Uskovaiset, miksi jumala kaipaa palvontaanne?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Uskonnon harjoittajat kerääntyvät yhteen uskonnon rituaalin mukaisesti ja palvovat jumalaa (huomatkaa, jossain vaiheessa historiaa kielessämme palvominen on vaihtunut palvelemiseksi).

Jumala tarkoittaa minulle käsitteenä täydellisessä autuudessa elävää luojaa. Miksi hän tahtoisi itsekkäästi, että häntä palvotaan ja ylistetään. Eikö tuolle autuaalle hyvyyden ja valon lähteelle ole tärkeintä maailmassa, että ihmiset rakastaisivat lähimmäistään ja eläisivät moraalisääntöjen mukaisesti. Ihmisen lahja jumalalle luulisi olevan hänen rakkautensa toisia ihmisiä kohtaan ja hyveellisen elämän eläminen.

Miksi siis ylistää lauluin, virsein ja sanonnoin (muslimien "Allah Uakbar") jumalan suuruutta. Kyllä hän tietää, kuka hän itse on, häntä kiinnostaa ainoastaan keitä te olette ja mitä te teette.

Toivottavasti löytyy joku, joka osaa puolustaa palvomisen näkemystä.

(P.S. En lukeudu itse uskoviin, mutta kunnioitan uskovien elämänkatsomusta ja haluan ymmärtää heitä.)

Kommentit (2)

Vierailija

Tuntuisi jotenkin oudolta alkaa väittelemään tästä aiheesta, koska on hyvin vaikea löytää mitään ulkokohtaisia perusteluita uskonnonharjoittamiseen liittyville väitteille. Haittaako siis, jos vaikka lainaan ihan suoraan Raamatusta, sillä kristinuskohan tunnetusti pyörii sen ympärillä?

Peksa
Uskonnon harjoittajat kerääntyvät yhteen uskonnon rituaalin mukaisesti ja palvovat jumalaa (huomatkaa, jossain vaiheessa historiaa kielessämme palvominen on vaihtunut palvelemiseksi).

[list:264tj1fk]Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä. (Ap.t. 17:24)[/list:u:264tj1fk]Jumala ei Uuden Testamentin mukaan ole ylistyksenkipeä despootti, joka odottaa ihmisten tekevän tai ajattelevan ”oikein”, että voisi hyväksyä nämä. Jos ihmisten asenteet, ajatukset ja teot jollain tapaa kelpaisivat Luojalle, osoittaisi se heikkoutta Jumalan olemuksessa. Jumala ei ole riippuvainen ihmisistä.
[list:264tj1fk]Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio, Jumala, ... sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta; sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. (2Sam. 22)[/list:u:264tj1fk]Uskova kiittää, koska hän on onnellinen. Uutta Testamenttia lukiessa ulkopuoliselle tulee helposti se käsitys, että Jumala vaatisi uskovaa kiittämään Häntä. Tosiasiassa kiitos on pelastuksen omalle kohdalleen omistamisen automaattinen tulos, ja siksi sitä kuvataan ”vanhurskautena” ja ”oikeana tekona”.
[list:264tj1fk]Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. (Matt. 6:7–8 )[/list:u:264tj1fk]
Peksa
Eikö tuolle autuaalle hyvyyden ja valon lähteelle ole tärkeintä maailmassa, että ihmiset rakastaisivat lähimmäistään ja eläisivät moraalisääntöjen mukaisesti. Ihmisen lahja jumalalle luulisi olevan hänen rakkautensa toisia ihmisiä kohtaan ja hyveellisen elämän eläminen.

”Hyveellinen elämä” kristinuskon yhteydessä on koko länsimaisen kirkkohistorian suurin valhe. Se on juuri se avainkohta, johon uskonto alkukirkkojen jälkeen kompastui.

Uskovaiselle ei ole olemassa mitään ”hyveellistä elämää” tai ”oikeita tekoja”. On ainoastaan yhä vahvistuvan sydämenuskon aikaansaamat ”oikeat teot”, aivan kuten Uusi Testamentti monin kohdin kertoo.

Uskova ei sano tekevänsä oikeita tai Jumalaa miellyttäviä tekoja, vaan hän uskoo tekojensa olevan Jumalan vaikuttamia. Ihmisen omat teot ja yrittämiset on tehty tyhjiksi, ne ovat turhia. Uskova sanoo siis:[list:264tj1fk]Minä en enää elä, vaan Kristus elää minussa. (Gal. 2:20)[/list:u:264tj1fk]Siinä kristinusko juuri eroaa ylivoimaisesti muista uskonnoista, että siinä uskovalle on luvattu todellinen voima sellaiseen elämään, joka Raamatussa on luettavissa ja joka on hyvän omantunnon mukaista. Ilman uskoa ihminen yrittää jatkuvasti kelvata Jumalalle, jolloin hänen elämänsä on pelkkää yrittämistä ja pätemistä — riippuen siitä kuinka tosissaan uskonasiat ottaa. Sellaisessa tilanteessa kukaan ei voi kiittää Jumalaa muuta kuin pakon edessä ja ”tyhjiä hokien”.

Toivottavasti tämä avarsi hieman.

Uusimmat

Suosituimmat