Avaruuden taju

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen usein pohtinut miksi toisilla on vaikeaa hahmottaa avaruutta. Joskus jutelessa olen huomannut, että kun kerron esim. tähtien välisistä etäisyyksistä, auringon ja maan mittasuhteista, mustista aukoista ym. hyvinkin älykäs ja kouluja käynyt vastapuoli ei kerta kaikkiaan ymmärrä eikä halua edes keskustella asiasta. Toteaa, että ne ovat käsittämättömiä asioita ja pöhlöjen professorien turhaa pohdintaa; maa kiertää aurinkoa ja mitä sitten.. Riittää, että se nousee aamulla idästä ja laskee länteen. Venus on niille iltatähti tai joku kumma valoilmiö, usein kysyvät onko se ufo.

Itselle on jo hyvin nuorena ollut aika selvää miten taivas toimii, vaikka olen vain ihan harrastelija. Jo hyvin pienenä poikana katselin tähtiä ja tutkin sen aikaista alan kirjallisuutta. Toisen kerran innostus alueeseen tuli 1980-luvulla ja hankin pienen kaukoputkenkin.
Jotkut sanovat, etteivät halua ajatella avaruutta, koska sen äärettömyys ahdistaa ja aiheuttaa pelkoa, minulle se taas on pelkästään kiinnostava, mutta toisaalta tylsä elementti, sen vähäisten tapahtumien vuoksi.

Onko avaruuden taju jokin ominaisuus aivoissa, vai pelkästään opittavissa oleva asia?

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Ehkä joitakin liian suuret asiat ahdistavat ja he haluavat sulkea sen pois pelottamasta mieltään

Heh, tuli mieleen juttu 20v takaa, kun pyöräilin talvella pimeällä lukiosta kotiin ja oli maaseudulla aivan uskomattoman hieno tähtitaivas. Poljin hurmiossa tuttua tyhjää pyörätietä ja katselin tähtitaivasta. Yhtäkkiä lähdin lentoon: pyörä pysähtyi noin päänkokoiseen jääkokkareeseen, joka oli jäätynyt tiehen kiinni aurauksen jälkeen

Vierailija

Olisiko ainakin osasyynä se, että yhä useimmat ihmiset eivät enää nykyään käytännössä ikinä pääse ihailemaan täysin mustaa valosaasteetonta tähtitaivasta. Maaseudullakin alkaa pikku hiljaa olla puute pimeästä tähtitaivaasta kuntakeskuksien ja valtateiden liittymien levittämän valosaasteen myötä.

Kohta ollaan samassa tilanteessa kuin Kalgashin planeetalla Asimovin Nightfall novellissa.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
Snaut
Olisiko ainakin osasyynä se, että yhä useimmat ihmiset eivät enää nykyään käytännössä ikinä pääse ihailemaan täysin mustaa valosaasteetonta tähtitaivasta. Maaseudullakin alkaa pikku hiljaa olla puute pimeästä tähtitaivaasta kuntakeskuksien ja valtateiden liittymien levittämän valosaasteen myötä.

Voipi olla. Harvoin osuus sellaisia säitä, että edes linnunrata erottuisi, mutta silloin kun sen paljain silmin näkee, niin näkymä on kyllä niin kaunis, että sitä jää tuijottamaan minuuteiksi - tais siis niin pitkään, kunnes niska puutuu...

Vierailija

En ole koskaan nähnyt kirkasta tähtitaivasta valosaasteettomassa paikassa...

Avaruuden tajuaminen on vaikeaa, se kun on niin käsittämättömän suuri. Valovuosikin on oikeastaan uskomaton ajanjakso, saati tähtien etäisyydet. Ei aivoparka taivu

Vierailija
K. K.
Olen usein pohtinut miksi toisilla on vaikeaa hahmottaa avaruutta. Joskus jutelessa olen huomannut, että kun kerron esim. tähtien välisistä etäisyyksistä, auringon ja maan mittasuhteista, mustista aukoista ym. hyvinkin älykäs ja kouluja käynyt vastapuoli ei kerta kaikkiaan ymmärrä eikä halua edes keskustella asiasta. Toteaa, että ne ovat käsittämättömiä asioita ja pöhlöjen professorien turhaa pohdintaa; maa kiertää aurinkoa ja mitä sitten.. Riittää, että se nousee aamulla idästä ja laskee länteen. Venus on niille iltatähti tai joku kumma valoilmiö, usein kysyvät onko se ufo.

Itselle on jo hyvin nuorena ollut aika selvää miten taivas toimii, vaikka olen vain ihan harrastelija. Jo hyvin pienenä poikana katselin tähtiä ja tutkin sen aikaista alan kirjallisuutta. Toisen kerran innostus alueeseen tuli 1980-luvulla ja hankin pienen kaukoputkenkin.
Jotkut sanovat, etteivät halua ajatella avaruutta, koska sen äärettömyys ahdistaa ja aiheuttaa pelkoa, minulle se taas on pelkästään kiinnostava, mutta toisaalta tylsä elementti, sen vähäisten tapahtumien vuoksi.

Onko avaruuden taju jokin ominaisuus aivoissa, vai pelkästään opittavissa oleva asia?

Ehkä tavallisen ihmisen on vain vaikea kuvitella niin teoreettisia lukuja kuin valovuosi. Teoreettisella tarkoitan tässä nyt sitä, ettet oikein pysty niin valtavia mittasuhteita esimerkiksi paperille piirtelemään järkevissä mittakaavoissa. Niin suuret luvut menevät yli inhimillisen käsityskyvyn. Toiseksi avaruuden käsite itsessään on jo hyvin vaikea ymmärtää kolmiulotteiseen maailmaan tottuneelle. Vai miten selittää järkevästi äärettömän joka suuntaan jatkuvan tilan laajeneminen tai kaareutuminen. Kaareutuminen ja laajeneminen ovat käsitteitä, jotka tavallisesti ymmärrettynä vaativat jonkinlaiset reunat, kuten ilmapallon pinta tai kaarelle taivutettu paperi.

Vierailija

Osaisiko täällä muuten joku selittää tuon avaruuden kaareutumisen ja laajenemisen jotenkin kansantajuisesti. Paikalta varmaan löytyy minua enemmän kouluja käyneitä ja mielestäni avaruus ja tähdet ovat aina olleet suunnattoman mielenkiintoisia ja kiehtovia. Niin taiteellisesta näkökulmasta kuin ihan tieteellisestäkin...

Vierailija
iisakka
Voi Mummoa, noin klassinen lipsahdus. Kohta joku oikaisee...

Misä mä on lipsahdellu Vaikka huolestuneena luin viestini kahdesti läpi, en vaan tajunnut mokaani

Vierailija
Muninn
Osaisiko täällä muuten joku selittää tuon avaruuden kaareutumisen ja laajenemisen jotenkin kansantajuisesti. Paikalta varmaan löytyy minua enemmän kouluja käyneitä ja mielestäni avaruus ja tähdet ovat aina olleet suunnattoman mielenkiintoisia ja kiehtovia. Niin taiteellisesta näkökulmasta kuin ihan tieteellisestäkin...

Ei se tila laajene tai kaareudu.

http://www.onesimpleprinciple.com

Oikeasti kaikki energiakeskittymät räjähtävät koko ajan eli laajenevat kolmiulotteisesti ja avautuvat energia-aaltoja, joilla on pienempien räjähtävien energiakeskittymien luonne jne.

Esim. tähdet räjähtävät eli laajenevat koko ajan ja näin ne "madaltuvat" ja täyttävät jo olemassa olevaa tilaa koko ajan enemmän ja enemmän. Eli tähdet ovat vuoriston eli galaksin vuorten huippuja.

Lopulta kaikki energiakeskittymät ovat avautuneet tasaisesti saman tiheyden omaavaksi energiaksi tilassa joka ei laajene tai kaareudu.

Onesimple

;):)

iisakka
Seuraa 
Viestejä848
Liittynyt30.9.2005

Avaruuden mittasuhteet ovat yhtä kaukana arkikokemuksista kuin kvarkit, eikä niitä ymmärrä. Avaruus on vain se pyörivä kupoli maan yllä.

Japanista asti tulevat Lappiin katsomaan revontulien ja tähtitaivaan kauneutta, ja sanoisinpa että sen arvoista on.

Armeijassa olimme kerran Rovajärvellä tarpeeksi kaukana kaikesta. Yövartijat viihtyivät yleensä teltassa, mutta minä kyllä tähtitaivaan alla, vaikka kylmä olikin. Kaupungissa näyttää että tähtiä on vain muutamia, maalla niitä on taivas täynnä, mutta korvessa linnunradan kohdalla kuin valkoista puuroa. Ei sitä ollut tajunnut että taivas voi oikeasti näyttää siltä.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
iisakka
Voi Mummoa, noin klassinen lipsahdus. Kohta joku oikaisee...




Ehkä Mummo itse vielä ymmärtää eron almanakan ja metrimitan välillä

Mummo

Misä mä on lipsahdellu Shocked Vaikka huolestuneena luin viestini kahdesti läpi, en vaan tajunnut mokaani

Vierailija

ÄH, pilkunrakastelijat! Tarkoitin valovuodella ja tähtien etäisyydellä molempien suunnattomuutta.

Sama on rahasummien tajuamisessa. Voi vielä käsittää miljoona euroa, se on loistoasunto Helsingin kestustassa, mutta Irakin sodan budjetti ja semmoiset on vaan paljon rahaa.

Vierailija

Oma tähtitieteilyni on enemmänkin filosofista kuin matemaattista. Olisiko niin, että matemaattisesti ajatteleville numeroihmisille hurjat välimatkat ja valovuosi mittayksikkönä on niin valtavaa, että ahdistaa. Meikäläiselle, ei matemaattiselle ihmiselle, avaruus on jotenkin minussa ja minä avaruudessa.
Olen aina pitänyt Arhur C Clarken romaaneista, koska hän osaa yhdistää tieteen ja fiktion. Avaruuden tajuiselle tai tajuttomalle tajuttavaa tekstiä.

mutta korvessa linnunradan kohdalla kuin valkoista puuroa. Ei sitä ollut tajunnut että taivas voi oikeasti näyttää siltä.
Vielä kun makaa selällään ja katsoo kiikarilla.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
Mummo
ÄH, pilkunrakastelijat! Tarkoitin valovuodella ja tähtien etäisyydellä molempien suunnattomuutta.

Tässä on juuri se suuri ero naisten ja miesten välisessä kommunikaatiossa - ei riitä, että ymmärtää puhutun tai kirjoitetun, pitäisi myös aistia, mitä on tarkoitettu!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat