Seuraa 
Viestejä45973

Lueskelin tuossa mainioita Waltarin kirjoja, Johannes Angelosta ja Mikael Hakimia ja sain päähäni etsiä minua vuosia askarruttaneesta aiheesta tietoa netistä. Siitä että mitä kreikkalainen tuli oli ja miten sitä käytettiin? Miten sitä singottiin vihollisen niskaan? Löysin seuraavanlaisen pitkän artikkelin joka minusta on oikein mielenkiintoinen:

http://www.tsv.fi/ttapaht/021/heikura021.htm

Mitä mieltä olette? Pumppuja tai palkeita oletin itsekin käytettävän nesteen sinkoamisessa. Sitäkin hämmästelin että miten pitkälle sen aikaisilla vehkeillä on voitu tätä nestettä nakata palkeilla tai pumpuilla. Löytyykö tietoa siitä että millainen aineyhdistelmä syttyisi palamaan veden kanssa kosketuksiin joutuessaan? Silloinhan sen pitäisi syttyä myös hikisellä iholla. Ollut varmaan melko riskaabelia hommaa puuhata tuollaisten myrkkyjen parissa.

Sivut

Kommentit (23)

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463

No tuossa linkissähän oli jo erittäin kattava ja syvällinen analyysi aiheesta. Mitä tuohon sitten osaa enää kommentoida, muuta kun notta nii-i.

Tokkopa se mitään itsestään syttäyvää on ollut, sanoohan terve järkikin ettei sellaisen liejun kanssa kannata lähteä vesille seilaamaan! Kyllä kai pumpulla saa helposti jonkun 5-10m ruipan aikaiseksi. Tokko kyseessä mikään kaukotaisteluase on ollut. Eiköhän tuohon aikaan ole joka tapauksessa ollut meritaisteluissa tavoitteena hankkiutua ihan lähikontaktiin ja hyökätä vihollisen laivaan kirveslittaa leikkimään. Siihen tilanteeseen riittää lyhyempikin ruippakantama. Voi sitä kauhun määrää, mikä syntyy kun vihulainen ottaa moisen ruipan ja tohottaa kaiken kannella olevan materiaalin tuleen. Elävältä palamisen konsepti herättää varmasti suurta kauhua, eivätkä kannella liekehtivänä juoksevat ja tuskissaan huutavat aseveljet varmaankaan helpota tilannetta yhtään. Aseen psykologinen merkitys on ollut varmaan valtaisa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Balthasar
Ei muita kiinnosta tämä aihe. Torjuakseni tästä syystä uhkaavan masennuksen menen rannalle mäyräkoiran kanssa.

Kiinnostaakiinnostaa! Meni vaan ilta muissa askareissa enkä ehtinyt hakea lisää tietoa aiheesta. Itseäni on useammasta syystä myös aina askarruttanut "kreikkalainen tuli", ja kiitoksia linkistä, se oli varsin valaiseva. (pun intended... )

Voiko kreikkalaista tulta siis verrata nykyaikaiseen liekinheittimeen? Whii.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Kiitti Heksu vastauksesta!

Minulle tuo on vain ollut Suuri Mysteeri ja olin onnessani että satuin löytämään tuon artikkelin. Näissä historiallisissa romaaneissa samoin kuin vakavammissakin kirjoissa silloin tällöin sattuu törmäämään tähän kreikkalaiseen tuleen.

Tosiaankin jos se syttyisi pelkästään siitä että joutuu kosketuksiin veden kanssa niin enpä haluaisi olla kyseisen mömmön kanssa tekemisissä maalla ja vielä vähemmän merellä.

Tuo lähitaistelu merillä on totta, on vain ollut varmaan riskialtista puuhaa muutaman metrin päästä ruilautella palavaa nestettä naapurilaivan kannelle.
Mainitsemasi psykologinen teho on varmastikin ollut valtava.

Meritaisteluissa taidettiin siirtyä tappelemaan kauempaa vasta 1800-luvun lopulla, jenkkien sisällissodan meritaistelujen opettamien kokemusten jälkeen.

Tuohon aikaan meritaisteluissa oli useampia taktiikota. Vihollista saatettiin pehmittää kauempaa sotakoneilla ja jousilla, sitä voitiin yrittää puskea upoksiin tai katkaista airot lähiohituksella tai sitten pyrittiin laivanvaltaukseen.

Tykit ja purjealukset tulivat sotakäyttöön 1500-luvulla. Tällöin taistelut käytiin tyypillisesti muutaman sadan metrin etäisyyksiltä, mutta valtaus oli edelleen käytössä. Puskeminen jäi tässä vaiheessa pois.

1800-luvun lopulla sitten tykit kehittyivät niin, että voitiin ampua kilometrien päästä. Amerikan sisällissodalla ei ollut tämän kanssa oikeastaan mitään tekemistä, koska se käytiin edelleen suustaladattavilla tykeillä. Laivoissa tuli tosin uudelleen muotiin puskurit, koska niitä käytettiin menestyksellä em. sodassa purjelaivoja vastaan. Myöhemmissä sodissa niillä ei kyllä sitten upotettu yhtäkään sota-alusta.

Alkuperäisen kreikkalaisen tuleen kekisjäksi mainmitaan Kallinikos kai 600-luvun lopulta. Sitä sovelleettiin ensikisi Konstanitinopolia vastaan rynnäänneihin arabien merivoimiin, sittemin myös pakanallisen Venäjän, ainakin Igorin/Iivarin laivoihin. Tulen tärkeä idea oli hyvä syttyvyys, ja etä sitä ei vointu vedelleä sammuttaa. Sitä votiin laskea veden pinnalle, ja sittenm stytettiin, kun viholaine ajoi sen päälle. Sitä heitettiin myös särkyvissä astiooissa katapultein, ja kai myös ruiskuteltiin. Eräänä keinona myös kaupunkien puolustuksessa. Tai päinvastoin niiden valtaamisessa.

Alkuperäine kreikklaine tuli suurin pioirtein oli naftaa eli maaöljyä.
Sitä saatin silloin Kaspianmeren rannalta, silloinkin nykyisen Bakun tienoilta. Sitä varsinaisesti oli käytetty zarahustralaisten pyhiin menoihin, ja siellä heidän lahkolaisia majaili vielä mongolien hyökkäyksenkin aikoina. Bysanttilaiset saapuivat halukkaina ostamaan tuota ihmeellistä öljyä, Heillä vain oli tarkoitus tehdä ihan muita ihmeitä. Aikanaan muslimit oivalsivat, mistä oli kyse, ja kielsivät pyhän öljyn maasta viennin.
Näin ei bysanttilaisilla ollut mahdollsuutta kuin kehnoihin korvikkeisiin.

Ruudin olivat keksineet kinalaiset, ja mongolien mukana keksinnön käyttö kulki länteen- Euroopassa, mainitaan Itävalta, keksintö suoritettin itse uudelleen, ja siihen liitettiin myös tykit ja käsiaseetkin. Ruudin aineksia käyttäen, siis hiiltä, rikkiä ja salpietaria, voitiin, kai johonkin vaikka ruokaölyyn sekoittaen, sada lähes alkuperäisen veroinen kreikkalainen tuli. Siitä luultavasti on kyse Mika Valtarin Johannes Angeloksessa. Ei välttämättä totta, vaan vain kirjailijan mielikuvitusta. Lisäksi käytettiin aineita, jota puolustajan oli muuten tapana käyttää, kuten kuumaa tervaa ja vettäkin, sulaa pikeä, palavaa rikkiä jne. Aivan ilmeisesti kuitenkin tuohon aikaan ruuti oli yliveto, joten ei kannattanut sen aineksia tuhlata joutaviin. Toisessa maailmansodassa taas jälleen käytettiin liekinheittimiä ja myös lentokoneet palopommeja. Alan keksintöjä on myös USAn pitkään suosima napalm.

Andy

1800-luvun lopulla sitten tykit kehittyivät niin, että voitiin ampua kilometrien päästä. Amerikan sisällissodalla ei ollut tämän kanssa oikeastaan mitään tekemistä, koska se käytiin edelleen suustaladattavilla tykeillä. Laivoissa tuli tosin uudelleen muotiin puskurit, koska niitä käytettiin menestyksellä em. sodassa purjelaivoja vastaan. Myöhemmissä sodissa niillä ei kyllä sitten upotettu yhtäkään sota-alusta.

Viestissäni tarkoitin lähinnä Monitorin ja Merrimacin yhteenottoa, uutta panssarointi ja kääntyvä tykkitorni aiempaan verrattuna. Laivojen entraaminen jäi sivuseikaksi..

Tuon kummempaa linkkiä en nyt löytänyt, sivua vierittämällä löytyy pointtini siihen miksi nimenomaan Unioin ja Konfederaation välisessä sodassa tapahtui ratkaiseva muutos merisodankäynnissä.

http://mustalippu.greywolves.org/downloads/msota.html

Merrimac ei yhteenotossa sentään uponnut, sen sijaan Monitor upposi myöhemmin myrskyssä. Sen kansihan oli lähes vedenpinnan tasalla.
Ersicssonilta oli tilattu uudempiakin aluksia, mutta sota kerkesi päättyä ennen niiden valmsitumista.

Tuo Monitorin kömpelyys ja merikelvottomuus, kysehän on siitä, että kyseessä oli vain merellä käytety kuin sisävesien alus. Pohjoisvallat muunsi montakin jokilaivaa panssarilaivaksi, ja rakennettiin myös ihan uusia panssarilaivoja, ja näillä oli paljon merkitystä taisteltaessa Mississipin herruudesta. Myös orjuusvaltiot muunsivat pari jokilaivaa.

Tuo Mn ja Mn yhteenotto oli vain yksi tapahtuma yrityksessä saartaa
orjuusvaltiot. Lukuisa määrä saarronmurtajia pääsi kuitenkin läpi, osa näistä oli pohjoisvaltiolaisia toisella puolella, ja erityisesti tuotiin Ranskan tuotteita, muotivaatteita ja muuta sotatavaraa. Sn sijaan tärkeä toimi
oli rynnäkkö mereltä 1962 New Orleansiin. " Ihan lentäen minä luoksesi
tulen", kertoo senaikainen sotalaulu Mexico! Mexico!, vaan ei ole kelvannut säädyllisessä Suomessa. Kun juoppo kenraali Grant, ja hänen sotilaansakin, saatiin lopulta totuuden tuntoon ja raitistumaan, Vicksburg
heinäkuussa 1863 kukistui, ja näin orjuusvaltioiden alue jaettiin kahtia.
Samoihin aikoin kenraali Leen pääarmeija lyötiin Gettysburgissa.

Merrimac ja Monitor ampuivat toisiaan parinkymmenen metrin etäisyydeltä 280mm tykeillä ilman, että kummastakaan laivasta kaatui yhtään miestä. Lisäksi Merrimac saavutti menestyksensä suurelta osin puskemalla. Tämä pikemmin harhautti merisotateoreetikkoja kuvittelemaan, että lähitaistelulla olisi vielä tulevaisuutta kuin avasi näkymiä kaukotaisteluille.

Totuus tuli ilmi vasta Tsushiman salmen taistelussa 1905, kun laivastot avasivat tulen 18km etäisyydeltä ja ensimmäiset osumat saatiin 12km tienoilta.

L
Seuraa 
Viestejä7979

Eikös se ollut Archimedes, joka kreikkalaisen tulen alunperin keksi. Käyttivät Syrakusan puolustuksessa roomalaisia vastaan tuossa I puunilaissodan aikoina, jolloin Rooma hamuili kreikkalaisia siirtokuntia Sisiliassa.

Aseella oli käsittääkseni melkoinenkin psykologinen vaikutus. Se, että Syrakusa kesti niin pitkään, ei kuitekaan välttämättä johdu kreikkalaisesta tulesta, vaan siitä, että kaupungin vallloitus oli tuohon aikaan kovin vaikeaa. Suurin osa piirityksistä laukesi joko näännytyksellä tai petturuudella (lahjottiin vaikka joku piiritetystä kaupungista aukomaan portteja). Suora hyökkäys oli aina riskaabeli ja epävarma tapa. Oli puolustajalla kreikkalaista tulta tai ei.

Arkhimedes taisi käyttää peilejä joilla hän kohdisti auringonvalon polttopisteeksi. Ainakin näin historiankirjoissa väitetään.

Andylle taas: Nimenomaan tuo panssarointi ja ja höyrykone potkurilla varustettuina ja kääntyvät tykkitornit mahdollistivat tuon Tsushiman salmessa käydyn meritaistelun vain muutaman kymmenen vuoden kuluttua
Amerikan sisällissodasta.

Siksi minusta on käänteen tekevä tuo Konfederaation ja Unionin yhteenotto; siellä ensimmäistä kertaa näitä käytettiin.

L
Seuraa 
Viestejä7979

Balthasar

Kirjoitit:

Arkhimedes taisi käyttää peilejä joilla hän kohdisti auringonvalon polttopisteeksi. Ainakin näin historiankirjoissa väitetään.

Näinhän tuo. Archimedeksen kehittämien puolustuslaitteiden joukossa ei tosiaankaan ollut "liekinheitintä".

Tällaisella muistilla varustetun kannattaisi ilmeisesti useammin tsekkailla hommia ennen kirjoittelua. Etenkin, kun sopiva lähdeteoskin oli alle 2 m päässä koko ajan.

L
Balthasar

Kirjoitit:

Arkhimedes taisi käyttää peilejä joilla hän kohdisti auringonvalon polttopisteeksi. Ainakin näin historiankirjoissa väitetään.

Näinhän tuo. Archimedeksen kehittämien puolustuslaitteiden joukossa ei tosiaankaan ollut "liekinheitintä".

Tällaisella muistilla varustetun kannattaisi ilmeisesti useammin tsekkailla hommia ennen kirjoittelua. Etenkin, kun sopiva lähdeteoskin oli alle 2 m päässä koko ajan.

Heh! Mitäs tuosta.

Omasta muististani sen verran että viikonlopun jälkeen siellä ei ole enää muuta jäljellä kuin Alkon aukioloajat.

Offtopic meni minulta taas.

Balt

Mielenkiintoinen aihe, ja kyllä siitä jutunjuurtakin vielä kummasti löytyy, etenkin jos laajennetaan keskustelua hiukan yleisemminkin merisodankäynnin historiaan, kuten täällä on jo tehtykin.

Itse en nyt geimeihin ehdi - kiireitä muualla - mutta katsotaan, josko jonkun sanasen ehtisin vielä tulevaisuudessa heittää, ellei ole sitten jo kaikki aiheeseen liittyvä ehtinyt tulla sanotuksi. No, siinä tapauksessahan sillä minun sanasellani ei enää olisi väliäkään .

ChG
Balt

Mielenkiintoinen aihe, ja kyllä siitä jutunjuurtakin vielä kummasti löytyy, etenkin jos laajennetaan keskustelua hiukan yleisemminkin merisodankäynnin historiaan, kuten täällä on jo tehtykin.

Itse en nyt geimeihin ehdi - kiireitä muualla - mutta katsotaan, josko jonkun sanasen ehtisin vielä tulevaisuudessa heittää, ellei ole sitten jo kaikki aiheeseen liittyvä ehtinyt tulla sanotuksi. No, siinä tapauksessahan sillä minun sanasellani ei enää olisi väliäkään .


Nakkaa ihmeessä! Tiedä vaikka löydettäisiin jotakin mistä oltaisiin eri mieltä!

Luonnollisesti Monitor on kaikkien (pre-)dreaughnoughtien esi-isä. ensimmäinnen panssaroitu ja kääntyvällä tykkitornilla varustettu alus. Mutta meritaisteluiden siirtymistä pidemmille etäisyyksille se ei kyllä sinänsä edesauttanut.

Jos tästä jollekin pitäisi ansiota antaa, voisi se olla Kruppin konserni, joka toimi ansiokkaasti uudenaikaisen tykistön luomiseksi. Kun oli aikaansaatu teräksinen, patruunakäyttöinen, takaaladattava ja rihlattu kanuuna, oli taisteluetäisyyden kasvaminen merellä väistämätön tapahtuma. Tällaiset tykit saivat kuitenkin tulikasteensa maasodassa.

Ne olisivat tulleet merisodassa käyttöön ilman Monitoria täysin samaan aikaan, mutta laivasuunnittelu olisi kenties harhautunut joksikin aikaa tielle, jossa tykit olisivat olleet pienempiä ja niitä olisi sijoitettu purjelaivojen (ja Merrimacin) tapaan laivan sivuille.

Monitor oli rannikko-ja suurten jokien panssarilaivojen esi-isä. Myös
Suomen rakentamat Väinämöinen ja Ilmarinen kuuuluvat joukkoon.
Aseistus ja panssari olivat vahvat, sen sijaan nopeus oli pieni ja myös merkikelpoisuus niin ja näin.

Silti vielä 1800-lvujn lopulle saakka monitorimasiuutta oli myös merilaivoastoissam, tyypillinen Venäjän sen Japanin sodassa.
Nopeu edelelen oli pieni. Eteen ja taakse oli kumpaankin pari suurta vahvaa putkea. Sisullehan oli suuri jouikkko eri kaliiperien tykkejä.
Kantama jotuuen myös laukausten laadusta oli käytännössä pinei, tehokasta tulta saatiin muuitman kilometrin etäisyydeltä. Mainittu
Dreadnought edusti toista suuntaa, jota kehiteltin ensimmäiseen maailmanspotaan mennessä. Päätykistö 280 - 406 mm kolmoistorneissa edessä ja takana 9 -12 kpl, ja niillä voiiin myös ampua sivulle yhteislaukauksia. Laitatykistö väheneen lähes olemattomiin, kun pienemmät tykit sijoitetaan päätykistöstä katsoen keskelle.
Nopeus taisteluristeilijän silloinm ahtavalal jop 28 solmulla, taistelulaivatkin silloin 20 -21 solmua. Vastaavat muutokset tehtin myös risteilijöihin ja hävittäjiin. Näistä ainakin venäläinen Novik saavutti peräti 37 solmun nopeuden.

Toisen maailmansodan lähestyminen toi tykistösotalaivoillekin uuden selviytymistekijän ilman. Kaikkien kevyemmän kaliiperin tykkien oli kyettävä myös ilmatorjuntaan, ja päätykistönkin tietyissä tapauksissa.
Kevyimpien luokkien tykkejä jälleen huomattavasti lisättiin. Neuvostolaisen risteilijä Kirovin luokan nopeus jo 36 solmua, sodan aikana valmistuneet USAn taistelulaivatkin 33 solmua, kuten myös uudet lentotukialukset. Japanin yli 60 000 tonnin uppouman Jamatossa ja Musashissa yhdeksän 457-millisen päätykistö. Tällöin laiva kuitenkin heilui jo melkoisesti, joten tuli ei ollut varsin tarkkaa.

ArKos itse
Alkuperäisen kreikkalaisen tuleen kekisjäksi mainmitaan Kallinikos kai 600-luvun lopulta. Sitä sovelleettiin ensikisi Konstanitinopolia vastaan rynnäänneihin arabien merivoimiin, sittemin myös pakanallisen Venäjän, ainakin Igorin/Iivarin laivoihin. Tulen tärkeä idea oli hyvä syttyvyys, ja etä sitä ei vointu vedelleä sammuttaa. Sitä votiin laskea veden pinnalle, ja sittenm stytettiin, kun viholaine ajoi sen päälle. Sitä heitettiin myös särkyvissä astiooissa katapultein, ja kai myös ruiskuteltiin. Eräänä keinona myös kaupunkien puolustuksessa. Tai päinvastoin niiden valtaamisessa.

Alkuperäine kreikklaine tuli suurin pioirtein oli naftaa eli maaöljyä.
Sitä saatin silloin Kaspianmeren rannalta, silloinkin nykyisen Bakun tienoilta. Sitä varsinaisesti oli käytetty zarahustralaisten pyhiin menoihin, ja siellä heidän lahkolaisia majaili vielä mongolien hyökkäyksenkin aikoina. Bysanttilaiset saapuivat halukkaina ostamaan tuota ihmeellistä öljyä, Heillä vain oli tarkoitus tehdä ihan muita ihmeitä. Aikanaan muslimit oivalsivat, mistä oli kyse, ja kielsivät pyhän öljyn maasta viennin.
Näin ei bysanttilaisilla ollut mahdollsuutta kuin kehnoihin korvikkeisiin.

Ruudin olivat keksineet kinalaiset, ja mongolien mukana keksinnön käyttö kulki länteen- Euroopassa, mainitaan Itävalta, keksintö suoritettin itse uudelleen, ja siihen liitettiin myös tykit ja käsiaseetkin. Ruudin aineksia käyttäen, siis hiiltä, rikkiä ja salpietaria, voitiin, kai johonkin vaikka ruokaölyyn sekoittaen, sada lähes alkuperäisen veroinen kreikkalainen tuli. Siitä luultavasti on kyse Mika Valtarin Johannes Angeloksessa. Ei välttämättä totta, vaan vain kirjailijan mielikuvitusta. Lisäksi käytettiin aineita, jota puolustajan oli muuten tapana käyttää, kuten kuumaa tervaa ja vettäkin, sulaa pikeä, palavaa rikkiä jne. Aivan ilmeisesti kuitenkin tuohon aikaan ruuti oli yliveto, joten ei kannattanut sen aineksia tuhlata joutaviin. Toisessa maailmansodassa taas jälleen käytettiin liekinheittimiä ja myös lentokoneet palopommeja. Alan keksintöjä on myös USAn pitkään suosima napalm.

Liekinheittimiä käytettiin yleisesti jo ensimmäisessä maailmansodassa, hyytelöity bensa eli napalm( napalm on tuotenimi jonka alla useita eri koostumuksisia aineita) oli jo toisessa maailmansodassa suosittu termiitti eli metallijauhepohjainen pommi on muistaakseni 20-30 luvulta. Toisen maailmansodan aikana käytettiin tankeissa 120 metriin yltäviä liekinheittimiä. Valkoinen fosfori taisi saada tulikasteensa ensimmäisessä maailmansodassa.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Miten vaikeaa on valmistaa fosforia? Olisiko noilla ollut seoksessa keltaista fosforia? Tosin vedellä sytyttäminen viittaa johonkin muuhun.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat