Ionisoivan säteilyn terveyshaitat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ionisoivan säteilyn (kansan kielellä usein 'radioaktiivisen säteilyn') terveyshaitat ovat tunnettuja, mutta pienten säteilylle altistumisten vaikutuksista kuulee mitä omituisimpia juttuja. Jatkossa tarkoitan säteilyllä radioaktiivisen aineen aiheuttamaa ionisoivaa säteilyä, ellei muuta ole mainittu. Ennen pitempiä lötinöitä kerrataan tiiviisti Säteilyturvakeskuksen antamaa perustietoa pienten säteilyannosten vaikutuksista:

- yksi ainoa ionisoiva hiukkanen tai fotoni voi vahingoittaa solua niin, että se aikanaan johtaa terveyshaittaan

- ei ole olemassa rajaa turvallisen ja vaarallisen säteilyannoksen välillä. Nollariskiin ei ole mahdollista päästä.

- jokainen säteilylle altistuminen lisää syöpäriskiä. Elinaikana hankittu altistumisten summa määrää kokonaisriskin suuruuden.

- Suomessa ydinlaitostyöntekijöiden lisäriski sairastua säteilyperäiseen syöpään on noin 1%. Tämä tarkoittaa sitä, että sadasta syöpään sairastuneesta ydinlaitostyöntekijästä yksi on hankkinut sen työpaikaltaan.

- herkimmillään säteilyn vaikutuksille ihminen on raskausviikoilla 10-17. Silloin mahdollisesti jo noin 100milligrayn annos voi aiheuttaa pienipäisyyttä ja älykkyyden alenemista.

- kaikkea turhaa altistumista säteilylle tulee välttää

Uutena tietona keskustelun kuluessa hankittuna:

- ei myöskään ole mahdotonta, että säteilyllä olisi elimistön puolustusjärjestelmän kautta myös hyödyllisiä vaikutuksia
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/2006/fi_FI/news_423/

Sivut

Kommentit (172)

Jyde
Seuraa 
Viestejä594
Liittynyt29.8.2005

Ionisoivan säteilyn (kansan kielellä usein 'radioaktiivisen säteilyn') terveyshaitat ovat tunnettuja, mutta pienten säteilylle altistumisten vaikutuksista kuulee mitä omituisimpia juttuja. Jatkossa tarkoitan säteilyllä radioaktiivisen aineen aiheuttamaa ionisoivaa säteilyä, ellei muuta ole mainittu. Ennen pitempiä lötinöitä kerrataan tiiviisti Säteilyturvakeskuksen antamaa perustietoa pienten säteilyannosten vaikutuksista:

- yksi ainoa ionisoiva hiukkanen tai fotoni voi vahingoittaa solua niin, että se aikanaan johtaa terveyshaittaan

Älä saatana...

- ei ole olemassa rajaa turvallisen ja vaarallisen säteilyannoksen välillä. Nollariskiin ei ole mahdollista päästä.

Älä perkele...

- jokainen säteilylle altistuminen lisää syöpäriskiä. Elinaikana hankittu altistumisten summa määrää kokonaisriskin suuruuden.

Oisko noin?

- Suomessa ydinlaitostyöntekijöiden lisäriski sairastua säteilyperäiseen syöpään on noin 1%. Tämä tarkoittaa sitä, että sadasta syöpään sairastuneesta ydinlaitostyöntekijästä yksi on hankkinut sen työpaikaltaan.

Tais hukkua virhemarginaaliin tuokin, vaan vittuakos se sinua kiinnostaa.

- herkimmillään säteilyn vaikutuksille ihminen on raskausviikoilla 10-17. Silloin mahdollisesti jo noin 100milligrayn annos voi aiheuttaa pienipäisyyttä ja älykkyyden alenemista.

Wikin mukaan gray ja sievert ovat tavallaan samoja yksiköitä, mutta grey on absoluuttinen annos ja sievert ekvivalenttiannos säteilytyyppien erilaisilla biologisilla vaikutuksilla korjattuna. Mutta mitä vittua tarkoittaa "jo noin 100milligrayn annos"? Sadan millisievertin annosta? Niin että jo niinkin pieni annos voi aiheuttaa ihmisen muuttumisen GP-hihhuliksi? STUK rustaili omalle nettisivulleen:
"4 mSv Suomalaiselle säteilystä (sisäilman radon, röntgentutkimukset jne.) aiheutuva keskimääräinen annos vuodessa"

- kaikkea turhaa altistumista säteilylle tulee välttää

Ai , luulin että uraanitabletteja pitäisi popsia säännöllisesti...

Kunhan yritän joskus olla asiallinen...

Vierailija

Tervehdys vastaaja!!

On se kivaa että avaat tämänlaisia mielipideketjuja, mutta et uskalla vastata kysymyksiin jolla testataan esimerksi juuri sinun tietämystäsi säteilystä yleensä. Kaikkia väitteitä voi toki sanoa mut kaikki pitäis itse pystyä perustelemaan.. menepäs vastaamaan muutamaan mun kysymykseen tonne tietotaitoketjuun.. kiitos.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Kannattaa myös muistaa että yksi ainoa siittiö riittää sopivissa oloissa aiheuttamaan ihmisen kuoleman...

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

.
Seuraa 
Viestejä846
Liittynyt10.9.2005
Herra Tohtori
Kannattaa myös muistaa että yksi ainoa siittiö riittää sopivissa oloissa aiheuttamaan ihmisen kuoleman...

Tai jopa miljoonien kuoleman

Vierailija
Jyde
Wikin mukaan gray ja sievert ovat tavallaan samoja yksiköitä, mutta grey on absoluuttinen annos ja sievert ekvivalenttiannos säteilytyyppien erilaisilla biologisilla vaikutuksilla korjattuna.

hmmm... kai sen noinkin voi sanoa, kun äärimmilleen yksinkertaistaa, mutta ei tuota oikeaksi tiedoksi voi sanoa.

Gray on oikeastaan energian yksikkö, J/kg. Sillä kuvataan kudokseen absorboitunutta säteilyenergiaa. Sille on - ainakin minun - vaikea löytää mitään suoraa yhteyttä yleisimmin tunnettuihin Sievert-arvoihin. Gray-määrä riippuu mm. säteilyn energiansiirtokyvystä sekä kudoksesta. Gray siis osoittaa tarkasti kudokseen vaikuttaneen energian määrän, Sievert kuvaa säteilyn terveysvaikutusta koko keholle. Ymmärrettävästi Gray on tarkempi, mm. sikiöiden kohdalla ja röntgenkuvauksissa.

Jos jollakulla on tietoja karkeistakaan Gray/Sievert-suhteista, olisin kiitollinen niistä tiedoista.

Vierailija

Jotain osviittaa.

Taulukko 1. Ionisoivan säteilyn biologinen "mittakaava".

Annos Annoksen lähde ja merkitys

1. Äkillisesti saadusta koko kehon annoksesta ei yleensä ole mielekästä käyttää säteilysuojelullisiin tarkoituksiin kehitettyä efektiivisen annoksen yksikköä sievert (gammasäteilyn osalta grayn ja sieverin lukuarvot ovat tosin samat).

2. Huomaa, että äkillisen säteilysairauden kynnysarvoannoksen saamiseksi (1 Gy eli 1 000 mSv) potilaalle pitäisi tehdä 10 000 thoraxkuvausta yhden päivän aikana.

10 Gy1) Nopeasti saatuna ihmisen varmasti tappava koko kehon annos; sellaista ei voi saada muuta kuin hyvin vakavassa onnettomuudessa tai ydinsodassa

1 Gy1) Suunnilleen sellainen kynnysarvo, jonka ylittävä annos aiheuttaa äkillisen säteilysairauden oireita (vakava onnettomuus, ydinsota, sädehoito)

4 mSv Keskimääräinen yhden vuoden aikana saatu säteilyannos Suomessa (luonnon taustasäteily ja ihmisen toiminnoista johtuva säteily);
arviolta lähes puolet tästä annoksesta aiheutuu asuntojen radonista

0,1 mSv2) Efektiivinen annos thoraxröntgenkuvauksessa

Mitä on säteily?

Valtaosa kaikesta säteilystä on aistimaailmamme ulkopuolella, ja siksi sitä on vaikea hahmottaa sekä laadullisesti että määrällisesti. Säteily voidaan jakaa sähkömagneettisiin aaltoihin ja hiukkassäteilyyn sekä toisaalta ionisoimattomaan ja ionisoivaan säteilyyn (kuva 1).
Sähkömagneettisessa aallossa etenee valon nopeudella sähkö- ja magneettikenttä, eikä aalto siis ole väliaineen aaltoliikettä (kuten esim. veden aalto tai ääniaalto). Sähkömagneettisen säteilyn luonteenomaiset fysikaaliset piirteet ovat aallonpituus ja värähtelytaajuus, ja niiden tulo on valon nopeus. Sähkömagneettinen säteily on siis aineetonta aaltoliikettä, mutta toisaalta aalto on myös energiapaketti (energiakvantti eli fotoni, jonka lepomassa on nolla). Energiapaketin suuruus on suoraan verrannollinen säteilyn värähtelytaajuuteen, ja kun paketin suuruus ylittää tietyn raja-arvon, säteily muuttuu ionisoimattomasta ionisoivaksi (kuva 1). Ionisoimattomassa säteilyssä energiakvantti ei riko osuman saanutta atomia tai molekyyliä, mutta ionisoiva säde rikkoo sen.
Sähkömagneettinen säteily jaetaan yleisimmin ryhmiin aallonpituuden mukaan, ja näiden säteilylajien nimet ovat tuttuja jokapäiväisestä elämästä (kuva 1). Biologiselta kannalta säteilyn jako ryhmiin on kuitenkin mielekkäämpää fotonin energian perusteella (ionisoimaton ja ionisoiva säteily) kuin säteilyn fysikaalisten sovellusten perusteella. Huomaa, että sähkömagneettisista aalloista eroava hiukkassäteily on (lähes) aina ionisoivaa.

Säteilyn yksiköt

Säteilyn yksiköt ovat vaikeasti hahmotettava alue, koska yksiköt ovat erilaisia sähkömagneettisen spektrin eri aallonpituusalueilla. Ionisoimattoman säteilyn yksiköillä ei sellaisenaan ole mitään biologisten vaikutusten kannalta mielekästä yhteyttä toisiinsa tai fotonin energiaan. Koska mahdollisten kuumenemisesta riippumattomien biologisten vaikutusten mekanismit ovat epäselviä, fysikaaliset yksiköt, joilla kriittiseksi arveltua säteilyä (esim. äärimmäisen pienen värähtelytaajuuden omaavia magneettikenttiä tai matkapuhelimien mikroaaltokenttiä) tulisi mitata, ovat hieman mielivaltaisia. Toisella tavalla ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että näiden säteilylajien osalta käsite annos on huonosti määritelty. Esimerkiksi magneettivuon tiheys (tesla, T = Vs/m 2) tai radiotaajuisen säteilyn ja mikroaaltojen spesifinen absorptionopeus (SAR, yksikkö W/kg) eivät välttämättä kuvasta oikein kuumenemisesta riippumattomia mahdollisia biologisia vaikutuksia.
Ionisoivan säteilyn fysikaaliset yksiköt ovat biologiselta kannalta ajatellen ehkä hieman selkeämpiä. Fysikaalinen säteilyannos on aina gray (Gy), ja se ilmoittaa kudokseen fotoneista tai hiukkassäteilystä absorboituneen säteilyenergian (1 Gy = 1 J/kg). Ionisoivan säteilyn erityisluonne paljastuu jo tästä yksiköstä sillä tavalla, että 1 Gy on biologisen kohteen kannalta hyvin suuri annos (taulukko 1), mutta absorboituneen energian määränä (70 joulea 70 kg painavaan ihmiseen) lähes mitätön: lämmöksi muuttuneena se nostaisi kehon lämpötilaa noin 0,0002 °C. Gray ei kuitenkaan heijasta ionisoivan säteilyn biologisia vaikutuksia oikealla tavalla, jos halutaan verrata eri säteilylajeja toisiinsa. Esimerkiksi solun tappamiseen tarvittava alfasäteilyn annos on gray-yksiköissä ilmaistuna vain murto-osa saman vaikutuksen omaavasta gammasäteilyn annoksesta. Tästä syystä on muodostettu keinotekoinen yksikkö sievert (Sv, ekvivalenttiannos), joka saadaan fysikaalisesta annoksesta kertomalla se kullekin säteilylajille sovitulla laatukertoimella. Ekvivalenttiannos muunnetaan edelleen efektiiviseksi annokseksi (yksikkönä säilyy sievert), joka on eri elinten ekvivalenttiannosten painotettu summa. Säteilysuojelussa annos tarkoittaa yleensä efektiivistä annosta, ja on hyvä pitää mielessä, että sopimuksiin perustuvien laatu- ja painotuskertoimien takia sievertin arvoa voidaan hallinnollisilla päätöksillä muuttaa. Kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) suositukset eri säteilylajien laatukertoimiksi ja eri elinten painotuskertoimiksi on ainakin periaatteessa otettu käyttöön kaikissa maissa. Kun arvioidaan säteilyn aiheuttamia terveyshaittoja, voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko esimerkiksi kilpirauhasen painotuskerroin 0,03 îoikeaî kansanterveydellisesti ajatellen. Painotuskerroin on valittu pieneksi, koska kilpirauhassyöpä ei yleensä ole tappava tauti. Tällöin on kuitenkin syytä huomata, että esimerkiksi Tsernobylin ydinvoimalaturvan jälkeen lasten (alle 15 v) kilpirauhassyöpä on lisääntynyt lähialueilla erittäin paljon, joillakin alueilla jopa 100-kertaiseksi odotusarvoon verrattuna. Tämä riski olisi tosin voitu lähes nollata joditablettien oikea-aikaisella nauttimisella.

Vierailija
MD
Jotain osviittaa.

Taulukko 1. Ionisoivan säteilyn biologinen "mittakaava".
...

Joo, olen kyllä lukenut nuo (jokin STUKin kirjasarjan osa), mutta lyhyttä, karkeastikaan yleispätevää Gy/Sv-suhdetta en ole löytänyt. Ehkä hyväkin niin, ettei kaikkia asioita sotketa yhdeksi sillisalaatiksi.

Tämmösen tekstinpätkän olen joskus STUKilta koneelleni liimannut:

"Ihmisen säteilyaltistusta arvioitaessa kosminen säteily jaetaan energiansiirtokyvyn perusteella harvaan ja tiheään ionisoivaan säteilyyn. Harvaan ionisoivien varauksisten hiukkasten ja fotonien absorptioannosnopeus merenpinnan tasolla on keskimäärin 31 nanograyta tunnissa (nGy/h). Tämä vastaa annosekvivalenttinopeutta 31 nSv/h, koska vähäisen energiansiirtokyvyn vuoksi harvaan ionisoivan säteilyn keskimääräinen laatutekijä Q on yksi."

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26853
Liittynyt16.3.2005
Vastaaja_s24fi
Sievert kuvaa säteilyn terveysvaikutusta koko keholle. Ymmärrettävästi Gray on tarkempi, mm. sikiöiden kohdalla ja röntgenkuvauksissa.



Mitä ihmettä oikein höpäjät? Mikä muka on terveysvaikutuksia vakavampi haitan muoto? Katsos kun se Sievert on yksikkö, joka nimenomaan huomioi säteilyn elimistölle aiheuttaman haitan. Siinä huomioidaan erilaisten säteilylajien erivahvuinen vaikutus, ja mahdollisesti myös eri kudostyyppien erilainen herkkyys säteilylle.

Jos jollakulla on tietoja karkeistakaan Gray/Sievert-suhteista, olisin kiitollinen niistä tiedoista.

No onhan tuota tietoa maailma täynnä. Se vain ei löydy aatteellisten ydinvoimavastustajien propagandavihkosista. Esimerkiksi Brittien kansallinen fysiikan laboratorio tietää. Wikipediaa kannattaa myös lukea.

Vierailija
MD
Jotain osviittaa.

Taulukko 1. Ionisoivan säteilyn biologinen "mittakaava".
....




Nähdäkseni ollut tullut paljon lisää juttua. Löytyihän sieltä aika selkeä kuvaus Grayn ja Sievertin suhteesta:

Gray ei kuitenkaan heijasta ionisoivan säteilyn biologisia vaikutuksia oikealla tavalla, jos halutaan verrata eri säteilylajeja toisiinsa. Esimerkiksi solun tappamiseen tarvittava alfasäteilyn annos on gray-yksiköissä ilmaistuna vain murto-osa saman vaikutuksen omaavasta gammasäteilyn annoksesta. Tästä syystä on muodostettu keinotekoinen yksikkö sievert (Sv, ekvivalenttiannos), joka saadaan fysikaalisesta annoksesta kertomalla se kullekin säteilylajille sovitulla laatukertoimella. Ekvivalenttiannos muunnetaan edelleen efektiiviseksi annokseksi (yksikkönä säilyy sievert), joka on eri elinten ekvivalenttiannosten painotettu summa.
Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005
Vastaaja_s24fi
Jyde
Wikin mukaan gray ja sievert ovat tavallaan samoja yksiköitä, mutta grey on absoluuttinen annos ja sievert ekvivalenttiannos säteilytyyppien erilaisilla biologisilla vaikutuksilla korjattuna.



hmmm... kai sen noinkin voi sanoa, kun äärimmilleen yksinkertaistaa.

Gray on oikeastaan energian yksikkö, J/kg. Sillä kuvataan kudokseen absoboitunutta säteilyenergiaa. Sille on - ainakin minun - vaikea löytää mitään suoraa yhteyttä yleisimmin tunnettuihin Sievert-arvoihin. Gray-määrä riippuu mm. säteilyn energiansiirtokyvystä sekä kudoksesta, jossa solu on. Gray siis osoittaa tarkasti kudokseen vaikuttaneen energian määrän, Sievert kuvaa säteilyn terveysvaikutusta koko keholle. Ymmärrettävästi Gray on tarkempi, mm. sikiöiden kohdalla ja röntgenkuvauksissa.

Jos jollakulla on tietoja karkeistakaan Gray/Sievert-suhteista, olisin kiitollinen niistä tiedoista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Sievert on yksikkö joka saadaan kun kerrotaan kudokseen absorboitunut säteilyannos kyseisen kudoksen efektiivisyyskertoimella, joka siis ei suinkaan ole ihan niin yksinkertainen kuin että "säteily = suuri muinainen paha paha".

Muutamia efektiivisyyskertoimia tässä (poimittu Wikipediasta):

kivekset ja munasarjat 0,20
luuydin, keuhkot, paksusuoli ja mahalaukku 0,12
kilpirauhanen, ruokatorvi, rinnat ja virtsarakko 0,05
luun pinnat ja iho 0,01

Toisin sanottuna jos ihminen vaikka käpälöi kiinteää alfasäteilylähdettä ja sanotaan nyt vaikka altistuu kokonaisuutena yhden milliGrayn säteilyannokselle (tämä on siis jo todella melko aktiivinen palikka), niin efektiivinen annos ei ole kuitenkaan kuin säteilyannos kerrottuna ihon efektiivisyyskertoimella, tässä tapauksessa siis

1 mGray * 0,01 = 0,01 mSv

Toisaalta jos sama ihminen hengittelee alfasäteilylähdettä tai syö/juo alfa-aktiivista isotooppia sisältävää tavaraa, kasvaa efektiivinen annos noin kymmenkertaiseksi. Johtuu siitä että alfasäteily pysähtyy ihon kuolleeseen kerrokseen eikä tee hallaa eläville soluille, ellei säteilylähde joudu elimistön sisälle kunte käy esimerkiksi ilmansaasteiden, radonin ja aktiivisen juomaveden vaikutuksesta.

Efektiivisten annosten määrittelytavat vaihtelevat myös jonkin verran laeista ja asetuksista riippuen.

Absoluuttisen ja efektiivisen annoksen suhde ei siis ole mikään yksi yhteen juttu jolle jokin yksittäinen suhdeluku löytyisi. Ei siis ole mikään ihme ettei moista lukua ole löytynyt...

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26853
Liittynyt16.3.2005
Herra Tohtori

Toisin sanottuna jos ihminen vaikka käpälöi kiinteää alfasäteilylähdettä ja sanotaan nyt vaikka altistuu kokonaisuutena yhden milliGrayn säteilyannokselle (tämä on siis jo todella melko aktiivinen palikka), niin efektiivinen annos ei ole kuitenkaan kuin säteilyannos kerrottuna ihon efektiivisyyskertoimella, tässä tapauksessa siis

1 mGray * 0,01 = 0,01 mSv

Tuossa pitäisi huomoida alfasäteilyn laatukerroin, mikä on hyvin suuri 20. En sitten tiedä miten hyvin saatu luku kuvaa tässä tapauksessa todellisia haittoja, kun alfat suureksi osaksi kilpistyvät ilmaan tai ihon kuolleeseen pintakerrokseen.

Vierailija
Neutroni
Herra Tohtori

Toisin sanottuna jos ihminen vaikka käpälöi kiinteää alfasäteilylähdettä ja sanotaan nyt vaikka altistuu kokonaisuutena yhden milliGrayn säteilyannokselle (tämä on siis jo todella melko aktiivinen palikka), niin efektiivinen annos ei ole kuitenkaan kuin säteilyannos kerrottuna ihon efektiivisyyskertoimella, tässä tapauksessa siis

1 mGray * 0,01 = 0,01 mSv




Tuossa pitäisi huomoida alfasäteilyn laatukerroin, mikä on hyvin suuri 20. En sitten tiedä miten hyvin saatu luku kuvaa tässä tapauksessa todellisia haittoja, kun alfat suureksi osaksi kilpistyvät ilmaan tai ihon kuolleeseen pintakerrokseen.

Grayta käytetään nimenomaan sisäisissä kudoksissa. Sinne alfasäteilevä hiukkanen voi joutua ruuan tai hengitysilman mukana. Mutta joo, esimerkki olisi voinut olla reaalisempi.

Taisitkin tarkoittaa, että tuossa on virhe. Niin on:

"1 mGray * 0,01 = 0,01 mSv"

Ei asia noin yksinkertainen ole, Herra Tohtori.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Jees, sekin vielä että efektiiviseen annokseen ei vaikuta vain absorboiva kudos vaan myös säteilytyyppi... Säteilyn aiheuttamaa haittaa ei nimittäin voi mitata absorboituneella energialla per kilogramma.

Yhtä kaikki voidaan sanoa että säteily ei ole niin vaarallista kuin mitä monesti annetaan ymmärtää. Jopa voidaan sanoa että niin kauan kuin se pysyy palikkamuodossa (kiinteänä) ei ole mitään hätää ihmisen lapsella kun tietää mistä on kyse.

Ongelmalliseksi tilanne muuttuu kun hengitysilmaan, ruokaan tai juomaveteen pääsee suuria määriä radioaktiivisia hiukkasia vaikkapa hiilivoimaloista, muista teollisuuden suodattamattomista polttoprosesseista, vanhoista autoista ja metsäpaloista (enemmän kuin Tsernobylistä esimerkiksi).

Olisi muuten mukava tietää miten ihmeessä se yhden prosentin syöpätodennäköisyys ydinvoimalatyöntekijöillä on määritelty... ja miten siitä on tehty se tulkinta että jos sata ydinvoimalatyöntekijää sairastuu syöpään, yhdessä tapauksessa syövän syy olisi juuri ydinvoimalassa saatu säteilyaltistus.

Todennäköisemmältä tuntuisi minusta että kyseessä on laskennallinen sairastumistodennäköisyyden kasvu vertailuryhmään (muu populaatio) verrattuna. Tarkoittaa siis sitä, että jos sadasta ei-voimalatyöntekijästä 20 sairastuu syöpään, sadasta voimalatyöntekijöistä laskennallisesti sairastuisi 21. Tällaiset tilastolliset tutkimukset eivät ole kovinkaan varteenotettavia jo siitä syystä että vertailuryhmät eivät ole lainkaan vastaavan kokoisia, ja ydinvoimalatyöntekijöiden otanta on pakostakin sen verran pieni ettei muita tilastoja vääristäviä tekijöitä kuten sattumaa saada kovin helpolla mitätöityä... toisin sanottuna tuollaiseen tutkimukseen laittaisin itse ainakin 2,5 % virhemarginaalit lopputulokseen.

Hukkuu kohinaan.

Ja ei, Graytä ei käytetä sisäisiin kudoksiin enempää kuin jääpalikkaan absorboitunutta säteilymäärää kuvaamaan. Gray on yksikkö jolla voidaan ilmaista mihin tahansa materiaan absorboituneen säteilyn energia per kilogramma.

Mihin tahansa elävään kudokseen absorboituneelle säteilylle voidaan sitten määrittää efektiivinen annos, joka ilmaistaan juurikin Sieverteinä... ja kuten Neutroni oikaisi, siihen liittyy paitsi kudoksen myös säteilytyypin efektiivisyys- ja haittakertoimet.

1 milliGray säteilyä ihoon vaikuttaa vähemmän kuin 1 milliGray säteilyä sisäelimiin.

1 milliGray gammasäteilyä vaikuttaa vähemmän kuin 1 milliGray alfasäteilyä.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija
MD
...
Säteilysuojelussa annos tarkoittaa yleensä efektiivistä annosta, ja on hyvä pitää mielessä, että sopimuksiin perustuvien laatu- ja painotuskertoimien takia sievertin arvoa voidaan hallinnollisilla päätöksillä muuttaa. Kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) suositukset eri säteilylajien laatukertoimiksi ja eri elinten painotuskertoimiksi on ainakin periaatteessa otettu käyttöön kaikissa maissa. Kun arvioidaan säteilyn aiheuttamia terveyshaittoja, voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko esimerkiksi kilpirauhasen painotuskerroin 0,03 îoikeaî kansanterveydellisesti ajatellen. Painotuskerroin on valittu pieneksi, koska kilpirauhassyöpä ei yleensä ole tappava tauti.

STUKilta olet tuonkin lainannut, ammattilaisen käsiala on nähtävissä siitä. Voisit jatkossa laittaa linki tai edes tiedon, lähteestä.

Tuossa pätkässä on asia, joka minua on aina vähän askarruttanut: terveyshaitta voi olla vakava, vaikka ei johdakaan kuolemaan, mutta tilastoissa keskitytään vain kuolemaan johtaneisiin tapauksiin ja niiden tulevan määrän arviointiin. Ikäänkuin tuhansien ihmisten elinikäisillä kärsimyksillä tai erittäin heikolla elämänlaadulla ei olisi mitään merkitystä.

Vierailija
Herra Tohtori

Olisi muuten mukava tietää miten ihmeessä se yhden prosentin syöpätodennäköisyys ydinvoimalatyöntekijöillä on määritelty... ja miten siitä on tehty se tulkinta että jos sata ydinvoimalatyöntekijää sairastuu syöpään, yhdessä tapauksessa syövän syy olisi juuri ydinvoimalassa saatu säteilyaltistus.

Todennäköisemmältä tuntuisi minusta että kyseessä on laskennallinen sairastumistodennäköisyyden kasvu vertailuryhmään (muu populaatio) verrattuna. Tarkoittaa siis sitä, että jos sadasta ei-voimalatyöntekijästä 20 sairastuu syöpään, sadasta voimalatyöntekijöistä laskennallisesti sairastuisi 21. Tällaiset tilastolliset tutkimukset eivät ole kovinkaan varteenotettavia jo siitä syystä että vertailuryhmät eivät ole lainkaan vastaavan kokoisia, ja ydinvoimalatyöntekijöiden otanta on pakostakin sen verran pieni ettei muita tilastoja vääristäviä tekijöitä kuten sattumaa saada kovin helpolla mitätöityä... toisin sanottuna tuollaiseen tutkimukseen laittaisin itse ainakin 2,5 % virhemarginaalit lopputulokseen.

Hukkuu kohinaan.

Juurikin näin. Vastaajaa viittaa tutkimukseen (on täälläkin ollut esillä), jossa kaikkia säteilyn kanssa tekemisiin joutuneita henkilöitä tutkittiin yhdessä suuressa metatutkimuksessa. Säteilyannokset laskettiin yhteen ja jaettiin kaikken kesken tasan ja saatin lopputulemaksi tuo 1-2%, joka on STUKin sivuillakin mainittu.
Tutkimus ja sen data löytyy osittain näiltäkin sivuilta, yritän etsiä sitä.
Väänsin silloin asiasta Vastaajan kanssa, ja olen edelleen sitä mieltä, että tuo mainittu yhden prosentin tulos hukkuu kohinaan kuten sinäkin sanoit. Tutkimuksessa ei edes tiedetty, missä ryhmässä tupakointiin ja missä ei.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat