Ristiriita AJATTELUN käyttövoima

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Haluamme ilmeisesti aina jotakin, mitä kulloinkin, ja noiden halujen muodostama ristiriita pitää ajatusta elävänä, jatkuvana.

Onko mahdollista luopua keskenään riitelevien halujen vaikutuksen alaisena elämisestä. Toisin sanoen olemaan vapaa ristiriidasta?

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Miksi asioiden haluaminen ei olisi positiivinen asia.. Jos ihminen kykenee elämään hetkessä ja nauttii elämästä. Eikö ole vain positiivista asettaa tavoitteita, asioita joita haluaa elämässään saavuttaa.. Laatia suunnitelmallinen aikataulu, jolla asian haluaa saavuttaa..
Esim. Hyvä kunto.. Suunnitelmallisesti, säännöllisesti liikkumalla sen saavuttaa ja se päämäärään pyrkiminen tuottaa mielihyvää ja kun kunto on halutulla tasolla, niin seki tuo mielihyvää..
Samoin määrätietoinen omaan unelmaan pyrkiminen.. Mielestäni lisää vain elämäniloa..

Vierailija

Niin haluamme jotain, ja saavuttaessamme sen, se tuottaa mielihyvää, ja tyydytystä vahvistaen halua.

Ilmeisesti meillä on erilaisi haluja, jotka kilpailevat keskenään. Toteutamme varmaankin niitä, jotka ovat kulloinkin mahdollisia, tai tuntuvat miellyttävimmiltä.

Halut siis johdattavat meitä, ja me myös pyrimme pitämään halujamme järjestyksessä, tai kurissa omien vaatimustemme mukaan.

Halujen noudattaminen voi myös olla tuhoavaa.

Ristiriita on eri halujen kilpailua mielessä, tekee ajatuksen aktiiviseksi saaden aikaiseksi kuitenkin vain sisältönsä mukaisen ratkaisun.

Onko siis halun vallassa eläminen hyvä asia.

Vierailija

Ristiriitainen ajattelu voi kääntyä voitoksi ja häviäjä on pelko.

Halu uuvuttaa ihmisen. Uupumusta kannattaa kuunnella.

Vierailija

Koska halu antaa ajattelulle suunnan, se suuntautuu haluamisen kohteeseen, kysyn siis: onko mahdollista hylätä haluaminen kokonaan?

Tämä kysymys liittyy, vapaan tahdon olemassaoloon.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

Tunnemme tai tiedämme mahdollisesti kaikki jonkun ihmisen, joka edustaa meille jollakin tapaa hitautta ja mahdollisesti voimme mielikuvitustamme käyttämällä assosioida hänet nopeutta vaativaan työtehtävään. Onnistuuko?

Mielikuvitusleikkinä kysyttäköön nyt, jotta voiko hidas ihminen käyttäytyä nopeasti, ja jos voi, niin miltä sellainen mahtaisi näyttää, kuulostaa, tuntua jne.? Entä minkälaisen assosiaation muodostaa nopean ihmisen käyttäytyminen hitaasti? Olisiko se mahdollista?

Jotenkin näkisin, että meidän kunkin yksilöllinen persoona kaikkein autenttisimmillaan näyttäytyy muille ihmisille periaatteessa samalla tavalla (ilman opeteltuja rooleja). Jokin persoonallisuuden piirre jossakin sellaisessa asiayhteydessä johon kyseinen ihminen ei ennakkokäsitystemme mukaan sovi, määrittelee aika pitkälti sen onko henkilö olemukseltaan humoristinen, häpeänaihe, vaarallinen, seksikäs jms. eli sen, minkälaisia tunteita henkilö saa meissä aikaiseksi.

henkka
Koska halu antaa ajattelulle suunnan, se suuntautuu haluamisen kohteeseen, kysyn siis: onko mahdollista hylätä haluaminen kokonaan?

Tämä kysymys liittyy, vapaan tahdon olemassaoloon.

Eikös tuota vahvasti masentuneilla immeisillä tuo "haluttomuus tehdä mitään" näyttele tietyllä tapaa aika keskeistä roolia? Eli jos jollakin tapaa haluttomuutta voisi varovaisesti rinnastaa motivoivien ideoiden puutteeseen, niin depressiossa halut ovat aika tavalla hylänneet mielen tai mieli halut. Kaiketi mielihalut pitävät meidät toiminnallisina?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Aivan totta, että mielihalut pitävät meitä toiminnallisina, mutta oikeastaan kysynkin sitä, onko toimintaa joka ei ole lähtöisin mielihaluista?

Vai olemmeko siis täydellisesti omien mielihalujemme orjia?
Saatamme kyllä tehdä jotain myös velvollisuudentunteesta, vaikka emme oikeastaan haluaisikaan, silloin ristiriitaiset tunteet häiritsevät toimintaa.

Onko siis asenteetonta toimintaa, joka lähtisi vaikka elämänilosta, eikä olisi itsekästä, oman mielihyvän tavoittelua?

Niin toimintaa, jossa itsekkyys ei olisi lähtökohta?
Tuo toiminta saattaisi olla sitä vapaata tahtoa, josta olisi kysymys.

Vierailija

Itsekkyyteetön toiminta on itsetöntä. On sellaista olemassa.

Oikeastaan muuta ei olekaan, mutta tuntua voi, että toisenlaistakin olisi muka olemassa.

Vierailija

Huomaan itseni, tai toisen ihmisen aina tavoittelevan itselleen jotain, jopa auttaessaan toista ihmistä, saa siitäkin mielihyvää. Näin satunnaisesti auttaessaan jotakuta ei siinä liene tavoittelua mukana, mutta auttamisen ollessa tietoista, lähtökohdat ovatkin jo itsekkäät.

Eipä siinä etteikö lähtökohdat saisi olla itsekkäät, kysymys on vain siitä, että huomaamme oman toimintamme vaikuttimet.

Ristiriitainen ajattelu myös kahlitsee ihmisen tunteiden, ja reaktioiden jatkuvaan vuorovaikutukseen, eikä hiljaisuuden suomaa rauhoittumista pääse tapahtumaan.

Niin kauan kun haluamme jotain ajatus ei rauhoitu.

Voiko halu olla siis edes tilapäisesti hiljaa?

Vierailija

Buddhismi yrittää eroon haluamisesta ja tekniikkana on meditaatio.
Monimutkaiseksihan se menee, sillä tie on pitkä ja koko ajan pitää joko todella haluta eroon haluamisesta, mikä ON haluamista tai ainakin eroon pieksämisestä mikä koituu osaksi ellei tee harjoituksiaan tunnollisesti.

Mutta se miten meditaatio vaikuttaa huomion kohdistamiseen ja asioihin jotka valikoituvat tajuntaan on vaikea sanoa muuta kuin "ohhoh!".

Huomionarvoista on sekin, että oppiaikoinaan munkkikokelaat tienaavat elantonsa kerjäämällä. Mitä tulisikaan yhteiskunnasta jossa KAIKKI kerjäisivät? Kuka tekisi työt? Keneltä kerjättäisiin?

Ei buddhalaisella Nepalilla ainakaan kauhean hyvin mene.
Kiinakin vielä vapauttamassa....

Vierailija

Halu ei ole tilapäisesti hiljaa, se on hiljaa kaikenaikaa, mutt kuunteleeeko ihminen hiljaisuutta? kas siinä se juttu/todellisuus.

Auttaa ei voi ketään, ei edes itseä.

Vierailija

Aivan paradoksi onkin siinä, että ainoa käyttövoima on halu, tuokin asia on tiedostettava.

Voinko siis niin intohimoisesti haluta ymmärtää itseni, että ajatus tarpeettomana vaikenee, vaikkapa vain tilapäisesti.

Halua ei kuitenkaan tarvitse suunnata haluamattomuuteen, vaan itsensä toiminnan tiedostamiseen.

Vierailija

Halu, himo, tunne energioita, eikä meillä muuta olekaan.

Voimme suunnata halumme, johonkin kohteeseen, siis kiinnittää huomiomme asiaan.

Kun suuntaamme koko energiamme itseymmärrykseen, emme silloin luo tavoittelijaa, ja tavoiteltavaa, vaan keskitymme tuon toiminnan seuraamiseen, ymmärtämiseen sanattomasti.

Toisin sanoen kiinnostus kohdistuu vain toimintaan, ei toiminnan tulokseen.

Tunne, ja halu on käyttövoima, se mihin sen suuntaamme, on oma valintamme.

Jos ymmärrän koneiston toiminnan, olen vapaa toiminnan orjuuttavasta vaikutuksesta.
Elikkä minä on vapaa itsestään.

Vierailija

Juu, minä on vapaa minästä, egosta.

Kuulee tarpeet ja nauraa tunteille... jes!

Tunne riepottaa ihmispoloista ties mihin hullutuksiin...

Vierailija

Näin siis tunne on ajattelun käyttövoima, ei ole ajatusta, joka olisi tunteesta vapaa, koko ajattelutoiminto on tunnetoimintoa.

Tuon tunnevoiman voimme suunnata itseymmärrykseen, jolloin ymmärrämme oman itsemme, voimme ymmärtää nähdessämme omat reaktiomme samalla hetkellä tunteiden ilmentyessä.

Silloin myöskään teeskentelylle, ja itsepetokselle ole tilaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat