Seuraa 
Viestejä45973

Haluamme ilmeisesti aina jotakin, mitä kulloinkin, ja noiden halujen muodostama ristiriita pitää ajatusta elävänä, jatkuvana.

Onko mahdollista luopua keskenään riitelevien halujen vaikutuksen alaisena elämisestä. Toisin sanoen olemaan vapaa ristiriidasta?

Sivut

Kommentit (28)

Miksi asioiden haluaminen ei olisi positiivinen asia.. Jos ihminen kykenee elämään hetkessä ja nauttii elämästä. Eikö ole vain positiivista asettaa tavoitteita, asioita joita haluaa elämässään saavuttaa.. Laatia suunnitelmallinen aikataulu, jolla asian haluaa saavuttaa..
Esim. Hyvä kunto.. Suunnitelmallisesti, säännöllisesti liikkumalla sen saavuttaa ja se päämäärään pyrkiminen tuottaa mielihyvää ja kun kunto on halutulla tasolla, niin seki tuo mielihyvää..
Samoin määrätietoinen omaan unelmaan pyrkiminen.. Mielestäni lisää vain elämäniloa..

Niin haluamme jotain, ja saavuttaessamme sen, se tuottaa mielihyvää, ja tyydytystä vahvistaen halua.

Ilmeisesti meillä on erilaisi haluja, jotka kilpailevat keskenään. Toteutamme varmaankin niitä, jotka ovat kulloinkin mahdollisia, tai tuntuvat miellyttävimmiltä.

Halut siis johdattavat meitä, ja me myös pyrimme pitämään halujamme järjestyksessä, tai kurissa omien vaatimustemme mukaan.

Halujen noudattaminen voi myös olla tuhoavaa.

Ristiriita on eri halujen kilpailua mielessä, tekee ajatuksen aktiiviseksi saaden aikaiseksi kuitenkin vain sisältönsä mukaisen ratkaisun.

Onko siis halun vallassa eläminen hyvä asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska halu antaa ajattelulle suunnan, se suuntautuu haluamisen kohteeseen, kysyn siis: onko mahdollista hylätä haluaminen kokonaan?

Tämä kysymys liittyy, vapaan tahdon olemassaoloon.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Tunnemme tai tiedämme mahdollisesti kaikki jonkun ihmisen, joka edustaa meille jollakin tapaa hitautta ja mahdollisesti voimme mielikuvitustamme käyttämällä assosioida hänet nopeutta vaativaan työtehtävään. Onnistuuko?

Mielikuvitusleikkinä kysyttäköön nyt, jotta voiko hidas ihminen käyttäytyä nopeasti, ja jos voi, niin miltä sellainen mahtaisi näyttää, kuulostaa, tuntua jne.? Entä minkälaisen assosiaation muodostaa nopean ihmisen käyttäytyminen hitaasti? Olisiko se mahdollista?

Jotenkin näkisin, että meidän kunkin yksilöllinen persoona kaikkein autenttisimmillaan näyttäytyy muille ihmisille periaatteessa samalla tavalla (ilman opeteltuja rooleja). Jokin persoonallisuuden piirre jossakin sellaisessa asiayhteydessä johon kyseinen ihminen ei ennakkokäsitystemme mukaan sovi, määrittelee aika pitkälti sen onko henkilö olemukseltaan humoristinen, häpeänaihe, vaarallinen, seksikäs jms. eli sen, minkälaisia tunteita henkilö saa meissä aikaiseksi.

henkka
Koska halu antaa ajattelulle suunnan, se suuntautuu haluamisen kohteeseen, kysyn siis: onko mahdollista hylätä haluaminen kokonaan?

Tämä kysymys liittyy, vapaan tahdon olemassaoloon.

Eikös tuota vahvasti masentuneilla immeisillä tuo "haluttomuus tehdä mitään" näyttele tietyllä tapaa aika keskeistä roolia? Eli jos jollakin tapaa haluttomuutta voisi varovaisesti rinnastaa motivoivien ideoiden puutteeseen, niin depressiossa halut ovat aika tavalla hylänneet mielen tai mieli halut. Kaiketi mielihalut pitävät meidät toiminnallisina?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Aivan totta, että mielihalut pitävät meitä toiminnallisina, mutta oikeastaan kysynkin sitä, onko toimintaa joka ei ole lähtöisin mielihaluista?

Vai olemmeko siis täydellisesti omien mielihalujemme orjia?
Saatamme kyllä tehdä jotain myös velvollisuudentunteesta, vaikka emme oikeastaan haluaisikaan, silloin ristiriitaiset tunteet häiritsevät toimintaa.

Onko siis asenteetonta toimintaa, joka lähtisi vaikka elämänilosta, eikä olisi itsekästä, oman mielihyvän tavoittelua?

Niin toimintaa, jossa itsekkyys ei olisi lähtökohta?
Tuo toiminta saattaisi olla sitä vapaata tahtoa, josta olisi kysymys.

Itsekkyyteetön toiminta on itsetöntä. On sellaista olemassa.

Oikeastaan muuta ei olekaan, mutta tuntua voi, että toisenlaistakin olisi muka olemassa.

Huomaan itseni, tai toisen ihmisen aina tavoittelevan itselleen jotain, jopa auttaessaan toista ihmistä, saa siitäkin mielihyvää. Näin satunnaisesti auttaessaan jotakuta ei siinä liene tavoittelua mukana, mutta auttamisen ollessa tietoista, lähtökohdat ovatkin jo itsekkäät.

Eipä siinä etteikö lähtökohdat saisi olla itsekkäät, kysymys on vain siitä, että huomaamme oman toimintamme vaikuttimet.

Ristiriitainen ajattelu myös kahlitsee ihmisen tunteiden, ja reaktioiden jatkuvaan vuorovaikutukseen, eikä hiljaisuuden suomaa rauhoittumista pääse tapahtumaan.

Niin kauan kun haluamme jotain ajatus ei rauhoitu.

Voiko halu olla siis edes tilapäisesti hiljaa?

Buddhismi yrittää eroon haluamisesta ja tekniikkana on meditaatio.
Monimutkaiseksihan se menee, sillä tie on pitkä ja koko ajan pitää joko todella haluta eroon haluamisesta, mikä ON haluamista tai ainakin eroon pieksämisestä mikä koituu osaksi ellei tee harjoituksiaan tunnollisesti.

Mutta se miten meditaatio vaikuttaa huomion kohdistamiseen ja asioihin jotka valikoituvat tajuntaan on vaikea sanoa muuta kuin "ohhoh!".

Huomionarvoista on sekin, että oppiaikoinaan munkkikokelaat tienaavat elantonsa kerjäämällä. Mitä tulisikaan yhteiskunnasta jossa KAIKKI kerjäisivät? Kuka tekisi työt? Keneltä kerjättäisiin?

Ei buddhalaisella Nepalilla ainakaan kauhean hyvin mene.
Kiinakin vielä vapauttamassa....

Halu ei ole tilapäisesti hiljaa, se on hiljaa kaikenaikaa, mutt kuunteleeeko ihminen hiljaisuutta? kas siinä se juttu/todellisuus.

Auttaa ei voi ketään, ei edes itseä.

Aivan paradoksi onkin siinä, että ainoa käyttövoima on halu, tuokin asia on tiedostettava.

Voinko siis niin intohimoisesti haluta ymmärtää itseni, että ajatus tarpeettomana vaikenee, vaikkapa vain tilapäisesti.

Halua ei kuitenkaan tarvitse suunnata haluamattomuuteen, vaan itsensä toiminnan tiedostamiseen.

Halu, himo, tunne energioita, eikä meillä muuta olekaan.

Voimme suunnata halumme, johonkin kohteeseen, siis kiinnittää huomiomme asiaan.

Kun suuntaamme koko energiamme itseymmärrykseen, emme silloin luo tavoittelijaa, ja tavoiteltavaa, vaan keskitymme tuon toiminnan seuraamiseen, ymmärtämiseen sanattomasti.

Toisin sanoen kiinnostus kohdistuu vain toimintaan, ei toiminnan tulokseen.

Tunne, ja halu on käyttövoima, se mihin sen suuntaamme, on oma valintamme.

Jos ymmärrän koneiston toiminnan, olen vapaa toiminnan orjuuttavasta vaikutuksesta.
Elikkä minä on vapaa itsestään.

Näin siis tunne on ajattelun käyttövoima, ei ole ajatusta, joka olisi tunteesta vapaa, koko ajattelutoiminto on tunnetoimintoa.

Tuon tunnevoiman voimme suunnata itseymmärrykseen, jolloin ymmärrämme oman itsemme, voimme ymmärtää nähdessämme omat reaktiomme samalla hetkellä tunteiden ilmentyessä.

Silloin myöskään teeskentelylle, ja itsepetokselle ole tilaa.

luxlapis
Seuraa 
Viestejä553
henkka
Näin siis tunne on ajattelun käyttövoima, ei ole ajatusta, joka olisi tunteesta vapaa, koko ajattelutoiminto on tunnetoimintoa.

Entäpä mikä on tunne, kun ajattelet neutraalisti?

Onko ihmisellä mahdollisuutta olla neutraali, vai onko ihminen täysin mustavalkoinen, joko negatiivinen tai positiivinen?

Minä taasen olen sanonut, että ajatus synnyttä tunteen, eikä päin vastoin, eli kun ajattelet hyvää, tunnet hyvää, kun ajattelulla väännät naamasi hymyyn, tunnet hyvää, kun ajattelulla luot toisesta vihollisen, tunnet vihaa..
Selvästikin ajatus edeltää aina tunnetta ja tekoa.

Kun ihminen ymmärtää, mikä voima ajatuksessa on, niin silloin hän ei ajattele pahoja ajatuksia, koska hän ymmärtää, että hän joutuu niiden kautta negatiivisuuteen ja vihaan ja jopa yliopistomurhaajaksi tai jopa kansanmurhaajaksi.

Jos pikku-Hitlerillä olisi pienenä ollut älykkäitä ihmisiä, niin silloin hänkin olisi oppinut, ettei kannata alkaa hautoa edes juutalaisvihaa sisällään, koska muuten joutuu tekemään kaasukammioita... -Hitler ei siis tullut massamurhaajaksi tunteen kautta, vaan siksi, että hän helli vihamielisiä ajatuksia niin paljon, että joutui niiden vangiksi

Millainen on siis neutraalitunne? Tunteeko ihminen silloin mitään? Jos ihmisen on mahdollista olla neutraali, ja samaan aikaan ajatella neutraalisti, niin silloin tietysti se on kiistaton todiste siitä, ettei tunteet vaikuta ajatuksia. Ja tähän täytyy huomauttaa, että natsit eivät olleet tunteettomia, eli neutraaleja, vaan he puhkuivat vihaa, joka huomataan tämänkin päivän natseista, uskovaista ja muista...

Ajatustoiminta ilmentää aina tunteita, ajattelet sitä mikä sinua kiinnostaa.
Kinnostuksen kohteet ova aina tunteiden muokkaamia, eikä ajattelutoiminta voi olla siitä erillinen.
Ajatus sinänsä on muistin reaktio, vastavaikutus, sisältö siis reakoi, ja kokemuksen mukainen vastaus on se mikä on mahdollinen.

Koska muisti on juuri tuon koetun, tunteiden muodostama keskus, ei se voi muuta kuin reakoida sisältönsä mukaisesti.
Se on toki helppo nähdä, vaikka vertaamalla eri kirjoittajia keskenään.

Ei mitään mustavalkoista, vaan koko kirjo.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204

Kun ihminen on jonkin yhteisön (voidaan myös nimittää yhteiskunnaksi) jäsen, niin silloin hänen omat halunsa ovat suhteessa ympäristöön. Muiden ihmisten halut vaikuttavat meihin halusimme tai emme.

