Epäilee, miten niin epäilee?

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Pääsinpä jälleen aktivoimaan erästä suosikkiharrastustani eli kahden eri sanan merkityksen toisiinsa limittymisen bongaamisen. Tai sitten se on vain se aika vuodesta, kun kirjan 1984:n esittelemä uudiskieli palailee tietoisuuteeni.

Taloussanoman artikkelissa sanottiin: "Oresmaa itse ei ole törmännyt Helsingissä ravintolaan, jossa on oluttorneja käytössä, mutta epäilee, että niitä saattaa olla."

Epäilee.. miten niin epäilee? Siis eikö epäileminen ole jotain sellaista, jossa olleen lähes varmoja siitä, että jokin asia ei ole todennäköinen. Mutta silti sanaa epäillä käytetään erittäin erittäin laajalti ja jo monien vuosien ajan, samassa merkityksessä kuin käytetään sanaa arvella.

Arvelen, että niitä saattaa olla.

Epäilen, että niitä saattaa olla.
Epäilen, että niitä enää on.

--

Voiko tälläistä kielellistä "vikaa" enää korjata? Vai käykö väistämättä niin, että kielemme kutistuu tällä tavoin? Esim. sana lataaminenkin ei enää - jos koskaan onkaan - kerro mitään siitä, mihin suuntaan tämä lataaminen tapahtuu. Verbin "olla" väärinkäyttö on niin räikeää, että ihan suru tulee puseroon. Se kun sisältää molemmat merkitykset; merkityksen, että jokin on jotain just nyt ja vain nyt, sekä merkityksen, että jokin on jotain ihan jatkuvasti ja koko ajan.

Toki voi väittää, että kieli elää ja kehittyy ja blaablaablaa, mutta jos juuri siihen kielen haarakohtaan, missä aiemmin oli kaksi erillistä sanaa, jää vain toinen niistä ja kielen kehittyminen tapahtuu jossain muualla, niin eikö kieli silloin ole tältä tietyltä osin turmeltunut?

Toisaalta, onko sillä sitten loppujen lopuksi edes väliä? Ehkä kieli vähän turmeltuu, so what?, mutta silti kevät tulisi samoihin aikoihin kuin viime vuonnakin, Suosikissa ilmestyisi edelleen Bees & Honey -osasto, osa ihmisistä haluaisi edelleen avaruuteen ja osa ei, eikä Morrison silti nousisi haudastaan.

Kommentit (11)

Vierailija

Osuitpa ikävään ongelmaan, jonka olemassaoloa ei yleensä edes huomata. Kieltämme tappavat ne ihmiset, jotka eivät sitä ole koskaan kunnolla oppineetkaan.

Muutama vuosi sitten sana "tekniikka" korvattiin sanalla "teknologia", desimaalipilkku korvattiin pisteellä ja kaksois- ja puolipisteiden merkitykset käännettiin päinvastaisiksi.

Etttä silleen äidinkielemme kanssa.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Magneettipää
Kieltämme tappavat ne ihmiset, jotka eivät sitä ole koskaan kunnolla oppineetkaan.

Koen tuon liian karkeaksi rajaukseksi, sillä eihän kielen opiskelussa voi edistyä samalla kuin voi opetella muistamaan aina vain pidempiä sarjoja piin desimaaleja. En haluaisi ajatella, että olisi "kielen hyvin osaavia" ja "kielen huonosti osaavia". Ei siinä olisi järkeä.

Vaikka tottumuksen kautta on itselleni tullut suht pysyväksi tavaksi huomioida kielen selkeästi väärää käyttöä, en katso senkään olevan oikein ajateltu, että minä bongaajana olisin automaattisesti oikeassa ihan vain sen vuoksi, että minä olin se joka väärän käyttötavan huomasin.

Väärään käyttötapaan voi tulla oppineeksi syistä, jotka eivät johdu esim. kielen käyttäjän "tyhmyydestä", vaan johonkin tiettyihin käsityksiin sanojen merkityksistä saattaa päätyä, kun sitä moni muukin samassa merkityksessä käyttää, eikä ikääkään ja tietämystä asioista kenties ole vielä kovin paljon. Tyhjällä päällähän me kaikki aloitamme. Hyvä esimerkki tästä on esim. "irkkaamisen" käsittäminen IRC-gallerian kommenttien kirjoittamiseksi, mille oikeasti irkkaavat toki naureskelivat moneen otteeseen.

Mutta liekö silti olisi varsinaisesti oikeutettua syyttää näitä väärin irkata-verbiä käyttäneitä siitä, että he käyttivät tuota sanaa joidenkin muiden mielestä väärin? Se ainakin voitaisiin katsoa yleisesti kohtuuttomaksi, että esim. fysiatri syyttäisi asiakastaan siitä, että asiakas ei tiedä jonkin kehon osan latinankielistä nimeä. Mistä asiakas edes tietäisi, että hänen pitäisi se tietää?

Liekö jonkinlainen syyttämisen oikeutus kyseeseen silloin, jos voitaisiin olettaa, että kielen käyttäjä olisi periaatteessa kykeneväinen päättelemään, että nyt kannattaisi olla tarkempi sanoissaan, mutta silti hän ei sitä jostain syystä tee, vaan käyttää jotain huonompaa ilmaisua? Ehkä. Mutta entä jos kokonainen kansa jättää käyttämättä esim. sanojen tiettyjä hieman vaikeampia taivutusmuotoja sen vuoksi, ettei niitä oikein kukaan muukaan heidän kokemuksensa mukaan käytä? Saisiko silloin syyttää ketä ja mistä syystä?

Haluaisin painottaa, ettei minua kiinnosta kenenkään syyttely. Kunhan vain nostelen asioita "pöydälle" tarkasteltavaksi. Kokemus tosin on osoittanut, että aina löytyy yksi (en tarkoita sinua), joka ottaa asian suorana syytöksenä ja toimii sen mukaisesti (oman persoonansa läpi filtteroiden).

Hieman survoen, tähän väliin voisi sijoittaa siteerauksen kirjasta Käytettävyyden psykologia:

"Samalla kun kehitymme joillain alueilla, pysymme monilla muilla alueilla entisellä osaamisen tasolla. Esimerkiksi kirjoittajan tuttu teoreettisen fysiikan tohtori jakaa linnut "tipuihin" ja "puluihin". Tiput ovat sen kokoisia lintuja ettei niistä ole vaaraa, pulut puolestaan saattavat jo varastaa leipäpalan käsistä tai saalistaa tipuja. Vaikka luokittelu on humoristinen, se kuvaa suunnittelijallekin tutun, mutta tärkeän ilmiön: samalla tavalla kuin huippufyysikko jakaa linnut tipuihin ja puluihin, eivät tietokoneiden ohjelmoinnin huippuammattilaisetkaan ole eksperttejä siinä työssä, jota heidän ohjelmoimansa sovelluksen käyttäjät tekevät."

Vierailija

Mitä vikaa tuossa epäilemisessä muka on? Jos poliisilla, ammattilaisella, on joitain todisteita, että rikos on tapahtunut niin hän epäilee. Jos kyseessä olisi asiasta mitään tietämätön joka vain huvikseen heittää, että joo onhan noita, niin kyseessä olisi arvaus.

Epäilys on yleensä negatiivinen asia.

Näin mie ainakin ajattelen. En tarkistanut sanakirjasta.

Vierailija

Poliisi epäilee tekijäksi 24 vuotiasta poliisin vanhaa tuttua.
Tai.
Poliisi arvelee tekijäksi 24 vuotiasta poliisin vanhaa tuttua.

Itselleni ainakin jälkimmäisestä lauseesta jäisi tunne siitä, että poliisi veikkailee, luulee tai jopa heittää arpaa tekijästä.

edit:
Sitäpaitsi Suomessa ollaan syyttömiä kunnes toisin todistetaan, joten tässä yhteydessä, kuten myös aloittajan kirjoituksessa sana epäillä on oikeutettu.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
HJV
Mitä vikaa tuossa epäilemisessä muka on? Jos poliisilla, ammattilaisella, on joitain todisteita, että rikos on tapahtunut niin hän epäilee.

Mjoo, tuossa yhteydessä epäillä sanan käyttö on jo niin vakiintunutta, että se tuntuu itsestänikin jo lähes luontevalta sanavalinnalta. Mutta monessa muussa yhteydessä minun on vaikea ajattelematta tuota sanaa ilman, että minussa herää samalla konnotaatio epäuskon käsitteeseen.

Vierailija

Ovatko muut huomanneet, että taipumatonta sanaa eri on alettu taivuttaa tai paremminkin käyttää sanan perässä adjektiivimäisiä muotoja, kuten erillä lailla. Mielestäni niin ei saisi sanoa, vaan oikein on, eri lailla.

Kieli muuttuu ja virallinen toimisto antaa suosituksia, joten ei vanhanaikaisen oppikoulun käynyt tiedä kuinka on oikein. Pilkkuja en minäkään viitsi ajatella, vaan laitan pilkun, jos siltä tuntuu. Muutenkin palstoilla ei suinkaan tarvitse kirjoitella kuin kokeessa.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
liis@
Kieli muuttuu ja virallinen toimisto antaa suosituksia, joten ei vanhanaikaisen oppikoulun käynyt tiedä kuinka on oikein. Pilkkuja en minäkään viitsi ajatella, vaan laitan pilkun, jos siltä tuntuu. Muutenkin palstoilla ei suinkaan tarvitse kirjoitella kuin kokeessa.

Olen jossain määrin odotellut sitä, että Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tai muu sopiva taho vyöryttäisi tietämystään kansalle, sivistysmielessä, mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tai sitten se on vain päässyt menemään minulta ohi.

Mainitun Kotuksen ja Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen yhteistyönä on valmistunut ISO - suomen kielioppi (en ole edes selannut tuota), mutta kuten sen kuvauksessa itsessäänkin sanotaan, niin "ISK on deskriptiivinen kielioppi: se ei sisällä oikeinkirjoitusohjeita eikä kielenhuollollisia kannanottoja."

Tai kuten toisaalla sanotaan: "Kieliopin lukijoiden näkökulmasta radikaalina voi pitää myös lähtökohtaa, jonka mukaan kielioppi on deskriptiivinen, siis kuvaileva, eikä normatiivinen eli ohjaileva. Kieliopissa pyritään näyttämään kieli sellaisena, kuin se on, ei ideaalina eli jonkinlaisena ”hyvänä kielenä”, kuten se esimerkiksi kielioppaissa esitetään."

Eli kuten Pää auki -blogissa kommentoidaan: "Vittu-sanaa voi käyttää pilkun tilalla, mutta tulee huomata, että lauseenvastikkeita ei edelleenkään pilkuteta. Esim. Emmä niinq tiä vittu ett mitä täss tekis. Mutta lauseenvastikkeen kanssa Koko yön keskusteltuaan (vittu) väsyneet tupo-neuvottelija ilmoittivat, ettei yhteisymmärrykseen ollut päästy."

Uusimmat

Suosituimmat