Protonin massan geometrinen johtaminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jo kauan sitten yritin löytää menetelmän protonin massan johtamiseksi geometrisesti käyttäen vain muutamia luonnonvakioita mittayksiköiden yhteensovittamiseksi. Nyt menetelmä on löytynyt. Samalla menetelmällä johdan tarkan massan myös elektronille ja tarkan arvon Rydbergin vakiolle.

Käyttämäni malli antaa uuden tulkinnan monille kvanttimekaniikan tuloksille. Yksi niistä on aaltofunktion romahtaminen mittauksessa. Malli perustuu avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin ja sillä on suora yhteys kvanttimekaniikan Standardimalliin.

Kommentteja?

Tiedostot:

http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.pdf

tai

http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.ppt

Pekka Virtanen

Kommentit (11)

Vierailija

Noin pikasilmäyksellä näkisi että mallisi ennustaisi neutronin kevyemmäksi kuin protonin.

Ja miksi näin. Jos katsotaan miten johdat protonin massan, niin otetaan siitä vain positronin massa pois. Vai mikä neutroni on sitten mallissasi?

Elektronin massan johtamisesta. Se ei ole varsinainen aito johto. Nimittäin suurin info siihen tulee hienorakennevakion muodossa.

Vierailija

Protonit ja neutronit ovat samanlaisia kolmiulotteisesti laajenevia energiakeskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja, joilla ne saavat toisensa räjähtämään enemmän energiaa toisiaan kohti ja tällä energialla ne työntyvät poispäin toisistaan samassa suhteessa kuin laajenevat.

Millä perusteella te väitätte että protonit ja neutronit ovat erilaisia ja omaavat eri massan?

Onesimple

;):)

Vierailija
Raivomielen Unet
Noin pikasilmäyksellä näkisi että mallisi ennustaisi neutronin kevyemmäksi kuin protonin.

Ja miksi näin. Jos katsotaan miten johdat protonin massan, niin otetaan siitä vain positronin massa pois. Vai mikä neutroni on sitten mallissasi?

Elektronin massan johtamisesta. Se ei ole varsinainen aito johto. Nimittäin suurin info siihen tulee hienorakennevakion muodossa.

Neutroni muistuttaa protonia ja sisältää positronin asemasta elektronin, mutta koska se ei vuorovaikuta hilajonojen kanssa sillä ei ole sähkövarausta vaan ainoastaan magneettinen momentti. Olen käsitellyt teoriassani vain vähän neutronia (ja sekin D-teorian 2. osassa) eikä sen malli liene mitenkään lopullinen.

Hienorakennevakion arvoa ei ole ainakaan vielä ollut mahdollista johtaa (missään mallissa).

Tapa, jolla johdan arvon Rydbergin vakiolle, johtaa tarkkaan arvoon, mutta vaatii sekin hienorakennevakion mukaan.

D-teorian 2. osassa käsittelen Bellin epäyhtälön rikkoutumista lomittuneiden fotonien korrelaation (eli ns. kvanttikorrelaation) avulla ja se on mielestäni vahva osoitus mallin oikeellisuudesta (ainakin) monilta osin.

Pekka

Vierailija
pekka.virtanen
Neutroni muistuttaa protonia ja sisältää positronin asemasta elektronin, mutta koska se ei vuorovaikuta hilajonojen kanssa sillä ei ole sähkövarausta vaan ainoastaan magneettinen momentti.



Miksi ei vuorovaikuta? Ja miksi neutronin magneettinen momentti on niin erilainen vrt elektronin magneettiseen momenttiin?

pekka.virtanen

Hienorakennevakion arvoa ei ole ainakaan vielä ollut mahdollista johtaa (missään mallissa).

Tapa, jolla johdan arvon Rydbergin vakiolle, johtaa tarkkaan arvoon, mutta vaatii sekin hienorakennevakion mukaan.

Juu ei ole ollut mahdollista johtaa. Mutta tästä vakiosta saa kyllä pyöriteltyä sitten muita ulos ihan sen määritelmän takia. Sinänsä kyseessä ei ole mitään uutta fysiikkaa.

Kiinnostaisi tietää miten mallillasi voi laskea approksimaatoita muille kuin vetyatomille. Schrödingerin yhtälö on siitä kiva että saadaan ainoastaan yhtälön ominaisuuksista johtuen kaikki energiatasot. Yhtälö ei ole eksaktisti ratkaistavissa heliumille ja ylöspäin mutta approksimaatioita voi tehdä joilla tulee suht hyviä tuloksia (esim e^(-r/R) varausjakauma sisäelektroneille ja tällä saadaan alkaliatomien uloimman elektronin viritystilat suht tarkasti vrt mittaukset).

Eli jos nyt haluan lähteä mallintamaan heliumatomia niin miten sen teen? En lähde siihen päätä pahkaa sillä jos tulos on eri kuin mitä ennustetaan niin vastaus on todennäköisesti "Vika on laskuissasi ei mallissa" (Kovin yleistä tällä palstalla, tämän mallin tekijästä en vielä tiedä).

Vierailija

Herra Virtanen, voisitteko kertoa mikä on teidän koulutuksenne ja mikä on ollut suurimpana vaikuttimena tämän D-teorian syntyyn?

Toivottavasti teillä on homma vahvemmissa kantimissa teorian kanssa kuin kansakoulupohjaisella ristikkomoguli Henry Haapalaisella Putoavan tilan teoriassa

Haapalaiselle tosin pisteet siittä, että hänen selityksensä sähkövirralle oli kerrassaan loistava!

Vierailija

Näin paperia hieman vapaahetkinä selaillessani olen saanut kuvan että kyseessä on lähinnä suurella selitysmäärällä varustettua perus tunnettujen yhtälöiden pyörittelyä.

Käytännössä kaikki johdot ovat vain hieman sekavalla tavalla kirjoitettuja normaaleja tunnettuja asioita. Jos lähdetään oletuksesta että tunnetaan c (valonnopeus), h (plancin vakio), d (klassinen elektronin säde) ja a (hienorakennevakio) niin saadaan kyllä kaikki ulos ihan puhtaasti noiden määritelmien perusteella. Mitään varsinaista uutta fysiikkaa ei ole näkynyt. Matemaattisesti teoria siis on ollut normaalia algebrallista pyöritystä noiden vakioiden suhteen ja sitten ollaan yllättyneitä kun saadaan jotain 'uutta' ulos vaikka se kuuluu implisiittisesti toisiin vakioihin.

Esimerkiksi d = a*h_palkki/me*c by definition. Harva lukija tätä suoraan tietää / muistaa tai sitten tunnistaa käytettävän. Helposti vaikuttaa siltä että jotenkin onnistuttiin ennustamaan oikein elektronin massa. Vaikka se vain pyöriteltiin etukäteen annetuista luvuista ulos. Osa johdoista sitten on ollut sopivan geometrian keksimistä jotta saadaan vakiokertoimilla puskettua arvo lähemmäs oikeaa.

Toivoisin teorian kehittäjän kiinnitävän huomiota dynamiikkaan. Eli miten voi ennustaa joitain tapahtumia ja hitujen vuorovaikutuksia. Pelkästään numerologiset harjoitukset joissa ei edes geometrisilta pohjilta johdeta mitään uutta eivät kerro mitään.

pekka.virtanen
Neutroni muistuttaa protonia ja sisältää positronin asemasta elektronin, mutta koska se ei vuorovaikuta hilajonojen kanssa sillä ei ole sähkövarausta vaan ainoastaan magneettinen momentti.

Jatkan nyt edellisessä viestissä aloittamaani kyselyä. Entä antiprotoni? Tämä on mittausten mukaan samanmassainen ja omaa eksaktisti samansuuruisen (mutta tietenkin vastakkaismerkkisen) varauksen kuin protoni. Ja tämän magneettinen momentti on myös tismalleen vastakkainen kuin protonin. Voisi luulla että teoriasi mukaan Antiprotoni sisältäisi elektronin.

Vierailija
Raivomielen Unet
Näin paperia hieman vapaahetkinä selaillessani olen saanut kuvan että kyseessä on lähinnä suurella selitysmäärällä varustettua perus tunnettujen yhtälöiden pyörittelyä.

Mitään varsinaista uutta fysiikkaa ei ole näkynyt. Matemaattisesti teoria siis on ollut normaalia algebrallista pyöritystä noiden vakioiden suhteen ja sitten ollaan yllättyneitä kun saadaan jotain 'uutta' ulos vaikka se kuuluu implisiittisesti toisiin vakioihin.

Esimerkiksi d = a*h_palkki/me*c by definition. Harva lukija tätä suoraan tietää / muistaa tai sitten tunnistaa käytettävän. Helposti vaikuttaa siltä että jotenkin onnistuttiin ennustamaan oikein elektronin massa. Vaikka se vain pyöriteltiin etukäteen annetuista luvuista ulos. Osa johdoista sitten on ollut sopivan geometrian keksimistä jotta saadaan vakiokertoimilla puskettua arvo lähemmäs oikeaa.

Toivoisin teorian kehittäjän kiinnitävän huomiota dynamiikkaan. Eli miten voi ennustaa joitain tapahtumia ja hitujen vuorovaikutuksia. Pelkästään numerologiset harjoitukset joissa ei edes geometrisilta pohjilta johdeta mitään uutta eivät kerro mitään.
.

Tarkoitukseni ei ole varsinaisesti tehdä uutta fysiikkaa tai keksiä uusia luonnonlakeja tai uusia ennusteita. Lait ja kaavat ovat tuttuja, mutta mitä niiden takana on? Mitä tulee massojen johtamiseen, on niiden koko ja rakenne ensin tiedettävä jonkin mallin perusteella.

Uutta on avaruusmalli. Se on D-teorian mukaan ainoa substanssi eli todellisuuden perusta. Jos tehtäväsi olisi suunnitella maailmankaikkeus, mistä aloittaisit? Ehkä kannattaisi aloittaa tyhjästä tilasta sillä sitä on maailmassa havaintojen mukaan runsaasti. Seuraavaksi malliin pitäisi lisätä hiukkaset, valo ja aika. Olisivatko ne eri substansseja ja mikä silloin olisi niiden suhde avaruuteen? Ja kuinka monta substanssia tarvittaisiin? Luonnollisinta on käyttää vain yhtä substanssia ja määritellä eli mallintaa kaikki muu sen avulla.

Mitä ennusteisiin tulee niin 2. osassa on käsitelty esim. lomittuneiden fotonien käyttäytymisen ennustamista avaruusmallin avulla. Olin jo kehittänyt mallin, kun huomasin, että se tuottaa lomittuneiden fotonien korrelaatiolle oikeat ennusteet, jotka vastaavat Alan Aspectin kokeen tuloksia.

Toinen osa:

http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.pdf

tai

http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.ppt

Pekka Virtanen

Vierailija
Hecatoncheires
Herra Virtanen, voisitteko kertoa mikä on teidän koulutuksenne ja mikä on ollut suurimpana vaikuttimena tämän D-teorian syntyyn?

Toivottavasti teillä on homma vahvemmissa kantimissa teorian kanssa kuin kansakoulupohjaisella ristikkomoguli Henry Haapalaisella Putoavan tilan teoriassa

En ole fyysikko vaan insinööri. Olen silti opiskellut teoreettista fysiikkaa cumlaude-tasolla yliopistossa. Mutta ne fyysikoiden palkat...

Suurin vaikutin on tietenkin uteliaisuus. Jo muinaiset kreikkalaiset.... Ihailen heidän uteliaisuuttaan ja asennettaan. He keksivät atomin ja Pythagoras jo tiesi, että "kaikki on lukuja". Platonista puhumattakaan.

t. Pekka

Vierailija

Jos tuo solukkoavaruus todellakin on kaiken perusta, niin pystytkö pelkällä geometrialla johtamaan kaiken olevan?

Itselle tulee sellainen olo, että teoriassanne on vain keksitty "jotain" uutta ja sitten vain läiskitty vanhoja tuloksia päälle...

Vierailija
Hecatoncheires
Jos tuo solukkoavaruus todellakin on kaiken perusta, niin pystytkö pelkällä geometrialla johtamaan kaiken olevan?

Itselle tulee sellainen olo, että teoriassanne on vain keksitty "jotain" uutta ja sitten vain läiskitty vanhoja tuloksia päälle...

Periaatteessa kaiken olevan voi johtaa suoraan avaruusmallista.

Olosi on oikeansuuntainen. On keksitty avaruusmalli ja että kaikki luonnonilmiöt syntyvät yhdestä ainoasta substanssista eli solurakenteisesta avaruudesta. Loppu onkin sitten vain asian oikeaksi osoittamista eli kuvataan, kuinka malli johtaa sinänsä tuttuihin ilmiöihin, mutta antaa esim. kvanttimekaniikan tulkinnoille kokonaan uuden näkökulman. Malli ei kuitenkaan ole vielä läheskään valmis, kuten olen todennut D-teorian 3. osan yhteenvedossa. Jos olisi, niin mielestäni teoreettinen fysiikka olisi silloin valmis. Olenkin joskus verrannut fysiikan kehitystä 50 km:n hiihtoon; Vielä ei ole päästy edes ensimmäiselle väliaikapisteelle.

Mukavaa, että olet jaksanut perehtyä D-teoriaani!

t. Pekka

Uusimmat

Suosituimmat