Ainoastaan menemällä jonnekin elelemään täydessä yksinäisyydessä voimme saavuttaa edes jonkinlaisen tajun vapaasta tahdosta. Harva kuitenkin pystyy tai edes haluaa eristäytyä täydellisesti ympäristöstään. Ja vaikka tuon tekisikin, niin luonto antaa omat rajoituksensa meidän haluille. Joten vapaa tahto on illuusio.

Sitä toki voi tavoitella mielen tasolla, mutta se vaatii kuitenkin ajatusten (ja kehon) muokkaamista niin, että ymmärtää asioiden vain tapahtuvan. Muuttuu lastuksi laineille. Silloin on luovuttava kaikesta halusta, niin ruumiin kuin mielenkin tasolla. Ei ole syitä eikä seurauksia. Vapaa tahto on siis sitä, ettei tahdo yhtään mitään.

Noin mä oon ton asian pohtinu, mutta jatkakaa

Teeskentelystä.
Kyllä kai ihmiset pyrkii toimimaan niin, että välttävät erilaisia konflikteja jokapäiväisessä elämässään. Toisinaan, varsinkin työyhteisöissä ja sukulaisten kesken se vaatii himpun teeskentelyä. Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

luxlapis
Seuraa 
Viestejä553
DedMoroz
Kun ihminen on jonkin yhteisön (voidaan myös nimittää yhteiskunnaksi) jäsen, niin silloin hänen omat halunsa ovat suhteessa ympäristöön. Muiden ihmisten halut vaikuttavat meihin halusimme tai emme.

Halut ovat meille haaste. Halujen kuolettaminen antaa ihmiselle enemmän kuin halujen vietävänä oleminen. Se tosiasia, että psykologiaa ovat tehneet halujen vietävinä olevat ja sellaiset, jotka eivät halua elää vaatimatonta, eli viisasta elämää, todistaa meille eittämättä, ettei psykologian totuudet ole totuus ihmispsyykeestä.

Ei pitäisi yleistää psykologian oppeja kaikkiin. Jos te tunnette psykologien totuudet omaksenne, niin se ei tarkoita sitä, että ne ovat korkein totuus ihmisestä, vaan teidän kaikkien pitäisi siitä huolimatta elää haasteellista, eli vaatimatonta elämää, jos te todella aidosti mielitte tuntea totuuden ihmisenä olosta.

Itse en vaan kehtaisi väittää, että rahasta psykologiaa tehneillä olisi kovinkaan ylevä ja lopullinen totuus ihmisestä. Ymmärrän toki, että rahalla saadut psykologit opit viehättävät jokaista, joka ei uskalla elää vaatimatonta, eli viisasta elämää.

Muistakaa, että tänäkin päivänä teidän psykologinne ovat palkkakuopassa ja potemassa rahapulaa, koska ovat halujensa vankeina ostaneet kalliimman talon, uuden auton, kesämökin ja mualimaakin pitäisi vielä kiertää kolmeen kertaan....

Kun rikas taluttaa, niin molemmat palkkakuoppaan lankeaa, ja nykyisin vain rikkailla on oikeus virallisen psykologiaan, eli esim tällainen esitys ei kelpaa psykologeille, koska astia ei sovi rikkaiden pöytään....

Rikkaiden elämä on jatkuvaa kompuroimista palkkakuopasta palkkakuoppaan, ja tämä koske erityisesti psykologeja,

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204

Kati. Mistä kummasta sä noi tsykopaatit tohon tempasit?

Ei halut ole haaste vaan elämä - aina.
Halujen kuolettaminen ei onnistu kokonaan vaikka voissa asiaa paistaisi. Joka niin väittää, valehtelee.
Jotkut munkit ovat yrittäneet saavuttaa tuota mainitsemaani tyhjyyden tilaa mitä erikoisimmin keinoin (kiitos ympäristön tuen), mutta todellinen vapaa tahto ilman haluja on saavutettavissa vain kuolemalla.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat