Defenssimekanimit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

[size=150:qxk28dx7]Defenssimekanismit selviytymiskeinoina[/size:qxk28dx7]

Esimerkkejä verbaalisista oman minän suojaamiskeinoista, joita ihmiset usein käyttävät jouduttuaan hankaliin tilanteisiin:

- Puolitotuudet (selittää asian mielikuvituksellisesti, ei halua hyväksyä koko totuutta)
- Yleistykset (yleistää yhden tapauksen koskemaan kaikkia, kuvittelee yhden vahvan kokemuksen mukaan kaikki vastaavat tilanteet samanlaisiksi)
- Epämääräisyydet (kuvaa asiaa epäselvästi, varoen, väistää totuutta kertomalla "valkeita valheita")
- Väistely (ei puhu aiheesta, vaihtaa keskustelun aihetta, lähtee pois, vaikenee, menee oman ryhmän mielipiteen suojaan)
- Rationalisointi (järkeistää psyykkisen asian, selittelee hankalan ongelman sanallisesti vähätellen tai muuntaen)
- Vastavuoroisuudet reaktioissa (sanallinen / sanaton); lyhentäminen/katkaisu, juoruilu (kertoo huhupuheita muista)
- Pakkopuheet (toistaa samaa puhekaavaa, ei pääse irti, haluaa sanoa viimeisen sanan, puhuu jatkuvasti voimatta kuunnella toisen kantaa)
- Tarinointi (hankalassa tilanteessa kertoo tarinoita asiassa pysymisen sijasta, välttelee itse asian kohtaamista leikillisyydellä ja huumorilla)
- Rajatila (asiallisuus kyseenalaista)
- Korvautuminen (odotettu reaktio korvautuu muulla, välttää jonkin tehtävän tekemällä jotakin toista)
- Pois sulkeminen (oikea asia suljetaan pois tästä hetkestä, ei voi puhua hankalasta asiasta)
- Masennus (voimattomuus, pettyneisyys tilanteessa, henkinen uupumus)
- Hysteria (hallitsematon tunteenpurkaus vahvassa tunnetilanteessa, reagoi vaikeassa tilanteessa voimakkailla tunteenpurkauksilla)
- Eristäminen (estää totuuden pääsyn tilanteeseen, kieltäytyy kokonaan puhumasta hankalasta asiasta)
- Kiihko (mania, ylireagoi innoissaan, reagoi voimakkailla tunteilla)
- Narsismi (suuri itseihailu, ylirakastaa itseään)
- Pakkomielle (toistaa hallitsemattomasti aina samaa asiaa, sisäinen pakko tehdä tietty asia jollakin tavalla)
- Projektio (heijastaa tilanteen toisaalle, siirtää vastuun muualle)
- Taantuma (siirtyy hetkellisesti jo ohitettuun kehitysvaiheeseen; aikuinen reagoi itkemällä ongelmatilanteessa)
- Korvautuminen (korvaa menetyksen jollakin onnistumisella, korvaa onnistumattomuuden yhdellä alueella osaamisellaan toisella vahvemmalla alueellaan)
- Patoutuma (elämättömien tunteiden kimppu, kiellettyjen, torjuttujen, estettyjen tunteiden sisäinen möykky, jota puretaan usein väärään kohteeseen, väärään aikaan tai väärällä tavalla)
- Jakautuminen (todellinen ja kuviteltu vaihtelevat, todellisuus ja unelmat vaihtavat paikkaa tai sekoittuvat toisiinsa)
___

Millaisia defensointeja olet tavannut?
Ovatko ne tuntuneet asiallislta?
Miten ajattelu (tiedot) ja tunteet ilmenevät henkisissä arjen ongelmatilanteissa?
Mitkä keinot ovat rakentavia, mitkä haitallisia?
Miten kielteisistä suojautumiskeinoista voisi siistyä rakentaviin ja myönteisiin?

Sivut

Kommentit (120)

Vierailija

Heitit kysymyksen todella mielenkiintoisest aiheesta. Olipa ongelmat isoja tai pieniä, niin nämä samat defenssimekanismithan siellä vaikuttaa. Verrataan vaikkapa jonkun maan johtavaa poliitikkoa joka on johtanut maansa tuhoon, verrattuna siihen että joku vaikkapa pudotti täyden kahvikupin lattialle. Suuruusluokka on ihan eri, mutta kummassakin tilanteessa ihminen haluaa suojautua siltä tosiseikalta että itse on yksin syypää tuon vahingon tai virheen syntymiseen.

Yksi arkipäivän kärjistetyimpiä tilanteita on varmaankin liikenneonnettomuus. Laki on kirjoitettu yksiselitteisesti ja tuomioistuin pyrkii antamaan yksiselitteisen lausunnon siitä, kumpi oli syyllinen. Osapuolet joutuvat oikein keskittymään siihen miten näkemyksensä ilmaisevat, että kun minä tein niin-ja-niin, niin se on oikein. Mutta kun se toinen teki näin-ja-näin, niin sehän on väärin. Eli siksi siis aina se toinen osapuoli on kokonaan syyllinen tapahtumaan. Oikeastihan liikenneonnemuus syntyy kun kumpikin osapuoli toimii taitamattomasti kyseisessä tilanteessa. Sitä on vaan niin vaikea joidenkin itseanalysoida, että jos olisin tehnyt toisin, niin ei olisi syntynyt edes koko konfliktia. Onko tässä siis kyse pois sulkemisesta, eristämisestä ja korvaamisesta?

Toinen tilanne missä psyykkiset suojamekanismit toimivat, on kun tapahtuu onnettomuus missä tulee fyysisiä vammoja. Kaatuu vaikka fillarilla pahasti kovassa vauhdissa. Ihminen haluaa selittää itselleen että ei käynyt pahasti, hän tästä lähtee ajamaan kotiin, laittaa sitten siellä laastarin ja kaikki on taas hyvin. Sivulliset näkevät paremmin että nyt tuli paha vamma ja joutuvat pakottamaan pelästyneen ihmisen odottamaan ambulanssia, jotta tilanteen vakavuus selvitetään. Onko tässä kyse pois sulkemisesta? Joskus myös huomaa että pakkomielle astuu kuvaan vastaavassa tilanteessa. Ihminen on huolissaan siitä että fillariin tuli naarmu tai että nyt myöhästyn töistä, vaikka tärkein huoli pitäisi olla se mitä itselle on tapahtunut.

Kun tilanne on voimakas konflikti, esimerkiksi kohtaaminen poliisin tai muun esivallan kanssa, astuu mukaan pakkopuheet ja tarinointi. Arkisempi nimitys sille on höpöttäminen. Puhutaan niitä ja näitä, ihan mitä vaan että saataisiin kiristynyt tilanne laukeamaan. Sitä jotenkin haluaa sulkea silmät ja korvat tilanteelta missä on. Keskittyy juttelemaan kaverin kummin kaimasta, siitä jolla on lapsi, joka käy jo koulua, jolla on punainen fillari ja joka on aloittanut just harrastamaan ratsastusta.

Kysyit defensseistä mitkä ovat haitallisia, rakentavia tai myönteisiä. Mielestäni defenssit eivät koskaan ole rakentavia tai ympäröivän maailman silmin katsottuna edes myönteisiä. Defenssien tarkoitus on vaan suojata ihmisen sisäistä minää ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä. Oma minä on koko psyykkisen olemuksemme ydin. Sitä suojaa pallomainen suojakuori joka estää pahimmat iskut. Joskus voi tulla osumia, toisinaan voi tulla paha klommo, mutta sitä se ei kestä että isku pääsee läpi. Ihmisellä ei ole keinoja miten toimia jos sisäinen minä romuttuu täysin. Psykoosiin joutuminen on se viimeisin, vahvin keino millä oma ego suojaa itseään. Hallitsematon tila missä kuvitelmat jo todellisuus sekoittuvat, niin ettei tarvitsekaan enää ymmärtää mikä on totta ja ei.

Onhan joitakin suuronnettomuuksia, missä syynä on ollut inhimillinen virhe. Ihminen tajuaa että hän aiheutti kymmenien muiden kuoleman, koska vahingossa painoi väärää nappia. Sellaisesta on vaikea selvitä psyykkisesti, kun tajuaa mittasuhteet. Pahimmillaan siinä käydään psykoosin rajamailla ja kaikki mahdolliset esiasteet. Toipuminen on pitkä prosessi.

Kysyit miten defensseistä voi siirtyä rakentaviin myönteisiin.
Vastaukseni on, että niistä ei voi. Ihmisellä on oltava kykyä siirtää defenssit sivuun ja kohdata reaalimaailman asiat sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat. Vasta sitten kun pystyy myöntämään itselleen ja muille tekemänsä virheet, siirrytään rakentavaan vaiheeseen. Se on myös ihmiselle itselleen ainoa keino päästä eroon psyykkisestä painolastista. Liikutaanpa nyt sitten millä tasolla tahansa, maailmanpolitiikassa vai kahvikupin pudottamisessa, sama juttu molemmissa.

Uskonnollisissa teksteissä puhutaan synneistä ja anteeksiannosta. Vaikka olisi täysi ateisti niin nämä ovat kuitenkin käsitteet mitkä hallitsevat ihmistenvälistä kommunikointia kulttuurista riippumatta. Ihminen on ihminen, koska hän voi tehdä joskus tyhmyyksiä ja virheitä. Jos hän myöntää että nyt tuli mokattua, mokkeroitua oikein kunnolla, niin häntä ymmärretään. Hän tavallaan joutuu tunnustaan olevansa ihminen, eikä jokin korkeampi hahmo.

Defenssit ovat vielä senkin vuoksi kiintoista ilmiö, että 90% ihmistä kiistää koskaan turvautuneensa mihinkään defenssiin. Ainakaan tietoisesti

Vierailija

Kehäketulle:

Asettelitpa sanojasi taitavasti. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että vahvoista defensseistä on vaikea luopua. Sanoit, että ne on siirrettävä sivuun ja kohdattava todellisuus sellaisenaan. Niista ei kuitenkaan helposti pääse. Ja jos kuitenkin osaa ottaa maailman tosiasiat sellaisinaan, silloinhan niiden puitteissa lymyävät suojaavat temppumme korvautuisivat arjen tiedoilla ja tosiasioilla. Niin ei useinkaan ainakaan omasta tahdostamme käy, koska luonnolliset tuneemme hallitsevat meitä.

Itse ajattelen, että on yritettävä ajatella selkeästi, kirkkaasti ja koeteltujen faktojen avulla, silloin pelkät animaaliset ja vaistomaiset tunnereaktiot saisivat vähämmän hallitsevan sijan mielessämme.

Tiede on tässä mielessä hyvä harrastus, koska se pyrkii nojautumaan lähinnä testattuihin tietoihin ja ymmärrettäviin tosiasioihin.

Ensin meidän on selvitettävä itsellemme, miten meidän ajattelumme eroaa luonnon ohjaamista tunteistamme. Nyt keväällä on hyvä seurata luontoa, se ainakin on totta. Sieltä emotionaalisia defensseja (?) on vaikeahkoa seurata
---
Thinking refears, but feelings just are.

Vierailija

- Narsismi (suuri itseihailu, ylirakastaa itseään)

Narsisti yli-inhoaa itseä, siis kaikkia ja kaikkea.

Vain toinen narsisti voi luulla narsistin ylirakastavan itseään.

Vierailija

Eikö defenssit ole shokkitilassa ihan normaali reagointitapa.. Mielestäni ihmisen on hyvä kuunnella itseään ja kanssaeläjien hyväksyä, että ihminen voi onnettomuuden jälkeen käyttäytyä erikoisesti.. Eikä yrittää häntä väkisin tuoda realimaailmaan..

Mielestäni keväällä olleessa Voimala-ohjelmassa yksi psykiatri pohti hyvin esim. kriisiterapian hyödyllisyyttä ja jopa sen haitallisuutta.. Jos ihminen ei ole valmis käsittelemään psyykkisesti vaikeaa asiaa, niin asian väkisin pintaan nostaminen ja sen käsitteleminen, tämän psykiatrin mielestä jopa hidastaa toipumista. Mikä mielestäni kuulosti jopa järkeenkäyvältä.

Minusta oli hauska tuolla naristien uhrien sivustolla, kun aloin puhumaan narsismista sairautena.. Niin moni toi esille että minulla on defenssi omaa lapsuuttani kohtaan ja kyllä se uhrina olon tunne sieltä vielä tulee esille..

Minä olen monta vuotta käsitellyt lapsuuttani ja minulla tuli jossain vaiheessa itsetutkiskelua vaihe jolloin olin valtavan vihainen ja surullinen minuun kohdistettujen vääryyksien vuoksi.. Mutta minä en koskaan ole varsinaisestin syyllistänyt kohteita joita kohtaan olen tuntenut vihaa.. Tämän jälkeen vasta on tullut seesteinen ymmärrys..

Vierailija

Fiisaalle:

Eikö defenssit ole shokkitilassa ihan normaali reagointitapa.. Mielestäni ihmisen on hyvä kuunnella itseään ja kanssaeläjien hyväksyä, että ihminen voi onnettomuuden jälkeen käyttäytyä erikoisesti.. Eikä yrittää häntä väkisin tuoda realimaailmaan..

- Shokkitilassa OK, muttei elämän arki ole juuri shokkeja. Defenssejä on kyllä myös positiivisiakin.
- Ihmisen olisi syytä elää juuri realimaailmassa.

Mielestäni keväällä olleessa Voimala-ohjelmassa yksi psykiatri pohti hyvin esim. kriisiterapian hyödyllisyyttä ja jopa sen haitallisuutta.. Jos ihminen ei ole valmis käsittelemään psyykkisesti vaikeaa asiaa, niin asian väkisin pintaan nostaminen ja sen käsitteleminen, tämän psykiatrin mielestä jopa hidastaa toipumista. Mikä mielestäni kuulosti jopa järkeenkäyvältä.

- Ei asia väkisin hoidu, mutta relevantti terapia lähentää parhaimmillaan autettavaa realimaailmaa, eli auttaa häntä ymmärtämään tunteitaan ja niiden syntyä.
- Toisaalta: Tuskin terapeutitkaan ovat luontaisista defensseistään vapaat,
ihmisiä hekin vain ovat.
--
Kunpa luonto sallisi meidän ajatella!

Loptio
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt12.4.2005

Erilaiset defenssimekanismit ovat ihmiset psyykelle tarpeellinen ja täysin normaali toimintamuoto. Ongelma syntyy vasta siinä, jos defenssimekanismit toimivat liiallisina vaikeuttaen tai estäen asioiden normaalin psyykkisen käsittelyn.

Vierailija

qazille:

Narsisti yli-inhoaa itseä, siis kaikkia ja kaikkea.

- Narsisti ihailee peilukuvaansa, jota hän voi "säädellä" asuilla, ym, muttei se kerro hänen sisäisestä maailmastaan, henkisyydestään, minästään,...
Siinäpä se!

Vierailija

Mitä on realimaailma? Minä olen ainakin niin naivi että minä näen monia asioita "ihanina".. Käytiin kerran keskustelua yhden auttajan kanssa, joka sanoi ettei uuteen työpaikkaan siirtyminen kuule ole pelkästään ihanaa.. Samoin lapsen kanssa oleminen on useinkin ihanaa, mutta todennäköisesti minä en käsitä sitä kaikkea "vastuuta" jonka täytyisi painaa harteita.. Samoin kakun leipominen voi olla alusta loppuun syömiseen asti ihanaa.. Eli täytyisikö tätä tilaa hoitaa lääkkeillä ja terapialla.? Onko kyse psykoosista vai defenssistä.?

Mielletäänkö nykyään elämisestä nauttiminen täydellä sielulla hoidettavaksi sairaudeksi.?

Mielestäni luonnossa ei ajatella, vaan nimenomaan ollaan ajattelematta.

Vierailija
tituto
qazille:
Narsisti yli-inhoaa itseä, siis kaikkia ja kaikkea.
- Narsisti ihailee peilukuvaansa, jota hän voi "säädellä" asuilla, ym, muttei se kerro hänen sisäisestä maailmastaan, henkisyydestään, minästään,... Siinäpä se!

Narsku ei koe tarvitsevan henkisyyttä. Jos narsisti alkaisi kiinnostua ilmiöstä - rakkaus/elämä - alkaisi pisin eli lyhyin matka minkä ihminen voi tehdä elämänsä aikana... se on matka sisimpään, sieltä käsin ohjautumiseen.

Narsisti inhoaa/pelkää peilikuvaa (=elämä). Mutta elämää kohtaan on turha hyökätä, ja puolustautuminenkin on hyökkäämisyritys.

Narsistiakaan on turha sääliä, mutta narsistinen elämäntapa on säälittävä, se on kapeaa, pinnallisuuksia ihannoivaa, rakkaudetonta ja epäoleellisuuksiin keskittymistä.

Vierailija
Erilaiset defenssimekanismit ovat ihmiset psyykelle tarpeellinen ja täysin normaali toimintamuoto. Ongelma syntyy vasta siinä, jos defenssimekanismit toimivat liiallisina vaikeuttaen tai estäen asioiden normaalin psyykkisen käsittelyn.

Kyllä, erittäin normaali toimintamuoto. Aikuinen voi poisoppimisen kautta kuitenkin oppia olemaan niihin turvautumatta, koska tarpeellisia ne eivät ole.. ellei ole ammatiltaan esim. näyttelijä. Näyttelijä, joka ei hallitse pelon (=defenssimekanismien) eri vivahteiden esiin tuomista rooleissa, on "kuollut" näyttelijä.

Vierailija

- Puolitotuudet (selittää asian mielikuvituksellisesti, ei halua hyväksyä koko totuutta)

> Ei kykene hyväksymään tositapahtumia (totuutta ei kukaan pysty sanoiksi pukemaan, eli kaikki puhe jo sinällään on valetta).

- Yleistykset (yleistää yhden tapauksen koskemaan kaikkia, kuvittelee yhden vahvan kokemuksen mukaan kaikki vastaavat tilanteet samanlaisiksi)

> Yleistäminen on käytännöllistä/nerokasta, elämä kun on yksi.

- Epämääräisyydet (kuvaa asiaa epäselvästi, varoen, väistää totuutta kertomalla "valkeita valheita")

> Kaikki puhuvat ja kirjoittavat ihmiset valehtelevat.

- Väistely (ei puhu aiheesta, vaihtaa keskustelun aihetta, lähtee pois, vaikenee, menee oman ryhmän mielipiteen suojaan)

> Itsetuntemuksen puutteessa ihminen tuppaa väistelemään, eli ikään kuin yrittää siirtää hankalana tuntemansa tunteen kohtaamista.

- Rationalisointi (järkeistää psyykkisen asian, selittelee hankalan ongelman sanallisesti vähätellen tai muuntaen)

> Psyykkinen vaikuttaa fyysiseen ja päinvastoin. Vaikka tiedostaminen on pelkkä henkinen tapahtuma fyysisessä olemuksessa.

- Vastavuoroisuudet reaktioissa (sanallinen / sanaton); lyhentäminen/katkaisu, juoruilu (kertoo huhupuheita muista)

> Katso tarkasti, juoruja kylläkin kertoo itsestä.

- Pakkopuheet (toistaa samaa puhekaavaa, ei pääse irti, haluaa sanoa viimeisen sanan, puhuu jatkuvasti voimatta kuunnella toisen kantaa)

> Kuuntele itseä silloinkin ENSIN, kun kuuntelet toista, ja jos sattuu niin hyvin, että kaksi kuuntelee ENSIN itseään, on rehellisyys mahdollista. Ei muutoin. Ylipäätänsä ei kannata tuhlata aikaansa pakottomaan puheeseen.

- Tarinointi (hankalassa tilanteessa kertoo tarinoita asiassa pysymisen sijasta, välttelee itse asian kohtaamista leikillisyydellä ja huumorilla)

> Väistelyä..

- Rajatila (asiallisuus kyseenalaista)

> Se on ymmärtämättömyyttä, kun ei rajatila ilmiötä tajuta.

- Korvautuminen (odotettu reaktio korvautuu muulla, välttää jonkin tehtävän tekemällä jotakin toista)

> Aina ei jaksa.

- Pois sulkeminen (oikea asia suljetaan pois tästä hetkestä, ei voi puhua hankalasta asiasta)

> Ei osaa puhua hankalasta asiasta, kun ei ole opetellut.

- Masennus (voimattomuus, pettyneisyys tilanteessa, henkinen uupumus)

> Pintaelämä ilmenee masentumisena/turhautumisena.

- Hysteria (hallitsematon tunteenpurkaus vahvassa tunnetilanteessa, reagoi vaikeassa tilanteessa voimakkailla tunteenpurkauksilla)

> Turha pakoton puhe on kuin pieni hysteria kohtaus.

- Eristäminen (estää totuuden pääsyn tilanteeseen, kieltäytyy kokonaan puhumasta hankalasta asiasta)

> Sano totuus ja jo valehtelit.

- Projektio (heijastaa tilanteen toisaalle, siirtää vastuun muualle)

> Luulee voivansa siirtää vastuun muualle.

- Taantuma (siirtyy hetkellisesti jo ohitettuun kehitysvaiheeseen; aikuinen reagoi itkemällä ongelmatilanteessa)

> Väistämistä...

- Korvautuminen (korvaa menetyksen jollakin onnistumisella, korvaa onnistumattomuuden yhdellä alueella osaamisellaan toisella vahvemmalla alueellaan)

> Luulee voivansa korvata...

- Patoutuma (elämättömien tunteiden kimppu, kiellettyjen, torjuttujen, estettyjen tunteiden sisäinen möykky, jota puretaan usein väärään kohteeseen, väärään aikaan tai väärällä tavalla)

> Yhden tunteen kohtaamattomuus.

- Jakautuminen (todellinen ja kuviteltu vaihtelevat, todellisuus ja unelmat vaihtavat paikkaa tai sekoittuvat toisiinsa)

> Luulo, että on olemassa hyvä ja paha.

luxlapis
Seuraa 
Viestejä553
Liittynyt3.4.2007
Kehäkettu
Heitit kysymyksen todella mielenkiintoisest aiheesta. Olipa ongelmat isoja tai pieniä, niin nämä samat defenssimekanismithan siellä vaikuttaa. Verrataan vaikkapa jonkun maan johtavaa poliitikkoa joka on johtanut maansa tuhoon, verrattuna siihen että joku vaikkapa pudotti täyden kahvikupin lattialle. Suuruusluokka on ihan eri, mutta kummassakin tilanteessa ihminen haluaa suojautua siltä tosiseikalta että itse on yksin syypää tuon vahingon tai virheen syntymiseen.

Myöskin ihan tavallinen politikointi perustuu defensseille; kukaan ei voi olla puolueen edustaja muuten kuin sokeana. Mitä korkeampi asema, mitä rikkaampi ihminen sitä lukkiutuneemmat puolustusreaktiot.

Ei siis ainoastaan joku diktaattori ole defenssien vallassa, vaan jokainen poliitikko, joka hoitaa yhteiskunnan sijasta ensisijaisesti puolueensa asioita.

Poliitikot sanovat aivan oikein, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta yksikään poliitikko ei ole koskaan hoitanut yhteisiä asioita.
Jopa presidentit ovat aina jonkun puolueen edustajia, ja se, miten he perustelevat presidentin viran puolueen edustajina olisi mielenkiintoista joskus saada psykiatrien tautiluokitukseen esimerkkinä puolustusmekanismista. Esimerkiksi Mr. G. W. Bushin tapa hoitaa "yhteisiä" asioita ei voisi olla selvempi esimerkki siitä, minkä vallassa kaikki poliitikot ovat.

Vierailija

Gaz kirjoitti:

- Epämääräisyydet (kuvaa asiaa epäselvästi, varoen, väistää totuutta kertomalla "valkeita valheita")

> Kaikki puhuvat ja kirjoittavat ihmiset valehtelevat.

- Valeheletko siis itse puhuessasi ja kirjoittaessasi aina - nytkin? Et kai?
- Kerropa lyhyesti, millainen olet. Haluatko mitätöidä kaiken? Miten itse elät, etkö defensoi koskaan?

Vierailija

Sinnemaa kirjoitti:

Myöskin ihan tavallinen politikointi perustuu defensseille; kukaan ei voi olla puolueen edustaja muuten kuin sokeana. Mitä korkeampi asema, mitä rikkaampi ihminen sitä lukkiutuneemmat puolustusreaktiot.

Ei siis ainoastaan joku diktaattori ole defenssien vallassa, vaan jokainen poliitikko, joka hoitaa yhteiskunnan sijasta ensisijaisesti puolueensa asioita.

- Politiikka on omien asioiden hoitamista, kuten elämä yleensä. Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista ensisijaisesti vaan siis omien etujen turvaamista.
Villissä luonnossa jokainen elävä taistelee oman elämänsä ja sen edellytysten puolesta.
- Monet defenssit ovat hyvinkin hyödyllisiä. Esim. jos ei pärjää yhdellä alalla, on mielekästä valita toinen ala, jolla voi menestyä ja toteuttaa itseään.
---
Ei ole mitään luonnollisempaa, kuin hoitaa ensin omat asiansa kuntoon.

Vierailija
tituto
Gaz kirjoitti: - Epämääräisyydet (kuvaa asiaa epäselvästi, varoen, väistää totuutta kertomalla "valkeita valheita")

> Kaikki puhuvat ja kirjoittavat ihmiset valehtelevat.

- Valeheletko siis itse puhuessasi ja kirjoittaessasi aina - nytkin? Et kai?
- Kerropa lyhyesti, millainen olet. Haluatko mitätöidä kaiken? Miten itse elät, etkö defensoi koskaan?

Siinä suhteessa valehtelen aina, ettei totuutta yksikään pysty sanoiksi pukemaan. Minusta minun ei kannata puhua minusta mitään, eli en provosoidu tässä kuvailemaan minua. Jos sinusta haluan mitätöidä kaiken, se on sinun tuntemuksesi... johon ei innosta ottaa kantaa.

Oletan, ettei kenenkään lapsuudesta puutu defenssioita.

Elämän ilmiöt ovat mielenkiintoisia, eivät egot.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat