Ikuisuus laajenee jatkuvasti ja on evoluution alainen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ruumiittomien sielujen valmistelutasot ja puhdistustasot syntyivät osat henkisistä planeetoista olivat muuttuneet rytmiltään ja soinniltaan.
Näiden planeettojen osien tiivistymät ovat alemman laatuiseksi muuntunutta valoeetteriä.

Ennen kuin Henki elävöitti ikuisuuden henkisillä valomuodoilla, henkisillä tähdillä, henkisillä olennoilla, eläimillä, kasveilla ja mineraaleilla, Henki, hohti ikuisuudessa. Kun nämä muodon saaneet henkiset energiat, absoluuttiset henkiset planeetat, henkiolennot, eläimet, kasvit ja mineraalit vielä eivät olleet olemassa, oli alkuenergia, valo, vain vähäisessä liikkeessä. Se hohti.

Alkuenergiaan itseensä sisältyi sykli, jonka kuluessa alkuvalo, alkuenergia, alkoi liikkua intensiivisemmin. Liike merkitsee, että jokin halusi ilmentyä. Alkuvalon luovat ominaisuudet aktivoituivat.
Luovan energian aktiivinen osa vaikutti yhä voimakkaammin vähäisemmässä määrin toimivaan energiaan. Siitä syntyi vähitellen voimistuva vuorovaikutus, josta kehittyi uusia energioita.
Jo olemassa olleista henkisistä atomeista syntyi jälleen uusia henkisiä atomeita. Näin energia lisääntyi.

Tämä merkitsee: ensin aktivoituivat Hengen neljä olemuspuolta. Nämä herättivät sitten Hengen kolme ominaisuutta lisääntyneeseen toimintaan.

Kun seitsemän perusvoimaa olivat aktivoituneet, alkusubstanssin energia alkoi organisoitumaan uudella tavalla. Tähän asti oli puolet ollut positiivista ja puolet negatiivista. Uudelleen organisointi johti siihen, että muodostui kaksi kolmasosaa positiivista ja yksi kolmasosa negatiivista voimaa. Tästä syntyi luova ja ylläpitävä energia.
Uudelleenorganisointiprosessi sisältyi positiivisen ja negatiivisen voiman alkeishiukkasiin, sillä myös näissä kosmisissa energian siirtäjissä oli olemassa koko luomakunta liikkeenä, dynamiikkana, aktiviteettina ja evoluutiona. Siksi organisoitumisen piti tapahtua kahteen kolmannekseen positiivista ja yhteen kolmannekseen negatiivista voimaa, jotta saavutettaisiin dynaaminen liiketila, joka määrää nyt ikuisuuden rytmin ja panee liikkeelle ikuisuuden muotoavat ja luovat voimat.

Voimien uudelleen organisointi oli tarpeellinen luomakunnan liikkeiden, aktiviteetin ja universumin evoluution käyttövoimaksi, koska yhtä voimakkaiden napojen välillä on vain vähäinen liike mahdollinen.
Antava ja vastaanottava prinsiippi yhtyneenä. Kaksi kolmannesta positiivista voimaa on antava prinsiippi. Yksi kolmannes negatiivista voimaa on vastaanottava prinsiippi. Näiden voimien vuorovaikutus tuottaa rakkauden virran. Se voimistui alkuvoimissa ja alkoi - aluksi itsessään - valmistella luomakunnalle hahmoa ja muotoa.

Koko ikuisuus on itseään ylläpitävä ikiliikkuja: ikuinen keskusaurinko, joka koostuu kahdesta kolmanneksesta positiivista ja yhdestä kolmanneksesta negatiivista alkuvoimaa, lähettää energiansa virtaamaan seitsemän prisma-auringon kautta kaikkeuteen. Siellä henkiolennot, henkiset mineraalit, kasvit, eläimet, tähdet ja muut ottavat alkuvoimat vastaan.

Aluvoima on harmoniaa ja jatkuvaa liikettä. Kaikki, minkä se pystyy läpäisemään, pysyy harmoniassa. Kaikki puhdas on siten jatkuvassa sopusoinnussa ja liikkeessä.
Koska jokainen liike puolestaan tuottaa energiaa, virtaa alkumassaan enemmän energiaa takaisin, kuin siitä poistuu. Tämä saa aikaan, että positiivisen ja negatiivisen voiman vuorovaikutus ikuisessa keskusauringossa vahvistuu. Sillä: ikuisuudesta virtaavat seitsemän kertaa seitsemän voimaa jälleen yhteen ikuisessa keskusauringossa, ja niistä tulee yksi virta, kaikkiallinen voima. Tämä virtaa jälleen seitsemään prisma-aurinkoon, olemuspuolten ja ominaisuuksien aurinkoihin. Nämä hajottavat sen ikuisuuden spektreihin, ja niistä se jälleen virtaa kaikkeuteen. Tämän ansiosta ovat kaikki tähdet, henkiolennot, luonnonkunnat, sielut ja ihmiset alituisessa liikkeessä. Tietyn syklin jälkeen ikuinen keskusaurinko vetää osan energiasta jälleen takaisin, rikastaa sen ja antaa sen jälleen virrata prisma-aurinkojen kautta ikuisuuteen. Tällä tavoin myös puhdistustasot, osittain ja täysin aineelliset maailmat, ottavat vastaan alkuvoiman, Hengen, omaa henkistä kehitysastettaan, henkistä potentiaaliaan vastaavalla tavalla.

Jumalallinen prinsiippi, antaja ja vastaanottaja, on itse itseään ylläpitävä ikiliikkuja. Siksi ikuisuus on jatkuvan laajenemisen ja evoluution alainen.

Luomakunnan alussa tämä toimi pienessä mittakaavassa. Alkuenergian jatkuvalla sisään- ja uloshengityksellä Henki sai aikaan ikuisuuden jatkuvan laajenemisen ja eliömuotojen evoluution.
Näin syntyi nk. taivaallisten maailmojen täydellinen luomakunta.

Ikuisen keskusauringon molempien napojen lisääntynyt liike ja alkuenergian uudelleenorganisointi kahteen kolmannekseen positiivista ja yhteen kolmannekseen negatiivista voimaa tuotti tulokseksi alkuenergian lisääntymisen.

Yhä voimistunut alkuvoiman sykintä ulos kaikkeuteen synnytti turbulenssinomaisia liikkeitä. Ikuisesta keskusauringosta, alkuvalosta, virtaa ulos valoeetteri, muotoava henkimassa.
Osan valoeetteristä virtasi ulos luovana ja muotoavana voimana. Tämä valoeetterin luova ja muotoava voima ei ole kaikkialla läsnäoleva voima, vaan henkiseen muotoiluun tarkoitettua energiaa.

Molempien alkeishiukkasten voimistunut aktiivisuus synnytti yhä suuremman energiapotentiaalin. Valmistelevien luomisten aikana, jolloin Henki saattoi kaiken harmoniaan ja sopusointuun valoeetterissä, tapahtui uudelleenorganisointi kahteen kolmannekseen positiivista ja yhteen kolmannekseen negatiivista voimaa.
Saman aikaisesti osa negatiivista alkuenergiaa virtasi kaikkeuteen, muotoavaan valoeetteriin. Muotoavassa valoeetterissä oli nyt osa negatiivisen alkuvoiman korkeimmasta valointensiteetistä. Tästä kaikkialla läsnäolevasta negatiivisesta alkuvoimasta sai jokainen täydellisessä luomakunnassa luotu ja siitetty henkiolento kvantin. Ensin luodut ja ensin siitetyt henkiolennot saivat enemmän kuin myöhemmin siitetyt, koska ensimmäisillä henkiolennoilla oli suurempi säteilyvoima. Niin heistä tuli henkiä Hänen hengestään.

Kommentit (3)

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Ny mie putosin matkasta, siis ikuisuus laajenee loputtomasti.

Ikuisuus on minun mielestä aikakäsite , joka on jo niin laaja että se
ittessään ei ennää kykene laajenemaan , sillä se on jo kaikkeuven käsittävä.

Niin että muuta romaanissas ainaki tuo ikusuus joksiki muuksi.
Esimerkiksi tunti voipi laajentua, vaikkapa ikuisuveksi.
Mutta selittelisit nyt miten ikuisuus kykenee laajenemaan ?

Jos et tuohon kykene , koko romaanisi väitteineen on roskaa.

Uusimmat

Suosituimmat