Seuraa 
Viestejä45973

Mitä se ketään mitään hyödyttää?

Sivut

Kommentit (38)

Väitän, että jokainen ihminen teeskentelee jossain tilanteissa.

Väittämys on, että jokainen ihminen TUNTEE teeskentelevänsä jossain tilanteessa.

En ole koskaan nähnyt kenenkään teeskentelevän. Ja tuo on totisinta totta.

Minusta/sinusta voi TUNTUA, että joku teeskentelee, TOTTA se ei kuitenkaan ole, paitsi tietysti - itsekkyyden - näkökulmasta se on erittäin totta, mukamas.

Itsekkyys=tunne, luojan kiitos! ... se ei ole muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Kuka sanoi:

Kannattaa harkita mitä teeskentelee, koska ihminen on sitä mitä teeskentelee olevansa.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Kuka sanoi:Kannattaa harkita mitä teeskentelee, koska ihminen on sitä mitä teeskentelee olevansa.

Ihminen on ihminen vaikka voissa paistettaisi.

"Toisesta" ihmisestä VOI vain provosoitua... ei sen enempää...

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720
qaz
Mitä se ketään mitään hyödyttää?

Joskus se voi olla tapa päästä eroon hankalista ihmisistä, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa naapuruston, työpaikan tms. juoruilija tulee joko kertomaan tuoreinta uutistaan tai yrittää heruttaa sinusta itsestäsi ulos tietoja. Jos sellaisessa tapauksessa räjähtäisi ko. tyypille, voisi olla tulevaisuudessa sitten vähän hankalat oltavat tyypin itsestäsi keksittyjen juttujen takia. Samaten kiinnostuksen teeskentely hänen juttuihinsa voi viedä itseäsi kohtaan suuntautuvan kiinnostuksen pois ja hän kertoilee mielellään "uutisiaan" pitäen sinua mukavana henkilönä.

Aitous ja rehellisyys olisi tietenkin hyvästä, mutta ainakin siihen yksityiselämään kuulumattomissa sosiaalisissa yhteyksissä teeskentelyllä saattaa päästä helpommalla kuin sanomalla suoraan mitä ajattelee. Tietenkin läheisissä ihmissuhteissa kannatan rehellisyyttä pääosin, toisaalta sitä saattaa toisinaan sitten läheisissäkin suhteissa teeskennellä suojellakseen sitä itselleen tärkeää ihmistä pettymyksiltä ja kivulta olemalla kertomatta tunteitaan ja ajatuksiaan, joitten saattaa ajatella satuttavan sitä ihmistä. On paljon helpompi sanoa suoraan asiat tuntemattomalle kuin jollain tapaa tutulle ihmiselle. Ei sillä teeskentelyllä välttämättä pahaa aina tarkoiteta, toisaalta en tiedä millaisesta teeskentelystä puhuit tuossa.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Kaikki "teeskentelee" aina välillä jos on viisaudella siunattu. Teeskentely tosin riippuu tilanteesta, mutta jokainen on varmasti sellaiseen tilanteeseen ajautunut. Ellei elämä sit ole oikeasti ollut priimaa ruusuilla tanssimista.

Tänään töissä eräs automyyjä sanoi:"Tutkimuksen mukaan ihminen kuulee 200 valhetta päivässä. Meillä autoliikkeessä se luku on vähintään 800."

Joskus se voi olla tapa päästä eroon hankalista ihmisistä, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa naapuruston, työpaikan tms. juoruilija tulee joko kertomaan tuoreinta uutistaan tai yrittää heruttaa sinusta itsestäsi ulos tietoja. Jos sellaisessa tapauksessa räjähtäisi ko. tyypille, voisi olla tulevaisuudessa sitten vähän hankalat oltavat tyypin itsestäsi keksittyjen juttujen takia. Samaten kiinnostuksen teeskentely hänen juttuihinsa voi viedä itseäsi kohtaan suuntautuvan kiinnostuksen pois ja hän kertoilee mielellään "uutisiaan" pitäen sinua mukavana henkilönä.

Samaa mieltä. Ainakin työelämässä pitää osata joskus luovia, kuunnella "mielenkiinnolla" ja tarvittaessa lähteä paperinivaska kädesssä palaveriin.

Amen.

Laphroaig
Tänään töissä eräs automyyjä sanoi:"Tutkimuksen mukaan ihminen kuulee 200 valhetta päivässä. Meillä autoliikkeessä se luku on vähintään 800."

Elämä maailmassa, jossa kukaan ei koskaan valehtele, olisi sietämätöntä. On olemassa sellainen sairaus, esiintyy kai vain lapsilla, että ei yksinkertaisesti osaa valehdella. Esimerkki:

lapselle kerrotaan, että susihukalle ei saa kertoa, missä punahilkan mummo asuu, koska susi voisi syödä mummon. Sitten esitetään sutta ja kysytään "missäs se mummo asuu?". Lapsi vastaa totuudenmukaisesti. Kun sitten lapselle yritetään kertoa, että paljastamalla mummon asuinpaikan susi pääsee syömään mummon, lapsi vain vastaa "mutta siellähän se mummo asuu".

En ole koskaan nähnyt kenenkään teeskentelevän. Ja tuo on totisinta totta.
Et edes Paavo Väyrysen

En, edes Väyrysen... koska en ole - ITSE - koskaan teeskennellyt.

Mutta VAIN miljoona tai ehken miljardi kertaa minusta on - TUNTUNUT - siltä, että olisin teeskennellyt... tuntuminen ja oleminen eivät ole sama asia.

Monet töissä teeskentelevät tekevänsä töitä ja vielä teeskentelevät erittäin kiireistä. Tehokas ehtii välillä rupatellakin, mutta tekee enemmän kuin teeskentelijä. Pomot eivät todellakaan usein huomaa tekemisen ja teeskentelyn eroa.

On ihmisiä, jotka teeskentelevät olevansa niin herttaisia, mutta paljastuvatkin lyhytnäköisiksi hyödyn tavoittelijoiksi. Tällaisilla ystävät vaihtuvat usein.

Missä menee teeskentelyn ja hyvien tapojen raja, entä teeskentelyn ja hiljaisuuden?

Kaikki ihmiset teeskentelevät, mutta missä vaiheessa teeskentely saa negatiivisen soinnin?

mirri
Missä menee teeskentelyn ja hyvien tapojen raja, entä teeskentelyn ja hiljaisuuden?

Kaikki ihmiset teeskentelevät, mutta missä vaiheessa teeskentely saa negatiivisen soinnin?

Viimeistään silloin, kun teeskentelyllä pyritään hyötymään itse toisten kustannuksella.

On toki tilanteita, joissa on käyttäydyttävä määrätyllä tavalla, koska se kuuluu sivistykseen. Ei myöskään ole aivan pakko kertoa joka asiasta omaa mielipidettään.

Stinger
qaz
Mitä se ketään mitään hyödyttää?



Joskus se voi olla tapa päästä eroon hankalista ihmisistä, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa naapuruston, työpaikan tms. juoruilija tulee joko kertomaan tuoreinta uutistaan tai yrittää heruttaa sinusta itsestäsi ulos tietoja. Jos sellaisessa tapauksessa räjähtäisi ko. tyypille, voisi olla tulevaisuudessa sitten vähän hankalat oltavat tyypin itsestäsi keksittyjen juttujen takia. Samaten kiinnostuksen teeskentely hänen juttuihinsa voi viedä itseäsi kohtaan suuntautuvan kiinnostuksen pois ja hän kertoilee mielellään "uutisiaan" pitäen sinua mukavana henkilönä.

Aitous ja rehellisyys olisi tietenkin hyvästä, mutta ainakin siihen yksityiselämään kuulumattomissa sosiaalisissa yhteyksissä teeskentelyllä saattaa päästä helpommalla kuin sanomalla suoraan mitä ajattelee. Tietenkin läheisissä ihmissuhteissa kannatan rehellisyyttä pääosin, toisaalta sitä saattaa toisinaan sitten läheisissäkin suhteissa teeskennellä suojellakseen sitä itselleen tärkeää ihmistä pettymyksiltä ja kivulta olemalla kertomatta tunteitaan ja ajatuksiaan, joitten saattaa ajatella satuttavan sitä ihmistä. On paljon helpompi sanoa suoraan asiat tuntemattomalle kuin jollain tapaa tutulle ihmiselle. Ei sillä teeskentelyllä välttämättä pahaa aina tarkoiteta, toisaalta en tiedä millaisesta teeskentelystä puhuit tuossa.

"Millaisesta teeskentelystä puhuit" .. yleisesti ottaen sellaisesta, että mitä se MISSÄÄN tilanteissa ketään mitään hyödyttää. Paree on sanoa suoraan mitä tarkoittaa... tai jos ei esim. osaa, ei tarvitse sanoa mitään. Läheisissä suhteissa on järjetöntä olla ilmaisematta sitä mitä tarkoittaa..

Mainio ilmaisu tuo herutus. Lypsäjiä tuntuu olevan olemassa... Voiko juorun kertojia olla kuuntelematta? Saako seuransa valita? Juorun kertoja ja kuuntelija tavoittelevat hyötyä, mitä he luulevat hyötyvänsä?

Sanoisin niin, ettei teeskentelemällä pääse koskaan helpommalla. Se on kier(t)otie... teeskentely on väistöliike, kun ei osaa LUONTEVASTI olla se kuka on. Jos ei koskaan rohkene olla se kuka on, ei avaudu läheisillekään tilaisuutta oppia olemaan omanlaisiaan. Se on sääli se.

Pitääkö ihmistä suojella joltakin? siis tunteilta. Onko se muka mahdollista?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8643

Luin muinoin roolien vetämisestä. Jokin mielen sairaus on sellainen, jossa ihmisen elämä keikahtaa roolin puolelle vuosikausiksi. Ihminen elää silloin valheessa. Tunnusmerkki roolin vetämisestä on uupuminen. Ihminen jaksaa olla jotain muuta kuin oikeasti on pitkiä aikoja, mutta se kuluttaa. Muistaakseni opuksessa kerrottiin "parantumisistakin". Ihmisen löytäessä oman minuutensa ja luopuessaan valheestaan olotila koheni dramaattisesti.

Yksi rooli on näytellä olevansa paremmassa vedossa kuin oikeasti onkaan. Minulla on tapana kertoa lähimmille ja kollegoillekin suoraan jos voimavarat ovat vähissä. Se tehdään lähimpien takia. Ei ole järkeä salata juttua, joka aiheuttaa muissa hämmennystä vaikka liian kireyden tai murjottamisvaikutelman muodossa. Tuostakin voi tulla rooli. On ihmisiä jotka ruikuttavat ja valittavat kaiken aikaa. Kenen etu on kuunnella turhaa vaikertamista? Vaikeroinnille on kiintiönsä kuten suden huutamisellekin.

Poliitikkojen rooleja kannattaa arvioida. Onko aitoja persoonia politiikassa? Äkkiä ajatellen tulee mieleen yksi tyyppi. Ja se on Osmo Soininvaara. Heppu tuntuu elävän oikeasti siinä maailmassa josta puhuu. Vaikea on sanoa samaa esimerkiksi Jäätteenmäestä. Minusta tuossa on rooliesimerkki. On olemassa joku sterotypia, miten puhutaan ja käyttäydytään edustajana. Jos koko anti on olla puhuva pää, käy kuten kävi takavuosina. Ja silti tuossakin on epäilykselle sijaa. Onko Soininvaaran karisma tulosta taitavasta ihmisten kuljettelusta ja oliko Jäätteenmäen ongelmien syynä aitous, jossa tyttönen ei osannutkaan ottaa poliitikon roolia? Eli odotus oli iso rooli ja hommaa hoiti haavoittuva oikea persoona.

Kun on roolien roolin ymmärtänyt, tulee kovin epäluuloiseksi kaikkien suhteen. Se ilmenee myös pelkona ihmissuhteissa. On kova vaatimus vaatia aitoa ihmistä kaverikseen. Vai onko? Kuinka paljon lienee näenäisystävyyttä? Paljon.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sosiaalisesti lahjaton... kuulostaa hyvältä/yksinkertaiselta.

Kyllä tuo uupuminen on roolinvetäjän "tauti". Ja juuri läheisten takia kannattaa ilmaista sen hetkinen tila, vaikkapa töissä. Ruikuttajat eivät ymmärtääkseni edes tiedosta tilaansa, heillä on jäänyt rooli päälle...

Kyllä, Soinivaaran esiintymisen kokee olevan roolitonta.

"Kun on roolien roolin ymmärtänyt, tulee kovin epäluuloiseksi kaikkien suhteen. Se ilmenee myös pelkona ihmissuhteissa. On kova vaatimus vaatia aitoa ihmistä kaverikseen. Vai onko? Kuinka paljon lienee näenäisystävyyttä? Paljon."

Näyttelemisen ymmärrettyään, epäluulo hälvenee kuin sumuverho, näkee ja kuulee kuka vetää roolia ja kuka ei, koska on nähnyt ja kuullut omissa nahoissaan oman näyttelemisen. Vain itseä voi pettää.. sanoi joku viisas. Vaatimus on kova sana, ei tulisi vaatia edes itseltä mitään... saatikka toiselta. Paljon on näennäisystävyyttä, pinnallisuus muka riittää.

Vastaaja_s24fi
Elämä maailmassa, jossa kukaan ei koskaan valehtele, olisi sietämätöntä. On olemassa sellainen sairaus, esiintyy kai vain lapsilla, että ei yksinkertaisesti osaa valehdella.

Onkohan mulle kehittynyt tuo sairaus jonkinasteisena vasta nuoruusvuosina? Kun kävin parikymppisenä terapiassa ahdistuksen takia, niin terapeutti suositteli, että minun pitäisi oppia luopumaan ehdottoman rehellisyyden ja luotettavuuden vaateistani. Myös itseäni kohtaan.

Inhoan valehtelua ja teeskentelyä. Sosiaalisista syistä en kerro inhoamilleni ihmisille suoraan, mitä heistä ajattelen, mutten myöskään teeskentele minkäänlaista kaveruutta, vältän jopa puhumista tällaisille tyypeille.

Hassua sinänsä, että osaan kyllä valehdella hyvin. Voin heittää vaikka millaista legendaa ja katson hämmästyneenä, että läpi menee kuulijasta riippumatta. Tietysti paljastan vain vitsailleeni. Jos on pakko valehdella, jonkun tunteita säästääkseen, niin osaan senkin taidon (ja inhoan itseäni niin tehtyäni). Viimeksi olen jäänyt valheesta kiinni ala-asteella... Tai sitten muut ovat niin hyviä teeskentelijöitä, että en tajua heidän tajunneen. En tosin usko, koska olen mainio ihmisten tulkitsemisessa. Minulle ei kannata valehdella, koska kiinni siitä jää...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat