Runo vuosien takaa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Samea kalvo taivaalla
imee valon ja lämmön kaikkialta
jääkiteet kihoavat pintaan hien lailla,
kipu herättää kaipauksen

Sykerryn puun juurelle ja sinä tulet taas
saatanallisesti hymyillen kulman takaa
Odotus jakaa sielun kahtia eikä tunne etäänny
vaikka toinen varttuu, toinen vanhenee

Ihmeen sitkeästi hulluus tempoo hauraita kahleitaan,
kuin varjo hiljalleen tuudittaa lasta uneen
Eivät voi milloinkaan tavoittaa toisiaan
tässä Saatanan maassa, jossa kaikki on
harhaa ja elämä kuoleman odotusta

Sinä tulit syksymmällä
mukanasi paha, viekas, sietämätön saattaja
häälyvä toivo joka mentyäsi sysäsi mielen
kangastuksiin

Valkea susi väistää kuutamoa
kuin lintu vaistonsa ohjaamana
johdattaa harhaan pesältään
Syvimmässä pimeydessä tunne vartoo tulematonta

Kommentit (3)

Vierailija

vaude. aika jees. miksi lähetit sen tänne etkä jonnekkin runopalstalle?onko tuo sun oma ?

toi mun allekirjotus on mun oma runo. mun mielestä se maistuu iha hyvälle.. näin raadonsyöjänä..

jo sul o jotai muitaki nii kiinnostas lukee. lähetä vaik yksityisviesti. voin vastata sit samal mital takas.

Uusimmat

Suosituimmat