Seuraa 
Viestejä45973

Tieteen arvoista ja merkityksistä

[list:108xt8i4]Kun jossakin puhutaan solun säätöyksiköistä, niin onko tiedemiehillä harmainta aavistusta, mistä solun osista on silloin kyse?[/list:u:108xt8i4]

Sivut

Kommentit (52)

kati sinenmaa
Tieteen arvoista ja merkityksistä

[list:13bx700p]Kun jossakin puhutaan solun säätöyksiköistä, niin onko tiedemiehillä harmainta aavistusta, mistä solun osista on silloin kyse?[/list:u:13bx700p]

Ei ole minkäänlaista käsitystä kun ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä.
Arkoskin keksii asioille omia nimiä,joista sitten pitäisi arvata mitä hän milloinkin tarkoittaa.
DNA:sta ei ainakaan ole kysymys,DNA ei varsinaisesti säädä solussa
mitään vaan koodaa mm.proteiinien muodostumista RNA:n avulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kati sinenmaa
Eiks ton vastauksen pitäs löytyä tiedemiehen omasta päästä?

Ei soluissa ole mitään varsinaista säätöyksikköä joten ei sitä silloin voi löytyä.

Koska solut toimivat luotettavasti, niin silloin on hyvinkin luultavaa, että niillä on oma säätelynsä.

Jos näin ei olisi, niin mitä järkeä on silloin kutsua joitakin solun osia kromosomeiksi; väriyksiköiksi?
Yhtä hyvin silloin voidaan sanoa, että ei solut tarvitse mitään väriyksiköitä, joten niitä solun osia, joita nyt kutsutaan kromosomeiksi, tulisi johdonmukaisuuden vuoksi kutsua pimpuloiksi; mitä sillä väliä on, millä nimellä niitä kutsuu, jos solun osilla ei ole funktiota?

Jos taasen soluissa on funktionaalisuutta, niin silloin olisi hienoa, jos niitä kutsuttaisiin suoraan merkitysnimillä, jotta ei tarvitsisi tuhlata aikaa ja resursseja merkityksen selittämiseen.

kati sinenmaa
Koska solut toimivat luotettavasti, niin silloin on hyvinkin luultavaa, että niillä on oma säätelynsä.

Jos näin ei olisi, niin mitä järkeä on silloin kutsua joitakin solun osia kromosomeiksi; väriyksiköiksi?
Yhtä hyvin silloin voidaan sanoa, että ei solut tarvitse mitään väriyksiköitä, joten niitä solun osia, joita nyt kutsutaan kromosomeiksi, tulisi johdonmukaisuuden vuoksi kutsua pimpuloiksi; mitä sillä väliä on, millä nimellä niitä kutsuu, jos solun osilla ei ole funktiota?

Jos taasen soluissa on funktionaalisuutta, niin silloin olisi hienoa, jos niitä kutsuttaisiin suoraan merkitysnimillä, jotta ei tarvitsisi tuhlata aikaa ja resursseja merkityksen selittämiseen.

Koko solu on yhtä säätöyksikköä,ei solun toimintaan tarvita mitään erillistä kohtaa joka ohjaa sen toimintaa yleisesti.
Soluissa on monenlaisia mekanismeja jotka huolehtivat niiden toiminnasta,esimerkiksi reseptoreja,joihin kemialliset välittäjäaineet kiinnittyvät ja muuttavat solun toimintaa.
Lisäksi niissä on mm. KALSIUM-ionikanavia,jotka avautuvat ja sulkeutuvat päästäen kalsiumia soluun joka saa aikaan siellä tietyn vasteen.
Tässä haet varmaankin urantiakirjan 48 säätöyksikköä,joita solussa ei siis ole.
Kun tämä on irrotettu asiayhteydestään niin on vaikea arvioida tarkoitetaanko kirjassa säätöyksiköillä kromosomeja,jotka ovat tuman osa jossa perintötekijät sijaitsevat.
Näitä on siis ihmisellä vain 23 paria = 46 kromosomia joten urantiakirja on myös tässä asiassa väärässä.

nm

Tässä haet varmaankin urantiakirjan 48 säätöyksikköä,joita solussa ei siis ole.
Kun tämä on irrotettu asiayhteydestään niin on vaikea arvioida tarkoitetaanko kirjassa säätöyksiköillä kromosomeja,jotka ovat tuman osa jossa perintötekijät sijaitsevat.
Näitä on siis ihmisellä vain 23 paria = 46 kromosomia joten urantiakirja on myös tässä asiassa väärässä.

Tässähän on siten kaunis ratkaisu siihen, kun ateistit ovat julistaneet, että Urantia-kirja on siltäkin osin väärässä, kun se puhuu 48 kromosomista (säätöyksiköstä). Ateistit ovat aina olleet sitä mieltä, että säätöyksiköllä tarkoitetaan kromosomeja, ja koska niiden määrät eivät täsmää, nin siksi ateistit eivät ole uskoneet, että solussa olisi kromosomien lisäksi kaksi muutakin solun osaa, jotka säätelevät solun toimintaa.

Minun mielestä ihmisten pitäisi oppia puhumaan merkityksillä ja arvoilla, niin silloin ihminen ymmärtäisi mistä tahansa asiasta oitis sen funktion kokonaisuudelle. Pelkkä sanojen oppiminen ei vielä riitä, vaan sanojen oppimisen jälkeen ihmisten tulisi oppia sanojen merkitykset, jotta siirrtyminen uudelle tasolla olisi mahdollista.

Eilen tuli Ihmeiden tekijä -elokuva, joka kertoi pienen Helen Kellerin ja hänen opettajansa tarinan. Helen oli lapsena loistava ajattelija, mutta ilman sanojen merkitystä. Kun Helen tajusi ensimmäisen sanan merkityksen, niin hän välittömästi tajusi kaikken oppimiensa sanojen merkityksen...

Kun on kyse sellaista sanoista, jotka kuvaavat silmälle näkymättömiä asioita, niin on vieläkin tärkeämpää, että ilmiöitä kuvataan merkityksillisillä sanoilla, jotta niillä voisi ajatella merkityksellisiä ajatuksia.

kati sinenmaa
nm

Tässä haet varmaankin urantiakirjan 48 säätöyksikköä,joita solussa ei siis ole.
Kun tämä on irrotettu asiayhteydestään niin on vaikea arvioida tarkoitetaanko kirjassa säätöyksiköillä kromosomeja,jotka ovat tuman osa jossa perintötekijät sijaitsevat.
Näitä on siis ihmisellä vain 23 paria = 46 kromosomia joten urantiakirja on myös tässä asiassa väärässä.



Tässähän on siten kaunis ratkaisu siihen, kun ateistit ovat julistaneet, että Urantia-kirja on siltäkin osin väärässä, kun se puhuu 48 kromosomista (säätöyksiköstä). Ateistit ovat aina olleet sitä mieltä, että säätöyksiköllä tarkoitetaan kromosomeja, ja koska niiden määrät eivät täsmää, nin siksi ateistit eivät ole uskoneet, että solussa olisi kromosomien lisäksi kaksi muutakin solun osaa, jotka säätelevät solun toimintaa.

Käsitellään tämä asia seuraavaksi ukirjan alkuperän selvittäminen tieteellisestiketjussa,vastaan tähän mielummin siellä että kokonaisuus pysyy kasassa.

nm
kati sinenmaa
Tieteen arvoista ja merkityksistä

[list:q6fefykt]Kun jossakin puhutaan solun säätöyksiköistä, niin onko tiedemiehillä harmainta aavistusta, mistä solun osista on silloin kyse?[/list:u:q6fefykt]




Ei ole minkäänlaista käsitystä kun ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä.
Arkoskin keksii asioille omia nimiä,joista sitten pitäisi arvata mitä hän milloinkin tarkoittaa.
DNA:sta ei ainakaan ole kysymys, DNA ei varsinaisesti säädä solussa
mitään vaan koodaa mm.proteiinien muodostumista RNA:n avulla.

Joudut arvaamaan, koska sielusi ohittaa lukemasi, etkä siis sisäistä sanomaani sieluusi. Olet sohvaperuna, tottunut tuijottamaan töllötintä, etkä osaa käsitellä tietokonettakaan muuna kuin jonain töllöttimenä.
Ohjelmani eivät kai ole hyviä elokuvia.

DNAsta ainakin on kysymys, se siis säätää ohjaten proteiinien, solujen ja koko elimistön muodostumista RNAn avulla. Se on sisäsäätöä, riippuu myös saatavasta ravinosta, josta tyyppiesimerkkia mehiläisten kasvaminen. Ulkoahan säätelee perustaltaan luonnollinen valinta, kehitys todellisessa luonnonhistoriassa, sen evoluutiot ja revoluutiot. Kehittyneimmillä eläimillä myös joukko, johon kuuluu, viestintä, kulttuuri.
Ylieläin on ihminen.

En kylläkään aikoihin ole perehtynyt biooogiaan DNA-tasolta saakka.
Tep kylläkin avasi aiheen ympäristömme monista muodoista fysiikan aihepiirissä. Itse aiheessaan hän ei ole vielä sanonut aiheestaan sanaakaan.

nm
Käsitellään tämä asia seuraavaksi ukirjan alkuperän selvittäminen tieteellisestiketjussa,vastaan tähän mielummin siellä että kokonaisuus pysyy kasassa.

Tässä juonteessa ei pitänyt käsitellä säätöyksiköiden lukumäärää, vaan sitä, että tietääkö tiedemies, mistä puhutaan, kun puhutaan merkityksellisillä käsitteillä solusta ja sen osista.

Minua ei tässä kiinnosta lukumäärä, vaan merkitykset ja arvot.

kati sinenmaa
nm
Käsitellään tämä asia seuraavaksi ukirjan alkuperän selvittäminen tieteellisestiketjussa,vastaan tähän mielummin siellä että kokonaisuus pysyy kasassa.



Tässä juonteessa ei pitänyt käsitellä säätöyksiköiden lukumäärää, vaan sitä, että tietääkö tiedemies, mistä puhutaan, kun puhutaan merkityksellisillä käsitteillä solusta ja sen osista.

Minua ei tässä kiinnosta lukumäärä, vaan merkitykset ja arvot.

Siinä tapauksessa solun säätöyksikkö on tuma,joita on soluissa,kuten varmasti tiedätkin 1.
Lisäksi on myös tumattomia soluja olemassa,ei kuitenkaan useampisoluisilla elämänmuodoilla.

nm
kati sinenmaa
nm
Käsitellään tämä asia seuraavaksi ukirjan alkuperän selvittäminen tieteellisestiketjussa,vastaan tähän mielummin siellä että kokonaisuus pysyy kasassa.



Tässä juonteessa ei pitänyt käsitellä säätöyksiköiden lukumäärää, vaan sitä, että tietääkö tiedemies, mistä puhutaan, kun puhutaan merkityksellisillä käsitteillä solusta ja sen osista.

Minua ei tässä kiinnosta lukumäärä, vaan merkitykset ja arvot.




Siinä tapauksessa solun säätöyksikkö on tuma,joita on soluissa,kuten varmasti tiedätkin 1.
Lisäksi on myös tumattomia soluja olemassa,ei kuitenkaan useampisoluisilla elämänmuodoilla.

Tuma ei säädä mitään. Säätöyksikkö on sellainen joka säätää. Ns. koromosomin dna säätää yksilöstä, joten kromosomien kohdalla on lupa puhua säätöyksiköistä.

Tuma on hieman kehittyneempi painos vaikkapa mikroprosessorin kuoresta, kun taasen sen sisällä on tietokoneen säätöyksiköt --näin karkeasti verrattuna, joka vertaus ehkäpä paranee sitä mukaan, kun tietokone kehittyy evoluution vaikutuksesta lähemmäksi ihmisen genotyyppiä.

salai
Seuraa 
Viestejä8205
kati sinenmaa
Minua ei tässä kiinnosta lukumäärä, vaan merkitykset ja arvot.

Hakusanoilla solun säätöyksiköt ei millään hakukoneilla löydy kuin yksi linkki.

Eli yksiarvoista tiedettä, jolla ei ole merkitystä kenellekään muulle kuin kyseisen kotisivun haltijalle.

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

kati sinenmaa
nm
kati sinenmaa
nm
Käsitellään tämä asia seuraavaksi ukirjan alkuperän selvittäminen tieteellisestiketjussa,vastaan tähän mielummin siellä että kokonaisuus pysyy kasassa.



Tässä juonteessa ei pitänyt käsitellä säätöyksiköiden lukumäärää, vaan sitä, että tietääkö tiedemies, mistä puhutaan, kun puhutaan merkityksellisillä käsitteillä solusta ja sen osista.

Minua ei tässä kiinnosta lukumäärä, vaan merkitykset ja arvot.




Siinä tapauksessa solun säätöyksikkö on tuma,joita on soluissa,kuten varmasti tiedätkin 1.
Lisäksi on myös tumattomia soluja olemassa,ei kuitenkaan useampisoluisilla elämänmuodoilla.



Tuma ei säädä mitään. Säätöyksikkö on sellainen joka säätää. Ns. koromosomin dna säätää yksilöstä, joten kromosomien kohdalla on lupa puhua säätöyksiköistä.

Tuma on hieman kehittyneempi painos vaikkapa mikroprosessorin kuoresta, kun taasen sen sisällä on tietokoneen säätöyksiköt --näin karkeasti verrattuna, joka vertaus ehkäpä paranee sitä mukaan, kun tietokone kehittyy evoluution vaikutuksesta lähemmäksi ihmisen genotyyppiä.

Sinulla ei ole oikea käsitys nähtävästi solun monimutkaisuudesta varsinkin kun arvelet auringon olevan yhtä monimutkainen kuin ihminen.
Hae googlella tietoa esim.solu,ribosomi,DNA ym.
Kannattaa opiskella joka asiasta ainakin alkeet niin ymmärtää maailmaa paljon paremmin.

nm

Sinulla ei ole oikea käsitys nähtävästi solun monimutkaisuudesta varsinkin kun arvelet auringon olevan yhtä monimutkainen kuin ihminen.
Hae googlella tietoa esim.solu,ribosomi,DNA ym.
Kannattaa opiskella joka asiasta ainakin alkeet niin ymmärtää maailmaa paljon paremmin.

Sanoin: Vähintään yhtä kompleksinen. Itse asiassa aurinko on tämän aurinkokunnan tuma; tämä aurinkokunta on yhtä elävä kuin kuka tahansa elävä olento.

nm
Siinä tapauksessa solun säätöyksikkö on tuma,joita on soluissa,kuten varmasti tiedätkin 1.
Lisäksi on myös tumattomia soluja olemassa,ei kuitenkaan useampisoluisilla elämänmuodoilla.
Jos saa tulla hieman pilkkua nussimaan, niin tumiahan on vain yleensä yksi, niitä ei välttämättä ole lainkaan (esim. punasolut) tai sitten niitä voi olla se tavallinen yksi (esim. hermosolut) tai sitten niitä on useampia (esim. lihassolut).

Mutta jooh. En varsinaisesti ole mikään solun biokemian asiantuntija, mutta tuo "säätely yksikkö" on paitsi huono, myös melko virheellinen nimitys. Solun säätely on todella monimutkaista ja isoilta osin vielä tieteelle tuntematonta. On kuitenkin selvää, ettei se ole pelkästään tuman tai kromosomien varassa. Muuten tulisi esim. bakteereille orvot oltavat.

Rollerball
Mutta jooh. En varsinaisesti ole mikään solun biokemian asiantuntija, mutta tuo "säätely yksikkö" on paitsi huono, myös melko virheellinen nimitys. Solun säätely on todella monimutkaista ja isoilta osin vielä tieteelle tuntematonta. On kuitenkin selvää, ettei se ole pelkästään tuman tai kromosomien varassa. Muuten tulisi esim. bakteereille orvot oltavat.

Lakikirjan lait säätävät.

DNA säätää, millainen olet.

Säätely-sana ei ehkä ole paras; parempi olisi malliyksikkö (DNA:ssa on ihmisen malli), mutta itse idea pitäisi silti pystyä kässäämään.

Tieteen tulee nimittää asioita niiden funktioiden mukaan, eikä etsiä satukirjoista niille lapsellisuutta tyydyttäviä nimiä.

Ja mitä kummaa tuo DNA:kin sanoo nimenä? Sekään ei ole tieteellinern nimi.

Anteeksi floodaukseni, mutta ne jotka osaavat, ei tarvitse lukea.
----------------------

Solut, kudokset, elimet
Kirjoittaja: Jyrki Joensuu

Solun perusrakenne ja toiminta
Soluseinä
Tuma, kromosomit, geenit
Solulima eli sytoplasma
Elimet ja elinjärjestelmät
Elimistön toimintojen säätely
Kemiallinen säätely
Hermosto säätelyssä


Terminologiaa

Elimistössä kaikki säädelty toiminta sijoittuu soluihin. Solujen sisällä toiminnat ovat hallittuja, ohjattuja.

Solu on pienin elimistön toimintayksikkö. Useimmat solut pysyvät kudoksissa paikallaan, mutta valtava solujoukko kiertää myös verenkierrossa ja kudosten nesteissä. Pelkästään imusoluja, lymfosyyttejä, on ihmisessä noin 1 kg:n verran. Verenkierrossa liikkuvien punasolujen määrä on vielä paljon suurempi.

Koko elimistön solujen määrää ei pysty mitenkään hahmottamaan. Se tiedetään, että alun perin kaikki lähtee kasvamaan ja kehittymään yhdestä ainoasta solusta, hedelmöittyneestä munasolusta.

Solujen koko, muoto ja muut ominaisuudet vaihtelevat sen mukaan, mitä kudosta ne ovat muodostamassa. Kudos voidaan määritellä seuraavasti: se on samantapaiseen toimintaan erikoistuneiden ja usein myös samannäköisten solujen ryhmä. Kudoksessa on yleensä myös muita solutyyppejä ylläpitämässä rakenteita.

Kudokset ovat erikoistuneita toimimaan elinten rakenteina. Esimerkiksi rustokudos muodostaa nivelen kimmoisan pinnan, munuaiskudos koostuu eritykseen kykenevistä soluista ja keuhkokudoksessa on erikoisen ohut pinta erottamassa ilman ja verenkierron toisistaan.

(*kuva solutyypeistä)

Ihossa ja limakalvoilla pintasolut ovat melko pyöreitä. Hengitysteiden ja suoliston pinnalla on säännöllisen sylinterin muotoisia soluja. Hermosolujen pisimmät tyypit lähettävät yli metrin mittaisia säikeitä. Lihassolujen erikoispiirteenä on kyky muuttaa muotoa niin että suuren lihassolujoukon muodostama kudos, lihas saa aikaan merkittäviä voimia. Kaikkialla missä tarvitaan liikettä ja muodon säätelyä, on lihaksia mm. suolistossa, verisuonten pinnassa ja kohdussa. Sidekudossolut tuottavat säikeitä, joista muodostuu erittäin lujia kudoksia. Akillesjänne esimerkiksi kestää yli 1000 kilon vedon.

Tavallisten solujen jakaantumista sanotaan mitoosiksi. Monet soluryhmät jatkavat jakaantumistaan koko elämän ajan. Muuten erimerkiksi verisolut loppuisivat muutamassa kuukaudessa. Kudosvaurio voi korjaantua, kun solut jakautuvat ja täyttävät tuhoutuneiden solujen osuuden. Kudoksen uusiutuminen on regeneraatio; sen vastakohta, kudoksen rappeutuminen on degeneraatio. Hermosoluille on tyypillistä, että ne eivät jakaudu myöhemmässä iässä. Mutta nekään eivät ole kykenemättömiä toipumaan, jos niitä kohtaa vaurio. Pitkä raajaan menevä hermosäie kasvaa uudelleen, jos se on mennyt poikki mutta hermosäikeen reitti on avoin. Hermokudoksessa toiset hermosolut voivat ottaa menetettyjen hermosolujen tehtäviä hoidettavakseen, minkä ansiosta monista aivovammoista toipuminen on mahdollista.

Solun perusrakenne ja toiminta
Soluseinä

Soluilla on ulkokuori, soluseinä, jossa on monia rakenteita, jotka vaikuttavat solun toimintoihin. Soluseinä pystyy pumppaamaan suoloja ja muita aineita sisään ja ulos. Näin solun sisäinen koostumus säilyy oikeana. Soluseinämän pumppaustoiminta on myös tärkeä solukalvon sähköisen jännite-eron ylläpitämisessä. Tämä puolestaan on aivan olennainen hermo- ja lihassolujen toiminnalle.

Solun seinässä on erityisiä kohtia, joihin elimistön omat kemikaalit tai lääkkeet vaikuttavat ja muuttavat solun käyttäytymistä. Kemiallisen aineen vaikutuskohtia sanotaan reseptoreiksi. Reseptoreita on verrattu lukko-avain-yhdistelmään, jossa reseptoriin sopiva aine muuttaa sen toimintaa. Reseptoreita on hyvin monentyyppisiä ja niiden lukumäärä ja toiminta vaihtelevat suuresti eri kudoksissa.

Reseptorit ovat yksi keino, jolla elimistö säätelee omaa toimintaansa. Elimistön omat kemialliset välittäjäaineet vaikuttavat reseptoriin, minkä tuloksena solu alkaa tuottaa jotakin ainetta tai muuten toimia toisella tavalla. Esimerkiksi sydämessä on reseptoreita, joihin suuttuessa tai pelästyessä erittyvä adrenaliini vaikuttaa. Sydän alkaa lyödä tiheämmin ja voimakkaammin. Maksassa samainen elimistön välittäjäaine saa solut purkamaan niihin varastoitua ihmistärkkelystä, glykogeenia. Näin vapautuu verenkiertoon sokeria, energianlähdettä, johdonmukaisesti auttamaan elimistön kovempiin ponnisteluihin.

Jos ennen säikähdystä henkilö on ottanut lääkettä, joka salpaa nämä reseptorit, vastaavaa reaktiota ei tule eli sydän ei ala hakata kovemmin. Kyseinen lääke on beetasalpaaja.

Toinen solun seinämässä vaikuttava rakenne on kanava, jota pitkin kalsium-ionit pääsevät soluun. Verisuonen seinämän supistustilaa säätelevissä soluissa kalsium saa aikaa supistuksen voimistumisen, ja seurauksena on verenpaineen nousu. Kalsiumsalpaajat estävät tätä tapahtumaa, minkä vuoksi niitä käytetään verenpainelääkkeinä.

(*kuva solusta)

Tuma, kromosomit, geenit

Solun toimintoja ohjaava keskus on tuma, joka näkyy mikroskooppikuvissa mustana pisteenä tai täplänä. Tumaan ovat sijoittuneet kaikki kromosomit, joihin puolestaan on varastoitu kaikki perintöaineksena siirtyvä tieto, geenit.

Ihmisen täydellinen geenistö, geenikartta tullaan saamaan valmiiksi 2000-luvun alkuvuosina. Geenit muodostuvat DNA:n, tikapuumaisen kaksoisrihmaston osista. Muutamalla melko yksinkertaisella yhdisteellä saadaan aikaan valtaisa määrä tietoa, kun näiden yhdisteiden järjestystä muunnellaan. Emäsparit, joista tikapuun pienat muodostuvat ovat adeniini, guaniini, sytosiini ja tymiini.

Geeneillä suuri merkitys sille, millainen oma persoonansa uudesta ihmisyksilöstä tulee. Jos otetaan huomioon kaikki ihmisen ominaisuudet, yksilöt ovat mitä suurimmassa määrin samankaltaisia. Kaikilla ihmisillä 99.9 % samoja, yhteisiä geenejä rodusta riippumatta. Tavallisen maksasolun tai munuaiskeräsen solun arkisessa elämässä on tuhansia toimintoja, joita tumassa sijaitsevat geenit ohjaavat.

Tuman johtamistehtävä solussa perustuu suureksi osaksi entsyymien valmistamiseen. Entsyymit ovat kemiallisia muutoksia kiihdyttäviä aineita. Ne ovat valkuaisia eli proteiineja, mutta hyvin usein niiden osana on myös jotakin muuta, esimerkiksi hivenaine tai vitamiini. Entsyymien kuten solun tuottamien muidenkin valkuaisten syntyvaiheet on selvitetty jo 1960-luvulla ja se oli yksi suurimpia saavutuksia solun toiminnan tutkimisessa. Tumassa olevan DNA:n lisäksi tähän toimintaan osallistuu pienempiä yksiköitä, RNA:a.

Geenit säätelevät myös solun jakaantumista. Jotkut solutyypit jakautuvat eli lisääntyvät rajattomasti, esimerkiksi ihon pintasolut, luuytimessä syntyvät verosolut tai siittiöiden kantasolut. Useimmissa muissa soluissa on lisääntymistä estäviä geenejä. Solun muuttumisessa syöpäsoluksi voi olla kysymyksessä häiriö solun jakaantumista estävän geenin toiminnassa.

Solulima eli sytoplasma

Aikaisemmin solun sisältöä nimitettiin solulimaksi, kun heikoilla mikroskoopeilla nähtiin solun sisällä vain epämääräistä hyytelöä. Solulima on harhaanjohtava nimitys, koska solun sisällä on erittäin pitkälle kehittynyt rakenne ja järjestys. Niin energian tuotannolle, erilaisille kemiallisille tapahtumille kuin valkuaisten synteesillekin on solussa omat paikkansa. Solun sisällä on kalvoja, kennostoja, käytäviä ja kanavia, jotka luovat eri toiminnoille sopivat alueet. Rakennetta sanotaan endoplasmaattiseksi retikulumiksi.

Soluissa tapahtumien hallinta ja järjestys ovat leimaavia piirteitä. Kaiken aikaa niin elimistön omat kuin sen ulkopuolelta tulevat häiriötekijät pyrkivät saamaan elimistön toiminnat pois tasapainosta, ja aina uudelleen elimistön kontrolli ja ohjausjärjestelmät soluissa palauttavat tämän tasapainon, homeostaasin.

Solujen energiatuotanto tunnetaan myös melko hyvin. Tiedetään lukuisia reaktiota, joissa energiaa vapautuu solun tarpeisiin. Mitokondrioilla on tässä tärkeä rooli. Ne ovat solun energiantuotantoon erikoistuneita yksiköitä, joissa kemiallisessa reaktiosarjassa vapautuvaa energiaa ladataan solun sisäisiin pikku akkuihin, ATP:hen ja GTP:hen. Näiden energiaa solu voi sitten käyttää mitä moninaisimmissa energiaa vaativissa tapahtumissa. Hyvin vilkkaasti toimivalla solulla on paljon mitokondrioita.

Erikoistumisensa suunnasta riippuen soluilla on erilaisia ominaisuuksia. Jotkut ovat erikoistuneet toimimaan energiavarastoina, kuten rasvakudoksen solut, toiset erittävät jatkuvasti tarpeellisia aineita, esimerkiksi valkuaisia tai rauhasten eritteitä. On myös soluja, jotka ovat erikoistuneet tarkkailemaan ympäristöään, liikkumaan eri puolilla ja käymään elimistön hyvinvointia uhkaavan tunkeilijan, kuten bakteerin kimppuun. Äärimmäisen pitkälle erikoistuneita soluja ovat veren punasolut, joilla ei ole edes tumaa. Punasoluilta puuttuu silloin kyky korjata niille sattuvia vaurioita, mikä tekee niiden elinajan rajalliseksi.

Solujen rakenteita ovat erilaiset solun sisäisen kalvon erottamat kertymät, joista rasvasolu on ääriesimerkki: siinä kertymä täyttää suurimman osan solun sisällöstä. Ribosomit ovat pieniä pallosia, jotka osallistuvat valkuaisten tuotantoon. Muihin solunsisäisiin rakenteisiin kannattaa tutustua soluopin kirjoista.

SOLUBIOLOGIAN WEB-OPPIKIRJA
http://www.uku.fi/laitokset/anat/sob/solubiol.htm
Kuopion yliopiston anatomian laitoksen Solubiologian Web-oppikirja sisältää tietoa solujen evoluutiosta, rakenteesta, erilaistumisesta, solukuolemasta jne. (Ylläpitäjä Mikko Lammi)
SOLUBIOLOGIAN PERUSTEET
http://edu.ouka.fi/~eppu/solu/ "
Esa Borénin laatima lukiotason oppimateriaali solubiologiasta. Solubiologia tutkii solun rakennetta sekä solussa tapahtuvia biokemiallisia prosesseja eli aineenvaihduntaa
ON-LINE BIOLOGY BOOK
http://gened.emc.maricopa.edu/bio/bio18 ... okTOC.html
Erittäin laaja ja kattava sivusto perusbiologiasta, solubiologiasta, biokemiasta, genetiikasta, aineenvaihdunnasta jne. Sisältää runsaasti hyviä ja selventäviä kuvia. Ylläpitäjä Estella Mountain Community College, Avondale, Arizona.

Elimet ja elinjärjestelmät
Samankaltaisista soluista muodostuvat tiettyihin tehtäviin erikoistuneet kudokset. Sopiva rakenne tarvitaan soluryhmien tueksi, ja siihen sijoittuvat erityyppiset kudokset oikeaan järjestykseen, ja näin syntyy elin. Esimerkiksi ruuansulatuselimistö on sikiökehityksen aikana ollut perusrakenteeltaan putki, joka pystyy supistelemaan seinämään sijoittuneiden lihassolujen ansiosta. Putken sisäpinnalle on levittäytynyt soluja, jotka päästävät ravintoaineet läpi, imeytymään elimistön hyödyksi. Rauhasista putkeen erittyy kemikaaleja, jotka hajottavat ravintoaineita sellaiseen muotoon, että ne voivat imeytyä. Esimerkiksi jos ohutsuolen pinnasta ei erity laktaasi-entsyymiä, maitosokeri ei imeydy, vaan aiheuttaa ripulia ja ilmavaivoja noin 17 prosentille suomalaisista aikuisista. Kaikkien osatoimintojen tulee olla kunnossa, jotta järjestelmä toimii moitteettomasti.

Elinjärjestelmä koostuu kaikista elimistä, joita ihminen tarvitsee yhden elintoimintansa ylläpitämiseen. Ravinteiden hyödyntämiseen erikoistuneeseen ruuansulatuselimistöön kuuluu erilaisia, eri tavalla toimivia osia. Kanavaan liittyy monenlaisia rauhasia, jotka erittävät nesteitä ja kemikaaleja, jotka mahdollistavat ravintoaineiden hyväksikäytön. Edellä mainittiin ohutsuolen pikkuiset laktaasia tuottavat rauhaset. Sylkirauhaset aloittavat ravinnon pilkkomisen. Maksa tuottaa rasvojen imeytymiselle tärkeitä sappihappoja ja haima on välttämätön kaikkien keskeisten ravintoaineiden imeytymiselle ohutsuolesta. Paksusuolesta imeytyy elimistöön suoloja ja vettä.

Näin syntyy kokonaisuus, jota kutsutaan elinjärjestelmäksi. Esimerkiksi verenkierto, hengitys, virtsaelimet ovat elinjärjestelmiä. Vaikeammin hahmoteltavissa on immuniteetti, koska sillä ei ole selkeitä rakenteita, vaan siihen osalliset solut vaikuttavat kaikkialla elimistössä.

Elimistön toimintojen säätely
Monet elimistön, siis oikeastaan solujen, kemiallisista mutkikkaista tapahtumasarjoista tunnetaan hyvin. Esimerkiksi solujen sisäinen energiatuotanto ja siihen kuuluvat välivaiheet ja energialähteet ovat tiedossa. Keskeistä elävän olennon toiminnassa on kaikkien mutkikkaiden tapahtumien hallinta, säätely. Mikä tahansa luonnollinen ja välttämätön elintoiminta aiheuttaa katastrofin, jos se riistäytyy hallinnasta.

Elimistön säätely on niin hienovaraista, että yhdenkin entsyymin poikkeava toiminta monivaiheisessa ketjussa saa aikaan suuria ongelmia. Tunnetaan aineenvaihduntasairauksia, joissa elimistöön kertyy luonnollisia aineenvaihduntatuotteita haitallisessa määrin. Kyse on usein vain yhden entsyymin virheestä. Glykogeenin varastoitumissairaudet ovat esimerkki: yhdenkin glykogeenin purkamiseen tarvittavan entsyymin puute aiheuttaa haitallisia kertymiä.

Ei ole mahdollista sanoa, että jokin elimistön säätelykeino olisi tärkeämpi kuin jokin toinen, koska kaikkia tarvitaan. Yksi tyypillisimmistä on kuitenkin takaisinohjaus, feed back. Jos elimistö tuottaa jotakin tarpeellista ainetta, esimerkiksi kilpirauhashormonia tyroksiinia, tyroksiinin pitoisuuden kasvu vaikuttaa kilpirauhasta säätelevään aivolisäkkeeseen niin, että se vähentää kilpirauhashormonin tuotantoa lisäävää hormonia. Toiminnan ohjaukseen kuuluu jatkuva tunnustelu, joka kertoo millainen tilanne on. Jos jotakin puuttuu, elimistö käynnistää tapahtumat, joiden tuloksena puuttuvaa ainetta tuotetaan. Jos sitä on paljon, tuotanto vähenee.

Monet sairaudet johtuvat siitä, että säätelyn jokin osa ei toimi tai säätely toimii väärin. Esimerkiksi verensokerin säätelyyn keskeisesti vaikuttava insuliini voi puuttua, jolloin solut kärsivät energian puutteesta ja verenkierrossa on liikaa sokeria.

Kemiallinen säätely

Lukemattomat elimistön tuottamat kemikaalit säätelevät toimintoja. Kaikkialle elimistöön leviää verenkierron välityksellä hormoneja ja niihin verrattavia elimistön tuotteita. Jotkin umpieritysrauhasten tuotteet, hormonit vaikuttavat koko elimistössä, kuten edellä mainittu insuliini. Toisilla hormoneilla on kohde-elimensä, joissa niiden vaikutukset korostuvat, kuten sukuhormoneilla.

Monien hormonien toimintaa ohjaa aivolisäke, aivojen alla sijaitseva vähän hernettä isompi elin, joka puolestaan saa ohjauksensa sen yläpuolella sijaitsevista aivojen alueista. Elimissä ja kudoksissa on hormonien kaltaisesti vaikuttavia kemikaaleja, jotka saavat elimen toimimaan toivotulla tavalla. Myös yksittäiset solut lähettävät toisilleen tärkeitä, toistensa toimintoja muuttavia kemiallisia viestejä. Esimerkiksi tulehdustapahtumissa solujen keskinäinen kemiallinen viestintä on hyvin kiihkeää.

Tiedonsiirto hermosoluissakin tapahtuu kemiallisesti: hermosolujen liittymäkohdissa, synapseissa toinen hermosolu erittää kemiallisia aineita, jotka saavat toisen hermosolun toimimaan tietyllä tavalla. Serotoniini, asetyylikoliini ja noradrenaliini ovat tällaisia hermoston viestinnän välittäjäaineita. Pienikin häiriö niiden pitoisuuksissa saa aikaan isoja haittoja, esimerkiksi mielenterveyden häiriöitä; Toisaalta lääkkeet, jotka vaikuttavat näihin välittäjäaineisiin, voivat auttaa ihmistä pois syvästä depressiosta tai lievittää psykoosia.

Hermosto säätelyssä

Hormonien vaikutukset tuntuvat yleensä hitaasti. Hermosto vaikuttaa elimistön toimintoihin nopeasti. Jos paljas jalka sattuu astumaan terävän esineen päälle, ihminen horjahtaa ja keventää jalalle tulevaa painoa salamannopeasti, harkitsematta. Hermosto hoitaa suojelutehtävän nopeammin kuin ajatus. Viestit liikkuvat pitkissä hermosoluissa nopeasti. Mikään kemiallinen aine ei liikkuisi sellaisella nopeudella, vaan hermosolussa ärsyke tai viesti etenee solukalvon sähköisenä muutoksena.

(*kuva hermosolusta)

Kaikki hallittu liikehdintä on hermoston säätelemää. Kun katse seuraa tekstiä, se tapahtuu lukijan tahdon mukaisesti. Monet sisäelinten toiminnat ovat hallinnan ulkopuolella, tahdosta riippumattoman hermoston ohjauksessa.

Tunteiden vallassa olevan ihmisen tahdosta riippumaton hermosto tuottaa tunnelmia ja elintoimintojen muutoksia, joille ei voi mitään. Hermostuneen sydän tykyttää, kädet hikoilevat, hän kalpenee ja ehkä peräti pyörtyy. Tahdosta riippumattoman hermoston pääasiallinen toiminta on jatkuvaa. Se on läheisesti yhteispelissä kemiallisen säätelyn kanssa.

Terminologiaa
Anatomialla tarkoitetaan ihmisen rakennetta, fysiologia on ihmisen toimintaa. Jotta elimistöä voidaan jotenkin tajuta, on tunnettava sen rakenne. Jotta tiedetään, miksi elimistö ei toimi hyvin, pitää tietää sen toiminnasta pääasioita eli tunnettava fysiologiaa. Toiminnan suistuminen raiteiltaan on patofysiologiaa.

Anatominen nimikkeistö sinänsä on hyödyllinen ja vähentää turhanaikaista monisanaista kuvailua. Esimerkiksi sana distaalinen tarkoittaa ruumiin keskiosasta kauempana olevaa osaa. Ranne on kyynärpäähän nähden distaalinen nivel, sormen kolme niveltä määritellään niin että kärkinivel on distaalinen ja rystynen on proksimaalinen, lähempänä kehon keskiosaa oleva paikka. Kun sormen nimi on falangi (phalanx) ja väliin jää inter eli väliin jäävä nivel, syntyvät nivelten nimet seuraavasti. DIP on distaalinen interfalangeaalinen nivel eli kärkinivel, ja seuraava nivel on PIP-nivel eli proksimaalinen interphalangeelinivel. Rystysnivelen määrittely vaatii jo uuden sanan tuntemista: MCP-nivel tulee sanoista metakarpofalangeaalinen nivel. Meta on keskellä ja carpo tulee kädestä.

Jos pitää ilmaista jokin kohta raajassa, on distaalisen ja proksimaalisen käyttö kätevää: kipukohta sijaitsee kolme, neljä senttimetriä proksimaalisesti polvilumpiosta.

Kun lääketieteessä tarkastellaan ihmistä, ajatellaan aina hänen puoliskoitaan tarkastelun kohteen kannalta. Jos katsojan näkökulmasta toisen henkilön käsi tai jalka on oikealla, niin oikeasti se on vasemmalla. Nimitykset sinister (loppuosa vaihtelee) tarkoittaa vasenta ja dexter oikeaa.

Tärkeitä määrittelyjä ovat myös superior, ylempänä ja inferior, alempana. Joskus samoja asioita ilmaistaan sanoilla kraniaalinen ja kaudaalinen, jolloin puhutaan päästä ja hännästä. Käsien ja jalkojen osia kuvattaessa käytetään usein nimityksiä palmaarinen, joka tarkoittaa kämmentä ja plantaarinen, joka tulee jalkapohjasta. Niiden vastakohta on selkämys, jonka sijaintia kuvataan dorsaaliseksi.

Nivelten liikkeitä määritellään sanoilla ekstensio eli ojennus ja fleksio eli koukistus. Jos nivel kääntyy sisäänpäin, se on supinaatio, ja ulospäin on pronaatio. Miten kuvataan siis tavallisin nilkan venähdys, joka sattuu niin että astutaan portaalta tai kuoppaan ja nilkka vääntyy sisäänpäin? Se on supinaatiovamma.

Joillakin käsitteillä on useampia nimiä, esimerkiksi kohtu on uterus ja hysteros. Jompaakumpaa nimitystä käytetään epäjohdonmukaisesti. Raskaudesta puhuttaessa kohtu on aina uterus, mutta kohdunpoiston nimitys on hysterektomia.

http://rivendell.hela.helsinki.fi/laaketiede/P1_0.html

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat