Pelon merkit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mulla on kissa (yks niistä).
Sen nimi on Mama miau, entinen villikissa.
Käy kiinni jos osotat pelkoa ja yirität koskee ja jos taas et niin se tulee mun vireen ja kiehnaa. (Tokkii mun läppäria vieressä. Toinen on sovapoydällä ja toinen soffvalla, upgreidaan uutta ja imuroin puuttuvaa softaa.)

Otan kunnon otteen ja kurmuutan vähä niin se rupee kehrää...

Melkeen kaikki toimii noin...

Kommentit (8)

Vierailija

PIdän isoista koirista mutta tiedän että ihmisen vaistoihin kuuluu myös pelätä isoja eläimiä. KIssakin on peto mutta sen on hankala äkkiseltään saada ihmiseen suurempia vaurioita ellei se käy silmiä kynsimään kuten kissoilla on tapana. Varmaan siksi vanhusten suosiossa koiria enemmän

Joskus jos näen ison koiran eikä sillä ole isäntää mukana niin reaktio on pieni varautuminen vaikka tiedän että se saa koiran pelkäämään. Yleensä pulssi nousee vasta kun se paljastaa hampaansa vaikken ole joutunut moiseen tilanteeseen onneksi järin usein. Pidän koirista

Vierailija
Metsäläinen
KIssakin on peto mutta sen on hankala äkkiseltään saada ihmiseen suurempia vaurioita ellei se käy silmiä kynsimään kuten kissoilla on tapana. Varmaan siksi vanhusten suosiossa koiria enemmän

Kissa on myös koiraa itsenäisempi, ja siinä mielessä helppohoitoisempi. Vanhuksille on usein työlästä huolehtia edes omista tarpeistaan saati sitten koiran tarpeista.

Vierailija
Moses Leone
Metsäläinen
KIssakin on peto mutta sen on hankala äkkiseltään saada ihmiseen suurempia vaurioita ellei se käy silmiä kynsimään kuten kissoilla on tapana. Varmaan siksi vanhusten suosiossa koiria enemmän

Kissa on myös koiraa itsenäisempi, ja siinä mielessä helppohoitoisempi. Vanhuksille on usein työlästä huolehtia edes omista tarpeistaan saati sitten koiran tarpeista.

Ja persoonallisia. Mama Miau otti tyynyn ja koissa siinä. Siis vetää päätä tyynyyn ja muu vartalo on ulkopuolella.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Hmmm...lapsuuskodissani oli aina vähintään koira ja kissa, mutta itse olen sitten lemmikkeinä ihastunut lintuihin. Tällä hetkellä on itseäni ilostuttamassa undulaattiuros, joka "puhuu" (osa aitoja sanoja ja osa hänen omia väännöksiään sekä erilaisia ääniä mukaanlukien flunssan aikainen yskäni, kurkun selvittelyni yms.)ja myöskin näyttää keksivän aika mielenkiintoisia akrobaattisia liikkeitä orrella. Tietenkin sitten päivittäin kotona ollessa päästän myös ulos häkistä, että saa liikuntaa ja onkin aika taitavaksi lentäjäksi kehittynyt puhumattakaan sitten kulkuspallolla jalkapallon tapaisen harrastamisesta lattialla.

Minulla on myös akvaario, jossa trooppisia kaloja. Ennen akvaarion hankkimista pidin kaloja aika mielenkiinnottomina persoonina, mutta sitten varsinaisesti kaloihin tutustuessa huomasin, että niissä on aika mielenkiintoisia persoonallisuuksia ja samassa parvessakin poikkeavat toisistaan kuten ihmiset. Joissain lajeissa on enemmän ihmisen kannalta humoristiseltakin näyttäviä käyttäytymismalleja ja tietyllä tavalla akvaarioharrastus opetti minulle, että oli laji mikäpä tahansa, niin tietyn tyyppiset persoonallisuudet esiintyvät siinä eikä ihminen yksinään ole jotenkin erityisen vaihteleva. Kaikissa lajeissa esiintyy yksilöitä, jotka omaavat sitten samalla tavoin vaihtelevasti erilaisia persoonallisuustyyppejä. Omassa akvaariossani on esim. yleensä kolossaan oleva, mutta jonkin tavallisuudesta poikkeavan tapahtuman sattuessa kyttäämään tuleva kala ja myös koostaan huolimatta huomattavasti itseään isommalle isotteleva kala (pökki käsivarttani akvaariota siivottaessa) yms. monia muitakin mielenkiintoisia persoonallisuuksia.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija

Miksi kaikilla on näitä pehmolemmikkejä? Voisivat ihmiset oikeesti hankkia Suomeen lumileopardeja ja haukkoja. Samalla lumileopardien kanta nousisi.

Erään intialaisen sulttaaniin lumileopardi hyppäsi kerran rotkoon saaliin kimppuun ja tappoi tämän. Sen jälkeen kyseinen otus on matkustanut samettityynyllä.

Haukasta sen verran, että Tsingis - Khaanin haukka rupesi vetämään Khaania hihasta, kun tämä yritti juoda lähteestä. Haukka repi hihasta ja ei antanut Khaanin juoda kyseiseltä lähteeltä. Khaani suuttui niin, että melkein tappoi linnun miekalla, mutta tämä meni itse juomaan lähteestä ja kuoli. Lähde oli myrkytetty. Khaani itki ystävänsä muistolle, sillä haukka oli hänelle melkein elinikäinen ystävä.

Uusimmat

Suosituimmat