Työstä vierotus..

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin kaupungilla jonkun "työstä vierotusklinikan". Mitä ihmettä?
Nähdäänkö työn tekeminenkin jo riippuvuutena. Tietysti on ihmisiä jotka
tekevät liikaa töitä, mutta harvoin se on yksin heidän syytään.
Useimmat eivät voi valita, kuinka paljon he tekevät töitä ja missä tahdissa. Liiallisesta työnteosta on mitä suurimmassa määrin yhteiskunta ja työnantajat vastuussa. Tuollainen ajattelu muutenkin ärsyttää, että joka asiasta tehdään riippuvuus ja yksilön ongelma. Oikeistolaisesti painottunutta mielen hoitoa.. Mitä sitten kun "vieroitettu" paranee, ja joutuu palaamaan samaan työelämään? Uusiutuuko hänen "tautinsa" jos hänet jälleen ajetaan entiseen tilanteeseen työpaikan menettämisen pelossa?

Kommentit (13)

Vierailija
Useimmat eivät voi valita, kuinka paljon he tekevät töitä ja missä tahdissa.

Eivät rohkene valita epäitsekkäästi, eli - itselle - sopivaa määrä työtä. Vain itsekäs tekee ns. liikaa töitä... vaikka on perhe jne.

Ja syy: i t s e s s ä = t u n t u v a = pelonTUNNE. (Itsekäs ihminen tietysti kuuntelee pelkoa. Omaa napaa.)

Ei ole ihmisen järkevää syyttää muita omista valinnoista.

Vierailija

Jos on pätkätöissä eikä saa ammattiliitoltakaan tukea, on todella heikoilla. Ihmisten on pakko tehdä töitä sen verran, että pysyy leivässä, ja se on monille nykyään liikaa, kun palkalla ei välttämättä elätä perhettä. Moni joutuu tekemään useampaa työtä kattaakseen peruselinkustannuksensa. Työelämä on muuttunut sisällöltäänkin henkisesti stressaavammaksi, se ei riipu yksilöistä. Ajan henki työmaailmassa taitaa olla Donald Triumphin tosi-tv sarjan tyyppinen pudotuspeli. Samaa henkeä edustaa työntekijöiden leimaaminen "työriippuvaisiksi", jos he tunnollisesti täyttävät vaatimukset ja sitten väsyvät.

Mielenteveyden hoidossa lähdetään aina liikkeelle siitä, että ongelmat ovat yksilön ongelmia, mikä joissain tapauksissa on hyvä lähtökohta, ihminen oivaltaa missä kohtaa hän on tehnyt virheitä. Mutta kaikkeen ei voi yksilö itse vaikuttaa, ei ole kyse HÄNEN valinnoistaan. Yhteiskunnassa päättävät elimet valitsevat koko ajan toisten puolesta. Pahimmillaan yksilökeskeinen näkemys on vain vallitsevan, ehkä jopa väkivaltaisen järjestelmän tukemista. Hajoita ja hallitse, syytä yksilöä ja estä ihmisiä näin puolustamasta itseään tai toisiaan..

Vierailija

Niitä on sellaisiakin joita kutsutaan nimeltä, "työnarkomaani". Heille voisi olla aiheellista työstä vieroitus.

Vierailija

Mutta kuinka tieteellisesti validi on tuollainen määritelmä ? Nykyään melkein mitä tahansa luokitellaan riippuvuuksiksi, vaikka alunperin olisi ollut kysymys kielikuvasta. Taisi olla Tommy Dunderfeltin kirja, jossa ensimmäisen kerran käytettiin "läheisriippuvuus" sanaa kuvaamaan sukupolvien ketjussa opittuja, negatiivisia käyttäytymismalleja. Nyt löysin netistä vieroitusklinikan, jossa hoidetaan päihderiippuvuuksien lisäksi
" läheisriippuvuutta." Filosofi Maija-Riitta Ollila kerran vitsaili tästä asiasta, hänen harrastuksensa oli kuulemma luokiteltu "avantouintiriippuvuudeksi."

Nettiriippuvuus, shoppailuriippuvuus, seksiriippuvuus, sketsiriippuvuus,
auringonottoriippuvuus, tanssiriippuvuus, keräilyriippuvuus..

Mikä tai mitkä eivät kuulu joukkoon?

Vierailija

Työriippuvuus
http://www.terve.com/hyvinvointi/tyoriippuvuus

Työriippuvainen on...
* Työriippuvainen on olemassa vain työtä varten ja työ on hänelle suojapanssari maailman arvaamattomuutta vastaan.
* Hän ei osaa sanoa jämäkästi EI!
* Sydän lyö lisälyöntejä. Ainainen vatsanpolte vaivaa. Keho on alkanut jo muistuttaa ylirasituksesta.
* Hän ei ole onnellinen, on mielestään uhri. Hän haaskaa elämänsä työn alttarille.
* Hän ei ole terveen itsekäs! Hän selittelee työstä kieltäytymisen syitä koko ajan.
* Hän aloittaa aamunsa närästyslääkkeillä! Sen jälkeen kahvia, päivällä kahvia ja illalla kahvia. Siinä hänen ruokalistansa.
* Pienet työnarkomaanit on tehty yksinäisyydestä, väsymyksestä, närästävästä vatsasta ja kroonisesta syyllisyydestä.
* Hän ei ymmärrä, että ahkeruus ja tunnollisuus ovat hyveitä, mutta elämän tuhlaaminen työn tekoon on tyhmyyttä.
* Hän huhkii sydämensä puhki! Kiihkeä työtahti ja sen lieveilmiöt altistavat hänet sydäninfarktille.
* Hän haalii monta työtä yhtä aikaa.
* Hän ei ymmärrä, että liiallinen pyrkyryys herättää usein ympäristössä ihmetystä, miksi joku tuhlaa elämäänsä ainaiseen työntekoon.
* Kiire näkyy hänen kasvoiltaan. Ei ole raikas ulkoilma poskia punertanut, värittä on kasvot kalvenneet.
* Hän haluaa saavuttaa koko ajan uusia tuloksia ja työ on hänelle kuin huumetta. Seurauksena voi olla kaaos, jossa langat lipeää käsistä.
* Pienet työnarkomaanit tehty närästyslääkkeistä, piristyspillereistä, täysistä kalentereista ja kannettavista mikroista.
* Hän ei ymmärrä, että stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Liiallinen kiire on kuluttavaa ja vanhentaa nopeasti.
* Hän ei itse itseään hyväksy, hän hakee hyväksyntää työstään ja ympäristöstään.
* Hän ei ymmärrä olevansa "human being" vaan luulee olevansa "human doing".
* Hän ei ymmärrä, että töiden jakaminen osoittaa arvostusta ja luottamusta toisia kohtaan.
* Tyhmyys joukossa tiivistyy; pomo puurtaa aamusta iltaan ja hän perässä, jotta voi toteuttaa työnarkomaniaansa.
http://www.terve.com/hyvinvointi/tyoriippuvuus/tyoriippuvainenon

Vierailija
väläys
Mutta kuinka tieteellisesti validi on tuollainen määritelmä ? Nykyään melkein mitä tahansa luokitellaan riippuvuuksiksi, vaikka alunperin olisi ollut kysymys kielikuvasta. Taisi olla Tommy Dunderfeltin kirja, jossa ensimmäisen kerran käytettiin "läheisriippuvuus" sanaa kuvaamaan sukupolvien ketjussa opittuja, negatiivisia käyttäytymismalleja. Nyt löysin netistä vieroitusklinikan, jossa hoidetaan päihderiippuvuuksien lisäksi
" läheisriippuvuutta." Filosofi Maija-Riitta Ollila kerran vitsaili tästä asiasta, hänen harrastuksensa oli kuulemma luokiteltu "avantouintiriippuvuudeksi."

Nettiriippuvuus, shoppailuriippuvuus, seksiriippuvuus, sketsiriippuvuus,
auringonottoriippuvuus, tanssiriippuvuus, keräilyriippuvuus..

Mikä tai mitkä eivät kuulu joukkoon?

Pitää paikkansa. Ei kai se tieteellistä ole. Onpahan vain annettu niitä nimityksiä kohta vähän kaikelle. Onneksi näitä riippuvuuksia ei sentään ole määritelty jonkin laiseksi takapajuiseksi fobiaksi.

Vierailija

Ayla: Tekstissä ei oteta kantaa, mikä tilanteen on alun perin aiheuttanut.
Kaikki eivät voi olla terveen itsekkäitä, vaikka haluaisivat, kun on suita ruokittavana. Joillakin työpaikoilla saa oikeasti taistella asemastaan, johon on muita koko ajan pyrkimässä. Pahinta on työhön fanaattisesti suhtautuva pomo, joka ei arvosta työntekijöitä ihmisinä eikä ymmärrä
heidän valtavaa työtaakkaansa. "Työnarkomaani " pomona aiheuttaa
muidenkin ongelman. Asian lähestyminen yksilön "riippuvuus-sairautena"
on silloin varsin naurettavaa. Liiallinen työnteko on yhteisön ja yhteiskunnan yhteinen ongelma. Edelleenkin uskon sen johtuvan enemmän ulkoisista syistä, kasvatuksesta tiettyyn työmoraaliin, kiristyvästä kilpailusta ja valtapelistä.

Mutta arvaatko mitkä riippuvuudet keksin omasta päästäni?

Vierailija
väläys
Ayla: Tekstissä ei oteta kantaa, mikä tilanteen on alun perin aiheuttanut.
Kaikki eivät voi olla terveen itsekkäitä, vaikka haluaisivat, kun on suita ruokittavana. Joillakin työpaikoilla saa oikeasti taistella asemastaan, johon on muita koko ajan pyrkimässä. Pahinta on työhön fanaattisesti suhtautuva pomo, joka ei arvosta työntekijöitä ihmisinä eikä ymmärrä
heidän valtavaa työtaakkaansa. "Työnarkomaani " pomona aiheuttaa
muidenkin ongelman. Asian lähestyminen yksilön "riippuvuus-sairautena"
on silloin varsin naurettavaa. Liiallinen työnteko on yhteisön ja yhteiskunnan yhteinen ongelma. Edelleenkin uskon sen johtuvan enemmän ulkoisista syistä, kasvatuksesta tiettyyn työmoraaliin, kiristyvästä kilpailusta ja valtapelistä.

Mutta arvaatko mitkä riippuvuudet keksin omasta päästäni?

En osaa arvata ajatuksiasi. Kerro?

Ps.
Oletkos koskaan tuntenut ihmistä jonka sanotaan olevan työnarkomaani?

Vierailija

Luin Aylan listan puoleenväliin ja olen asiassa aivan samaa mieltä, mitä joku on joskus kirjoittanut.

Tunnistan tyypin. Hän on aina kiinni omasta mielestään jossakin työssä. Jos ei työpaikalla, niin sitten kotipiirissä. Hänellä on kilpenään työn panssari ja hän pitää kaikkia muita ihmisiä laiskoina.

Hänen kanssaan on vaikea keskustella, vaikka kuinka hyvin tietäisi hänen käyttäytymisensä.

Hän jopa saattaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen vetoamalla kiireisiinsä, joita ei hänen mielestään muilla laiskuuttaan ole.

Hän saattaa hyvinkin käyttää työaikansa ja jopa sen ylikin pyöritellen papereita/hiirtä, mutta hänen on vaikea tehdä päätöksiä ja kirjoittaa napakasti, joka johtuu päättämättömyydestä.

Hänen takiaan moni joutuu käsittelemään asioita liiankin nopeasti, koska muuten mikään ei toimi.

Vierailija

Läheisriippuvuuskäsite taitaa olla Tommy Hellstenin juttuja...

Mitä väliä oikeastaan on sillä, että millä - riippuvuudella - ihminen mielummin ruokkii egoa, kun esim. hoitaa perheensä asioita, perheen, jota on itse ollut perustamassa.

Riippuvaista ei kiinnosta muu kuin riippuvuutensa ruokkiminen... vaikkapa työnarkomanialla.

Vierailija

Edelleenkin minua ihmetyttää, mitä tuollaisella klinikalla voidaan käytännössä tehdä. Ei liikaan työntekoon auta muu kuin se, että vähentää työntekoa. Mutta kenen tähden henkilöä edes hoidetaan ja millä perusteella työriippuvaiseksi leimataan ? Yhteiskunnalle on työnteosta vain hyötyä ja jos ihminen on itse tyytyväinen, niin mitä väliä. Ellei ole perhettä, niin voihan sitä työnkin elämän sisällöksi ottaa. Jokainen eläköön tavallaan.

Mutta kun työtä saa tehdä ainoastaan laissa määritellyt työtunnit, joissakin paikoissa on vielä kellokortitkin, niin miten tuollainen ongelma voi edes päästä syntymän? Ilmeisesti on sitten ylempien toimihenkilöiden vaiva.

Vierailija
väläys
Edelleenkin minua ihmetyttää, mitä tuollaisella klinikalla voidaan käytännössä tehdä. Ei liikaan työntekoon auta muu kuin se, että vähentää työntekoa. Mutta kenen tähden henkilöä edes hoidetaan ja millä perusteella työriippuvaiseksi leimataan ? Yhteiskunnalle on työnteosta vain hyötyä ja jos ihminen on itse tyytyväinen, niin mitä väliä. Ellei ole perhettä, niin voihan sitä työnkin elämän sisällöksi ottaa. Jokainen eläköön tavallaan.

Mutta kun työtä saa tehdä ainoastaan laissa määritellyt työtunnit, joissakin paikoissa on vielä kellokortitkin, niin miten tuollainen ongelma voi edes päästä syntymän? Ilmeisesti on sitten ylempien toimihenkilöiden vaiva.

Eiköhän se ole niin että liiallinen työnteko stressaa ihmistä. Ei heti, mutta parin kolmen vuoden päästä ehkä. Voi kävellä lopulta "seinään". Tulee stoppi. Täällä sitä sanotaan ettäihminen on silloin "utbränd", "loppuun palanut". Jos niin pitkälle menee stressaamisen kanssa että lopulta on "utbrend", kestää se kauan aikaa ennen kuin se ihminen pystyy palaamaan uudelleen työelämään.

Är du utbränd?
* Har du svårt att minnas namn, datum och ärenden?
* Har du svårt att minnas saker som är viktiga i jobbet?
* Har du svårt att koncentrera dig på en längre text?
* Har du svårt att göra flera saker samtidigt?
* Är du överkänslig för ljud eller ljus?
* Har du svårt att somna?
* Vaknar du tidigt och har svårt att somna om?
* Är du alltid trött?
* Känns det som om dina batterier är tömda?
* Är du infektionskänslig?
* Har du ojämnt humör?
* Är du lättrörd känslomässigt?
* Känner du dig ofta arg eller irriterad?
* Har du svårt att kontrollera dina känslor?
* Är du ofta ledsen?

Jotta onhan se parempi jos rauhoittuu, ennen kuin tulee eteen se "utbrändhet". Jos ei itse osaa, niin hyvä että on apua saatavilla. Usein se on vain niin että stressaava ihminen ei huomaa että hän stressaa paljon. Ja vaikka huomaisikin, niin läheskään kaikki ei osaa "stressa av" itse.

Ei tarvitse edes tehdä ylitöitä, silti voi stressata itsensä sairaaksi. Riippuu niin paljon henkilöstä ja kuinka paljon sietää stressiä. Kukaan ei käske kenenkään stressaamaan. Tai kyllä käskee. Stressaava käskee itseään stressaamaan, presteeraamaan aina enemmän ja enemmän.

Uusimmat

Suosituimmat