Magneettikuvaus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen menossa magneettikuvauksiin ja potilasohjeessa kysytään magneettikuvauksen turvallisuuden takia erilaisia kysymyksiä. Yksi kysymyksistä oli "onko sinulla metallisiruja tai -proteeseja?". Ilmeisesti jos kuvaukseen menee metallia kehossaan kantaen, metalliosat saattavat magnetisoitua ja tämä saattaa olla vaarallista. Pohdin asiaa ja minua kiinnostaisi tietää voiko magneettikuvaus olla hengenvaarallinen jos esimerkiksi aivoissa on metallinen leikkausklipsi tai silmässä metallinen proteesi. Siis kuinka vahvasti metalli magnetisoituu ja kuinka paljon metalliosat liikkuvat. Voiko esim. silmä muljahtaa nurin kurin magneettikentän takia. ) Itselläni ei metallia kehossa ole, mutta jostain kumman syystä alkoi asia kiinnostamaan. Voikohan magneettikuvaukseen jopa kuolla jos vaikka leikkausklipsi alkaa heilua päässä ympyrää. Huhhuh, siinäpä olisi hurja tapa kuolla. Mielikuvitus käy varmaan vilkkaammin kun kuvaus varmaan jännittää. ) No jos joku tietää, älkää pitäkö hullua jännityksessä.

Sivut

Kommentit (37)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26853
Liittynyt16.3.2005
Väsynyt nainen
Pohdin asiaa ja minua kiinnostaisi tietää voiko magneettikuvaus olla hengenvaarallinen jos esimerkiksi aivoissa on metallinen leikkausklipsi tai silmässä metallinen proteesi. Siis kuinka vahvasti metalli magnetisoituu ja kuinka paljon metalliosat liikkuvat.

Magneettikuvauslaitteissa käytetään hyvin voimakkaita magneettikenttiä. Ne indusoivat metalliin virtoja ja aikaansaavat voimia. Käsittääkseni varsinkin aivoissa olevat metalliesineet ovat hengenvaarallisia. Ne suonet eivät siellä paljoa kestä, ja jos suoni repeää niin se on voi voi. Metalli elimistössä on ehdoton este magneettikuvaukselle.

En tiedä minkälaisia voimia ei kovin ferromagneettisiin ihmisen varaosiin kohdistuu, mutta jonkinlaisen kuvan magneettikenttien voimasta suurimmillaan antaa se, että tuollaiset suurehkot usean teslan suprajohtavat magneetit voivat repiä haalarin taskun irti, jos taskussa on rautainen työkalu ja kumartuu liian lähelle.

Tosi isoilla magneeteilla on kuulemma vedetty trukki naapurihuoneesta tiiliseinän läpi, mutta juttu voi olla fyysikkohuumoria. Niin isoja magneetteja ei magneettikuvauslaitteissa kuitenkaan ole.

Vierailija

Ei ole metalli-implanttien kanssa magneettiin menemistä. Kuvailemasi skenaariot ovat täysin mahdollisia (silmän muljahduksista en tosin ole tietoinen). Suurien metallipalojen lisäksi uhkan muodostavat myös tietyt tatuoinneissa ja kestoväreissä käytetyt sävyt. Ne eivät varsinaisesti lähde liikkeelle, mutta kudosvaurion riski on olemassa (voimakkaan staattisen magneettikentän lisäksi kuvausjaksoissa käytetään verrattain korkeaenergisiä radiotaajuisia pulsseja. Mikäli ihossa on metallihiukkasia, ne saattavat toimia antennina RF-taajuuksille ja kuumentaa ympäröivää kudosta).

Kliinisestä käytöstä en tiedä, mutta ainakin tutkimuslaitteina oleviin todella vahvan magneettikentän (~3 Teslaa) putkiin mennään metallinpaljastimen kautta.

Vierailija

Kuinkahan voimakkaasti esim. pääkopassa oleva metalliosa voi magneettikentässä häiritä aivojen sähkökemiaa? Vois ainaki kuvitella, että jo suhteellisen pienillä kentillä se voi aiheuttaa häiriöitä.

Vierailija
skOh
Kuinkahan voimakkaasti esim. pääkopassa oleva metalliosa voi magneettikentässä häiritä aivojen sähkökemiaa? Vois ainaki kuvitella, että jo suhteellisen pienillä kentillä se voi aiheuttaa häiriöitä.

Ilman metallejakin esim. lievät aistiharhat ovat mahdollisia. Silmissä vilkkuu, käsi nytkähtää jne. Jyrkkä magneettikentän gradientti voi myös aiheuttaa tasapainohäiriöitä joillekkin.

Aivojen härkkiminen ulkoisella ärsykkeellä on nykyään ihan vakavasti otettava tutkimusala (transcranial magnetic stimulation). Näillä kokeilla on muistaakseni saatu aikaan myös keinotekoisia uskonnollisia kokemuksia.

Vierailija
Juusto
skOh
Kuinkahan voimakkaasti esim. pääkopassa oleva metalliosa voi magneettikentässä häiritä aivojen sähkökemiaa? Vois ainaki kuvitella, että jo suhteellisen pienillä kentillä se voi aiheuttaa häiriöitä.



Ilman metallejakin esim. lievät aistiharhat ovat mahdollisia. Silmissä vilkkuu, käsi nytkähtää jne. Jyrkkä magneettikentän gradientti voi myös aiheuttaa tasapainohäiriöitä joillekkin.

Aivojen härkkiminen ulkoisella ärsykkeellä on nykyään ihan vakavasti otettava tutkimusala (transcranial magnetic stimulation). Näillä kokeilla on muistaakseni saatu aikaan myös keinotekoisia uskonnollisia kokemuksia.

Tilasin tuossa pari pv sitten kirjan juurikin koskien noita tutkimuksia. Hyvin sattu tämä ketju :] Pitänee paremmin perehtyä tuohon. Noista uskonnollisista kokemuksista lukasin itekki eräässä englanninkielisessä foorumissa jonne joku pisti linkin siitä.

Vierailija

Kliinisessä käytössä tietääkseni vahmimmat MRI-laitteet ovat 3 Teslan, sellainen laite ainakin meillä on ja oli pari vuotta sitten hankittuna muistaakseni ensimmäinen 3 Teslan laite Suomessa. Ensimmäiset laitteet olivat muistaakseni 1 Teslan.

***********

Magneettikuvauksen katsotaan olevan täysin vaaraton tutkittavalle henkilölle, ja ihmisten tutkimisessa käytetään jo jopa 7 teslan magneetteja; kliinisten magneettien voimakkuus on tyypillisesti 1,5 T.

Potentiaalisia vaaratekijöitä ovat kehossa olevien metallien liikkuminen, ympäristöstä magneettikenttään sinkoutuvat metalliesineet, radiotaajuuspulsseista aiheutuva lämpökuorma ja gradienttikelojen liikkeistä aiheutuva melu.

Lähde: Lääkärin tietokannat

MRI

Lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon jakoivat vuonna 2003 yhdysvaltalainen kemisti Peter C. Lauterbur (s. 1929) ja englantilainen fyysikko Sir Peter Mansfield (s. 1933) (kuva 1). Palkinto myönnettiin 1970-luvun alkupuolella tehdyistä uraauurtavista keksinnöistä magneettiresonanssi-ilmiöön perustuvan magneettikuvauksen kehittämisessä. Lauterburin ja Mansfieldin työn tuloksena magneettikuvauksesta on tullut ainutlaatuinen menetelmä sekä kliiniseen että perustutkimukseen.

Pääroolissa protoni

Kudoksista kaksi kolmasosaa on vettä. Vety-ytimiä eli protoneita voidaan pitää pieninä magneettihyrrinä, jotka pyörivät jatkuvasti akselinsa ympäri. Magneettikentässä nämä hyrrät vaappuvat ns. larmortaajuudella, joka kasvaa suorassa suhteessa magneettikentän voimakkuuteen. Jos ihminen pannaan voimakkaaseen magneettikenttään, osa elimistön atomiytimistä asettuu kentän suuntaisiksi.

Felix Boch ja Edward Mills Purcell palkittiin fysiikan Nobelin palkinnolla jo v. 1952 havainnostaan atomiytimien larmortaajuuden ja magneettikentän voimakkuuden suhteista ja siihen perustuvasta tavasta virittää tietyt ytimet radiopulsseilla: tietyn taajuisella radiopulssilla voitiin antaa energiaa niille ytimille, joilla oli sama taajuus kuin radiopulssilla. Kyseessä on resonanssi: samoin keinuville lapsille voidaan antaa vauhtia vain samassa vaiheessa, jossa keinu heiluu. Kun virittyneet ytimet palaavat (»relaksoituvat») radiopulssin jälkeen entiseen kentänsuuntaiseen järjestykseensä, ne lähettävät radiotaajuisia signaaleja, joiden perusteella voidaan muodostaa magneetti(resonanssi)kuva. Kuvakontrastit perustuvat siihen, että eri kudosten protoneilla on erilaiset relaksaatioajat ja siten signaalinvoimakkuus riippuu kudoksesta.

Alkuvaiheessa magneettiresonanssimittauksia käytettiin lähinnä kudosten ominaisuuksien tutkimiseen ja varsinainen lääketieteellinen kuvantaminen vaati nyt Nobelin palkinnon saaneiden tutkijoiden panoksen. Mahdollisuus visualisoida ihmiskehon eri kudoksia magneettikuvauksen keinoin on ollut läpimurto lääketieteellisessä diagnostiikassa, hoidossa ja seurannassa.

Magneettikenttägradientit ja kuvanmuodostus

Ennen Lauterburin ja Mansfieldin uraauurtavia tutkimuksia olivat kaikki magneettiresonanssimittaukset olleet yksiulotteisia eikä tiedetty, mistä kohtaa näytettä mitattu signaali oli peräisin. Paul Lauterbur keksi käyttää kohteen alueella eri suuntiin muuttuvia magneettikenttägradientteja, jolloin hän pystyi muodostamaan palautuvista radiotaajuisista signaaleista kohteen kaksiulotteisen kuvan. Kenttägradientteja oli toki käytetty jo aikaisemminkin fysikaalisissa ja kemiallisissa mittauksissa, mutta Lautenburin idea mahdollisti ensimmäistä kertaa varsinaisen kuvantamisen. Lauterbur julkaisi kaksiulotteisen magneettikuvan kahdesta vesiputkesta v. 1973 Naturessa (Lauterbur 1973) ja seuraavana vuonna varsin karkeat poikkileikkauskuvat mm. männynoksasta, pekaanipähkinästä ja hiiren rintaontelosta (Lauterbur 1974).

Sir Peter Mansfield keksi puolestaan virittää tarkoin valitulla radiotaajuuspulssilla protonit vain halutussa kohtaa kohdetta. Koska ytimien larmortaajuus riippuu suoraan paikallisen magneettikentän voimakkuudesta, voidaan kapeataajuisia radiotaajuuspulsseja käyttämällä virittää tarkasti valittujen alueiden vety-ytimet, koska vain ne ovat resonanssissa kyseisellä taajuudella (Garroway ym. 1974) (kuva 2). Tämän leikevalinnan myötä saatiin kolmiulotteisesta kappaleesta tarkkoja kaksiulotteisia viipalekuvia; ensimmäisenä oli mm. poikkileikkaus kalkkunan koivesta (Mansfield ja Maudsleu 1976).

Vierailija
skOh
Juusto
skOh
Kuinkahan voimakkaasti esim. pääkopassa oleva metalliosa voi magneettikentässä häiritä aivojen sähkökemiaa? Vois ainaki kuvitella, että jo suhteellisen pienillä kentillä se voi aiheuttaa häiriöitä.



Ilman metallejakin esim. lievät aistiharhat ovat mahdollisia. Silmissä vilkkuu, käsi nytkähtää jne. Jyrkkä magneettikentän gradientti voi myös aiheuttaa tasapainohäiriöitä joillekkin.

Aivojen härkkiminen ulkoisella ärsykkeellä on nykyään ihan vakavasti otettava tutkimusala (transcranial magnetic stimulation). Näillä kokeilla on muistaakseni saatu aikaan myös keinotekoisia uskonnollisia kokemuksia.




Tilasin tuossa pari pv sitten kirjan juurikin koskien noita tutkimuksia. Hyvin sattu tämä ketju :] Pitänee paremmin perehtyä tuohon. Noista uskonnollisista kokemuksista lukasin itekki eräässä englanninkielisessä foorumissa jonne joku pisti linkin siitä.

Läheltäkin löytyy:

http://biomed.tkk.fi/tms/index.html

Vierailija
Juusto
Kliinisestä käytöstä en tiedä, mutta ainakin tutkimuslaitteina oleviin todella vahvan magneettikentän (~3 Teslaa) putkiin mennään metallinpaljastimen kautta.

Metallinpaljastimet voisivat olla käytössä jokaisen sairaalan magneettikuvaushuoneen yhteydessä, näin ei siis ikävä kyllä ole. Itse kävin pari kk sitten magneetissa, ja unohdin ottaa varvaskorun pois. Onneksi sairaanhoitajan harjaantunut silmä huomasi sen. Hän totesi, että ei siitä suurempia ongelmia olisi seurannut, olisi vain ko. varvasta alkanut kuumottamaan. Ihmettelin sit kuvauksen aikana, kun alkoi perse lämpiämään, ja samassa muistin, että alushousuissani oli hopeisen liskon kuva.. Onneksi ei jäänyt jälkeä

Ps. Metalli-implantaatit ovat kyllä hengenvaarallisia, mikä onkin jo tullut tässä ketjussa selväksi. Implantaatteja valmistetaan erilaisista materiaaleista, joten on tärkeää selvittää sen koostumus.

Vierailija

Uhuh!

Minulla on nilkassa ruuveja ja levy,joita ei voitu leikkauksessa poistaa. Onko se siis ehdoton este esim. aivojen magneettikuvaukselle? Pitäisiköhän ilmoittaa tieto potilasasiakirjoihin?

PS. "Mummo potkaisi otsansa hajalle " olis aika myyvä lööppi

Vierailija

Olen ymmärtänyt että selässäni oleva titaaninen deesi (4 kpl ruuvia + kiskot) ei ole este magneettikuvaukselle. Metallinpaljastimesta ei lienee apua titaanien kanssa?

Vierailija

Eipä ollut hampaiden amalgaamipaikoista mitään haittaa, kun itse olin magneettikuvauksessa. En ainakaan huomannut.

Vierailija
Mummo
Uhuh!

Minulla on nilkassa ruuveja ja levy,joita ei voitu leikkauksessa poistaa. Onko se siis ehdoton este esim. aivojen magneettikuvaukselle? Pitäisiköhän ilmoittaa tieto potilasasiakirjoihin?

PS. "Mummo potkaisi otsansa hajalle " olis aika myyvä lööppi

Noh... Täytyy selvittää, onko kyseessä magnetisoituvaa metallia. Sellainen kropassa on este kuvaukseen pääsylle.

Itseltäni löytyy platinakoili. Munuaisen osaresektiossa suunnittelivat koilialueen poistoa. Eh - ja leikkauksen jälkeen sanoivatkin sen poistaneen, mutta keuhkokuvassa käydessäni - yllätys yllätys": "yön ainoa valopilkku", siellähän se edelleen. Tekevälle sattuu...

Platinan magnetisoitumisesta mitään tietoa, mutta todennäköisesti se sellainen ei ole, sillä sitä käytetään esim. aivovaltimopullistuman hoidossa - ja kaiketi sellaisia päitä täytyy vähän kuvailla.

Vierailija

Mistäs ihmeestä sen metallin laadun saisi tietää? Kolmisenkymmentä vuotta sitten minua koottiin useammallakin metallinpalalla, jotka poistettiin myöhemmin. Muutaman jättivät, kun niiden poisto olisi ollut liian riskaabelia.

Mitä ovat koili ja deesi?

Mitkä metallit ovat magnetisoituvia? Piru kun kiukuttaa taas kerran luonnontieteellinen sivistymättömyys!

Entisvanhaan puhuttiin hopearuuveista ja kirurgisesta teräksestä, mutta mitähän materiaaleja ne oikein olivat?

Ei lentokenttien turvaportit ole sentään mulle ulvoneet.

Vierailija

Kyllähän sen ymmärtää, että onnettomuuden takia joutuu ottamaan ruuveja ja muita metallisia varaosia luihinsa. Mutta sitä en käsitä, että joku peräti maksaa jollekin naskalisepälle saadakseen tarpeettomia reikiä ja metallinpaloja napaansa, nenäänsä, nänniinsä, kikkeliinsä, vaginaansa jne... listaa voisi jatkaa pitkäänkin mutta olkoon. Itse käytän vain yhtä metallista lisäkettä vasemmassa kädessäni, ja sitäkin vain sen takia että tietäisin mitä kello on.

Vierailija

Koili on metallispiraali, joka suonensisäisesti nivusvaltimon kautta viedään katetrin avulla vuotokohtaan tai pullistuma-alueelle. Sitten annetaan vähän sähköä perään.

Erityistason mikrokirurgiaa

Kirurginteräksinen (ruostumatonta terästä) kielilävityskoru olisi pop - jos olisi munaa , vaan ei ole..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat