Kyllä pitäisi pystyä. Hae jostain ohjeet vanhanaikaisen saippuan tekoon, ja skaalaa prosessi tarpeisiisi sopivaksi.
Jos kuitenkin harkitset sen glyserolin nitraamista, unohda koko juttu. Se on kotioloissa riskialtista puuhaa. Hommaa ennemmin pimeiltä markkinoilta dynamiittiä, se on helpompaa, turvallisempaa ja käytännöllisempää tavaraa kaikenlaisiin attentaatteihin.
Jos kuitenkin harkitset sen glyserolin nitraamista, unohda koko juttu. Se on kotioloissa riskialtista puuhaa.
Onhan se Todennäköisimmin koko "hoito" roiskahtaa pöntöstä silmille valtaisan typpidioksidipilven kera, joten ei riitä että rikkihappo polttaa pärstäkertoimen alemmille lukemille, typpidioksidi kirvelee keuhkoissa varsin reippaasti. Ja vaikka reaktio onnistuisikin, ei lopputuotteella kyllä mitään attentaattia tehdä sellaisenaan
Eikös ole vain, että kaataa typpihappoa glyseroliin hitaasti liruttamalla.
No ei ole. Ehkä on kuitenkin parempi jättää nitraamisen yksityiskohdat itse kunkin kirjallisuudesta selvitettäväksi, niin ei tule sitten sanomista väärinkäytöksistä.
Jos kuitenkin harkitset sen glyserolin nitraamista, unohda koko juttu. Se on kotioloissa riskialtista puuhaa.
Eikös ole vain, että kaataa typpihappoa glyseroliin hitaasti liruttamalla.
Ei. Kotiemme "pikkukemistien" hengissä pitämiseksi täällä ei ole syytä perehtyä räjähteisiin syvällisemmin
Volitans
Itse on tullut ostettua glyserolia ihan apteekista. Käytin sitä kotiviinin "paranteluun" muiden jippojen lisäksi. Aika hyvää tuli.
Kyllä vain, glyserolilla saadaan omatekoinen vedellä jatkettu kotiviini muistuttamaan enemmän oikeaa rypälemehua, joka on viskositeetiltään hieman vettä jäykempää.
Joskus kauan sitten tein satsin omenoista ja rusinoista, joka sitten unohtui kaappiin muutamaksi vuodeksi. Varsinkin ne viimeiset pullot 3 - 4 vuoden säilömisen jälkeen olivat suorastaan "linnunmaitoa" Nyttemmin ei ole enää tullut tehtailtua mitään jostain syystä
Pystyykö lipeäliuoksella erottamaan vaikka paisti-tai rypsiöljystä glyserolia?Tuli mieleen kemiantunnilla.
Pystyy, rasvat ovat rasvahappojen glyseroliestereitä.
Keitä NaOH:n vesiliuoksessa vaikka ruokaöljyä, syntyy rasvahappojen natriumsuolaa ja glyserolia vesiliuoksessa.
NaOH syövyttää lasia varsinkin kuumana, astiasta voi pudota pohja.
Nitroglyseriini räjähtää tärähdyksestä, ei kannata kokeilla valmistusta.
Glyserolin kp. 290*C
mites sit sen glyserolin sais pois siitä koko sotkusta?
Saippua on liemessä kolloidisena, eli pieninä pisaroina, jotka hylkivät
toisiaan sähkövarauksensa vuoksi. Saippua erottuu pinnalle häiritsemällä
elektrolyyttitasapainoa esimerkiksi ruokasuolalla. Pohjalle jää ns.
aluslipeä, joka sisältää pääasiassa vettä, saippuoimiseen käytettyä
natriumhydroksidia, glyserolia ja natriumkloridia. NaOH muutetaan
NaCl:ksi suolahapolla. Liemi haihdutetaan kuiviin, jolloin NaCl saostuu,
vesi haihtuu ja jäljelle jää glyseroli.
Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.
Kyllä vain, glyserolilla saadaan omatekoinen vedellä jatkettu kotiviini muistuttamaan enemmän oikeaa rypälemehua, joka on viskositeetiltään hieman vettä jäykempää.
Juuri näin - samalla tulee makeutta, joka pyöristää sopivasti täysin loppuun käytetyn viinin makuja. Viskositeetin lisäys oli pääsyy tuohon glyseriiniin - makeuttahan saa ihan sokerillakin. Laitoin lisäksi myös apteekista hankkimaani tanniinia. Hieman aitoa vaniljaa, mustapippuria ja noin kuukauden "kypsytys" tammilastuilla. Punaviini oli kyseessä - peruspakkaus, mutta viritetty sekin tuoreilla mustikoilla ja mustaviinimarjoilla.
MarsMan
Joskus kauan sitten tein satsin omenoista ja rusinoista, joka sitten unohtui kaappiin muutamaksi vuodeksi. Varsinkin ne viimeiset pullot 3 - 4 vuoden säilömisen jälkeen olivat suorastaan "linnunmaitoa" Nyttemmin ei ole enää tullut tehtailtua mitään jostain syystä
Kyllähän sitä kotonakin hyviä aineita saa aikaan, kun vaan jaksaa malttaa. Itse tein viime syksynä siideriä ja siitä tuli sen verran hyvää, että kaupasta ei vastaavaa löydy - eikä ole edes pelkkä oma mielipide. Aika homma tuossa vaan oli, kun piti tikapuiden avulla kerätä vanhoista ja korkeista omppupuista vain parhaimmat omput - yhteensä n. 100 kg. Siidetiin en laittanut kuin omenoita ja hiivaa sekä käynin päätyttyä amerikkalaisesta tammesta höylättyjä lastuja pariksi kuukaudeksi.
Vielä on muutama pullo jäljellä - täytyy ensi vuonna tehdä lisää, mutta hieman muunnellulla omenalajikkeiden suhteella.
mites sit sen glyserolin sais pois siitä koko sotkusta?
Saippua on liemessä kolloidisena, eli pieninä pisaroina, jotka hylkivät
toisiaan sähkövarauksensa vuoksi. Saippua erottuu pinnalle häiritsemällä
elektrolyyttitasapainoa esimerkiksi ruokasuolalla. Pohjalle jää ns.
aluslipeä, joka sisältää pääasiassa vettä, saippuoimiseen käytettyä
natriumhydroksidia, glyserolia ja natriumkloridia. NaOH muutetaan
NaCl:ksi suolahapolla. Liemi haihdutetaan kuiviin, jolloin NaCl saostuu,
vesi haihtuu ja jäljelle jää glyseroli.
Sivut
Kyllä pitäisi pystyä. Hae jostain ohjeet vanhanaikaisen saippuan tekoon, ja skaalaa prosessi tarpeisiisi sopivaksi.
Jos kuitenkin harkitset sen glyserolin nitraamista, unohda koko juttu. Se on kotioloissa riskialtista puuhaa. Hommaa ennemmin pimeiltä markkinoilta dynamiittiä, se on helpompaa, turvallisempaa ja käytännöllisempää tavaraa kaikenlaisiin attentaatteihin.
Heh...en oo mitään "kuolemanlitkua" tekemäs eikä kyl kiinostaiskaa ,mutta asiaan eli tuo saippua juttu oli hyvä.
Itse on tullut ostettua glyserolia ihan apteekista. Käytin sitä kotiviinin "paranteluun" muiden jippojen lisäksi. Aika hyvää tuli.
Onhan se Todennäköisimmin koko "hoito" roiskahtaa pöntöstä silmille valtaisan typpidioksidipilven kera, joten ei riitä että rikkihappo polttaa pärstäkertoimen alemmille lukemille, typpidioksidi kirvelee keuhkoissa varsin reippaasti. Ja vaikka reaktio onnistuisikin, ei lopputuotteella kyllä mitään attentaattia tehdä sellaisenaan
Eikös ole vain, että kaataa typpihappoa glyseroliin hitaasti liruttamalla.
No ei ole. Ehkä on kuitenkin parempi jättää nitraamisen yksityiskohdat itse kunkin kirjallisuudesta selvitettäväksi, niin ei tule sitten sanomista väärinkäytöksistä.
Ei. Kotiemme "pikkukemistien" hengissä pitämiseksi täällä ei ole syytä perehtyä räjähteisiin syvällisemmin
Kyllä vain, glyserolilla saadaan omatekoinen vedellä jatkettu kotiviini muistuttamaan enemmän oikeaa rypälemehua, joka on viskositeetiltään hieman vettä jäykempää.
Joskus kauan sitten tein satsin omenoista ja rusinoista, joka sitten unohtui kaappiin muutamaksi vuodeksi. Varsinkin ne viimeiset pullot 3 - 4 vuoden säilömisen jälkeen olivat suorastaan "linnunmaitoa" Nyttemmin ei ole enää tullut tehtailtua mitään jostain syystä
Itseasiassa en edes tartte sitä glyserolia,sitä paitsi mulla on sitä mut kokeilen tehdä vaan projektina sitä glyserolia.
Pystyy, rasvat ovat rasvahappojen glyseroliestereitä.
Keitä NaOH:n vesiliuoksessa vaikka ruokaöljyä, syntyy rasvahappojen natriumsuolaa ja glyserolia vesiliuoksessa.
NaOH syövyttää lasia varsinkin kuumana, astiasta voi pudota pohja.
Nitroglyseriini räjähtää tärähdyksestä, ei kannata kokeilla valmistusta.
Glyserolin kp. 290*C
mites sit sen glyserolin sais pois siitä koko sotkusta?
En kerro, jos tarvitset pienen määrän glyserolia, osta apteekista.
Jos tarvitset suuren määrän, ihmettelen mihin sitä tarvitset.
Saippua on liemessä kolloidisena, eli pieninä pisaroina, jotka hylkivät
toisiaan sähkövarauksensa vuoksi. Saippua erottuu pinnalle häiritsemällä
elektrolyyttitasapainoa esimerkiksi ruokasuolalla. Pohjalle jää ns.
aluslipeä, joka sisältää pääasiassa vettä, saippuoimiseen käytettyä
natriumhydroksidia, glyserolia ja natriumkloridia. NaOH muutetaan
NaCl:ksi suolahapolla. Liemi haihdutetaan kuiviin, jolloin NaCl saostuu,
vesi haihtuu ja jäljelle jää glyseroli.
Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.
Juuri näin - samalla tulee makeutta, joka pyöristää sopivasti täysin loppuun käytetyn viinin makuja. Viskositeetin lisäys oli pääsyy tuohon glyseriiniin - makeuttahan saa ihan sokerillakin. Laitoin lisäksi myös apteekista hankkimaani tanniinia. Hieman aitoa vaniljaa, mustapippuria ja noin kuukauden "kypsytys" tammilastuilla. Punaviini oli kyseessä - peruspakkaus, mutta viritetty sekin tuoreilla mustikoilla ja mustaviinimarjoilla.
Kyllähän sitä kotonakin hyviä aineita saa aikaan, kun vaan jaksaa malttaa. Itse tein viime syksynä siideriä ja siitä tuli sen verran hyvää, että kaupasta ei vastaavaa löydy - eikä ole edes pelkkä oma mielipide. Aika homma tuossa vaan oli, kun piti tikapuiden avulla kerätä vanhoista ja korkeista omppupuista vain parhaimmat omput - yhteensä n. 100 kg. Siidetiin en laittanut kuin omenoita ja hiivaa sekä käynin päätyttyä amerikkalaisesta tammesta höylättyjä lastuja pariksi kuukaudeksi.
Vielä on muutama pullo jäljellä - täytyy ensi vuonna tehdä lisää, mutta hieman muunnellulla omenalajikkeiden suhteella.
Sivut