Seuraa 
Viestejä45973

Täällä kun on paljon fixuja ihmisiä, niin toivoisin mielipiteitä, enemmän noin tieteellisessä mielessä, mitä ( ihmisen ) tunteet ovat selitettävissä.
Ihmisen tunteet, kun näin kokemusperäisesti ovat muutakin kuin mielihyvän tai mielipahan tunteminen.
Joskus voi tulla flashback ja tuntea esim. hajuja ja makuja myöten kymmeniä vuosia sitten sattuneen tilanteen.
Voihan olla, että ihmisen aivot rekisteröivät kaikki tapahtumat elämän aikana, mutta ovatko tunteet jotenkin selitettävissä tieteellisessä mielessä.
Onko ihminen syntyessään lähtötilanteeltaan " tunteeton " ja "kehittyvätkö/muuttuvatko" ihmisen tunteet iän mukana johonkin suuntaan?
On sanottu, että esim. taide vetoaa ihmisen tunteisiin.
Onko ihmisellä jokin "kollektiivinen" muisti tai tunto?
Määräytyykö ihmisen uskonnollisuus/uskonnottomuus/elämänkatsomus
tunteiden tai pelkän järjen kautta?
Ovatko fyysinen kipu ja henkinen kipu eri asioita ja ovatko ne tunteita vai fyysisiä tuntemuksia?
Ainakin pidemmälle kehittyneillä eläimillä ( ihmisen lisäksi ) on todistettavasti tunteet.
Pajon tyhmiä kysymyksiä, toivottavasti paljon viisaita vastauksia!!

Sivut

Kommentit (185)

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461

Antonio Damasion sanoin: "...Näin ajateltuna tunteet ovat koettimia, jotka selvittävät luonnon ja tilanteen yhteensopivuuden tai sen puutteen. Ja luonnolla tarkoitan sitä luontoa, jonka perimme joukkona geneettisesti tuotettuja sopeumia, ja luontoa, jonka olemme saaneet yksilöllisessä kehityksessä vuorovaikuttamalla sosiaalisen ympäristömme kanssa sekä tietoisesti ja ehdoin tahdoin että vastenmielisesti."
Opuksesta Descartesin virhe (suom. Kimmo Pietiläinen). Sivulta 14.

Eli, positiiviseksi koettu tunne kertoo että nyt on kivaa, toimi näin jatkossakin, kun taas negatiivinen tunne kehoittaa välttämään tunteen aiheuttajaa.

EDIT: No, joo, eipä juuri vastannut sinun kysymyksiisi. Olisi kai pitänyt lukea ne ensin.

Starman
Täällä kun on paljon fixuja ihmisiä, niin toivoisin mielipiteitä, enemmän noin tieteellisessä mielessä, mitä ( ihmisen ) tunteet ovat selitettävissä. Ihmisen tunteet, kun näin kokemusperäisesti ovat muutakin kuin mielihyvän tai mielipahan tunteminen. Joskus voi tulla flashback ja tuntea esim. hajuja ja makuja myöten kymmeniä vuosia sitten sattuneen tilanteen.

Voihan olla, että ihmisen aivot rekisteröivät kaikki tapahtumat elämän aikana, mutta ovatko tunteet jotenkin selitettävissä tieteellisessä mielessä. Onko ihminen syntyessään lähtötilanteeltaan " tunteeton " ja "kehittyvätkö/muuttuvatko" ihmisen tunteet iän mukana johonkin suuntaan?

On sanottu, että esim. taide vetoaa ihmisen tunteisiin. Onko ihmisellä jokin "kollektiivinen" muisti tai tunto? Määräytyykö ihmisen uskonnollisuus/uskonnottomuus/elämänkatsomus tunteiden tai pelkän järjen kautta? Ovatko fyysinen kipu ja henkinen kipu eri asioita ja ovatko ne tunteita vai fyysisiä tuntemuksia? Ainakin pidemmälle kehittyneillä eläimillä ( ihmisen lisäksi ) on todistettavasti tunteet. Pajon tyhmiä kysymyksiä, toivottavasti paljon viisaita vastauksia!!

Erittäin paljon viisaita kysymyksiä. Kiitos.

Lapsi on tunteeton=peloton syntyessään tänne. Tunne=harha.. paitsi että ellei elä tunteiden orjana, niin tunne on elämän suola ...

Kipukin on VAIN tunne... luojan kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täällä kun on paljon fixuja ihmisiä, niin toivoisin mielipiteitä, enemmän noin tieteellisessä mielessä, mitä ( ihmisen ) tunteet ovat selitettävissä.

Viittaan siihen samaan Damasioon. Hänen hypoteesinsa mukaan tunteet ovat toimintamme pohjalla, minuutemme rakenteen perustuksissa. Tunteet ovat otuksen keino selviytyä monimutkaisessa kanssakäymisessä ympäristön kanssa; ne ovat yhteenveto siitä mitä aisimme kertovat ulkomaailmasta ja sisäisestä tasapainostamme.
Ihmisen erikoispiirre on se, että hän on tunteistaan tietoinen (ensimmäinen suunta) ja toisaalta hän voi tietoisuudellaan herättää tunteitaan (toinen suunta)

Ihmisen tunteet, kun näin kokemusperäisesti ovat muutakin kuin mielihyvän tai mielipahan tunteminen.
Joskus voi tulla flashback ja tuntea esim. hajuja ja makuja myöten kymmeniä vuosia sitten sattuneen tilanteen.

Kokemuksemme piirtyvät aivojen hermoverkkoihin kartaksi. Kartta on huono ja lattea termi kuvaamaan sitä mikä tapahtuu sillä kanavia on lukemattomia. Samaan aikaan kun näemme jotain, viestittyy silmälihaksista, tasapainoelimestä, jänneaisteista, hajuaistista ja mausta, kuuloaistilta ja muistista impulsseja tietoisuuteemme. Osa näistä jää huomaamatta, osa tulee ilmitajuntaan asti. Nämä rekisteröityvät osaksi muistikuvaa. Niinpä kun sanotaan vaikka "kissa", tulee mieleen kesäiltainen navetta kärpäsineen ja tuoksuineen ja MIrkka odottamassa pientä lämmintä lautasellistaan....

Voihan olla, että ihmisen aivot rekisteröivät kaikki tapahtumat elämän aikana, mutta ovatko tunteet jotenkin selitettävissä tieteellisessä mielessä.

Damasio erittelee emootiot ja tunteet kahdeksi käsitteeksi. Emootio on se, kuinka elimistö reagoi ja tunne taas se, kuinka me subjektiivisesti koemme tämän reaktion. Emootio on se "kartta" joka muodostuu "vanhojen" (kehityshistoriallisesti) aivojen alueelle siitä mitä elimistössä tapahtuu. Tunne taas on meidän hienon ja nuoren aivokuoremme tietoisella alueella.

Onko ihminen syntyessään lähtötilanteeltaan " tunteeton " ja "kehittyvätkö/muuttuvatko" ihmisen tunteet iän mukana johonkin suuntaan?

Ihminen ei ole tunteeton syntyessään. Ellet ole tutustunut kehenkään vauvaan, olisi aika. Hienoja otuksia, herkkiä ja monisäikeisiä. Kaikkea muuta kuin jotain Skinnerin bokseja!

Ihmisen tunne-elämä tietenkin muuttuu kokemusten ja "kortikalisaation" myötä. Sosiaalinen ympäristö on hyvin tärkeä tässä prosessissa. Jos sinulla on aikaa, voit lukea esimerkiksi Dunderfeltin Elämänkaaripsykologian. Iän mukana tunnesisältö muuttuu siten että puhtaan egosentrinen vauvamainen oleminen muuttuu yhteisölliseksi.
Yleislinja ois noin.

Tunteisiin voi vaikuttaa tietoisuudella ja niitä voi opetella niin kuuntelemaan kuin ohjaamaankin. Ihminen saattaa lla tunteidensa orja muttei niin etteikö hän itse voisi asialle mitään. Jos ihminen osaa opettaa karhun pelaamaan jääkiekkoa, miksei hän osaisi opettaa itsensä käyttämään järkeään..edes vähäsen?

On sanottu, että esim. taide vetoaa ihmisen tunteisiin.
Onko ihmisellä jokin "kollektiivinen" muisti tai tunto?

Carl Jung esitti käsitteen kollektiivisestä alitajunnasta.
Hän sijoitti sen DNA:han, joka on (kuvaannollisesti) molekyyleihin kirjoitettu tarina ihmislajin kehityksestä vuosimiljoonien aikana.
Tutkimusten edetessä näyttäää yhä selvemmältä että koodiimme on todellakin kirjoitettu kuinka reagoimme stressiin ja vaikeuksiin, sosiaalisiin paineisiin, mitkä ovat mieltymyksemme ja heikkoutemme ja kuinka ajatuksemme juoksee.
Sisarusten kanssa yhteistä koodia on paljon, mikä saattaisi selittää "telepatian" jota itse kukin kokee läheistensä kanssa.

Määräytyykö ihmisen uskonnollisuus/uskonnottomuus/elämänkatsomus
tunteiden tai pelkän järjen kautta?

Ruotsalaistutkijat arvelevat löytäneensä aivojen pohjalta hermoratoja jotka ovat näyttävät olevan yhteydessä uskonnollisten kokemusten kanssa. Näin siis joillakin ihmisillä olisi luontainen taipumus uskonnollisuuteen, toisilla taas ei. (anteeksi etten nyt etsi viitettä, taitaa olla neljä vuotta kun sen luin)

Mikään mitä ihminen tekee ei koskaan selity pelkän järjen kautta.

Ovatko fyysinen kipu ja henkinen kipu eri asioita ja ovatko ne tunteita vai fyysisiä tuntemuksia?

Fyysinen kipu ja henkinen kipu ovat todellakin eri asioita.
Kroonista kipua hoidettaessa saatetaan katkaista aivoista hermorata joka kytkee kipuaistimuksen tunteita prosessoivalle aivoalueelle. Potilas kertoo leikkauksen jälkeen että kipu kyllä on ihan kuten ennenkin, mutta se ei häntä enää häiritse. Tämä ei tarkoita että hänen ymmärrykseensä olisi tullut vikaa. Testatessa älykkyys ja havaintokyky ovat aivan kuten ennen leikkaustakin.

Ainakin pidemmälle kehittyneillä eläimillä ( ihmisen lisäksi ) on todistettavasti tunteet.

Minulla oli kerran hyvin kaunis koira. Kerran kavereiden kanssa kääntyi puhe siihen onko koiralla sielu.

Usha katsoi minua ruskeilla silmillään.
Sanoin: Eihän sillä raukalla päässään muuta olekaan!

Pajon tyhmiä kysymyksiä, toivottavasti paljon viisaita vastauksia!!

yritetty on, toivottavasti jaksoit lukea

-m-

Tarkennus, lapsi on pelosta tietämätön olento syntyessään. Vastasyntynyt on puhdas - tunne - . Mutta useimmat lapset saavat vanhemmilta tartunnan pelosta... ja tunteet ikään kuin vääristyvät...

Tunteet ovat se väylä, josta pelontunne livahtaa sisään, jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa pelko vallitsee.

qaz
Tarkennus, lapsi on pelosta tietämätön olento syntyessään. Vastasyntynyt on puhdas - tunne - . Mutta useimmat lapset saavat vanhemmilta tartunnan pelosta... ja tunteet ikään kuin vääristyvät...

Tunteet ovat se väylä, josta pelontunne livahtaa sisään, jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa pelko vallitsee.

Hyvin sanoitettu monimutkainen asia. Tosin pelko on kyllä evoluution tuottama välttämätön selviytymiskeino eli tietty määrä pelkoa on välttämätöntä, jotta pärjää elämässä.

Ymmärtäisin sinun kuitenkin tarkoittavan tätä vanhempien tuottamaa epämääräistä pelkoa, joka ei liity mihinkään järkevään syyhyn. Tässä suhteessa kuvasit kyllä hyvin tuon.

Damasio
qaz
Tarkennus, lapsi on pelosta tietämätön olento syntyessään. Vastasyntynyt on puhdas - tunne - . Mutta useimmat lapset saavat vanhemmilta tartunnan pelosta... ja tunteet ikään kuin vääristyvät...

Tunteet ovat se väylä, josta pelontunne livahtaa sisään, jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa pelko vallitsee.




Hyvin sanoitettu monimutkainen asia. Tosin pelko on kyllä evoluution tuottama välttämätön selviytymiskeino eli tietty määrä pelkoa on välttämätöntä, jotta pärjää elämässä.

Ymmärtäisin sinun kuitenkin tarkoittavan tätä vanhempien tuottamaa epämääräistä pelkoa, joka ei liity mihinkään järkevään syyhyn. Tässä suhteessa kuvasit kyllä hyvin tuon.

Kyllä, tarkoitan nimenomaan tuota epämääräistä pelkoa, mutta kuitenkin sanoisin niin, että ei ihminen pelkoa tarvitse elämässä selviytymiseen. Lapsi ei pelon ilmapiirissä kasva parhaalla mahdollisella tavalla aikuiseksi ihmiseksi. Pelkäävät ihmiset kylvävät pelkoa...

qaz
Tarkennus, lapsi on pelosta tietämätön olento syntyessään. Vastasyntynyt on puhdas - tunne - . Mutta useimmat lapset saavat vanhemmilta tartunnan pelosta... ja tunteet ikään kuin vääristyvät...

Tunteet ovat se väylä, josta pelontunne livahtaa sisään, jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa pelko vallitsee.


Olen lukenut, että kaikki lapset reagoivat pelokkaasti eläimiin ja etenkin tiettyihin saalistajiin (ja esim. myrkyllisiin eläimiin) viittaaviin kuvioihin (en muista kuka tästä kirjoitti, olisiko Coss?). Tämän on automaattinen adaptaatio, ihmisen tapa havainnoida ympäristöään sisältää tietyn pelko-reakton sellaisiin havantojen kohteisiin, jotka ovat olleet vaarallisia mielen kehittymisen aikana.
Tällä tavalla myös tunteilla yleensä on adaptaatio-pohjaa: tunteellinen reaktio on hyvin käytännöllinen ja tehokas nopeutensa ja automaattisuutensa takia.

Ihmisille siis kehittyy luonnostaan tiettyjä spesifejä pelko-reaktioita, joista on kylläkin mahdollista oppia eroon (ainakin jossain määrin).

Vastasit Damasiolle tarkoittaneesi epämääräistä kohteetonta pelkoa. Siitäkin tulee mieleeni, että jonkinlaista varovaista pelokkuutta voidaan ehkä
pitää adaptaationa. Siis, ettei mennä suinpäin kaikkialle, pelkäämättä mitään, vaan ollaan jopa epämääräisesti varovaisia uusien, tuntemattomien asioiden suhteen.

Edit: Damasio vastasi jo samoja juttuja, joten muutin vastaustani.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Näin äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että gazilla on tähtäimessään vuotuinen darwin-palkinto... Mutta vähäsanaisuus ja ehkä siitä johtuva aavistuksen verran turhan läski kärki tussissa piilottaa itse asian. Sinällään mielenkiintoinen startegia.

Mutta kuten Damasio ja Inkkari tuossa tulittikin, niin "terveen" pelon puute voitaisiin laskea jopa geenivirheeksi, niin hyvässä kuin mahdollisessa pahassakin?

Itselläni ei ollut lapsena liiemmin pelkoja, tai en ainakaan muista sellaisia, joten tietyn tyyppinen kehitysvamma minullakin lienee --- Olisikohan se dementia?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Pelko on jo kehittynyt tunne. Vastasyntynyt reagoi ulkomaailmaan heti synnyttyään, vaikkei tiedä siinä olevansakaan. Lapsi saattaa pelästyä hyvinkin varhain, mutta jumalanpelko tulee vasta paljon myöhemmin symbolifunktion kehityttyä. Tästä kyvystämme saamme kiittää evoluution luojaa. Kehittymätön ihminen (esim. idiootti) ei tiedä mitään jumalan- tai helvetinpelosta.

Kun ihminen älykkäänä ja alastomana apinana oivaltaa luonnossa vallitsevia syy-seurausketjuja, on luonnollista, että hän kuvittelee kaikelle tapahtumiselle aiheuttajan. Muinoin kaikille ilmiöille ja myös esineille annettiin oma aiheuttaja ja pyrkimys, sielu. Sitä sanotaan animismiksi.

Kehittynyt, globalisoitunut ja kilpailukykyinen ekonomi-insinööri-pappi sievistää kaikki tuntemattomat aiheuttajat tukku- ja keskusliikkeeseen, so. jumalaan. Jumalasta tuli siten liikkumaton, liikuttumaton, pikkusieluinen, kostonhimoinen, armollinen, rakastava, poikansateilaava ensimmäinen liikuttaja tässä melodraamassa, nyyh.

Pelko on jo kehittynyt tunne. Vastasyntynyt reagoi ulkomaailmaan heti synnyttyään, vaikkei tiedä siinä olevansakaan. Lapsi saattaa pelästyä hyvinkin varhain, mutta jumalanpelko tulee vasta paljon myöhemmin symbolifunktion kehityttyä. Tästä kyvystämme saamme kiittää evoluution luojaa. Kehittymätön ihminen (esim. idiootti) ei tiedä mitään jumalan- tai helvetinpelosta.

Kun ihminen älykkäänä ja alastomana apinana oivaltaa luonnossa vallitsevia syy-seurausketjuja, on luonnollista, että hän kuvittelee kaikelle tapahtumiselle aiheuttajan. Muinoin kaikille ilmiöille ja myös esineille annettiin oma aiheuttaja ja pyrkimys, sielu. Sitä sanotaan animismiksi.

Kehittynyt, globalisoitunut ja kilpailukykyinen ekonomi-insinööri-pappi sievistää kaikki tuntemattomat aiheuttajat tukku- ja keskusliikkeeseen, so. jumalaan. Jumalasta tuli siten liikkumaton, liikuttumaton, pikkusieluinen, kostonhimoinen, armollinen, rakastava, poikansateilaava ensimmäinen liikuttaja tässä melodraamassa, nyyh.

Vain - itseä - ihminen voi pelätä. Kun ihminen pelkää ihmistä, on hän pelkonsa vanki...

qaz
Pelko on jo kehittynyt tunne. Vastasyntynyt reagoi ulkomaailmaan heti synnyttyään, vaikkei tiedä siinä olevansakaan. Lapsi saattaa pelästyä hyvinkin varhain, mutta jumalanpelko tulee vasta paljon myöhemmin symbolifunktion kehityttyä. Tästä kyvystämme saamme kiittää evoluution luojaa. Kehittymätön ihminen (esim. idiootti) ei tiedä mitään jumalan- tai helvetinpelosta.

Kun ihminen älykkäänä ja alastomana apinana oivaltaa luonnossa vallitsevia syy-seurausketjuja, on luonnollista, että hän kuvittelee kaikelle tapahtumiselle aiheuttajan. Muinoin kaikille ilmiöille ja myös esineille annettiin oma aiheuttaja ja pyrkimys, sielu. Sitä sanotaan animismiksi.

Kehittynyt, globalisoitunut ja kilpailukykyinen ekonomi-insinööri-pappi sievistää kaikki tuntemattomat aiheuttajat tukku- ja keskusliikkeeseen, so. jumalaan. Jumalasta tuli siten liikkumaton, liikuttumaton, pikkusieluinen, kostonhimoinen, armollinen, rakastava, poikansateilaava ensimmäinen liikuttaja tässä melodraamassa, nyyh.




Vain - itseä - ihminen voi pelätä. Kun ihminen pelkää ihmistä, on hän pelkonsa vanki...

Skitsolla on monta vihulaista.

"Kyllä paranoidillakin voi olla oikeita vihollisia" (Lec), mutta silti moni vainoharhainen ottaa kuormaansa vielä Buddhan ja egonsa.

Ei itseään tarvitse pelätä, vain pelkoa itseään.

Kauko
Ei itseään tarvitse pelätä, vain pelkoa itseään.

Pelko ja itse ovat yksi ja sama asia. Eli itsekkyyttä on syytä pelätä... tai siis säikähdys riittää.

Siteerasin kyllä vallan toista Damasiota, Antoniota, sitä portugalilaista.

Puhutte kummallisia asioita.
Yhtäältä puhutaan tunteista ja emootioista. Tämän pitäisi olla selvää. Vauva osaa pelätä hylkäämistä, reagoi kipuun ja nälkään ja -niin yllättävää kuin se onkin- hänet on myöskin "johdotettu" palkitsemaan äiti katsekontaktilla kun tarve on tyydytetty. Yksi länsimaisen psykologian suuria puutteita on se, että sen ovat kirjoittaneet miehet jotka eivät ole äitiään koskaan tunteneetkaan....

Pelkoa kuten muitakin emootiota voidaan arvioida mittaamalla fysiologisia vasteita. Ihon sähkönjohtavuus, pulssi, hengitystiheys, pupillin koko -siinä nyt muutama suure joilla voidaan arvioida onko emootio läsnä vai ei.

Vauva osaa pelätä.
Abstraktioita hän ei tietenkään osaa pelätä ennen kuin aivoissa on valmius niiden luomiseen ja käsittelemiseen. En muista viitteitä enkä niitä tähän rupatteluun jaksa lähteä etsimänkään, mutta käärmeen muoto aiheutti pupillin laajenemisen ja pulssin kiihtymisen plus iholämmön lasku mikä viittaa siihen että noradrenaliinia lähti verenkiertoon. Tämä kuusikuisella vauvalla joka ei koskaan elämässään ollut nähnyt käärmettä. (eikä lukenut Raamattua)

Osa peloista on siis langoitettu hyvin varhaisiin reaktiomalleihimme. Ei tarvitse olla rakettifyysikko että ymmärtää mikä merkitys tällä on olemassaolon taistelussa.

"Terveen pelon" puute syntyy mm. tilanteessa jossa sairaus on tuhonnut molemmat mantelitumakkeet. (ihmisellä) Damasio (se portugalilainen) kuvaa potilaan jolle näin oli käynyt. Nainen oli tavattoman kontaktihakuinen ja luottavainen eikä ymmärtänyt ollenkaan että joku saattoi käyttää hänen sinisilmäisyyttään hyväkseen. Itse asiassa hänen todellisuuteensa ei edes mahtunut ko. mahdollisuus. Sitä ei voinut hänelle selittää.

Mitä tulee "epämääräiseen pelkoon", voidaan selitystä etsiä kahtaalta: Kokemuksesta ja perimästä. On selvää että meillä on tapoja reagoida pelolla tilanteisiin kuten putoaminen, pimeässä liikkuva hahmo, äkillinen voimakas ääni ja niin edelleen. Kukapa meistä ei olisi yöllä pelästynyt vaikkapa pölymoppia tai omaa villapaitaansa...

Aivan mielenkiintoinen ja relevantti tutkimuskohde josta tulemme varmasti kuulemaan lähiaikoina lisää paljon, kun kuvantamismenetelmät kehittyvät.

Toinen asia sitten on se, kuinka varhaislapsuudessa koetut säikähdykset muokkaavat reaktiomallejamme. Ikää nimittäin tarvitsee olla ainakin neljä vuotta että käsitteet kuten "pelko" tai "suru" tai "ero" yleensä voivat muodostua. Aivoissa ei ole kykyä prosessoida näitä asioita, tämä valmius tulee vasta tuossa kuuden vuoden kohdalla.

Ja niinpä varhaislapsuudessa turvallisuutta järkyttäneet asiat eivät koskaan näyttäydy oikeassa hahmossaan vaan ne ovat himeriä, määrittelemättömiä pilviä joiden sisältö on vain tunne itse. Tätä seikkaa on yliarvioitu ja käytetty väärin; kukapa ei muistaisi niitä pedofiliatapauksia jotka myöhemmin osoittautuivat lasten satuiluksi psykologien synnyttämässä suorituspaineessa...

Mutta selvää on se, että ilman käsitteellistä prosessointikykyä pelko ei saa nimeä eikä kohdetta, se vain "on".

siouxeyesighed legion
qaz
Tarkennus, lapsi on pelosta tietämätön olento syntyessään. Vastasyntynyt on puhdas - tunne - . Mutta useimmat lapset saavat vanhemmilta tartunnan pelosta... ja tunteet ikään kuin vääristyvät...

Tunteet ovat se väylä, josta pelontunne livahtaa sisään, jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa pelko vallitsee.


Olen lukenut, että kaikki lapset reagoivat pelokkaasti eläimiin ja etenkin tiettyihin saalistajiin (ja esim. myrkyllisiin eläimiin) viittaaviin kuvioihin (en muista kuka tästä kirjoitti, olisiko Coss?). Tämän on automaattinen adaptaatio, ihmisen tapa havainnoida ympäristöään sisältää tietyn pelko-reakton sellaisiin havantojen kohteisiin, jotka ovat olleet vaarallisia mielen kehittymisen aikana. Tällä tavalla myös tunteilla yleensä on adaptaatio-pohjaa: tunteellinen reaktio on hyvin käytännöllinen ja tehokas nopeutensa ja automaattisuutensa takia.

Ihmisille siis kehittyy luonnostaan tiettyjä spesifejä pelko-reaktioita, joista on kylläkin mahdollista oppia eroon (ainakin jossain määrin).

Vastasit Damasiolle tarkoittaneesi epämääräistä kohteetonta pelkoa. Siitäkin tulee mieleeni, että jonkinlaista varovaista pelokkuutta voidaan ehkä
pitää adaptaationa. Siis, ettei mennä suinpäin kaikkialle, pelkäämättä mitään, vaan ollaan jopa epämääräisesti varovaisia uusien, tuntemattomien asioiden suhteen.

Edit: Damasio vastasi jo samoja juttuja, joten muutin vastaustani.

Ei ole tarvis pelätä, pelästyminen/säikähtäminen riittää. Pelko panee ihmisen teeskentelemään... valehtelemaan jne. Kun pelkää, ei ihminen ilmennä todellista olemustaan... parastaan siis.

qaz
Kauko
Ei itseään tarvitse pelätä, vain pelkoa itseään.



Pelko ja itse ovat yksi ja sama asia. Eli itsekkyyttä on syytä pelätä... tai siis säikähdys riittää.

Onko tässä jokin johtopäätös luvassa vai pitääkö vielä siteerata siteerauksen siteerausta?

MIkä ero on pelolla ja säikähdyksellä käsitteinä?
MItä HYÖTYÄ on pelosta tai säikähdyksestä tai mitä haittaa.
Ellei ole mitään HYOTYÄ ja haittaa vain, miksi evoluutio on meidät näillä tuntemuksilla varustanut?

Rangaistakseen?

Miksi itsekkyyttä pitäisi pelätä?
Sosiaalidarwinistit sanovat että sosiaalisuutta pitäisi pelätä, että SE on meidän pärjäämisemme suurin vihollinen.

Olisin todella hiton kiitollinen jos kuuntelisitte omat viestinne itse ennen kuin postaatte ne.

Nyt kuulostatte Saarioisen kanatarhan tiedottajalta.

No tottahelvetissä kaikki meistä niin pelkäämme kuin pelästymmekin.
Ei kai tämä ole mikään uutinen saati häpeämisen aihe?

Me pärjäämme ympäristössämme ja yhteisössämme juuri pelon ja pelästyksen ja toisaalta lämmön ja hyväksymisen ja tyydytyksen avulla. Tunteet on viritetty lapsuudessa niin että ne olettavat suurin piirtein sitä mitä on tulossa ja reagointitapa on mielekäs.

Pelkääminen on sellaisen ihmisen elämäntapa, joka ei koskaan ole ottanut vastuuta omasta elämästään, omista päätöksistään itselleen. Hän on aina ennustamattomien tahtovien subjektien heiteltävänä, objekti-rukka.

Tietenkään tähän suoritukseen ei pysty ellei ympäristössä ole niitä susia jotka käyvät päälle. Yhtäältä.
Toisaalta, sudet eivät tule päälle jos vastassa on joku joka tietää kuka hän on ja osaa tehdä päätöksensä.

Kun minä pelästyn, pelästyn lähinnä omaa huolimattomuuttani.
Ylimielisyyttäni olen pelästynyt kanssa ja sitä että luulen tietäväni niin paljon sellaista mitä ei VOI tietää.

Narsistisen ihmisen ongelmia, myönnan sen.
Joiden vaarallisuus suhteellistuu kun narsissi tuntee oman fylogeneesinsa.

Pahin pelästys on se, että minuun on luotettu eikä tietotaustani olekaan ollut paras senhetkisistä vaan bluffi...aika lähellä mutta ei kuitenkaan 100%.

Onko mitään muuta tapaa päästä vähällä kuin tehdä kaikki niin hyvin kuin osaa?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat