Muinaisesta Mallona-planeetasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jupiterlaiset kertovat (kanavoitu 1980-luvun lopulla) muinaisesta Mallona-planeetasta ja sen tuhosta sekä vaikutuksista aurinkokuntaamme joka sen tuolloisella värähtelytasolla koki seuraavanlaisia muutoksia. Tuhoutunut planeetta sijaitsi Marsin ja Jupiterin välimailla.

...Silloin kun tuo planeetta räjähti, hajoitti se mm. kaksi isompaa kuu-kiertolaista ja työnsi säteilypaineellaan muutamia pienempiä planeettoja kauemmaksi itsestään. Pienin Mallonan kuista säilyi ehjänä, mutta sekin irtosi kiertoradaltaan. Myöhemmin se samainen kuu-asteroidi joutui Jupiter-planeetan magneettisen kentän vangiksi ja näin Jupiter sai yhden kuun lisää tuosta Mallonan pienemmästä kiertolaisesta.

Aurinkokunnassamme planeetan räjähdyspaine muutti muutamien aurinkokuntamme pienempien sisäplaneettojen etäisyyksiä aurinkoon nähden, siis niiden kiertoratoja.
Myös räjähdyksessä syntyneet asteroidien jätteet vapautuivat hetkeksi laajalle alueelle avaruuteen. Paljon niistä iskeytyi monien kuiden ja planeettojen pinnoille. Myöhemmin avaruuteen vapautuneet planeetan ja sen kuiden asteroidikivilohkarejäännökset asettuivat värähtelytasojensa mukaisesti asteroidivyöhykkeeksi Marsin ja Jupiterin välimaille. Nykyinen asteroidivyöhyke Mars-planeetan takana on juuri sen vuoksi haviattavan tiheä, koska paljon noista kivilohkareista ovat tuhoutuneen planeetan jäljelle jääneitä jätteitä.

Tuo asteroidi vyöhyke oli paljon ohuempi ennen onnettomuutta ja se sijaitsi jossakin Mars-planeetan ja mallonan välimaastossa. Nykyään asteroidivyöhyke ei sijaitse aivan tarkalleen edesmenneen Mallonan kiertoradalla vaan jonkin verran lähempänä aurinkoa.

Mallonan räjähtäminen vaikutti sisäplaneetoihin ja niiden kuihin seuraavasti.
Merkurius ja Venus säilyivät vaurioitta.
Maa-planeetta työntyi lähemmäksi aurinkoa radallaan.
Auringon säteilypaine hajotti isomman maan kuista ja pienempi, vielä olemassa oleva, kuu kääntyi toisenlaiseen kiertoasentoon oman itsensä ympäri. Samalla kuu loittoni hieman Maa-planeetasta.
Mars-planeetta ei juurikaan liikkunut pois kiertoradaltaan vaikkakin sen magneettinen akseli jäi vinoksi ja siihen jäi tietty vaihteluvara. Vuosien ja vuosituhansien aikana Mars-planeetan magneettisen akselin vaihtelut ovat vakiintuneet huomattavasti. Asteroidit ja Mallonan räjähdysjätteet pommittivat aika pahoin Marsin ja sen kahden kuun pintaosia. Myöhemmin kun vahva asteroidivyöhyke muodostui Mars-planeetan taakse sen ilmakehä viileni hyvin pajon entiseen verrattuna. Lukuisat planeettaa pommittaneet meteorit olivat sen ilmakehään tullessaan polttaneet samalla happea ilmakehästä. Ilmakehä kävi huomattavasti ohuemmaksi kuin ennen. Ohentunut ilmakehä taas säilytti huonommin lämpöä itse planeetan pinnalla ja näin lämpöä pääsi karkaamaan enemmän avaruuteen.

Sisäplaneetoista Jupiter ja sen useimmat kuut säilyivät vaurioitta itse planeetan voimakkaan magneettikentän ja kaasukerrosten suojaamina. Meteorisateita esiintyi.

Saturnuksen kuista osa sai kokea asteroidien törmäyksiä. Itse Saturnus planeetta säilyi varsin hyvin vaurioitta.
Ulkoplaneettoihin kuuluva Uranus planeetta kallistui vielä enemmän omalla kiertoradallaan "kyljelleen". Uranuksen kahta isompaa kuuta pommittivat asteroidit. Muut Uranuksen kuut säästyivät pienemmillä vaurioilla.
Neptunuksen kaksi jäljellä olevaa kuuta kääntyivät eri asentoihin. Neptunus itse kallistui enemmän "kyljelleen", eli sen päiväntasaaja siirtyi lähemmäksi planeetan magneettisia napoja muuttumalla vinoasentoiseksi, "kyljelleen kaatuneeksi".

Aurinkokuntamme kahteen ulommaiseen planeettaan tuo onnettomuus ei enää paljoakaan vaikuttanut.

Myöhemmin aurinkokunnassa kaikki Mars-piirin takaiset planeetat lähentyivät hieman aurinkoansa ehkä korvatakseen tuhoutuneen Mallonan paikalle syntynyttä "tyhjää" tilaa. Auringon koko aurinkokuntaa kattava voimakenttä säilyi vakiona.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Eikö asteroidivyöhykettä voi kuvitella samanlaiseksi "renkaaksi" Auringolle, kuin Saturnuksella ja Jupiterilla olevat renkaat? Eli alueeksi, jolta irtomokkulat eivät helposti ajaudu minkään isomman kappaleen imaisemaksi?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Eikö asteroidivyöhykettä voi kuvitella samanlaiseksi "renkaaksi" Auringolle, kuin Saturnuksella ja Jupiterilla olevat renkaat? Eli alueeksi, jolta irtomokkulat eivät helposti ajaudu minkään isomman kappaleen imaisemaksi?

Tietääkseni planeettojen renkaat ovat lyhytikäisempiä ja syntyprosessiltaan erilaisia. Asteroidivyöhykkeellä on ikivanhaa rojua, jonka kerääntymisen planeetaksi Jupiterin painovoima on estänyt. Se on säilynyt muuttumattomana planeettojen syntyajalta asti. Planeettojen renkaat ilmeisesti syntyvät siitä, että ainetta tulee jatkuvasti (kaasuplaneettojen ohuet renkaat, jotka saavat täydennystä esim. kuista), tai sitten isompi murikka jauhautuu planeetan vetovoimakentässä (paras selitys Saturnuksen massiivisille renkaille).

Tuo Mallonajuttu on silkkaa satua vailla yritystäkään säilyttää realismia. Nuo väitetyt vaikutukset ovat tunnettujen luonnonlakien vastaisia.

Vierailija
hanion
Kun jouduttiin päivään, jolloin tuo planeetta räjähti, hajoitti se mm. kaksi isompaa kuu-kiertolaista ja...

Insidejob?

Vierailija

tais olla vegitan esi-isä sajajin poksauttanut tuon planetan tuhoen kaikki muut super sajajinit :<

sitäpaitti jupiterin olemassa olo on sitä varteen kun aurinko sit muuttu punaiseksi jättiläisksi jupiter saa paljon enemman energia ja kerä muut planetat omaksi massaksi ja syttyy uudeksi tähdeksi :>

Vierailija

HÖH...miten PLANEETTA muka voisi räjähtää ???

SE voisi törmätä tai jos se joutuu Titius-Boden-lain "kielletylle"
kiertoradalle, jossa gravitaatiovoimat repivät sen kappaleiksi, mutta
ei hemmetissä räjähtää .....

Vierailija

jupiterlaiset kertovat, että
Tuhoutuneen Mallona-planeetan räjähdyspaine osui vinossa kulmassa Maa-planeettaan ja aiheutti joitakin pienehköjä maanjäristyksiä maanpinnan kuoressa.
Enemmän tuhoa aiheutui maan kahdelle kuulle.
Isomman kuun hajoaminen ei yksistään johtunut räjähdyspaineesta, vaikka sekin omalta osaltaan edesauttoi kuun rikkoutumista työntämällä sitä lähemmäksi aurinkoa.
Koska Maa-planeetta sattui juuri silloin olemaan isomman kuun ja auringon välissä, niin tuo kuu pirstoutui joutuessaan liian lähelle maata. Maan magneettikenttä voimakkaampana rikkoi isomman kuun. Tuo kuu kohtasi maan magneettikentän siten, että isomman kuun voimakenttä oli päinvastaisessa hiukkaskiertokulmassa maan voimakentän hiukkasten kiertosuuntaan nähden.
Suorassa hiukkasvoimavastustuksessa isompi kappale eli maa hajotti pienemmän kappaleen pirstaleiksi.

Suurin osa isomman kuun sirpaleista putosi maahan silloisen Atlantis-mantereen kohdalla saaden aikaan lukuisia voimakkaita maanjäristyksiä ja tulivuorten purkauksia.

Maata ympäröi ennen onnettomuutta raskas jäästä muodostunut vesipitoinen kehä, jonka vetisin ja raskain osa oli silloisen päiväntasaajan yläpuolella ja tuo vesikehä päiväntasaajan kohdalla vahvimpana ollessaan tasapainotti planeetan kiertoa oman itsensä ympäri ja piti maata oikeassa asennossa.
Isomman kuun hajoaminen leikkasi tietyltä alueelta ikäänkuin kahtia maan ilmakehän ulko- ja sisäpuolista vesikerrosta.
Isomman kuun sirpaleet laajensivat tuota vesikehän halkeamaa syöksymällä päin maan pintaa ja Atlantis mannerta. Useat palavat meteoriitit pienen aikavälin sisällä polttivat halkeaman päiväntasaajan kohdalla kahtia ja kummallakin puolen päiväntasaajaa alkoivat vesimassat hivuttautua kohti maan silloisia napoja. Kahtia haljenneen maan ilmakehän laitamilla oleva jäätä sisältävä vesikerrostuma liikkui lisääntyvällä nopeudella kohti Maa-planeetan napoja. Viimein tarpeeksi lähellä napaalueita maan magneettinen vastus kävi kyllin heikoksi ja maan vetovoima voitti. Jäiset vesikerrostumat syöksyivät napa-alueilla kohti maata ja aiheuttivat näin vedenpaisumuksen monilla maa alueilla. Vesimassat olivat nyt tavallaan siirtyneet maassa päiväntasaajalta napa-alueille. Tämä puolestaan sai maan magneettisen kentän järkkymään. Kun liiat vedet olivat syöksyneet napa-alueella maan pinnan piiriin seurasi paljoja vesiä alipaine, joka jäädytti laajoja alueita maanpinnasta hitaasti sulavaan ikijäähän. Maa-planeetan navoilla oleva massa sai siis maan magneettisen kentän järkkymään. Maa oli silloin kuin punnus, jossa oli raskaat vesi- ja jääpainot molemmissa päissä eli navoissa. Punnus kiepsahti nurinpäin eli maan eteläinen ja pohjoinen napa vaihtoivat pienen ajanjakson sisällä paikkaansa (muutama päivä). Uudet maan navat jäivät kuitenkin hieman vinoiksi aikaisempaan verrattuna, samoin kuin uusi päiväntasaajalinja oli nyt eri paikassa kuin aikaisemmin.

Maan pintaosissa tapahtui paljon mullistuksia. Atlantis-mantereen kannas Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan katkesi ensimmäisenä geologisten muutosten seurauksena. Myös kannas Aasiasta nykyisen Australian mantereelle katkesi maakannaksen vajottua osittain liikkuvien mannerlaattojen väliin. Nykyisin sillä alueella on olemassa vain sen aikaisia korkeimpia vuoristoja ja vuoria saarina meressä. Sama osittainen maanpinnan vajoaminen tapahtui myös Atlantiksen Etelä-Amerikan puoleisessa kärjessä. Lännenpänä säilyivät vain Polyneesian alueen saaret ja Hawaiji, jotka nekin ovat vain sinne ulottuneen Atlantiksen kärjen korkeimpia vuoristoalueita. Eniten Atlantiksen papiston jälkeläisiä ja niiden rotupuhtaita edustajia löytää juuri Hawaijilta ja sen lähiympäristön saarilta.

Silloin kun maan magneettiset navat vaihtoivat paikkaansa tapahtui maan pintaosissa monilla alueilla muutoksia. Joillakin paikoilla maan pintaosa kohosi paljonkin ja toisilla paikoilla syntyi taas maanpinnan alaspäin vajoamisia. Mannerlaatat molemmilla puolin Atlantis-mannerta liukuivat liikaa erilleen, eivätkä ne enää voineet kannatella painoa. Atlantis-maa vajosi kolmen päivän sisällä toisistaan eronneiden mannerlaattojen väliseen tyhjään tilaan. Atlantis mantereena lakkasi olemasta ja entisen emo-mantereen paikalla on nyt Atlantin valtameri.

Vierailija

Hanion kirjoitti:

Sama osittainen maanpinnan vajoaminen tapahtui myös Atlantiksen Etelä-Amerikan puoleisessa kärjessä. Jäljelle jäivät vain Polyneesian alueen saaret ja Hawaiji, jotka nekin ovat vain Atlantiksen kärjen korkeimpia vuoristoalueita. Eniten Atlantiksen papiston jälkeläisiä ja niiden rotupuhtaita edustajia löytää juuri Hawaijilta ja sen lähiympäristön saarilta.

Tämän mukaan Atlantis sijaitsi Tyynellä Valtamerellä.
Atlantis mantereena lakkasi olemasta ja entisen emo-mantereen paikalla on nyt Atlantin valtameri.

Tämän mukaan taas Atlantilla. Missä se siis loppujen lopuksi oli ?

Vierailija
hanion
kertovat, että
lässyn lässyn höpö höpö
Siis ketkä kertovat?
Uffomiehet?
Muinaiset romanialaiset?
Egyptiläiset?
Inkat?
Lestadiolaiset?

Vierailija

[quote="Yrjö Puska"]HÖH...miten PLANEETTA muka voisi räjähtää ???

Mallonan ohuiden mannerlaattojen yhtymäkohtien alueella tapahtui monta voimakasvärähteistä ydinräjähdystä. Muutamat mannerlaatat liikkuivat toisistaan erilleen, jolloin ne liikuivat osittain toisten mannerlaattojen päälle tai alle. Muutamissa kohdin planeettaa aiheutui valtavaa puristuspainetta planeetan sulaa ydintä vasten, koska osittain päälletysten liukuneet mannerlaatat lisäsivät paikallisesti massaa moninkertaiseksi tiettyä pinta-alaa kohden. Puristus myös kohotti alueittain sulan laavaa, ytimen kuumuutta, ja kuumuus ja puristuspaine yhdessä vapauttivat aineisiin sitoutuneita kaasuja planeetan ilmakehään. Mallonan maakuori, samoin kuin sen alla oleva aines, oli varsin huokoista, erilaisia kaasuja itseensä sitoutunutta ainetta. Tiheydeltään Mallonan maa-aines oli vain noin yksi kolmasosa tienoilla Maa-planeetan silloisen aineksen tiheydestä.

Ensin Mallonalla tapahtui valtavia tulivuorten purkauksia. Sitten ilmakehä tavallaan kyllästyi maaperästä vapautuneista kaasuista ja syttyi palamaan. Ilmapalo levisi räjähdysmäisesti koko planeetan ilmakehässä ja kuumensi lisää niin mannerlaattoja, kuin itse planeetan sulaa ydintäkin. Planeetta räjähti kappaleiksi.
Myös planeettaa kiertäneet suurin ja keskisuuri kuu tuhoontuivat. Pienin säilyi hajoamiselta, koska se sattui sillä hetkellä olemaan uloimpana emo-planeetastaan. Pienemmällä kuulla oli hyvin ellipsin muotoinen kiertorata ja oli välillä hyvinkin kaukana Mallonasta.

Vierailija
hanion
Ilmapalo levisi räjähdysmäisesti koko planeetan ilmakehässä ja kuumensi lisää niin mannerlaattoja, kuin itse planeetan sulaa ydintäkin. Planeetta räjähti kappaleiksi.



Tuosta saa sen kuvan että räjähdyksen energia tuli ilmapalosta. Uskomattomat määrät energiaa siinä oli. Nimittäin maapallon kosauttamiseksi vaadittaisiin noin 2*10^32 joulea. Se on suunnilleen samanverran energiaa kuin aurinko tuottaa viikossa.

hanion
Kun jouduttiin päivään, jolloin tuo planeetta räjähti, hajoitti se mm. kaksi isompaa kuu-kiertolaista ja työnsi säteilypaineellaan muutamia pienempiä planeettoja kauemmaksi itsestään.

Jotta säteilyllä saataisiin sirrettyä riittävän suuri impulssi niin maapallo itsessään olisi todennäköisesti höyrystynyt tuon räjähdyksen energiasta.

Vierailija
Köppä
hanion
kertovat, että
lässyn lässyn höpö höpö
Siis ketkä kertovat?
Uffomiehet?
Muinaiset romanialaiset?
Egyptiläiset?
Inkat?
Lestadiolaiset?

Lisää...lisää...!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat