Karhu säikytti hevosen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hevosen pelko karhua kohtaan täytyy olla perimästä johtuvaa, koska nykyhevoset eivät ole karhua koskaan nähneet.
Miten tarkalleen ottaen tuollainen perimän "koodaus" oikein toimii?
Onko kellään parempaa tietoa asiasta?
Alla olevassa tapauksessa hevonen oli vauhkoontunut jo ennen näköhavaintoa, eli jo kuulo- ja/tai hajuhavainto riitti siihen.

Iltalehti:
"Metsän reunaan ilmestynyt iso karhu säikäytti Leiska-hevosen sekä ratsastajatytön pahanpäiväisesti Kälviällä.
Hevonen vauhkoontui niin, että 13-vuotias Mirjam Kivinen sai pidellä sitä kaksin käsin.
Mirjam ja hoitohevonen Leiska olivat viime perjantaina palaamassa ratsastuslenkiltä, kun Leiska alkoi käyttäytyä oudosti.
Hevonen nousi takajaloilleen, kääntyi vauhdikkaasti ympäri ja kiihdytti kovaan laukkaan.
Mirjam sai hevosen pysähtymään, ja suostuttelun jälkeen se kääntyi takaisin. Kun Leiska oli edennyt vaivoin muutaman askeleen, Mirjam näki ison karhun.
Karhu lähestyi ja seisoskeli noin kymmenen metrin päässä.
- Karhu näytti isolta ja pelottavalta. Hevonen pelkäsi ja vaistosi, että myös minä pelkään. Tilanne oli kammottava."

Kommentit (1)

Vierailija
HandyMan
Hevosen pelko karhua kohtaan täytyy olla perimästä johtuvaa, koska nykyhevoset eivät ole karhua koskaan nähneet.
Miten tarkalleen ottaen tuollainen perimän "koodaus" oikein toimii?
Onko kellään parempaa tietoa asiasta?
Alla olevassa tapauksessa hevonen oli vauhkoontunut jo ennen näköhavaintoa, eli jo kuulo- ja/tai hajuhavainto riitti siihen.

Iltalehti:
"Metsän reunaan ilmestynyt iso karhu säikäytti Leiska-hevosen sekä ratsastajatytön pahanpäiväisesti Kälviällä.
Hevonen vauhkoontui niin, että 13-vuotias Mirjam Kivinen sai pidellä sitä kaksin käsin.
Mirjam ja hoitohevonen Leiska olivat viime perjantaina palaamassa ratsastuslenkiltä, kun Leiska alkoi käyttäytyä oudosti.
Hevonen nousi takajaloilleen, kääntyi vauhdikkaasti ympäri ja kiihdytti kovaan laukkaan.
Mirjam sai hevosen pysähtymään, ja suostuttelun jälkeen se kääntyi takaisin. Kun Leiska oli edennyt vaivoin muutaman askeleen, Mirjam näki ison karhun.
Karhu lähestyi ja seisoskeli noin kymmenen metrin päässä.
- Karhu näytti isolta ja pelottavalta. Hevonen pelkäsi ja vaistosi, että myös minä pelkään. Tilanne oli kammottava."

Saaliseläin on aina saaliseläin. Vaikka olisivat miten jalostettuja ja karsinassa kasvatettuja, niin perimmäiset ominaisuudet eli ne, jotka ovat vaikuttaneet eläimen henkiinjäämiseen, säilyvät.

Hevonen suhtautuu edelleen outoon ja pelottavaan asiaan pakenemalla kuten kaikki saaliseläimet tekevät. Ensi reaktio on silmitön pakolaukka, mutta jos hevonen luottaa selässään olevaan ihmiseen, se saattaa palata tutkimaan pelottavaa asiaa. Ratsastaja/ohjastaja korvaa hevoslauman johtajan, joka määrää miten ja minne lauma liikkuu.

Hevosten näkö on huono, joten niiden tarkka kuulo paljastaa jo kaukaa epäilyttävät äänet, tässä tapauksessa karhun. Hevoset pelkäävät myös hirviä ja lähtevät yhtä lujaa niitä karkuun. Hajuhavaintojen perusteella hevonen voi myös reagoida, mutta ensisijainen aisti on kuulo.

Johtuen huononäköisyydestä hevoset kavahtavat helposti tienvieren isoja kiviä, pyöröpaaleja ja postilaatikoita. Ihmisestä tämä voi tuntua hölmöltä, mutta hevosen elinehto on joskus ammoin (ja on edelleen siellä, missä ne ovat villinä) suhtautua kaikkeen tuntemattomaan epäluuloisesti ja paeta.

En tiedä onko näitä asioita ns. koodattu mitenkään perimään, mutta niin ihmisillä kuin eläimilläkin on omat alkukantaiset vaistonsa, joita ei voi kesyttämällä eikä jalostamalla hävittää.

Esimerkkinä pedon vaistoista kissa ja koira. Tuhansia vuosia ihmisten seurassa, mutta saalistavat edelleen tilaisuuden tullen, vaikkei tarvetta olisi eikä emokaan opettanut.

Uusimmat

Suosituimmat