Jumala

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Sivut

Kommentit (68)

Vierailija

JaskaJuuso: Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

> Vaikka mitä... sairas, kiero ukko ylijumala.

JJ: Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

> Ei voi uskoa Jumalaan, mutta jessen sanomaan kyllä. Sehän näemmä pitää paikkansa.

JJ:toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

> Voiko jumalan tai jessen PALVONTA olla muuta kuin idolin palvontaa? Tyhjän palvomista.

JJ: Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

> Parhaimmillaan käsite jumala on itsenäinen ihminen.

JJ: mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

> Jatkuva kyseenalaistaminen lienee parasta...

JJ: voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

> Sanoilla ei kykene ilmaisemaan totuutta. On kyse sanoinkuvaamattomasta ilmiöstä..

Vierailija

Eikös sana "jumala" tule hiemanvanhemmasta sanasta "juma", joka tarkoitti taivaankantta, tai tämmöistä veikkausta olen nähnyt.. Kaipa sillä pitäisi olla jotain taivaankannen kanssa tekemistä
Miksi yleensäkään pitäisi alkaa määrittelemään täysin abstraktia, täysin havainnoitsijasta riippuvaa, käsitettä kuvaavaa sanaa jokaisen erikseen?
Varsinkin, kun sillä tarkoitetaan vielä yhteensä pariamiljardia erilaista taruolentoa
"Jumala" on sen kehittäjän, ihmisen, mieli itse. Kuten on "Saatanakin"; pitäähän sitä olla jotain, jota syyttää omista typeryyksistään, kun morkkis ("Jumala") yllättää. Näinkin yksinkertaista.
Tämän seikan näen myös faktana, jollei joku tule tarjoamaan minulle reissua jommankumman asuinpaikkaan, joka sijaitsee oman pääni, tai kenenkään, ulkopuolella.
Tietysti sitten näitä oman päänsä väärinkäyttäjiä löytyy sitä saatanan sataa sorttia, jotka luovat omat määritteensä ja ehtonsa näille kahdelle käsitteelle, ja tämähän pätee aivan jokaiseen; mene vaikka kysymään 100 musulmaanilta, 100 krisnulta, 100 hindulaiselta ja vaikkapa 100 ásalaiselta "käsitettä jumal(a)/(i)sta" ja vertaa sitten keskenään ensin "samaa uskontoa" edustavien käsitystä ja sitten kaikkia keskenään.
Oli vaikka kuinka "puhdasoppinut", miten oikein tästä/näistä "kaikkivoivista kaikkivaltiaista" voi sitten edelleen olla näinkin erilaisia mielikuvia;etenkin esim. abrahamilaislahkoissa, joiden mukaan "Jumala" on luonut ihmisen omaksi kuvakseen...
Taisipa mennä tuon rustaajalta väsyneenä sanat hieman sekaisin...

Vierailija

mitenhän saisin selitettyä helposti ja ymmärrettävästi että ajatus toimii tiedon alueella ja ajatukseton mieli toimii taas tiedon tuolla puolen, kokien jotain ääretöntä ja näkee asiat monessa valossa ilman, että katsoisi asioita vain siltä totutulta kannalta, tai jonkun asenteen (esim.ylpeys) tai arvon, kansallismielisyyden kautta. että voisi katsoa asioita monista näkökulmista muiden ns vastapuolienkin kannalta, ilman, että vain puolustaisi omaa näkemystään katsomatta mitä muut todella sanoo ja miksi sanoo.

miten jumala käsitys siinä voi olla avuksi, päästämään irti virheellisistä käsityksistä jne. tämäkin toimii ehkä vain silloin kun ei todellakaan tiedä, mikä jumala on, mutta tietää sen, että se on turva, ja olemme jo siinä.

siis apuväline näkemään yli ajatusten ja tiedon.

on toki totta, että ihmiset määrittää jumalaksi monia selityksiä, mitkä ulkopuolisen silmin/korvin kuulostaa kovin kahelilta, mutta itse kyseiselle henkilölle se voi olla todellakin apuväline pääsemään jostain aiheista ylitse, toisille, jos kyse on organisaatio joukkopsykoosi tapainen juttu, se aiheuttaa taas niitä ongelmia, kuin myös näiden ympärille. mutta kyseessä on 2 aivan erilaista asiaa. uskonto ja usko.

Uskoahan ei voi jos tietää.

todella sekavaksi meni mutta ei tuota oikein voi selittää, jos ei asiasta ihminen itse ymmärrä ja ole kokenut jotain mikä ei ole tiedon alueella

Vierailija
JaskaJuuso
Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Jumalalla tarkoitetaan lyhyesti kaiken luojaa, jota ihmiskunta palvoo erilaisin menoin.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen minulle itselleni on valjennut, että Jumalan täytyy olla yhtäkuin maailmankaikkeus, tuo mahtava viisas energia, joka pitää sisällään kaikki luonnonlait. Se ei koskaan häviä, se elää elämäänsä, siellä tapahtuu tähtijärjestelmien syntymiä ja kuolemia jopa maailmankaikkeuksien alku- ja loppuräjähdyksiä, mutta energia vain säilyy. Me itsekin olemme osa maailmankaikkeutta ja tätä Jumalaa.

Vierailija
Pouta
Jumalalla tarkoitetaan lyhyesti kaiken luojaa, jota ihmiskunta palvoo erilaisin menoin. Pitkällisen pohdinnan jälkeen minulle itselleni on valjennut, että Jumalan täytyy olla yhtäkuin maailmankaikkeus, tuo mahtava viisas energia, joka pitää sisällään kaikki luonnonlait. Se ei koskaan häviä, se elää elämäänsä, siellä tapahtuu tähtijärjestelmien syntymiä ja kuolemia jopa maailmankaikkeuksien alku- ja loppuräjähdyksiä, mutta energia vain säilyy. Me itsekin olemme osa maailmankaikkeutta ja tätä Jumalaa.

Mielenkiintoista pohdintaa... kiitos!

Jumala ei ole hän vaan se. Energia.

Vierailija

tuohon voin yhtyä itsekin. Ja kun sen tajuaa todella perimmäisesti, tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta, niin, että ei ole rajaa itsen ja todellisuuden välillä, vaan tuo raja on vain mielen luoma harha. ei ole silloin minää eikä sinää. ei mitään jaottavaa, eristävää, arvioivaa, vertailevaa, tai muutakaan. asiat vain On.

Vierailija

"Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?"

Minä olen

"Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi "

Se riippuu ihmisestä

"Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?"

jumala pienellä tarkoittaa minulle ihmistä, joka yrittää asettua toisten yläpuolelle.

"mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?"

Käsitykseni on muotoutuneet vuosien kuluessa. Tuli kyseenalaistettua kunnolla. Elämässäni oli pitkä vaihe jolloin en edes ajatellut Jumalaa. En ollut ateisti siinä mielessä, että olisin sanonut olevani ateisti. Mieleeni ei tullut edes ajatella Jumalaa.

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Itseni kohdalla ainakin rajoittaa. Toisaalta ajattelen, että mielikuvanikin on hyvin rajoittunut. Siitä, että on vain ihminen.

Vierailija
teijoster
jumala on yksinkertaisesti palvonnan kohde. Sen vuoksi onkin monia jumalia mutta vain yksi ainoa Tosi Jumala.

Antti Tuisku?

Vierailija

Näillä palstoillahan tunnetusti yli 80% on ateisteja, ja siksi nämä ovat ylivoimaisesti parhaat sivut keskustella jumalasta.
Se 80% on vain arvio, eikä mikään todellinen määrä, joten se siitä, mutta suuntaa antava.
Näillä ihmisillä, aivan kuten ns. uskovaisilla onkova halu todistaa oman ajatussuuntansa oikeellisuus.
Se huono asia, mikä tästä johtuu, on, että usein asioissa mennään överiksi ja asiallinen keskustelu jää taka-alalle.
Ateistit ja useat "tiede ihmiset"- eivät läheskään kaikki- asettavat totuudekseen sen mitä he voivat tieteellisesti ja todistettavasti elämässään kokea ja hyvä niin.
Uskonto- kuten jo nimikin sanoo- perustuu uskomukseen tai henkilökohtaiseen jumalakokemukseen, eikä sillä ole varsinaisesti ns. tieteellistä perustaa.
Joten kysymys on vähän sama kuin yrittäisi lumiauralla ajaa nurmikkoa, jos toista yritää käännyttää.
Taas ns. raamattu sitaateillla ei ole vaikutusta niihin, jotka eivät usko raamattuun.
Se mikä minua vaivaa, on, ettei toisen ajatuksille anneta sijaa, vaan
molemmin puolin yritetään "käännyttää" vastapuolta.
Ihmisyyden luulisi olevan tarpeeksi "suuri" tekijä, jotta haluaisimme ymmärtää toisiamme.

Vierailija

"Juutalaisesti.
älä tee minkäänlaista jumalankuvaa tai mitään miehen tai naisen kuvaa tai minkään mikä muistuttaa mitään, sillä hän ei muistuta mitään muuta. Häntä ei näe tai kuule, mutta eikö häntä saa edes ajatella?

Voimme taistella häntä vastaan ja murskautua tai voimme alistua. Mutta mitä jos alistuminen, murskautuminen, se ettei ole mitään, että on mitättömyys, mitä jos se on paras tunne, mitä voi kokea?
(elokuvasta the believer)

Oma Lisäykseni:todellakin, mitä jos emme halua olla mitään, ei ole mitään imagoa mitä puolustaa, tai maata mitä puolustaa, arvoja mitä puolustaa, tai muutakaan, olisiko silloin mitään syitä sotia tai riidelläkään? onko kukaan ikinä edes hetkeksi luopunut tai päästänyt irti imagostaan ja arvoistaan? ja jos yritätte, tai edes harkitsette, tai Edes ajattelette sitä, ettekä pysty, onko syynä ylpeys, se että pelkäätte, mitä muut ajattelee tai jotain muuta vastaavaa?
jos sellainen on syynä, eikö se tarkoita, että olette tavallaan muiden ihmisten sätkynukkeja joka samalla kuvittelee olevansa vapaa samalla tehden mitä olettaa ympäristön vaativan? vaatteet, hiukset, autot, talot, ja kaikki muu sellainen turhamaisuus ja typerä pelleily."

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Maailmankaikkeutta voi halutessaan pitää (persoonattomana) jumalana. Se on kaikkialla yhtä aikaa, vaikuttaa kaikkeen yhtä aikaa, se on ollut olemassa aina kun aikaa on ollut, ja se kykenee kaikkeen mitä maailmankaikkeudessa on mahdollista tehdä. Se myös tuotti todennäköisesti itse itsensä kvanttifluktuaatioista.

Vain se, että maailmankaikkeudella ei ole yhtä hallitsevaa tietoisuutta, erottaa sen persoonallisesta jumalasta. Vastaavasti, ainoa todellinen jumaluus voisi olla maailmankaikkeuden kollektiivinen tietoisuus, mitä pidän epätodennäköisenä. Kaikki maailmankaikkeudessa vaikuttavat entiteetit puolestaan ovat vain olentoja, vaikka ne miten jumalallisilta meistä vaikuttaisivat.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija

Kyllä, asiat vaan - on - .

"Voimme taistella häntä vastaan ja murskautua tai voimme alistua."

Voimme taistella SITÄ vastaan....

"Mutta mitä jos alistuminen, murskautuminen, se ettei ole mitään, että on mitättömyys, mitä jos se on paras tunne, mitä voi kokea? (elokuvasta the believer)"

Sen ajatteleminen murskaa egoa. Tulee tietoiseksi mitättömyydestä. Se on paras tunne.. olotila.

"Oma Lisäykseni:todellakin, mitä jos emme halua olla mitään, ei ole mitään imagoa mitä puolustaa, tai maata mitä puolustaa, arvoja mitä puolustaa, tai muutakaan, olisiko silloin mitään syitä sotia tai riidelläkään? onko kukaan ikinä edes hetkeksi luopunut tai päästänyt irti imagostaan ja arvoistaan? ja jos yritätte, tai edes harkitsette, tai Edes ajattelette sitä, ettekä pysty, onko syynä ylpeys, se että pelkäätte, mitä muut ajattelee tai jotain muuta vastaavaa? jos sellainen on syynä, eikö se tarkoita, että olette tavallaan muiden ihmisten sätkynukkeja joka samalla kuvittelee olevansa vapaa samalla tehden mitä olettaa ympäristön vaativan? vaatteet, hiukset, autot, talot, ja kaikki muu sellainen turhamaisuus ja typerä pelleily."

Juuri noinhan se on. Mutta ei kukaan pysty haluamalla pääsemään irti imagosta, (=pelko) on suostuttava prosessiin, kyseenalaistaminen "tappaa" imagon. Suuri harha on luulla olevansa persoona, siis kaikkea sitä mitä imago sisältää. Sekin on harha, että ympäristö mitään ihmiseltä pystyisi vaatimaan, kyllä se vaatija on ihan oma ego, persoona, imago yms. Toki egomme voi provosoitua toisten yhtä turhamaisesta egosta. Egon voi parhaimmillaan tunteva olevan pelle.. se ikäänkuin pelleilee ihmisen kustannuksella, siihen ei kuitenkaan ole luottaminen. Lopulta voi oppia nauramaan itselle/egolle. Eli ei tarvitse ottaa elämää vakavasti.. ryppyotsaisesti. Pelko lopulta kuolee/sulaa nauruun...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat