Seuraa 
Viestejä45973

Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Sivut

Kommentit (68)

JaskaJuuso: Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

> Vaikka mitä... sairas, kiero ukko ylijumala.

JJ: Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

> Ei voi uskoa Jumalaan, mutta jessen sanomaan kyllä. Sehän näemmä pitää paikkansa.

JJ:toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

> Voiko jumalan tai jessen PALVONTA olla muuta kuin idolin palvontaa? Tyhjän palvomista.

JJ: Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

> Parhaimmillaan käsite jumala on itsenäinen ihminen.

JJ: mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

> Jatkuva kyseenalaistaminen lienee parasta...

JJ: voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

> Sanoilla ei kykene ilmaisemaan totuutta. On kyse sanoinkuvaamattomasta ilmiöstä..

Eikös sana "jumala" tule hiemanvanhemmasta sanasta "juma", joka tarkoitti taivaankantta, tai tämmöistä veikkausta olen nähnyt.. Kaipa sillä pitäisi olla jotain taivaankannen kanssa tekemistä
Miksi yleensäkään pitäisi alkaa määrittelemään täysin abstraktia, täysin havainnoitsijasta riippuvaa, käsitettä kuvaavaa sanaa jokaisen erikseen?
Varsinkin, kun sillä tarkoitetaan vielä yhteensä pariamiljardia erilaista taruolentoa
"Jumala" on sen kehittäjän, ihmisen, mieli itse. Kuten on "Saatanakin"; pitäähän sitä olla jotain, jota syyttää omista typeryyksistään, kun morkkis ("Jumala") yllättää. Näinkin yksinkertaista.
Tämän seikan näen myös faktana, jollei joku tule tarjoamaan minulle reissua jommankumman asuinpaikkaan, joka sijaitsee oman pääni, tai kenenkään, ulkopuolella.
Tietysti sitten näitä oman päänsä väärinkäyttäjiä löytyy sitä saatanan sataa sorttia, jotka luovat omat määritteensä ja ehtonsa näille kahdelle käsitteelle, ja tämähän pätee aivan jokaiseen; mene vaikka kysymään 100 musulmaanilta, 100 krisnulta, 100 hindulaiselta ja vaikkapa 100 ásalaiselta "käsitettä jumal(a)/(i)sta" ja vertaa sitten keskenään ensin "samaa uskontoa" edustavien käsitystä ja sitten kaikkia keskenään.
Oli vaikka kuinka "puhdasoppinut", miten oikein tästä/näistä "kaikkivoivista kaikkivaltiaista" voi sitten edelleen olla näinkin erilaisia mielikuvia;etenkin esim. abrahamilaislahkoissa, joiden mukaan "Jumala" on luonut ihmisen omaksi kuvakseen...
Taisipa mennä tuon rustaajalta väsyneenä sanat hieman sekaisin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mitenhän saisin selitettyä helposti ja ymmärrettävästi että ajatus toimii tiedon alueella ja ajatukseton mieli toimii taas tiedon tuolla puolen, kokien jotain ääretöntä ja näkee asiat monessa valossa ilman, että katsoisi asioita vain siltä totutulta kannalta, tai jonkun asenteen (esim.ylpeys) tai arvon, kansallismielisyyden kautta. että voisi katsoa asioita monista näkökulmista muiden ns vastapuolienkin kannalta, ilman, että vain puolustaisi omaa näkemystään katsomatta mitä muut todella sanoo ja miksi sanoo.

miten jumala käsitys siinä voi olla avuksi, päästämään irti virheellisistä käsityksistä jne. tämäkin toimii ehkä vain silloin kun ei todellakaan tiedä, mikä jumala on, mutta tietää sen, että se on turva, ja olemme jo siinä.

siis apuväline näkemään yli ajatusten ja tiedon.

on toki totta, että ihmiset määrittää jumalaksi monia selityksiä, mitkä ulkopuolisen silmin/korvin kuulostaa kovin kahelilta, mutta itse kyseiselle henkilölle se voi olla todellakin apuväline pääsemään jostain aiheista ylitse, toisille, jos kyse on organisaatio joukkopsykoosi tapainen juttu, se aiheuttaa taas niitä ongelmia, kuin myös näiden ympärille. mutta kyseessä on 2 aivan erilaista asiaa. uskonto ja usko.

Uskoahan ei voi jos tietää.

todella sekavaksi meni mutta ei tuota oikein voi selittää, jos ei asiasta ihminen itse ymmärrä ja ole kokenut jotain mikä ei ole tiedon alueella

JaskaJuuso
Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?

Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi

toisaalta on myös tilanteita missä siitä on tehty niin tarkka kuva mieleen, ettei se voisi ollakkaan mitään muuta, jolloin sorrutaan fanaattisuuteen, tajuamattaan, että palvotaan epäjumalaa, jumalankuvaa mielessä, idolia.

Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?

mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Jumalalla tarkoitetaan lyhyesti kaiken luojaa, jota ihmiskunta palvoo erilaisin menoin.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen minulle itselleni on valjennut, että Jumalan täytyy olla yhtäkuin maailmankaikkeus, tuo mahtava viisas energia, joka pitää sisällään kaikki luonnonlait. Se ei koskaan häviä, se elää elämäänsä, siellä tapahtuu tähtijärjestelmien syntymiä ja kuolemia jopa maailmankaikkeuksien alku- ja loppuräjähdyksiä, mutta energia vain säilyy. Me itsekin olemme osa maailmankaikkeutta ja tätä Jumalaa.

Pouta
Jumalalla tarkoitetaan lyhyesti kaiken luojaa, jota ihmiskunta palvoo erilaisin menoin. Pitkällisen pohdinnan jälkeen minulle itselleni on valjennut, että Jumalan täytyy olla yhtäkuin maailmankaikkeus, tuo mahtava viisas energia, joka pitää sisällään kaikki luonnonlait. Se ei koskaan häviä, se elää elämäänsä, siellä tapahtuu tähtijärjestelmien syntymiä ja kuolemia jopa maailmankaikkeuksien alku- ja loppuräjähdyksiä, mutta energia vain säilyy. Me itsekin olemme osa maailmankaikkeutta ja tätä Jumalaa.

Mielenkiintoista pohdintaa... kiitos!

Jumala ei ole hän vaan se. Energia.

tuohon voin yhtyä itsekin. Ja kun sen tajuaa todella perimmäisesti, tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta, niin, että ei ole rajaa itsen ja todellisuuden välillä, vaan tuo raja on vain mielen luoma harha. ei ole silloin minää eikä sinää. ei mitään jaottavaa, eristävää, arvioivaa, vertailevaa, tai muutakaan. asiat vain On.

"Mitä mielestänne sanalla Jumala tarkoitetaan?"

Minä olen

"Ja voiko olla niin, että se käsitys, mikä ihmisillä tuosta sanasta tai sen tarkoituksesta on, onkin väärä, esim siinä tapauksessa, ettei siihen voi uskoa, jolloin jo tilanne on itsessään absurdi "

Se riippuu ihmisestä

"Miten te itse ymmärrätte siis sanan jumala ja uskotteko siihen määritykseenne vai kiellättekö sen?"

jumala pienellä tarkoittaa minulle ihmistä, joka yrittää asettua toisten yläpuolelle.

"mistä olette käsityksenne siihen oppineet? oletteko koskaan kyseenalaistaneet sitä käsitystänne?"

Käsitykseni on muotoutuneet vuosien kuluessa. Tuli kyseenalaistettua kunnolla. Elämässäni oli pitkä vaihe jolloin en edes ajatellut Jumalaa. En ollut ateisti siinä mielessä, että olisin sanonut olevani ateisti. Mieleeni ei tullut edes ajatella Jumalaa.

voiko rajallinen mieli määrittää rajattoman, kun jo sanoiksi pistäminen rajoittaa..? mistä siis siinä on kyse?

Itseni kohdalla ainakin rajoittaa. Toisaalta ajattelen, että mielikuvanikin on hyvin rajoittunut. Siitä, että on vain ihminen.

Näillä palstoillahan tunnetusti yli 80% on ateisteja, ja siksi nämä ovat ylivoimaisesti parhaat sivut keskustella jumalasta.
Se 80% on vain arvio, eikä mikään todellinen määrä, joten se siitä, mutta suuntaa antava.
Näillä ihmisillä, aivan kuten ns. uskovaisilla onkova halu todistaa oman ajatussuuntansa oikeellisuus.
Se huono asia, mikä tästä johtuu, on, että usein asioissa mennään överiksi ja asiallinen keskustelu jää taka-alalle.
Ateistit ja useat "tiede ihmiset"- eivät läheskään kaikki- asettavat totuudekseen sen mitä he voivat tieteellisesti ja todistettavasti elämässään kokea ja hyvä niin.
Uskonto- kuten jo nimikin sanoo- perustuu uskomukseen tai henkilökohtaiseen jumalakokemukseen, eikä sillä ole varsinaisesti ns. tieteellistä perustaa.
Joten kysymys on vähän sama kuin yrittäisi lumiauralla ajaa nurmikkoa, jos toista yritää käännyttää.
Taas ns. raamattu sitaateillla ei ole vaikutusta niihin, jotka eivät usko raamattuun.
Se mikä minua vaivaa, on, ettei toisen ajatuksille anneta sijaa, vaan
molemmin puolin yritetään "käännyttää" vastapuolta.
Ihmisyyden luulisi olevan tarpeeksi "suuri" tekijä, jotta haluaisimme ymmärtää toisiamme.

"Juutalaisesti.
älä tee minkäänlaista jumalankuvaa tai mitään miehen tai naisen kuvaa tai minkään mikä muistuttaa mitään, sillä hän ei muistuta mitään muuta. Häntä ei näe tai kuule, mutta eikö häntä saa edes ajatella?

Voimme taistella häntä vastaan ja murskautua tai voimme alistua. Mutta mitä jos alistuminen, murskautuminen, se ettei ole mitään, että on mitättömyys, mitä jos se on paras tunne, mitä voi kokea?
(elokuvasta the believer)

Oma Lisäykseni:todellakin, mitä jos emme halua olla mitään, ei ole mitään imagoa mitä puolustaa, tai maata mitä puolustaa, arvoja mitä puolustaa, tai muutakaan, olisiko silloin mitään syitä sotia tai riidelläkään? onko kukaan ikinä edes hetkeksi luopunut tai päästänyt irti imagostaan ja arvoistaan? ja jos yritätte, tai edes harkitsette, tai Edes ajattelette sitä, ettekä pysty, onko syynä ylpeys, se että pelkäätte, mitä muut ajattelee tai jotain muuta vastaavaa?
jos sellainen on syynä, eikö se tarkoita, että olette tavallaan muiden ihmisten sätkynukkeja joka samalla kuvittelee olevansa vapaa samalla tehden mitä olettaa ympäristön vaativan? vaatteet, hiukset, autot, talot, ja kaikki muu sellainen turhamaisuus ja typerä pelleily."

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613

Maailmankaikkeutta voi halutessaan pitää (persoonattomana) jumalana. Se on kaikkialla yhtä aikaa, vaikuttaa kaikkeen yhtä aikaa, se on ollut olemassa aina kun aikaa on ollut, ja se kykenee kaikkeen mitä maailmankaikkeudessa on mahdollista tehdä. Se myös tuotti todennäköisesti itse itsensä kvanttifluktuaatioista.

Vain se, että maailmankaikkeudella ei ole yhtä hallitsevaa tietoisuutta, erottaa sen persoonallisesta jumalasta. Vastaavasti, ainoa todellinen jumaluus voisi olla maailmankaikkeuden kollektiivinen tietoisuus, mitä pidän epätodennäköisenä. Kaikki maailmankaikkeudessa vaikuttavat entiteetit puolestaan ovat vain olentoja, vaikka ne miten jumalallisilta meistä vaikuttaisivat.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Kyllä, asiat vaan - on - .

"Voimme taistella häntä vastaan ja murskautua tai voimme alistua."

Voimme taistella SITÄ vastaan....

"Mutta mitä jos alistuminen, murskautuminen, se ettei ole mitään, että on mitättömyys, mitä jos se on paras tunne, mitä voi kokea? (elokuvasta the believer)"

Sen ajatteleminen murskaa egoa. Tulee tietoiseksi mitättömyydestä. Se on paras tunne.. olotila.

"Oma Lisäykseni:todellakin, mitä jos emme halua olla mitään, ei ole mitään imagoa mitä puolustaa, tai maata mitä puolustaa, arvoja mitä puolustaa, tai muutakaan, olisiko silloin mitään syitä sotia tai riidelläkään? onko kukaan ikinä edes hetkeksi luopunut tai päästänyt irti imagostaan ja arvoistaan? ja jos yritätte, tai edes harkitsette, tai Edes ajattelette sitä, ettekä pysty, onko syynä ylpeys, se että pelkäätte, mitä muut ajattelee tai jotain muuta vastaavaa? jos sellainen on syynä, eikö se tarkoita, että olette tavallaan muiden ihmisten sätkynukkeja joka samalla kuvittelee olevansa vapaa samalla tehden mitä olettaa ympäristön vaativan? vaatteet, hiukset, autot, talot, ja kaikki muu sellainen turhamaisuus ja typerä pelleily."

Juuri noinhan se on. Mutta ei kukaan pysty haluamalla pääsemään irti imagosta, (=pelko) on suostuttava prosessiin, kyseenalaistaminen "tappaa" imagon. Suuri harha on luulla olevansa persoona, siis kaikkea sitä mitä imago sisältää. Sekin on harha, että ympäristö mitään ihmiseltä pystyisi vaatimaan, kyllä se vaatija on ihan oma ego, persoona, imago yms. Toki egomme voi provosoitua toisten yhtä turhamaisesta egosta. Egon voi parhaimmillaan tunteva olevan pelle.. se ikäänkuin pelleilee ihmisen kustannuksella, siihen ei kuitenkaan ole luottaminen. Lopulta voi oppia nauramaan itselle/egolle. Eli ei tarvitse ottaa elämää vakavasti.. ryppyotsaisesti. Pelko lopulta kuolee/sulaa nauruun...

jo uskonnot itsekin puhuu tuon puolesta, eli ettei pidä luoda mitään jumalan kuvaa, ei mieleen, ei materiaan tai muuallekaan, ei mitään. siksi pilakuvistakin jo loukkaannutaan. Koska ja miksi?

koska jo raamatussakin sanotaan itse lukijaa tarkoittavasti: "koska MINÄ olen jumala" eli juuri se minä, ajattelija, luo mieleensä sen jumalkuvan, joka jo silloin, on epäjumala, joka taas saa ihmiset tekemään kaikkia pahoja tekojaan hänen nimissään, jolloin palvelevat saatanaa, joka on oman mielen rumimmat puolet.

Tämän jokainne näkee muissa ihmisissä, muttei itsessään koska olemme itsellemme ja tekemisillemme usein sokeat, koska emme ajattele mitä me teemme, koska toimimme tunteista käsin. viha, katkeruus, ahneus, mitä vain.

Eli, aivan kuin jo raamattukin opettaa, Jumalaa ei ole, paitsi sellainen, minkä itse mielikuvaksemme ja samalla epäjumalaksi luomme. Kuvaa ei pidä kumartaa.

en tietenkään sano että uskonnot olisivat yksistään pahoja, mutta niiden takia on tehty kyllä paljon pahaa.
miksi uskonnot ovat niin tehokkaita? ehkä siksi, kun ihmiset ovat niin laiskoja itse ajattelemaan?
ehkä siksikin, kun mieli haluaisi, että todellisuus olisi muuttumaton, etttei sitä tarvitsisi kokoajan oppia uudestaan, koska mieli haluaisi jämähtää. ehkä siksikin haetaan siitä turvaa, että on paha olla muiden seurassa, ehkä siksi,kun he ovat ikäviä ihmisiä, ja eivät myöskään tiedosta tekojaan, vaan tekevät paljon pahaa ympärilleen, haukkumalla, ivaamalla, hakkaamalla ja tappamalla. ehkä ihmisen itsensä käytös toisia ja itseä kohtaan aiheuttaa kaiken sen tarpeen jollekin minkä varaan nojata joka itsessään taas aiheuttaa lisää vain tarvetta tälläiselle.

Eikö "isän" tehtävä ole opettamaan olematta riippuvainen itsestään?

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177

Herra Tohtori

Maailmankaikkeutta voi halutessaan pitää (persoonattomana) jumalana. Se on kaikkialla yhtä aikaa, vaikuttaa kaikkeen yhtä aikaa, se on ollut olemassa aina kun aikaa on ollut, ja se kykenee kaikkeen mitä maailmankaikkeudessa on mahdollista tehdä. Se myös tuotti todennäköisesti itse itsensä kvanttifluktuaatioista.

Lähelle oikejaa .

Materiallahan on todettu olevan oma pieni tietoisuutensa.
Niin kait sitte maailmankaikkeus omaa myöskin tietoisuuden.
Ja jokainen joka omistaa älyä vaikka vain hitusen verran , on tietoinen
ja omaa myöskin persoonallisuuden.
Eikä maailmankaikkeus tee tähän poikkeusta.

Alunperin " Uskonto" joka lähti liikkeelle muinaisesta Intiasta , korosti
juuri tätä maailmankaikkeuden itsetietoisuutta.
Vanhat tekstit Buraanaa , ja Veda tekstit kertovat juuri tästä.
Maailmankaikkeus ymmärrettiin yhtenä kokonaisuutena jolla oli
tietoisuus , sen tietoisuus " asui" materiassa itsessä , sekä
luonnonvoimissa ja luonnon ilmiöissä , joita "( niitten oman luonteensa
mukaan nimitettiin ,, Jumaliksi,)".

Oli jumaluus joka teki kesän ,jumaluus joka pani kasvit kasvamaan.
Siltikkin ymmärrettiin , että "Nila" kesän jumaluus oli vain osa kaikkeutta
elikkä , osatoimija kaikkeuven kokonaistoiminnassa.

Se että muinaisten siis ( Moosesta vanhempien uskosta) paljastuuki
pelkkä ikivanha osittain jo unohtumassa olevan luonnonjärjestelmien kuvaus , ei tee tuosta kuvauksesta pelkkää hömpää ja huu haata.
Nuita vanhoja juttuja tutkittaessa pitäs muistaa , että ne kuvaavat
jonkin muinaisajan huippukulttuurin saavutuksia.

Jos nyt yhteiskuntamme romahtaisi, ja menisi 1000 -5000vuotta, niin ajatelkaappa mikä nykyajan ilmiöistä , suullisen nuotiotulilla kerrotun perinteen mukaisesti olisi ( meidän aikamme) menneisyyden jumaluus?

Sekin on merkille pantavaa , että mitä kauemmaksi uskontojen historiaan tunkeudumme, sitä vähäisemmiksi ristiriidat tieteen kanssa käyvät.

Maailman syntyminen SOTKANMUNASTA ,on vain runollinen kiertoilmaisu
Big, Bangista , oikein ymmärrettynä.
Maailmanpuu yggrasill saarni , jonka juuret on syvällä
latvan heiluessa tähdissä, kuvaa yksinkertaisesti tietoisuutta , kuinka
sen juuren on atomin maailmassa , tai pitäisikö sanoa kvanttimaailmassa.
Sen latvat syleilevät Galakseja , mekagalakseja .

Siis maailmankaikkeus on itsestään tietoinen ja omaa älyllisyyden
alkaen atomitasolta ,aina galaksien suurimpiin megajärjestelmiin asti.

Näin ymmärrettiin ennen , tähän on tiede menossa hiljalleen.
Elikkä tiede on saavuttamassa tasoa jolla se joskun on ollut, maailman
pitkässä historiassa.
Vahinko että uskonnot eivät ole pysyneet tieteellisen kehityksen mukana.
Vaan ovat jähmettyneet omiin dokmeihinsa.

Kristinusko olisi huomattavasti ymmärrettävämpää jos myönnettäisiin, sen ikiaikainen lähtökohta , Brahmaanien tieto , egyptin mysteerit
kaldealaisten viisaus, jotka kaikki ammensivat tietonsa samasta lähteestä.

Yhteinen tietoisuus kaiken kanssa lienee tosi todellisuus.

Kristinusko (yms.) voi avautua oivalluksina, mutta esim. papit puhuvat eniten siitä, mitä joku toinen sanoo, ja vähiten siitä, mitä ovat itse henkilökohtaisesti oivaltaneet... silloin oppi ei ole elävää.

Olen jälleen kerran samaa mieltä kanssasi qaz "Yhteinen tietoisuus kaiken kanssa lienee tosi todellisuus."

On tosi hyvä, että on yhteinen tietoisuus ja vielä parempi on ymmärtää, että kaikkea ei voi yhdistää. Jos yritetään yhdistää väkisin, niin se ahdistaa kaikkia. Ihminen on jotenkin sellainen, että hän itse haluaa valita suuntansa.

Markus Bäckmanin laulun sanat menee jotenkin näin. Tekijäoikeuksien takia sitä ei voi laittaa kokonaan

”Se kulkee, jota polttaa maa
se kysyy, joka ei rauhaa saa,
ja se, jonka sydän on janoinen etsii lähdettä totuuden…”

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat