, kaikenmaailman elektro "bändit" olivat tulevaisuus. Nyt mikään ei ole unohdetumpaa kuin se. Nyt on kaikilla pitkä tukka ja marshallstäkit. Taas kerran.

Siinä mielessä rokki on kuollut, että samaa paskaa on jauhettu eri muottiin uudelleen ja uudelleen. Ei ole ollut 30 vuoteen mitään uutta ja jännää.

Ei ihme, että Richards oikoo sanomisiaan. Rollarit ovat jo 40 vuotta tehneet ihan mitä tahansa pyydetään kunhan siitä saa rahaa.

Ennen oli Live Aid, mutta nyykyään "rokkarit" lähtee euroviisuihin. Sen jälkeen sitten valitetaan pikkusormi suorana punaviiviä siemaillen, että tuhma lehtimies otti musta kuvan. Ei juuri muuta voi mokomasta sanoa, kun VI**U MIKÄ PELLE. Ei edes Andy Mc tai Matti N puhunu ikinä mitään noin hölmöö

Rock kuoli jo Beatlesin hajottua. Sen jälkeen ei ole ollut mitään yhtä ja oikeaa diggailukohdetta, vaan kymmeniä eri tyylejä ja suuntauksia. Toki jo sitä ennen oli erilaisia tyylejä, mutta oli olemassa yksi valtavirta, joka oli rock.

Heavyn juuret eivät ole mitenkään selvästi 50-luvun rokissa vaan pikemminkin bluesissa. Koko rock keksittiin uudelleen englantilaisten kuunneltua vanhaa jenkkibluesia. Heavyn nousussa oli oikeastaan vain Deep Purple, jonka musasta kuuli vaikutteita valkoisesta rockista ja countrystä. Led Zeppelinin musa on lähes suoraan bluesia. Hendrix oli selvä blues-artisti, jolla vaan sattui olemaan sähkökitara.

Rockin kapina ja "vaarallisuus" on katoamassa ja toistaalta taas syntymässä uudelleen, rock on ikuisessa käymistilassa.
Elviksien ja Beatlesien jälkeen on tullut aina uusi paheksuttava rockin muoto, joka on kuitenkin ajan saatossa sulautunut hyväksytyksi osaksi valtakulttuuria. Jo ennen perinteistä rockkkia ja Elvistä, joitakin säveltäjiä pidettiin paheellisina, tälläinen säveltäjä oli esim. Mozart. Perinteisen rockin jälkeen saman ilmiön on kokenut myös punk rock ja heavy rock.
Tämän hetken kapinallisina/vaarallisina bändeinä voidaan pitää black metal ja gangsta rap bändejä, mutta Jollei vielä, niin muutaman vuoden sisällä myös black metal ja gangsta rap koetaan "hyväksyttäviksi". Toistaalta tämän jälkeen muodostuu taas jokin uusi "vaarallinen" musiikin muoto.

[size=75:8a5lqe17]edit: pari lausetta lisäsin ja pikku fiksailua[/size:8a5lqe17]

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat